Vielä kerran! Vaihto-opintojen hyväksilukeminen

Vihdoin ja viimein vaihto-opintojen hyväksilukeminen yliopiston rekisteriin alkaa olla selvillä. Viimeisestä tentistä Malesiassa on 3,5 kuukautta ja suoritustodistukset sain Suomessa käteeni reilut 1,5 kuukautta sitten. 

Luulin, että vaihto-opinnoilla ei Tampereella saa mitään kursseja hyväksi luettua. Näin ei asia kuitenkaan ollut. Itse selvittelemällä ja opettajilta kyselemällä voi saada asian hoitumaan. Minä sain kursseilla Economic Transformation in Southeast Asia ja Malaysian Studies hyväksiluettua kurssit Asian Business Culture ja South-East Asia as a Business Area, jotka siis kuuluvat Asian Studies -opintokokonaisuuteen. Molemmat kurssit ovat viiden opintopisteen arvoisia. Aiemmin minulla oli Asian Studies -kursseja käytynä 15 pisteen verran, joten 25 nopan sivuaine on kasassa!

Loput suorittamani kurssit saanen vapaasti valittaviin opintoihin könttänä. Tampereen yliopistossa Malesian kurssien muuntokerroin on 1,5. Asiasta ei kuitenkaan vielä Malesiassa ollessamme ollut varmuutta, vaan meille sanottiin kertoimen olevan 1. Joissain Suomen korkeakouluissa kerroin on jopa 2, joten ihmettelenpä vain näitä eroja. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että noin 20 noppaa tulee Aasian reissulta rekisteriin. Se on hyvä juttu se.

Pohdittavaa tuleville vaihtareille

Vaikka kirjoittaisin kuinka paljon tahansa, en pysty tyhjentävästi selittämään, millaista on vaihto-opiskella Malesiassa. Suomessa ennen matkaan lähtemistä tiesin suurin piirtein vain sen, että siellä on lämmin. Olin toki lukenut vaihtoraportteja ja -blogeja etukäteen, ja suosittelenkin tätä kaikille orientoitumiseksi. Hyvää pohjustusta vaihto-opiskeluun oli myös käydä Asian Business and Culture -kursseja Tampereen yliopistossa.

Kirjoitan tämän siksi, että seuraavien vaihtoonlähtijöiden olisi helpompi valmistautua aikaansa Malesiassa, sillä henkinen valmistautuminen tulevaan ei liene koskaan pahitteeksi. Erityisesti muutamilla suomalaisilla kulttuurishokki iski yllättävän voimakkaasti. Se tietysti vaikeutti huomattavasti vaihto-opiskeluajasta nauttimista. Valmistautumattomuus ja ylisuuret odotukset aikaisemmin vaihdossa olleiden ihmisten hehkutusten pohjalta olivat varmasti yksi syy tähän. Suurimmalla osalla, kuten minulla, ei kuitenkaan ollut mitään hätää koko reissunsa aikana ja suurin osa porukasta nautti täysin siemauksin joka hetkestä. Silti haluan vielä tuoda esille muutaman seikan.

Malesiaan vaihtoon lähtijöille tiedoksi, että maa todellakin on muslimimaa. Se näkyy ja kuuluu katukuvassa. Monet paikalliset naiset pukeutuvat huntuihin ja länsimaistenkin naisten on syytä kiinnittää huomiota pukeutumiseensa. Liian vähissä vaatteissa kulkiessa voi joutua ahdistelun kohteeksi, ja moskeijat kannattaa ainakin kiertää kaukaa. Rukouskutsut kajahtelevat moskeijoista viisi kertaa viikon jokaisena päivänä alkaen aamulla kuuden aikoihin. Esimerkiksi E-Parkin C-blokissa läheisen moskeijan ämyrit olivat aivan ikkunoidemme alla.

Malesia ei ole, ainakaan vielä, kehittynyt ja korkean tulotason valtio, vaikka se onkin yksi Kaakkois-Aasian kehittyneimmistä maista. Monet ihmiset tulevat siellä toimeen muutamalla sadalla eurolla kuukaudessa ja ihmettelevät länsimaiden korkeaa hintatasoa. Malesiassa esiintyy vielä runsaasti korruptiota, vaikka siihen tavallinen matkailija ei välttämättä törmääkään. Vaikkapa liikennepoliisin voi helposti lahjoa muutamalla kymmenellä eurolla. Julkinen liikenne esimerkiksi Penangilla on surkeasti organisoitu ja tehoton. Opetuksen taso ei lähelläkään sitä, mihin olemme Suomessa tottuneet.

Malesia ei ole länsimainen valtio. Siellä on omat tapansa ja kulttuurinsa. Aikakäsitys on paljon liukuvampi kuin meillä Suomessa, jossa olemme kovin tottuneet täsmällisyyteen. Bussit saattavat lähteä tunninkin myöhässä.

Byrokratiaa on paljon ja monet asiat etenevät erittäin hitaasti Kaakkois-Aasiassa. Tuntuu, että monet yksinkertaisetkin asiat on tehty kovin hankaliksi. Suomalaisena täällä saa opetella kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, kun asiat eivät toimikaan ”hyvin” ja samalla tavalla kuin kotimaassa. Odottelua ja papereiden pyörittämistä on tiedossa Malesiaan menijöille.

Malesia ja Suomi ovat todella erilaisia paikkoja. Ne ovat paljon erilaisempia kuin osasin kuvitellakaan, enkä kaikkia eroavaisuuksia osaisi mitenkään sanoin kuvaillakaan. Jotkin asiat ovat paremmin Malesiassa, jotkut taas Suomessa. Malesialaiset ovat ylpeitä maastaan ja malesialaisuudestaan, samoin kuin me olemme kotimaastamme ja suomalaisuudestamme. Lyhyesti sanottuna neuvoni vaihtarille on, että varaudu erilaisuuteen.

Tämän tekstin tarkoituksena ei todellakaan ollut pelotella tulevia vaihtoon lähtijöitä, vaan saada  teidät pohtimaan suhtautumistanne uusiin kulttuureihin ja elämäntapaan. Kun olet henkisesti valmis lähtemään, selviät Malesiassa hienosti. Painotan vielä, että suurimmalla osalla vaihto-opiskelijoista ei ollut ongelmia kulttuurishokin kanssa. Itse ainakin osasin nauttia joka hetkestä täysin siemauksin. Vaihto-opiskelu Malesiassa oli uskomaton kokemus, joka ei helposti unohdu. Ainakin minulle se oli elämäni tärkein kokemus tähän mennessä.

Tsemppiä kaikille vaihtoa suunnitteleville, lähtekää rohkeasti maailmalle!

Paljoa en reissuun tavaraa ottanut, mutta näin paljon piti kantaa kotiin.

65-litrainen rinkkani kotimatkaa varten pakattuna oli aivan täysi ja painoi lähemmäs 20 kiloa. Pienemmällä rinkalla en olisi selvinnyt.

Malesialainen pullonavaustekniikka.

Noin 1 ringitin arvoinen syntymäpäiväkortti.

Vaihto-opiskelua E-Parkissa.

Joskus ihminen tulee matkallaan risteykseen ja on tehtävä valinta suunnasta.

Todisteita opiskelusta Malesiassa.

Todisteita opiskelemattomuudesta Malesiassa.

Meidän kämppä E-Parkin C-blokissa.

Angry Birds flying high

Aika: 3.-5.6.2012

Paikka: Singaporen tasavalta Malakan niemimaan kärjessä

Valuutta: Singaporen dollari SGD, paikallisesti lyhenne S$ (1 SGD on noin 0,60 euroa)

Luennot on USM:ssa lusittu ja edessä on vapaa viikko tenttiin lukemista varten, mikä tarkoittaa sitä, että vaihtarit suuntaavat retkilleen ympäri Kaakkois-Aasiaa. Osa porukasta nauttii Laosista, osa Vietnamista ja onpa Hong Kongiinkin matkaajia. Minä taas suuntasin viikonlopuksi Kluangiin, Malesian eteläosaan Malesian lentisliigan turnaukseen. Näistä lentiskarkeloista kirjoittelen myöhemmin lisää, mutta nyt on päällimmäisenä mielessä Singapore. Saavuin tänne suoraan sunnuntai-iltapäivänä turnauksesta pelikaverin kaverin kyydillä, joten matkanteko taittui joutuin turnauspaikalta Kluangista, josta kilometrejä kertyi Singaporeen reilut sata.

Mukava malesialainen Jeffrey, joka työskentelee Singaporessa, autoili vähiten ruuhkaista reittiä pitkin ja rajamuodollisuudet sujuivat mukavasti autosta nousematta. Jeffrey halusi näyttää minulle yhden suosikkipaikoistaan, Tanjongin rannan Sentosassa, jossa hänen kaverinsa pelailivat rantalentistä. Piitsit näyttivät oikein mukavilta ja alueella oli useita rantalentiskenttiä ja paljon pelaajia pelaamassa. Ensimmäinen fiilikseni oli suru. Suru siksi, että aloin harmitella, miksi en tullut Singaporeen vaihtoon. Tämä paikka vaikutti siltä, johon meikäläinen olisi sopeutunut loistavasti. Rantameininkiä oli kuin Pyynikillä kesän kuumimpina päivinä!

Tällä kertaa ei valitettavast ollut aikaa pelailla rantapalloa Singaporessa, vaan Jeffrey auttoi minua yställisesti ja olisi vielä rahaakin lainannut. Kiitin ja sanoin, että jättäisi minut pois kyydistä jossain alueella, josta voisin katsella edullista majoitusta. Jäin pois Clarke Quayssa, nostin automaatista Singaporen dollareita ja kirjauduin sisään reppureissaajille suunnattuun hostelliin. Siellä otin törkeän hintaisen, 80 dollaria maksavan huoneen, koska halusin nukkua turnausviikonlopun jälkeen kunnolla. Hintaan kuului aamupala, joka osoittautui pelkäksi kahviksi ja paahtoleiväksi.

Ilta kului matkustaessa MRT:llä (Mass Rapid Transit) Raffles Placelle, jossa katselin hienoja näkymiä ja valaistuja pilvenpiirtäjiä. Jatkoin matkaa samaisella kulkuvälineellä Little Indiaan, jossa olin ajatellut ruokailla. Kadut olivat täynnä intialaisia miekkosia, jotka norkoilivat kadunkulmissa. Naiset loistivat poissaolollaan alueella. Astelin erääseen intialaiseen ravintolaan sisään ja setille tuli hintaa vajaat 10 paikallista dollaria. Ei aivan halpaa siis. Tämän jälkeen vetäydyin levolle.

Pilvenpiirtäjiä Singaporen yössä.

Ajatuksia opiskelusta Penangilla

Eroavaisuudet koulutuksessa tuovat kärjistyksiä tähän tekstiin - älä ota liian vakavasti.

Aika on mennyt niin äkkiä! Kurssit ovat enää viimeisen viikon muutamia luentoja ja tenttejä vaille valmiiksi taputeltuja. Olihan se jo tänne tullessa tiedossa, että opetuksen taso ei kykene kilpailemaan suomalaisen opetuksen kanssa, mutta silti se laittaa ihmettelemään. Toiset vaihtarit ovat kokeneet tämän kulttuurishokin selvästi voimakkaammin kuin toiset. Minulla sen sijaat ei ole ollut suuremmin valittamista.

Universiti Sains Malaysian kampusalue on suuri. Se on niin suuri, että alueella kulkee jopa omia bussivuoroja. Alkuaikoina oli joskus vaikeuksia löytää opetustiloja, joita yliopistolla tuntuu olevan riittävästi. Monet luennot pidettiin suurissa saleissa, joissa ilmastointi toimi vähintäänkin tarpeeksi kylmällä.

Opetusvälineet ovat heikkoa tasoa, kuten vaikkapa esimerkiksi äänentoisto. Langattomia mikrofoneja ei ole. Opettajien sähköpostikiintiöt ovat niin pieniä, ettei koulutöitä voi palauttaa sähköpostitse. Opetusmateriaalin jakamiseen käytetään Yahoo-groupeja, joihin joillakin on vaikeuksia liittyä. Lisäksi groupin keskustelualue saattaa olla täynnä roskapostia tyyliin ”Give Your Wife EXPLOSIVE Orgasms Tonight” tai ”2-4 Inches Taller in 8 Weeks”.

Facebook toimii USM:n International Officen virallisena tiedotuskanavana, joten jos et ole siellä, seuraa sitä aktiisesti tai muuten vaan et satu huomaamaan jotain tiedotusta sieltä turhien postausten seasta, saatat jäädä paitsi tärkeästä informaatiosta. Onneksi keskustelu muiden vaihtareiden kanssa korvaa tämän puutteen.

Sisällä on kylmä ja ulkona on kuuma

Opiskeluhommia on käynnistelty sekavissa merkeissä Penangilla. Monilla oli vaikeuksia päättää, mitä kursseja he ottaisivat tai tietää, mitä kursseja heille luetaan hyväksi kotimaansa yliopistossa. Ongelmia aiheutti monille myös oikeiden luentosalien löytäminen. Facebookin vaihtariryhmässä epätoivoiset opiskelijat toivoivat apua oikean paikan löytämiseen puolentoista tunnin harhailujen jälkeen. Kampusalue kun on sen verran laaja ja täynnä toisiaan muistuttavia rakennuksia.

Kampusaluellaa on oma uimastadion, joka on kuitenkin auki vain iltaisin.

Kurssivalintoihin liittyvä byrokratia on täällä omaa luokkaansa. Jokaista schoolia (esimerkiksi Management tai Social Sciences) varten on täytettävä oma kurssi-ilmoittautumislomake, johon sitten tarvitsee nimikirjoituksen sekä kurssin opettajalta että kyseisen schoolin dekaanilta. Täällä siis papereita ei pelkästään pyöritetä, vaan niitä myös juoksutetaan paita hiestä märkänä (kirjaimellisesti) ympäri kampusta. Dekaanit ja opettajat eivät ole yleensä tavattavissa toimistoissaan ainakaan heti ensimmäisellä yrittämällä eikä ainakaan luvattuna vastaanottoaikana. Joka tapauksessa kurssivalintalappusten täyttäminen ja toimittaminen allekirjoituksilla varustettuna International Officeen aiheutti muutamia ylimääräisiä hikikarpaloita ensimmäisen viikon aikana.

Aion opiskella täällä neljä kurssia: Introduction to Management, International Management, Malaysian Studies ja Economic Transformation in Southeast Asia. Viimeisimmässä on mukavan tuntuinen naispuolinen opettaja, eikä pakollisia tutoriaaleja ollenkaan. Kurssin suorittaminen vaatii 10-20 sivun mittaisen yksilötyön kirjoittamisen sekä loppukokeen suorittamisen. 

Malaysian Studiesin opettaja on Yhdysvalloissa opiskellut mies, joka jakaa mielipiteitä. Omien sanojensa mukaan hän voi olla "paras ystäväsi tai pahin vihollisesi". Miekkosella on omalaatuiset metodit ja hieman show-miehen elkeitä. Samainen henkilö opettaa myös Crime and Criminal Behaviour -kurssia. Malaysian studies -kurssiin kuuluu välikoe, loppukoe sekä n. 10 sivun mittainen yksilötyö. Tällä kurssilla kirjan hankinta ei ole pakollinen. Vain kolme poissaoloa sallitaan koko kevään aikana.

Introduction to Management kurssin opettaja puhuu hyvää englantia, ja kurssi suoritetaan kahdella välikokeella ja loppukokeella. Päädyin ottamaan Introduction to Managementin International Busineksen sijaan, koska viimeksimainitun kurssin opettaja vaihton luentojen paikkaa useita kertoja. Tämän vuoksi pudotin kurssin kokonaan pois. Kurssin pudottaminenhan tapahtuu, luonnollisesti, samoin kuin kurssille ilmoittautuminen. Eli lappu käteen ja nimmareiden metsästykseen!

Tältä kaverilta voit kampusalueen ravintolassa tilata rotia.

Ahkeria opiskelijoita.

International Managementin opettaja vuosia ulkomailla oleskellut mies, joten myös hänen englanninkielen taitonsa on hyvä. Muutenkin hän vaikuttaa mukavalta tyypiltä. Ensimmäisellä luennolla emme kyllä vielä päässeet kovinkaan syvälle kansainvälisen johtamisen saloihin, sillä kävimme läpi knoppitietoa mm. siitä, mistä maasta IKEA on kotoisin ja missä on New Foundland. Paikallisten oppilaiden päät pyörivät kuin tennismatsin katsojilla, kun he yrittivät löytää Ruotsia ja Kanadaa kartalta. Eikä paikalla tainnut olla yhtäkään, joka olisi osannut luetella kaikki Skandinavian maat, koska heillä taisi olla vaikeuksia jo erottaa Afrikka ja Amerikka toisistaan.

Tällä kurssilla tehdään 15 sivuinen yksilötyö, loppukoe sekä ryhmätyö, jossa esitellään maailman huippujohtajia. Siinähän sitä johtamista oppii, kun perehtyy johtajien opiskelu- ja työhistoriaan. Kurssilla on pakollinen tutoriaali, jossa sitten esitellään toisillemme näitä johtajia.

Lopuksi palaan vielä tekstin otsikkoon, joka viestii siitä, että täällä on opetustiloissa todella tehokkaat ilmastoinnit. Kun saapuu ulkoa +35 asteen helteestä sisään, tuntuu kuin olisit jääkaappiin joutunut. Siksi pakollinen luentovarustus onkin pitkähihainen paita, jonka voit pukea sisätiloissa yllesi. Kämppiksellä on onneksi mukana reissussa myös suomalaiset villasukat, jotka on sitten mukava pukea ylle pakastearkussa, joita täällä luentosaleiksi kutsutaan. Suomessahan me riisumme päällysvaatteet pois, kun tulemme sisään, mutta täällä on kyllä tehtävä päinvastoin. Sama tilanne vallitsee julkisissa kulkuneuvoissa, kuten busseissa ja lautoissa: Ilmastointi huutaa ylistystään raikkaalle pakkasilmalle. Melkein tulee talvivaatteita ikävä!

Pahin rimanalitus sattui tällä viikolla, kun ulkona satoi kaatamalla. Porukka saapui luennolle katujen tulviessa kuka uiden, kuka kumiveneellä meloen, aivan litimärkinä. Luentosalissa vallitsi tietenkin arktinen ilmasto, joten kostea vaatetus ei kovasti meikäläisiä lämmittänyt. Kaiken lisäksi opettaja ei saapunut luennolle, vaan sinne tuli joku tyyppi häntä sijaistamaan ja laittoi pyörimään pari tuntia kestävän rainan House of Sand and Fog. Muutama tyyppi kävi valittamassa hänelle siitä, kuinka kylmä luentosalissa oli, niin hänpä vetäisi siitä kunnolla herneen nenään ja alkoi meille jotakin avautumaan, ettei ole moisia opiskelijoita ennen nähnyt. No, siellä sitten elävää kuvaa katseltiin ja hypotermiaan vaivuttiin.

Tällaista kivaa tällä kertaa, onneksi minun täytyy mennä kouluun, jota täällä myös yliopistoksi kutsutaan, vain kahtena päivänä viikossa. Viikonlopun ja arkipäivien suhde on siis päässyt kääntymään päälaelleen. Viidellä lepopäivällä viikossa selviää kahden opiskelupäivän aiheuttamasta stressistä mukavasti!

Muistiinpanot 1. Tämän kuvasarjan on tarkoitus osoittaa, kuinka paljon tai vähän on mahdollista tehdä muistiinpanoja samalla luennolla. Kuvissa siis minun sekä kämppisteni muistiinpanot. Arvaa, mitkä kuuluvat kenellekin!

Muistiinpanot 2.

Muistiinpanot 3.

Orientoitumista opiskeluun Penangilla

Universiti Sains Malaysian orientaatioviikot vaihto-opiskelijoille alkoivat mielenkiintoisesti sunnuntaina. Aamulla kokoonnuimme kuuntelemaan tervehdyksiä ja ohjeistuksia yliopiston edustajilta. Päällimmäisenä jäi mieleen setä, joka kovasti painotti, että tenteissä lunttaaminen ja muu huijaaminen on ankarasti kiellettyä ja rangaistavaa. Lisäksi salissa oli aivan jäätävän kylmä lähes pakkasilmaa puhaltavan ilmastoinnin ansiosta. Shortseissa ja t-paidassa oli siis jähmettyminen jääkalikaksi lähellä.

Pienen tauon jälkeen buddyt, eli kotoisammin tuutorit, järjestivät meille muotinäytöksen. Siinä esiteltiin erilaisia perinteisiä asuja. Seuraavaksi meille kerrottiin malesialaisesta ruoasta ja pääsimme maistelemaan monenmoista herkkua. Iltapäivä jatkui erilaisin leikein, joissa oli tarkoitus tutustua toisiimme paremmin. Meininki siis muistutti lähinnä rippikoululeiriä, mutta ainakin buddyilla oli hauskaa. Leikkimielisissä kilpailuissa häviäjiä rangaistiin, joten jouduin laulamaan yhdessä mr. W:n kanssa omavalintaisen kappaleen. Vetäisimme tunteella "Juodaan viinaa" -kappaleen kertosäkeen. Lähinnä tämä rangaistus siis kohdistuikin kisan voittajiin eli kaikkiin heihin, jotka joutuivat esitystämme kuuntelemaan. 

Orientaatiopäivän huipennuksena oli pyöräilyä kampusalueella. Paita hiestä märkänä poljimme Malesian paahtavassa helteessä ympäri kampusta katsomassa paikkoja. Polkupyörä oli sen verran pieni, että meinasin lyödä polkiessani itseltäni hampaat kurkkuun polvillani. 

Toinen orientaatiopäivä alkoi taistelun merkeissä. Meille sanottiin, että meidän on otettava malesialainen vakuutus 290 ringitin hintaan. Suurimmalla osalla oli tietenkin oma vakuutus, joten nousimme joukolla vastarintaan, emmekä  vakuutusta sitten joutuneet maksamaan. Lisäksi vielä jälkeenpäin kuulimme viimevuotisesta tapauksessa, jossa tyttö oli ottanut ko. vakuutuksen, mutta se ei korvannutkaan onnettomuuden sattuessa mitään. Vakuutuspapereita ei oltu toimitettu eteenpäin, vaan ilmeisesti vakuutuksia myynyt mies oli vain ottanut rahat omaan taskuunsa. Vuosi 2012 tunnetaan siis tästä alkaen Malesiassa suuren vakuutuskapinan vuotena. 

Barrikadeilta alas laskeuduttuamme luovutimme passimme opiskelijaviisumin hankkimista varten. Tästä koitui suomalaisille 74 ringitin kustannus. Lisäksi muita kuluja aiheutui 230 ringitiä mm. orientaatioviikoista ja opiskelijakortista. Nämä hommat olivat aamupäivällä nopeasti hoidettu ja edessä oli viiden tunnin tauko, joten suurin osa porukasta lähti kämpille ja altaalle viilentymään. Iltapäivällä alkoi todellinen sekasorron tila, kun oli kurssivalintojen pohtimisen aika. Kurssivalintoja varten on täytettevä jokaista "schoolia" varten oma ilmoittautumislomake, johon tarvitaan allekirjoitukset sekä kurssin opettajalta että dekaanilta. Melkoista paperipinojen pyörittelyä ja byrokratiaa siis. En tiennyt, että helpot asiat voi tehdä näinkin hankalaksi. 

Kolmas orientaatiopäivä oli huuhaata. Aamulla kävimme tunnin verran yliopistolla ja laitoimme tietokoneisiimme langattoman verkon asetukset kuntoon. Meistä otettiin myös kuvat opiskelijakortteja varten. Kaiken kaikkiaan orientaatioviikkojen anti jäi kohtalaisen laihaksi. Esimerkiksi urheilutiloista meille ei kerrottu mitään. Buddyt ovat kuitenkin todella mukavia ja avuliaita, joten heiltä voinemme tiedustella auki jääneitä asioista.  

Vihdoin perillä!

Tiedustelu-upseerin ominaisuudessa lähtin Penangille tutkimaan maastoja pari päivää ennen kämppiksiäni. Lensimme Janin kanssa Bangkokista Penangille, Malesiaan AirAsian Airbus A320-200 -koneella. Onneksi lento ei ollut kovin pitkä, sillä jalkatilat ovat näissä koneissa vaatimattoman suuruiset. Saavuimme Penangin saarelle sateisessa säässä ja otimme lentokentältä taksin E-Parkiin hintaan 32 ringitiä. Yksi euro on noin neljä ringitiä.

Matka lentokentältä kesti varmaankin tunnin ruuhkissa, vaikka matkaa ei ollut kuin kymmenisen kilometriä. Perillä meitä odotti asunnonvälittäjä Wendy miehensä kanssa. Menimme rakennuksen 14:sta kerrokseen katsomaan kämppäämme. Se on noin 90 neliötä ja sisältää olohuoneen, kolme makuuhuonetta, kaksi vessaa ja pari parveketta. Pienellä pintaremontilla asunnosta saisi oikeinkin viihtyisän. Wendyn kanssa kävimme huolella läpi vuokrasopimukseen liittyviä seikkoja, jonka jälkeen hän miehensä kanssa lähti käyttämään meitä paikallisessa Tescossa ostoksilla. Mukaan lähti kaksi suomalaista kaverusta SunnyVillestä. He olivat saapuneet Penangille jo ennen meitä.

Kuva asunnosta.

Tescossa hommasin heti paikallisen prepaid-liittymän, jotta pystyn olemaan yhteydessä muihin opiskelijoihin ja Wendyyn, joka kutsuu itseään isosiskoksi ja meitä poikia hän nimittää pikkuveljiksi. Kauppareissun jälkeen Wendy vei meidät vielä syömään nuudelia paikalliseen ravintolaan toivottaakseen meidät tervetulleiksi. Wendy on lähemmäksi 50-vuotias pieni nainen, joka on kova touhuamaan ja hoitamaan asioita opiskelijoiden puolesta. Erityisen innostuneesti hän suositteli McDonaldsin 24h-kotiinkuljetuspalvelua ja antoi puhelinnumeron tilausten tekemistä varten.

Näkymä parvekkeeltamme Penang-sillalle yöllä...

...ja päivällä.

E-Parkissa on monenmoista fasiliteettia tarjolla. Alueelta löytyy uima-allas sekä monenlaisia liikuntamahdollisuuksia kuntosalista tennis- ja koripallokenttään. Monet ovat ilmaisia, mutta kuntosalista veloitetaan yhdeltä asunnolta 120 ringitiä. Mielenkiinnolla jään odottamaan, että pääsen liikuntapaikkoja testaamaan.Tänään menen Universiti Sains Malaysiaan kansainvälisten asioiden toimistoon esittelemään itseni ja huomenna saapuvatkin kämppikseni Penangiin!

E-Parkin uima-allasosasto.

Hakuprosessi Tampereen yliopistossa

Vaikka blogissa kerromme matkastamme ympäri Kaakkois-Aasia, pääasiallinen syy matkustamiseen on vaihto-opiskelu Maleasiassa. Minun vaihtokohteeni on Universiti Sains Malaysia Penangissa, noin 300 kilometriä Kuala Lumpurista pohjoiseen.

Hakuprosessi täällä Tampereen yliopistossa menee niin, että ensin haetaan yliopiston sisällä vaihtopaikkaa. Malesiaan paikkoja oli tarjolla vain kaksi syys- ja kevätlukukausiksi. Hakuaika oli joskus tammikuussa 2010 eli noin vuoden ennen vaihtoon lähtemistä. Vaihtokoordinaattori valitsi motivaatiokirjeiden perusteella vaihtoonlähtijät, muutama ylimääräinenkin sai oikeuden lähteä vaihtoon, kunhan maksavat itse lukukausimaksun. 

Kun yliopisto oli hyväksynyt minut vaihtoon lähtijäksi, piti Malesiaan lähettää hakupaperit, joihin kuului itse hakemuksen ja motivaatiokirjeen lisäksi suosituskirje, todistus terveydentilasta, opintorekisteriote ja passikuvia sekä kopioita passista viisumia varten. 

Tässä vaiheessa odottelen vielä jännityksellä lopullista vahvistusta Penangista.