Taas Taolla

Vaihto-opiskelussa Kaakkois-Aasiassa on se hyvä puoli, että kun alkaa tympimään, voi vaihtaa maata päivän varoitusajalla. Koska meillä oli mr. J:n kanssa vielä hyvä määrä selittämättömiä poissaoloja käyttämättä, uhrasimme puolitoista kouluviikkoa Koh Taon reissuun. Kovinkaan suurelta tuo uhraus ei tuntunut, sillä monet luennot oli jälleen kerran peruttu poissaolomme aikana. 

Koh Taoa on tässä blogissa jo hehkutettu niin paljon, että jätän sitä osuutta vähemmälle. Vaikka saari on sukeltajien paratiisi, ovat myös muut saarella vierailleista tutuistani paikasta pitäneet. Penangilta Koh Taolle ei löydy kovinkaan nopeata matkustusvaihtoehtoa. Nopein, mutta kallein tapa olisi lentää KL:n kautta Surathaniin, josta Taolle pääsisi laivalla. Opiskelijabudjetille sopi kuitenkin minibussi, jolle hintaa tuli 120 ringitiä eli noin 30 euroa. 

Minubussi noukki meidät kyytiin ennen aamukuutta ja kolmessa tunnissa olimme Thaimaan rajalla hoitamassa rajamuodollisuuksia. Tullivirkailija oli tiukalla tuulella ja kyseli kovasti, mihin olemme menossa, missä majoitumme ja kuinka kauan viivymme. Eihän meillä tietenkään ollut antaa majapaikkamme osoitetta Koh Taolla, koska emme olleet mitään etukäteen varanneet. Saatuamme 14 päivän leimat passeihimme matka jatkui samaisella minibussilla Hatyaihin, jossa vaihdoimme toiseen minibussiin. 

Surathanissa olimme perillä kahden maissa päivällä. Siitä alkoi sitten yhdeksän tunnin mukava odottelu, koska meidän oli tarkoitus siirtyä klo 23 lähtevällä yölautalla Taolle. Tapoimme aikaa ruokailemalla ja internetissä, kunnes meidät nakattiin satamaan iltasella. Siellä näimme vanhahkon aluksen, jonka määränpäänä oli Koh Tao. Rinkat jätettiin laivan etuosaan. Niihin ei kannata jättää mitään arvokasta tälle matkalle, sillä olen kuullut, että rinkat tutkitaan matkan aikana. Itse kapusimme nukkumatilaan, jossa oli patjaa vierekkäin ja jokaisella nukkujalla tilaa noin puoli metriä. Ahtaudesta huolimatta olin niin väsynyt, että heräsin vasta, kun laiva oli rantautumassa Taolle aamuseitsemältä. Matka-aika oli siis reilusti yli vuorokauden mittainen.

Taolla otimme kuljetuksen saaren pohjoispäähän, jossa söimme Simple Lifessa buffet-aamiaisen. Majapaikaksi valikoitui Sunset Buri Resort, jossa saimme huoneen tuulettimella ja jääkaapilla varustettuna hintaan 600 bahtia (15 euroa) yöltä. Lämmintä vettä ei suihkusta kuitenkaan tullut ja suihkutellessa veden paine ja määrä olivat samaa luokkaa hieman normaalia pahemmin vuotavan hanan kanssa. Mutta eipä sillä väliä. Resort oli aivan rannan tuntumassa ja siellä oli oma uima-allas.

Vesileikkejä Indonesiassa

Pääsiäisen viettomme alkoi 6.4. ja suuntana oli Indonesia. Tosin täällä islamistisissa uskoisissa maissa vältämme mukavasti kaikki pääsiäisen perimmäiseen sanomaan liittyvät metkut kuten noidat, tipuset ja suklaamunat.

Tarkemmin sanottuna määränpäämme oli Bali, joten ensimmäinen visiittini eteläisellä pallonpuoliskolla oli tosiasia. Mr. W:n kanssa hyppäsimme aamutuimaan sovitusti taksiin, mutta mr. J oli sitä mieltä, että hän nukkuu niin pitkään kuin vain pystyy ja tulee perässä ihan omalla taksilla. Onneksi miekkonen ehti vielä Penangilta Kuala Lumpuriin lentävään koneeseen.

Kuala Lumpurissa LCC-terminaalissa (AirAsian käyttämä halpaterminaali, joka on erillään Kuala Lumpur International Airportista) tankkasimme evästä reilun kolmen tunnin koneenvaihdon aikana. Samassa hässäkässä tapasimme yksin matkustavan tamperelaisen opiskelijan, joka oli ollut reissussa muutaman kuukauden. 

Lento KL:sta Balille, Denpasarin kentälle kesti noin kolme tuntia. Hintaa lennoille Penang-KL-Bali-KL-Penang kertyi reilun 200 euron verran, joten aivan erikoishalpoja lentoja emme onnistuneet enää pari viikkoa ennen reissua bongaamaan. Reissuun mahtui siis neljä lentoa, joten AirAsian Airbus A320 -tyyppiset lentokoneet alkavat jo tulla tutuiksi.

Denpasarin lentokentällä saimme Indonesian 30 päivän viisumit kouraamme lentokentällä 25 US dollarin hintaan. Ilmeisesti maksu oli mahdollista suorittaa myös muissa valuutoissa, mukaan lukien paikallinen rupia. Lentokentältä otimme taksin Kuta beachin läheisyyteen hintaan 75.000 rupiaa ja aloimme etsiskelemään majoitusta Poppies Line ykkösen suunnilta. Useissa paikoissa oli täyttä, mutta saimme kolmen hengen huoneen ilmastoinnilla pariksi yöksi yhteishintaan noin 50 euroa. 

Kuta beachin alue ja lähimaastot ovat Balin turistisoituneinta seutua. Rannat ovat erityisesti surffaajien suosiossa, koska aaltoja riittää ja hiekkapohja tekee harrastuksesta turvallisen. Poikain kanssa kävimme harrastusta yrittämässä, mutta ratsastuksemme aallon harjalla päättyi useimmiten samanlaiseen lässähdykseen kuin matkapuhelinjätti-Nokian kulku IT-aallon harjalla. Välillä siis uitiin syvissä vesissä, mutta toisin kuin Elopin luotsaama puhelintalo nousimme aina uudestaan pikaisesti pystyyn. Sen verran on kyseistä firmaa viime aikoina pörssissä lyöty, että yhden Nokian osakkeen hinnalla saa surffilaudan pariksi tunniksi vuokraan Kutalla.

Scuba diving!

Koh Taon saaresta täytyy sanoa, että paikka nousee kärkeen käytyjen paikkojen listallani. Todellinen paratiisisaari. Tänne matkustamisen syynä oli minun haluni osallistua laitesukelluskurssille. Sukelluskohteena Koh Tao on aloittelijallekin sopiva. Valitsin sukelluskoulukseni suomalaisten omistaman Koh Tao Diversin. Kurssille tuli hintaa 9.800 bahtia eli noin 250 euroa. Hinta sisälsi teoriaopetuksen, teoriakirjan lainaan, harjoittelun meressä sekä neljä sukellusta laitteineen ja vapaasukellusharjoituksen. 

Kurssi kesti kolme ja puoli päivää. Kurssin aloituspäivänä katsoimme vajaat pari tuntia teoriavideoita ja sama jatkui seuraavana aamuna muun teoriaopetuksen lisäksi. Lounaan jälkeen etsiskelimme sopivat sukellusvälineet jokaiselle ja kahlasimme mereen. Meressä harjoittelimme tärkeitä sukellustaitoja, kuten regulaattorin läpi hengittämistä, regulaattorin hakemista ja maskin tyhjennystä matalissa syvyyksissä. Lopuksi teimme ensimmäisen sukelluksemme noin 5-6 metriin. Jännitys oli melkoinen, mutta hyvin se meni, mahtava kokemus!

Toisen päivän ohjelma koostui jälleen aamupäivän teoriasta ja iltapäivän vesiharjoituksista. Meressä opettelimme lisää taitoja, joiden avulla välttää paniikkia ja oppia toimimaan veden alla oikein. Maskin poisottaminen ja takaisin laittaminen veden alla oli ehkä se ikävin osuus, kun piilolinssien takia piti silmät pitää tiukasti kiinni. Teimme myös uimatestin, jossa uimme räpylät jalassa snorkkelin ja maskin kanssa 300 metriä, kevyttä kun mikä. Teimme myös kurssin toisen sukelluksen noin kuuden metrin syvyyteen. Se meni jo paljon paremmin kuin edellisenä päivänä. Oikean hengittämisen löytäminen veden alle lienee yksi tärkeimmistä ja vaativimmista perustaidoista.

Sukellukselle valmistautumassa.

Kurssin viimeinen päivä alkoi jännittävissä merkeissä teoriakokeella, jonka kaikki läpäisivät. Se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan "Scuba Diving For Dummies"-testi. Yksinkertaista ja helppoa siis. Päivän isoin haaste oli kuitenkin edessä: kaksi sukellusta laivasta syvyyksiin, maksimissaan 18 metriin!

Näkymiä sukellussaitilta.

Nousimme iltapäivällä varusteinemme Koh Tao Diversin laivaan, Drag Queeniin. Siirryimme läheiselle Twin Peaks -sukellussaitille, jossa puimme varusteet päälle ja hyppäsimme veteen, tarkoituksenamme laskeutua köyttä pitkin alas. Tämä oli kurssin huonoimmin onnistunein sukellus, emmekä käyneet kuin noin 13 metrissä. Hieman masentunein mielin valmistauduimme viimeiseen sukellukseen Japanese Gardenissa. Täällä taas homma toimi porukalla hyvin ja kävimme 15 metrissä. Syvemmälle emme menneet, koska näkyvyys oli huono. Pohjalle teimme parit harjoitukset. Omalla kohdallani hengitys tuntui toimivan ja kohtalaisen hyvä noste löytyneen. Nyt pystyi jo keskittymään sukeltamisen ohella katselemaan ympäröivää merielämää. Näimme paljon erilaisia kaloja, kuten parven pieniä barrakudia. Takaisin pinnalle noustuamme fiilikset olivat korkealla. Olimme selvittäneet kurssin ja meistä tuli SSI Open Water Divereita. Nyt saisimme vuokrata sukellusvarusteet ja lähteä sukellusretkille maksimissaan 18 metrin syvyyteen.

Drag Queenin keula oli juuri siunattu, joten jos sitä olisi loukattu, alus olisi painunut pohjaan kolmessa sekunnissa.

Sukeltaja täysissä varusteissaan valmiina hyppäämään mereen.

Sukellusten jälkeen aurinko oli jo laskemassa mailleen.

Maihin palattuamme hoidimme paperityöt kuntoon ja nostimme maljan onnistuneelle kurssille. Kurssijuhlat jatkuivat myöhään seuraavaan aamuun saakka. Kiitokset Koh Tao Diversin kouluttajalla Päiville ja avustaja-Mikalle hyvästä työstä!

Koh Tao on hyvä paikka aloitella sukeltamista. Vedet ovat yleensä kirkkaita, joten näkyvyys on hyvä. Myöskään aallokko ei haitannut sukelluksia. Kurssin jälkeen ei mennyt kuin yksi päivä välissä ja päätin lähteä seuraavalle sukellusreissulleni. 1.800 bahtin hintaan. Sillä sai varusteet vuokraksi ja kaksi sukellusta KTD:n laivalta. Molemmilla sukelluksilla kävimme 18 metrissä, vaikka väkyvyys ei ollutkaan paras mahdollinen syvyyksissä. Ensimmäisen sukelluksen huippuhetki sattui, kun näimme kaksi kilpikonnaa! Toinen ui heti pois, mutta toinen, isompi, köllötteli rauhallisesti meren pohjassa. Pääsimme näkemään sen läheltä. Tuolla mahtavalla meren elävällä saattaa olla ikää jopa 150 vuotta.

Toisella sukelluksella emme nähneet mitään sen ihmeellisempää, mutta sukelsimme vedenalaisessa luolassa lyhyen matkan. Siitä huolimatta vedenalainen maailma on erittäin kiehtova. Siellä on niin paljon kaikkea nähtävää. Kokemuksena sukeltaminen on ehdottomasti hienointa, mitä tällä reissulla olen tehnyt. Suosittelen sitä kaikille!