Oli mentävä kauas...

On Change X -blogin vuosijuhlan paikka.

Vuosi sitten lähdimme ystäväni Ahdin kanssa tutustumaan Kaakkois-Aasian kulttuureihin ennen Malesiassa alkaneita vaihto-opintojamme.

Vuosi sitten vatsassani oli ollut tuon johdosta perhosia jo ainakin puoli vuotta ja suunnittelin matkaa paitsi paperille, myös näkemällä unia siitä.

Ennakko-odotukset ja -luulot matkan suhteen oli viritelty äärimmilleen. Ennakko-odotukset olivat korkealla ja ennakkoluuloissani olin varautunut kohtaamaan maailmanluokan epärehellisyyttä ja vilunkitouhua, jopa vihamielisyyttä.

Reittimme kulki Suomesta Thaimaaseen, sieltä Vietnamiin, Kamodzhan kautta Laosiin ja ennen Malesiaa vielä kerran Thaimaaseen. Google Mapsilla pikaisesti katsottuna matkaa tuli taitettua tuolla kierroksella vajaat 4500 kilometriä.

Sairee Beach, Koh Tao, Thaimaa.

Malesiasta käsin kävin lisäksi tutustumassa hämmästyttävään Toba-järveen Indonesian Sumatralla, valloittamassa Kaakkois-Aasian korkeimman vuoren, Mt. Kinabalun ja ihmettelemässä Kiinan muuria kielimuurin muodossa. Piipahdimme myös Hong Kongin atmosfääriä. Ennen Suomeen paluuta fiilistelin vielä Singaporea.

Riippumatot asemissa. Vieressä hiljaa virtaa Mekong.

Minulta on useasti kysytty matkan jälkeen, että miltä tuntui palata Suomeen?

Vastaan poikkeuksetta samalla tavalla:

Kun lähdin Singaporesta, oli lämmintä ja sää oli selkeä. Ihmiset hymyilivät ja vaikka Singapore suhteellisen kallis maa onkin, oli esimerkiksi kiinalainen ruoka edullista (Laosin tai Indonesian hintatasoja en kärsi edes ajatella).

23 tuntia myöhemmin laskeuduin Helsinkiin.

Taivas oli harmaa ja niin olivat ihmisten ilmeetkin. Ensimmäiset hymyt bongasin ystävien kasvoilta. Bussilippu Helsinki-Vantaan lentokentältä Helsingin keskustaan maksoi saman, mitä olin Malesiassa saattanut maksaa kahdesta-kolmesta ruokailusta ravintoloissa.

Sitten lisään:

Mutta Suomessa on tilaa hengittää, ja hengitettäväkseen saa puhdasta ilmaa. Vaikka hintataso on Kaakkois-Aasiassa matala, Suomessa korkeampia hintoja vastaan saa varmemmin laatua.

Hommat toimivat. Kaakkois-Aasiassa moni asia oli arvailujen varassa. Ja vaikka säästä tuossa paluukommentissa mainitsenkin, ei se vaikuta mielialaani juuri koskaan.

Pidän Suomesta monessa suhteessa, mutta moni asia voisi olla paremminkin. Kauas oli mentävä, jotta ymmärsin, mikä kotimaassani on upeaa ja että näin jossakin elävän kansoja, joista vähemmistö oli kirottu päivittäisellä ja jatkuvalla haudanvakavalla perusilmeellä.

Mitä muuten tuli matkan ennakko-odotuksiin, ne ylittyivät kirkkaasti. Ennakkoluuloni sen sijaan murenivat tomuksi niin monien kulttuurien kuin uskontojenkin kohdalla.

Näiden ajatusten äärelle minut muuten saivat Tapio Nurmisen pohdinta maastamme sekä tämä Helsingin Sanomien kolumni, oivia kirjoituksia molemmat.

Näillä eväin Change X juhlistaa käsittelemänsä matkan vuosipäivää ja kehottaa menemään kohti niitä kokemuksia, jotka aiheuttavat ennakkoluuloja.

Vielä kerran! Vaihto-opintojen hyväksilukeminen

Vihdoin ja viimein vaihto-opintojen hyväksilukeminen yliopiston rekisteriin alkaa olla selvillä. Viimeisestä tentistä Malesiassa on 3,5 kuukautta ja suoritustodistukset sain Suomessa käteeni reilut 1,5 kuukautta sitten. 

Luulin, että vaihto-opinnoilla ei Tampereella saa mitään kursseja hyväksi luettua. Näin ei asia kuitenkaan ollut. Itse selvittelemällä ja opettajilta kyselemällä voi saada asian hoitumaan. Minä sain kursseilla Economic Transformation in Southeast Asia ja Malaysian Studies hyväksiluettua kurssit Asian Business Culture ja South-East Asia as a Business Area, jotka siis kuuluvat Asian Studies -opintokokonaisuuteen. Molemmat kurssit ovat viiden opintopisteen arvoisia. Aiemmin minulla oli Asian Studies -kursseja käytynä 15 pisteen verran, joten 25 nopan sivuaine on kasassa!

Loput suorittamani kurssit saanen vapaasti valittaviin opintoihin könttänä. Tampereen yliopistossa Malesian kurssien muuntokerroin on 1,5. Asiasta ei kuitenkaan vielä Malesiassa ollessamme ollut varmuutta, vaan meille sanottiin kertoimen olevan 1. Joissain Suomen korkeakouluissa kerroin on jopa 2, joten ihmettelenpä vain näitä eroja. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että noin 20 noppaa tulee Aasian reissulta rekisteriin. Se on hyvä juttu se.

Pohdittavaa tuleville vaihtareille

Vaikka kirjoittaisin kuinka paljon tahansa, en pysty tyhjentävästi selittämään, millaista on vaihto-opiskella Malesiassa. Suomessa ennen matkaan lähtemistä tiesin suurin piirtein vain sen, että siellä on lämmin. Olin toki lukenut vaihtoraportteja ja -blogeja etukäteen, ja suosittelenkin tätä kaikille orientoitumiseksi. Hyvää pohjustusta vaihto-opiskeluun oli myös käydä Asian Business and Culture -kursseja Tampereen yliopistossa.

Kirjoitan tämän siksi, että seuraavien vaihtoonlähtijöiden olisi helpompi valmistautua aikaansa Malesiassa, sillä henkinen valmistautuminen tulevaan ei liene koskaan pahitteeksi. Erityisesti muutamilla suomalaisilla kulttuurishokki iski yllättävän voimakkaasti. Se tietysti vaikeutti huomattavasti vaihto-opiskeluajasta nauttimista. Valmistautumattomuus ja ylisuuret odotukset aikaisemmin vaihdossa olleiden ihmisten hehkutusten pohjalta olivat varmasti yksi syy tähän. Suurimmalla osalla, kuten minulla, ei kuitenkaan ollut mitään hätää koko reissunsa aikana ja suurin osa porukasta nautti täysin siemauksin joka hetkestä. Silti haluan vielä tuoda esille muutaman seikan.

Malesiaan vaihtoon lähtijöille tiedoksi, että maa todellakin on muslimimaa. Se näkyy ja kuuluu katukuvassa. Monet paikalliset naiset pukeutuvat huntuihin ja länsimaistenkin naisten on syytä kiinnittää huomiota pukeutumiseensa. Liian vähissä vaatteissa kulkiessa voi joutua ahdistelun kohteeksi, ja moskeijat kannattaa ainakin kiertää kaukaa. Rukouskutsut kajahtelevat moskeijoista viisi kertaa viikon jokaisena päivänä alkaen aamulla kuuden aikoihin. Esimerkiksi E-Parkin C-blokissa läheisen moskeijan ämyrit olivat aivan ikkunoidemme alla.

Malesia ei ole, ainakaan vielä, kehittynyt ja korkean tulotason valtio, vaikka se onkin yksi Kaakkois-Aasian kehittyneimmistä maista. Monet ihmiset tulevat siellä toimeen muutamalla sadalla eurolla kuukaudessa ja ihmettelevät länsimaiden korkeaa hintatasoa. Malesiassa esiintyy vielä runsaasti korruptiota, vaikka siihen tavallinen matkailija ei välttämättä törmääkään. Vaikkapa liikennepoliisin voi helposti lahjoa muutamalla kymmenellä eurolla. Julkinen liikenne esimerkiksi Penangilla on surkeasti organisoitu ja tehoton. Opetuksen taso ei lähelläkään sitä, mihin olemme Suomessa tottuneet.

Malesia ei ole länsimainen valtio. Siellä on omat tapansa ja kulttuurinsa. Aikakäsitys on paljon liukuvampi kuin meillä Suomessa, jossa olemme kovin tottuneet täsmällisyyteen. Bussit saattavat lähteä tunninkin myöhässä.

Byrokratiaa on paljon ja monet asiat etenevät erittäin hitaasti Kaakkois-Aasiassa. Tuntuu, että monet yksinkertaisetkin asiat on tehty kovin hankaliksi. Suomalaisena täällä saa opetella kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, kun asiat eivät toimikaan ”hyvin” ja samalla tavalla kuin kotimaassa. Odottelua ja papereiden pyörittämistä on tiedossa Malesiaan menijöille.

Malesia ja Suomi ovat todella erilaisia paikkoja. Ne ovat paljon erilaisempia kuin osasin kuvitellakaan, enkä kaikkia eroavaisuuksia osaisi mitenkään sanoin kuvaillakaan. Jotkin asiat ovat paremmin Malesiassa, jotkut taas Suomessa. Malesialaiset ovat ylpeitä maastaan ja malesialaisuudestaan, samoin kuin me olemme kotimaastamme ja suomalaisuudestamme. Lyhyesti sanottuna neuvoni vaihtarille on, että varaudu erilaisuuteen.

Tämän tekstin tarkoituksena ei todellakaan ollut pelotella tulevia vaihtoon lähtijöitä, vaan saada  teidät pohtimaan suhtautumistanne uusiin kulttuureihin ja elämäntapaan. Kun olet henkisesti valmis lähtemään, selviät Malesiassa hienosti. Painotan vielä, että suurimmalla osalla vaihto-opiskelijoista ei ollut ongelmia kulttuurishokin kanssa. Itse ainakin osasin nauttia joka hetkestä täysin siemauksin. Vaihto-opiskelu Malesiassa oli uskomaton kokemus, joka ei helposti unohdu. Ainakin minulle se oli elämäni tärkein kokemus tähän mennessä.

Tsemppiä kaikille vaihtoa suunnitteleville, lähtekää rohkeasti maailmalle!

Paljoa en reissuun tavaraa ottanut, mutta näin paljon piti kantaa kotiin.

65-litrainen rinkkani kotimatkaa varten pakattuna oli aivan täysi ja painoi lähemmäs 20 kiloa. Pienemmällä rinkalla en olisi selvinnyt.

Malesialainen pullonavaustekniikka.

Noin 1 ringitin arvoinen syntymäpäiväkortti.

Vaihto-opiskelua E-Parkissa.

Joskus ihminen tulee matkallaan risteykseen ja on tehtävä valinta suunnasta.

Todisteita opiskelusta Malesiassa.

Todisteita opiskelemattomuudesta Malesiassa.

Meidän kämppä E-Parkin C-blokissa.

Videopätkiä reissusta

Youtube-kanavaltamme löytyy muutamia videopätkiä matkamme varrelta. Tästä postauksesta löytyy muutama video malliksi.

Ylläoleva video on kuvattu Malesian F1-osakilpailusta. Kisa ajettiin sateisessa säässä, mutta onneksi oli sateenvarjot mukana.

Tämä video taasen on kuvattu Georgetownissa Penangilla. Uskonnollisen rituaalin aikana hindu-miehet antoivat lävistää vartaloaan ja naamaansa erilaisin koukuin ja tikuin. 

Asumisen ihanuus

Kirjoitellaan vielä lyhyesti asumisesta, sen kustannuksista ja muista järjestelyistä Penangilla. Suurin piirtein jokainen länsimaalainen vaihtari siis asui joko E-Parkissa tai Sunny-Villessä, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan ja lyhyen, mutta hikisen kävelymatkan päässä yliopistosta.

Suurimmalle osalle asunnot välitti Wendy, joka kutsuu itseään myös "Isosiskoksi" ja "Mamaksi", mikä nyt saattaa jo joitakuita hieman ärsyttää. Asumisasiat kannattaa hoidella hänen kanssaan sähköpostitse jo hyvissä ajoin. Pienin varauksin on toki hyvä suhtautua hänenkin toimintaansa, mutta ainakin hän painottaa olevansa luotettavampi kuin muut. Toinen vuokra-agentti Freddy kuoli meidän Malesiassa ollessamme, mutta tämän uutisen jälkeenkin Wendy jaksoi vielä mustamaalata tätä miekkosta, jota en koskaan tavannut.

Kolme huonetta, kaksi kylpyhuonetta, olohuoneen ja keittiön sisältävät, noin 90 neliömetrin kokoiset asunnot olivat tavallisimpia asumuksia vaihtareille. Lisäksi asunnoissa oli ainakin yksi parveke. Hinnat vaihtelivat 1.350-1.600 ringitin välillä kahdelle tai kolmelle jaettuna kuukaudessa.

Lisäksi piti maksaa vesi ja sähkö. Vesilaskumme oli noin kaksi euroa kuukaudessa. Sähköä kulutimme keskimäärin reilun kymmenen euron edestä kuukaudessa. Laskun olisi saanut helposti vähintäänkin tuplattua, jos ilmastointia olisi huudattanut iltaisin ja öisin. Kiinteän internetin sai asuntoon 25-30 eurolla kuukaudessa.  

Asumisen järjestäminen Penangilla oli siis kohtalaisen helppoa. Hinnatkaan eivät länsimaalaisten päätä huimanneet.

Sunny Villen uima-allas.

E-Parkin leikkikentällä.

E-Parkin allas. Vasemmalla on C-blokki, jossa asuimme.

Pieni suuri maailma

Seitsemän kuukauden mittainen reissuni Kaakkois-Aasiaan on tullut päätökseensä. Tätä tekstiä viimeistellessäni olen jo saapunut turvallisesti Suomeen.

Blogissamme on paljon kyselty sen kuuluisan muutoksen perään. Muuttaako matkailu ihmistä? Lyhyesti sanottuna, kyllä. Jo reilun puolen pysytteleminen Suomen rajojen ulkopuolella vieraassa kulttuurissa jättää taatusti jälkeensä lähtemättömän vaikutuksen. Edes kaikki tekstit, sanat ja kuvat tästä reissustani Kaakkois-Aasiaan reppureissamaan ja vaihto-opiskelemaan ei pysty tiivistämään niitä tunteita, joita olen matkani aikana kokenut. Kaikkea oppimaani ei mitenkään pysty kirjoittamaan oppikirjaksi. Tämä on niitä asioita, jotka voi ymmärtää vasta, kun on itse tehnyt vastaavaa.

Suomessa ollessani mietin, uskallanko lähteä ulkomaille reissaamaan ja vaihto-opiskelemaan. Pohdin, miten minä siellä selviän? Riittävätkö rahat? Onko kielitaitoni kyllin hyvä? Entä jos siellä sattuu jotakin? Tässä vaiheessa kehtaan jo myöntää, että reissuun lähteminen jännitti kovasti. Onneksi voitin pelkoni. Palkinto oli suurempi, mitä olisin voinut kuvitella. Seitsemän kuukauden reppureissu ja vaihto-opiskelu Kaakkois-Aasiassa nousee ehdottomasti omien elämänkokemusteni listalla ykköseksi.

Suomessa ollessani Aasia tuntui todella kaukaiselta. En tiennyt, missä sijaitsee Laos tai mikä sen pääkaupunki on. Phnom Penh kuulosti todella eksoottiselta paikalta, johon meikäläisellä tuskin on ikinä elämässäni asiaa. Hong Kong vaikutti sijaitsevan jossain toisella planeetalla. Nyt kun nämä paikat ja maat on monien muiden paikkojen tavoin nähnyt ja kokenut, tämä suuri maailma tuntuu pienemmältä. Monikaan paikka maapallolla ei ole ihmisen tavoittamattomissa.

Kannustusjoukot Sepangin F1-osakilpailussa.

Matkailu on muuttanut minua ainakin seuraavilla tavoilla:

-    Tunnen hieman paremmin muita kulttuureita ja ymmärrän, että asiat, joita pidämme länsimaissa itsestäänselvyyksinä eivät ole sitä kaikille.

-    Kaukana käyminen auttaa näkemään lähelle. Osaan arvostaa Suomea entistä enemmän tämän matkan jälkeen. Meillä on puhdasta vettä vesistöissä ja hanassa. Ilma ja luonto ovat puhtaita. Meillä on ilmainen koulutus. Melkeinpä hävettää kertoa vaihtarikavereille, että me emme maksa mitään ja saamme vielä valtiolta rahaa. Tämä on lähes ainutkertaista jopa länsimaissa. Meillä on kattava sosiaaliturva ja laadukas terveydenhoito. Infrastuktuuri on kunnossa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Muistakaamme siis Suomessa olla kiitollisia siitä, mitä meillä on ja valittaa vähemmän siitä, mitä meillä ei ole!

-    Olen oppinut, että selviän erilaisista tilanteista, erilaisten ihmisten kanssa, vaikka välttämättä yhteistä kieltä ei ole.

-    Olen oppinut ymmärtämään, että Suomi ei ole maailman kartalla monien ihmisten mielestä juuri mitään, harva meistä mitään tietää. Nokia, Angry Birds ja muutamat urheilijat ovat tunnettuja. Lisäksi on pakko nostaa esille Suunnon sukellustietokoneet, joita eräskin englantilainen sukelluskouluttaja kehui maailman parhaiksi ja ihmetteli, miten Suomessa osataan valmistaa kyseisiä laitteita.

-    Voin syödä ruokapaikoissa, joissa on kissoja ja koiria keittiössä: Silloin tiedän, että siellä ei varmaankaan ole rottia. Voin silti myös syödä ravintoloissa, joissa olen nähnyt rotan vilistävän. Ylipäätäänkin olen ruokaillut paikoissa, joissa en Suomessa ollessani olisi kuvitellut ikinä syöväni saamatta ruokamyrkytystä.

-    Matkaillessa aikakäsitys heikkenee. Ei tiedä, paljonko kello on, eikä tarvitsekaan. Kunhan vain ehtii seuraavaan kulkuneuvoon, johon on lipun buukannut. Viikonpäivät ovat sekaisin, eikä niillä ole juurikaan merkitystä.

-    Jokainen yli viiden euron yksittäinen ostos tuntuu kalliilta. Kaakkois-Aasian halpa hintataso lienee syypää tähän.

Ylläoleva listaus on vain pieni pintaraapaisu siihen elämänkokemuksen määrään, joka reissussa on karttunut. Yksi reissun mielenkiintoisimmista jutuista oli ehdottomasti päästä pelamaan lentopalloa malesialaiseen joukkueeseen. Kyseisen porukan kanssa tein viisi pelireissua, joista monet suuntautuivat paikkoihin, joissa en varmasti olisi muuten käynyt. Näin pääsin tutustumaan paikallisiin ja paikallisten elämään parhaiten. Kulttuureiden kohtaamisilta ei voinut välttyä, mutta hyvin siitäkin selvittiin. Minusta tuli varmasti ensimmäinen suomalainen, joka on pelannut Malesian liigaa. Olin myös ainoa länsimaalainen koko kiertueella.

Lopuksi täytyy kiittää kaikkia ihmisiä, jotka reissuuni vaikutitte. Suurimmat kiitokset menevät tietenkin tämän blogin toiselle kirjoittajalle ja ulkoasun laatijalle Janille, jonka kanssa kiersimme kaksi kuukautta neljässä eri maassa, olimme vuoroin vieraissa Penangilla ja KL:ssa sekä piipahdimme pikaisesti Hong Kongissa. 

Matkustaessa mukaan tarttuu kaikenkarvaisia tuttavuuksia.

Kiitos myös molemmille kämppiksilleni, teidän kanssanne oli hauskaa. Kiitos majoituksesta ja seurasta Kuala Lumpurin ja Balin suomalaisvaihtareille. Kiitos kaikille opiskelu- ja matkustuskavereilleni. Erityiskiitokset Penangin lentopalloporukalle ja Segamat Volleyball Clubille, jotka ottivat minut porukkoihinsa pelaamaan. Kiitokset myös kotiväelle tuestanne. Lisäksi suuret kiitokset myös kaikille, joita en tässä osaa eritellä tai muista mainita. Te ihmiset teitte tästä matkasta suuren.

Ystävät yllättivät syntymäpäiväkakulla.

Aurinko laskee tämän reissun osalta.

Maailma on kirja, ja ne jotka eivät matkusta, lukevat vain yhden sivun. -Saint Augustine

Reissun TOP3

Listailen alle muutamia reissun TOP3-listoja.

TOP3 reissuvarusteet

1. Rahavyö. Vaatteiden alle, lähelle ihoa sijoitettavaan vyöhön on mukava pakata arvoesineet, kuten passi, pankkikortit ja isommat määrät käteistä. Esineet kannattaa vielä suojata suljettavaan pussiin, sillä hikoilu on näissä olosuhteissa taattua. Kestävää rahavyötä en ole vielä löytänyt Aasiasta enkä Suomesta.

2. Rinkka. On se vaan ollut monta kertaa säälittävää katsoa, kun porukka raahaa mitä huonoimmissa olosuhteissa järkyttävän isoja matkalaukkuja. 

3. Travel kit, joka sisältää niskatuen, silmälaput ja korvatulpat. Setti auttaa nukkumaan pahemmissakin paikoissa.

TOP3 kulkuneuvot:

1.    Omat jalat. Näitä käyttämällä pääsee näkemään vaikka mitä ja ilmaiseksi. Samalla tulee pientä kuntoilua. Tällä reissulla on tullut laitettua jalkaa toisen eteen varmasti satoja kilometrejä.

2.    Sleeping bus. Näitä on niin moneen lähtöön, mutta kun hyvä sattuu kohdalle, niin matka taittuu mukavasti nukkuen. Samalla säästää majoituskustannuksissa. 

3.    Halpalennot Aasiassa. Lentokoneella pääsee paikasta toiseen nopeasti ja Aasiassa jopa halvalla.

TOP3 järkyttäjät:

1.    Sotamuseo, HCMC, Vietnam: Paljon tarinoita ja kuvamateriaalia Vietnamin sodan hirveyksistä.
2.    Tuol Sleng –vankilamuseo (S-21), Phnom Penh, Kambodza: Toveri numero yhden, Pol Potin, järjestämän kidutuksen keskeisiä paikkoja. Kaikki kauheudet ovat tapahtuneet vain joitakin vuosikymmeniä sitten.
3.    Liikenneonnettomuus, Vietnam. Moottoripyöräpojat törmäsivät nokikkain auton kanssa silmiemme edessä ja olimme melkein itse törmäyksen kohteena.

TOP3 matkaelektroniikka

1.    Kamera, jolla kuvata muistot talteen. Minulla oli matkassa vain pieni digikamera, Canon Ixus 220 HS (12,1 megapikseliä). Kiitosta se saa hyvästä hinta/laatu-suhteesta, pienestä koosta (helppo kantaa mukana) sekä hyvälaatuisesta HD-videokuvasta. Miinusta tulee siitä, että musta mattamaalipinta on alkanut kulua pois jo puolen puoden käytön aikana. Erityismaininta kolmevuotisesta takuusta, jonka sain jälleenmyyjältä. Lisävarusteina minulla on matkassa kaksi vara-akkua ja kolme 8 gigatavun muistikorttia.
2.    Kannettava tietokone. Pakko oli ottaa kone mukaan, koska sitä tarvitsee opiskeluhommissa. Reissussa pääsee myös mukavasti pitämään yhteyttä koti-Suomeen Facebookilla ja Skypellä sekä blogia päivittämään. Wifi löytyy lähes jokapuolelta Kaakkois-Aasiaa, tosin yhteys on usein tuskastuttavan hidas. Minulla on mukanani Lenovon S205 Ideapad. Jälleen tulee hinta/laatu-suhteesta kiitosta. 11 tuumaiseen näyttöön olen tottunut hyvin ja pienen kokonsa ansiosta kone kulkee mukavasti matkassa. Joidenkin näppäinten paikkoihin totuttelu vei hiukan aikaa. Näyttö vaikuttaa helposti naarmuuntuvalta. Elokuvia ei pysty katselemaan  tärisevissä olosuhteissa.
3.    MP3-soitin. Matkustaessa aikaa saa kulutettua mukavasti kuuntelemalla mielimusiikkiaan. Otin matkaan vanhana Trekstor-merkkisen soittimeni, joka kuitenkin hajosi, kun pudotin sen asfalttiin. Laitteen näyttö oli myös hieman huono, mutta muuten hintansa väärti peli ja neljän gigan kapasiteetti riitti hyvin.

TOP3 kirjat, jotka luin reissussa

1.    Lance Armstrongin elämäkerta. Enpä tiennyt pyöräilystä juuri mitään ennen kirjan lukemista. Lance kertoo, kuinka selvisi 25-vuotiaana taistelusta syöpää vastaan ja nousi moninkertaiseksi Tour de France –voittajaksi.
2.    Air Babylon. Hauska ja viihdyttävä kirja, joka kertoo lentokenttähenkilökunnan työstä. Kirja kertoo tositarinoita kulissien takaa ja paljastukset ovat hauskoja, mutta myös karmivia. Jos epäilet lentämistä, älä lue tätä. Ja muista kohdella lentoyhtiöiden henkilökuntaa kunnolla jo lähtöselvityksessä. Muuten matkastasi saattaa tulla erittäin ikivä esimerkiksi matkustamohenkilökunnan laittaessa sinut istumaan ikävimmän asiakkaan viereen, pieraisee naamallesi koneessa tai pyörittää pihvisi vessan lattialla ennen tarjoilua tai lisää juomaasi laksatiivia.
3.    Steven D. Levitt & Stephen J. Dubner, Freakonomics – A Rogue Economist Explores The Hidden Side Of Everything. Kirjassa käsitellään erilaista taloustiedettä, mm. kumpi on vaarallisempi, uima-allas vai käsiase.

TOP3 riisimätöt

1.    Fried rice chicken with cashew nuts, Thaimaa. Miksi cashew nut -settiä ei saa Malesiasta?
2.    Fried rice with satay, Indonesia. Satay-lihatikut ovat parhaimmillaan erittäin herkullisia marinadin ansiosta.
3.    Sweet and sour chicken with rice, Hola Café, Penang Malesia. Viiden ringitin annos toimi minulla koko reissun ajan.

TOP3 muita huippuruokia Kaakkois-Aasiassa

1.    Naan-leipä ja tandorin kana, intialaiset ravintolat mm. Penangilla Little Indiassa, Georgetownissa. Pakko maistaa!  Syö käsin, kuten paikalliset, se on helpointa. Ja on halpaa.
2.    Grillivartaat, Koh Tao, Thaimaa. Edulliseen 120-150 bahtin hintaa sai kaksi varrasta (valittavana kanaa, possua ja nautaa), jotka sisälsivät myös hedelmiä ja vihanneksia. Grillausmarinadi saa varsinkin kanan maistumaan mahtavalta. Annokseen kuului myös uuniperuna ja salaattia.
3.    Pancake, saatavilla ympäri Kaakkois-Aasiaa katukojuista. Pannukakun saa mieleisillään täytteillä, kuten vaikkapa banaanilla. Esimerkiksi Koh Taolla annoksen valmistamiseen kuului oleellisena osana kokin oma show. Gili Trawanganilla ruokatorilta ostettu jälkkäri-pannari taas oli niin iso, etten kyennyt syömään sitä kokonaan.

Kun aasialainen ruoka alkaa kyllästyttämään, niin silloin vedetään mättöä naamariin.

TOP3 roskaruoat:

1.    Black Cat, Ho Chi Minh City, Vietnam: Reissun parhaat burgerit. Erikoisuutena 1,5 kiloa painava hampurilainen.
2.    PizzaExpress, Hong Kong: Kallis, mutta reissun parhaat pizzat.
3.    Hungry, Vientiane, Laos: Tuoreita burgereita katukioskista edulliseen hintaan!

TOP3 kaupungit Kaakkois-Aasiassa

1.    Singapore, Kaakkois-Aasian helmi ja kehittynein kaupunki. Kiiteltyjä kohteita ovat mm. eläintarha ja Universal Studios. Kallis.
2.    Hong Kong (sijaitsee kylläkin Kiinassa). Tarjoaa monenlaisia tunnelmia kiinalaiskortteleissa ja pilvenpiirtäjien väleissä ihmetellessä.
3.    Bangkok tarjoaa jokaiselle jotakin. Kulttuurinnälkäisille riittää nähtävää ja shoppailuhenkisille ostettavaa niin tavarataloista kuin toreiltakin. Kiitosta erityisesti Sky-trainista ja jokiveneistä, jotka helpottivat liikkumista.

Paloja paratiiseista sisälläni / Bits of Paradises Inside Me

This text is written both in Finnish and in English. Please scroll down for English version.

Tämä kirjoitus on kirjoitettu kolmen viimeisimmän matkutuskuukauden aikana niiden ajatusten pohjalta, joita pitkät bussi- ja lentomatkat ovat tuottaneet.

Matkustaminen ei ole rannalla makaamista, tai turistinähtävyydestä toiseen ravaamista.

Matkustaminen on itsemme soveltamista erilaisiin tilanteisiin, reaktioiden seuraamista ja niistä oppimista.

Matkustaminen on tutkimista, kokemista ja oppimista.

Ehkä siksi ihmiset, jotka matkustavat eivät tunne vain maailmaa paremmin, he tuntevat paremmin myös itsensä.

Ja siksi meidän ei tarvitse mennä kovin kauas, jotta saamme nämä matkustamisen hyödyt.

Kyse ei ole etäisyydestä. Kyse on asenteesta.

Kaakkois-Aasian matkan aikana olen uinut kaksi kertaa Singaporen kokoisessa vulkaanisessa järvessä, kiivennyt Kaakkois-Aasian korkeimman vuoren huipulle, maistanut dim sumia Kiinassa, maannut riippumatossa Don Detillä Mekongin virratessa vieressä, ryöminyt Vietcongin tunneleissa, matkustanut yöjunalla Thaimaassa, nähnyt ihmeellisen Angkor Watin ja turissut imaamin kanssa Bruneissa.

Nämä ovat vain murusia siitä kokemusten vuoresta, jotka olen saanut.

Blogimme ChangeX:n alaotsikkona on kulkenut ”The Trip of Dreams” eli unelmien matka. Matkani Kaakkois-Aasiaan ei ole ollut sitä. Se on ollut paljon enemmän; jotakin, jota en olisi voinut koskaan kuvitellakaan.

Maailma on todella paljon mahtavampi paikka kuin olin koskaan osannut ajatella.

Blogimme on kysynyt: Onko muutos väistämätön?

Nyt minulla on vastaus. Muutos on väistämätön. Ja sitä myös toivottiin.

Mutta meidän ei pidä vain odotella, että maailmaa muuttaa meitä. Yhtä tärkeää on soveltaa itseään aktiivisesti ympäristöönsä.

Tämä on tärkein yksittäinen opetus, jonka matkani on antanut minulle. Ja voimme tehdä näin missä tahansa.

Me olemme maailma.

Yleiset polkumme saattavat luoda tänne yleisen rakenteen.

Itsenäiset polkumme luovat kuitenkin ne nyanssit, jotka tekevät maailmasta ainutlaatuisen ja todella matkustamisen arvoisen.

Matkani aikana olen kohdannut tällaisia itsenäisiä polkuja, jotka myös ovat antaneet minulle paljon.

Haluaisin esittää valtavat kiitokset kaikille, jotka olen tavannut matkani aikana. Teidät tuntemalla tunnen maailman paremmin siltä osin kuin te sitä edustatte.

Kiitän Suomi-kommuuniamme Kuala Lumpurin Times Squarella, sekä kommuunin saksalaisvahvistusta Rela-Petteriä. Haluan kiittää myös muita saksalaisia vaihto-opiskelijoita sekä malesialaisia opiskelijoita, joiden kanssa minulla oli ilo tehdä töitä. Haluan kiittää Momoa, Dhineshiä, Samia, Amiria, Helsingin opiskelijatiimiä, Penangin vaihto-opiskelijakaartia, Jocelyniä ja Nadinea kiipeilytiimistämme sekä kaikkia muita yliopistoltamme ja matkoiltani.

Erityisesti halua kiittää matkakumppaniani A. Viitaa, jonka kanssa valloitimme Thaimaan, Vietnamin, Laosin ja Kambodzhan ennen opintojen alkamista Malesiassa.

Kiitokset myös teille lukijoille, jotka olette blogimme eliniän aikana tarkastellut seikkailujamme jo lähes 13 000 yksittäistä kertaa.

Blogin kirjoittelu päättyy minun ja tämän seikkailun kohdalta tähän merkintään. Seuraavat elämän seikkailut ovat jo suunnitteilla.

In English

This text is written based on thoughts that long bus trips and flights have producer during the last three months on my travels.

Traveling is not to lie on a beach or to go from a tourist attraction to another.

Traveling is applying ourselves into different situations, seeing what happens and learning from those encounters.

It is to explore, experience and learn.

Maybe thus people traveling not only know the World better, they know also themselves better.

And thus we don’t need to go that far to have the benefits of traveling.

It is not about distance, it’s about your attitude.

During the trip to South East Asia I’ve swum in a volcanic lake double the size of Singapore, I’ve climbed to the summit of the highest mountain of SE Asia. I’ve tasted dim sum in China, lied in a hammock in Don Det watching Mekong to flow past, crawled in Vietcong tunnels, taken a night train in Thailand, seen the miraculous Angkor Wat, and chatted with Imam in Brunei.

These are just the crumbles of a pile of experiences I’ve got.

Our blog, ChangeX, is subtitled as The Trip of Dreams. My trip to SE Asia has not been this. It has been something more, something I could have never imagined of.

The World is truly way more incredible than I had ever thought.

Our blog has asked: Is the change inevitable?

Now I have an answer. The change is inevitable. And it was also wished for.

But we shouldn't just wait for World to change us. As important is to apply ourselves actively to our surroundings.

This is the single most important teaching my trip has given to me. And you can do it anywhere.

We are the World.

Our common paths might create here the common structure.

But our individual paths create nuances that make the World unique and really worth pursuing.

During my trip I have came up with many individual paths that have given me so much as well.

I would like to give huge thanks to everyone who I have met during my travels. To know you is to know the World better for the part you represent it.

Thanks to our little Finnish community we had in Times Square, KL, and its German reinforcement, Peter the Relaxed. As well I’d like to thank other German exchange students and Malaysian students I had a privilege to work with. I’d like to thank Momo, Dhinesh, Sam, Amir, student team from Helsinki, exchange students at Penang, Jocelyn and Nadine from our climbing team and all the others at LUCT and from my travels.

Especially I’d like to thank my fellow traveler Mr. Viita, with whom we conquered Thailand, Vietnam, Laos and Cambodia before starting our studies in Malaysia.

Thanks as well to our readers, you who have checked our adventures for almost 13 000 separate times this far.

I'll end my writing of this blog about this adventure to this posting. The next adventures of life are already in their planning stage.

Kuvamuistoja

Kaakkois-Aasian reissu on allekirjoittaneella lähes lopussaan, joten sen kunniaksi valitsin reissukuvista henkilökohtaiset suosikkini. Flickr-galleriasta (linkki merkinnän alaosassa) löytyy bongailtavaksi 180 kuvaa matkan eri vaiheista.

Simpukkarannoilla. Mui Ne, Vietnam.

Sairee beach, Koh Tao, Thaimaa.

Jälleen Saireen rannoilla.

Angkor Wat Kambodzhan auringonnousussa.

Viidakon nielemää. Angkor Wat, Kamdozha.

Päämoskeija Brunein pääkaupungissa Bandar Seri Begawanissa.

Auringonlasku Filipino-torilla Kota Kinabalulla (Malesia).

Meditatiivinen hetki Kinabalu-vuorella, 200 metrin päässä huipusta.

Mielettömät teeplantaasit, Cameron Highlands, Malesia.

Koko kuvakattaukseen voit tutustua täällä.

Angry Birds flying high

Aika: 3.-5.6.2012

Paikka: Singaporen tasavalta Malakan niemimaan kärjessä

Valuutta: Singaporen dollari SGD, paikallisesti lyhenne S$ (1 SGD on noin 0,60 euroa)

Luennot on USM:ssa lusittu ja edessä on vapaa viikko tenttiin lukemista varten, mikä tarkoittaa sitä, että vaihtarit suuntaavat retkilleen ympäri Kaakkois-Aasiaa. Osa porukasta nauttii Laosista, osa Vietnamista ja onpa Hong Kongiinkin matkaajia. Minä taas suuntasin viikonlopuksi Kluangiin, Malesian eteläosaan Malesian lentisliigan turnaukseen. Näistä lentiskarkeloista kirjoittelen myöhemmin lisää, mutta nyt on päällimmäisenä mielessä Singapore. Saavuin tänne suoraan sunnuntai-iltapäivänä turnauksesta pelikaverin kaverin kyydillä, joten matkanteko taittui joutuin turnauspaikalta Kluangista, josta kilometrejä kertyi Singaporeen reilut sata.

Mukava malesialainen Jeffrey, joka työskentelee Singaporessa, autoili vähiten ruuhkaista reittiä pitkin ja rajamuodollisuudet sujuivat mukavasti autosta nousematta. Jeffrey halusi näyttää minulle yhden suosikkipaikoistaan, Tanjongin rannan Sentosassa, jossa hänen kaverinsa pelailivat rantalentistä. Piitsit näyttivät oikein mukavilta ja alueella oli useita rantalentiskenttiä ja paljon pelaajia pelaamassa. Ensimmäinen fiilikseni oli suru. Suru siksi, että aloin harmitella, miksi en tullut Singaporeen vaihtoon. Tämä paikka vaikutti siltä, johon meikäläinen olisi sopeutunut loistavasti. Rantameininkiä oli kuin Pyynikillä kesän kuumimpina päivinä!

Tällä kertaa ei valitettavast ollut aikaa pelailla rantapalloa Singaporessa, vaan Jeffrey auttoi minua yställisesti ja olisi vielä rahaakin lainannut. Kiitin ja sanoin, että jättäisi minut pois kyydistä jossain alueella, josta voisin katsella edullista majoitusta. Jäin pois Clarke Quayssa, nostin automaatista Singaporen dollareita ja kirjauduin sisään reppureissaajille suunnattuun hostelliin. Siellä otin törkeän hintaisen, 80 dollaria maksavan huoneen, koska halusin nukkua turnausviikonlopun jälkeen kunnolla. Hintaan kuului aamupala, joka osoittautui pelkäksi kahviksi ja paahtoleiväksi.

Ilta kului matkustaessa MRT:llä (Mass Rapid Transit) Raffles Placelle, jossa katselin hienoja näkymiä ja valaistuja pilvenpiirtäjiä. Jatkoin matkaa samaisella kulkuvälineellä Little Indiaan, jossa olin ajatellut ruokailla. Kadut olivat täynnä intialaisia miekkosia, jotka norkoilivat kadunkulmissa. Naiset loistivat poissaolollaan alueella. Astelin erääseen intialaiseen ravintolaan sisään ja setille tuli hintaa vajaat 10 paikallista dollaria. Ei aivan halpaa siis. Tämän jälkeen vetäydyin levolle.

Pilvenpiirtäjiä Singaporen yössä.

Malesian ylängöillä

Taannoin vietettiin lopputenttien viikkoa Limkokwing-yliopiston Business Management & Globalisation -tiedekunnan vaihto-opiskelijoiden parissa. Itselläni oli ohjelmassa neljä tenttiä sekä jokunen kurssityön palautus. Maanantaina olimme muuttaneet Times Squaren lukaalistamme hostelliin Jalan Bukit Bintangin nurkalle.

Selamat datang ke Cameron Highlands.

25.5. otin lopputenttien aiheuttamaa ekstensiivistä stressiä lievittämään suunnakseni parin kilometrin korkeudessa majailevan ylänköalueen, Cameron Highlandsin. Matka-aika bussilla huristellessa Kuala Lumpurista on neljän tunnin hujakoilla. Loppureitti oli aika koukeroista ja jostain syystä paikallisilla tuppaa pukkaamaan matkapahoinvointia erityisen hanakasti, niin myös tällä kertaa.

Kolmesta suuremmasta kaupunkikunnasta koostuvan Cameron Highlandsin (joka on Singaporen kokoinen) bussien pääteasemana palvelee hallintokeskus Tanah Rata, jonka bussiasemalta siis myös itseni lopulta löysin. Hämmästelin suuntia tovin ja paikalle porhalsi minibussi tarjoamaan kyytiä majoitukseen lähistöltä. Takaisin tultaisiin, jos ei miellyttäisi. Hyppäsin kyytiin ja vajaan parin kilometrin matkalla tutustuin minibussin toiseen matkalaiseen, ranskalaiseen Damieniin.

Saavuimme Cameronian Inn -nimiselle majapaikalle ja otimme haltuun dormin hintaan 15 rm. Dormiin majoittui myös yhdysvaltalainen Matthew. Loppuillan käytin tutkiskellessa ympäristöä. Tanah Ratan keskustan kävelee päästä päähän kymmenessä minuutissa ja silti tuolle matkalle on pystytetty kahvila toisensa perään.

Cameronian Inn.

Kuala Lumpurista lähtiessäni myhäilin tyytyväisenä, että pääsisin Cameronilla eroon Starbucks-riippuvuudestani ja vielä mitä: Keskellä Tanah Rataa törrötti mikäpä muukaan kuin Starbucks. Jättikokoinen latte vaihtui sentään pieneen americanoon ja onpa ko. putiikki tyylikkäin Starbucks, jossa olen koskaan käynyt.

Ajatuksia opiskelusta Penangilla

Eroavaisuudet koulutuksessa tuovat kärjistyksiä tähän tekstiin - älä ota liian vakavasti.

Aika on mennyt niin äkkiä! Kurssit ovat enää viimeisen viikon muutamia luentoja ja tenttejä vaille valmiiksi taputeltuja. Olihan se jo tänne tullessa tiedossa, että opetuksen taso ei kykene kilpailemaan suomalaisen opetuksen kanssa, mutta silti se laittaa ihmettelemään. Toiset vaihtarit ovat kokeneet tämän kulttuurishokin selvästi voimakkaammin kuin toiset. Minulla sen sijaat ei ole ollut suuremmin valittamista.

Universiti Sains Malaysian kampusalue on suuri. Se on niin suuri, että alueella kulkee jopa omia bussivuoroja. Alkuaikoina oli joskus vaikeuksia löytää opetustiloja, joita yliopistolla tuntuu olevan riittävästi. Monet luennot pidettiin suurissa saleissa, joissa ilmastointi toimi vähintäänkin tarpeeksi kylmällä.

Opetusvälineet ovat heikkoa tasoa, kuten vaikkapa esimerkiksi äänentoisto. Langattomia mikrofoneja ei ole. Opettajien sähköpostikiintiöt ovat niin pieniä, ettei koulutöitä voi palauttaa sähköpostitse. Opetusmateriaalin jakamiseen käytetään Yahoo-groupeja, joihin joillakin on vaikeuksia liittyä. Lisäksi groupin keskustelualue saattaa olla täynnä roskapostia tyyliin ”Give Your Wife EXPLOSIVE Orgasms Tonight” tai ”2-4 Inches Taller in 8 Weeks”.

Facebook toimii USM:n International Officen virallisena tiedotuskanavana, joten jos et ole siellä, seuraa sitä aktiisesti tai muuten vaan et satu huomaamaan jotain tiedotusta sieltä turhien postausten seasta, saatat jäädä paitsi tärkeästä informaatiosta. Onneksi keskustelu muiden vaihtareiden kanssa korvaa tämän puutteen.

Taas Taolla

Vaihto-opiskelussa Kaakkois-Aasiassa on se hyvä puoli, että kun alkaa tympimään, voi vaihtaa maata päivän varoitusajalla. Koska meillä oli mr. J:n kanssa vielä hyvä määrä selittämättömiä poissaoloja käyttämättä, uhrasimme puolitoista kouluviikkoa Koh Taon reissuun. Kovinkaan suurelta tuo uhraus ei tuntunut, sillä monet luennot oli jälleen kerran peruttu poissaolomme aikana. 

Koh Taoa on tässä blogissa jo hehkutettu niin paljon, että jätän sitä osuutta vähemmälle. Vaikka saari on sukeltajien paratiisi, ovat myös muut saarella vierailleista tutuistani paikasta pitäneet. Penangilta Koh Taolle ei löydy kovinkaan nopeata matkustusvaihtoehtoa. Nopein, mutta kallein tapa olisi lentää KL:n kautta Surathaniin, josta Taolle pääsisi laivalla. Opiskelijabudjetille sopi kuitenkin minibussi, jolle hintaa tuli 120 ringitiä eli noin 30 euroa. 

Minubussi noukki meidät kyytiin ennen aamukuutta ja kolmessa tunnissa olimme Thaimaan rajalla hoitamassa rajamuodollisuuksia. Tullivirkailija oli tiukalla tuulella ja kyseli kovasti, mihin olemme menossa, missä majoitumme ja kuinka kauan viivymme. Eihän meillä tietenkään ollut antaa majapaikkamme osoitetta Koh Taolla, koska emme olleet mitään etukäteen varanneet. Saatuamme 14 päivän leimat passeihimme matka jatkui samaisella minibussilla Hatyaihin, jossa vaihdoimme toiseen minibussiin. 

Surathanissa olimme perillä kahden maissa päivällä. Siitä alkoi sitten yhdeksän tunnin mukava odottelu, koska meidän oli tarkoitus siirtyä klo 23 lähtevällä yölautalla Taolle. Tapoimme aikaa ruokailemalla ja internetissä, kunnes meidät nakattiin satamaan iltasella. Siellä näimme vanhahkon aluksen, jonka määränpäänä oli Koh Tao. Rinkat jätettiin laivan etuosaan. Niihin ei kannata jättää mitään arvokasta tälle matkalle, sillä olen kuullut, että rinkat tutkitaan matkan aikana. Itse kapusimme nukkumatilaan, jossa oli patjaa vierekkäin ja jokaisella nukkujalla tilaa noin puoli metriä. Ahtaudesta huolimatta olin niin väsynyt, että heräsin vasta, kun laiva oli rantautumassa Taolle aamuseitsemältä. Matka-aika oli siis reilusti yli vuorokauden mittainen.

Taolla otimme kuljetuksen saaren pohjoispäähän, jossa söimme Simple Lifessa buffet-aamiaisen. Majapaikaksi valikoitui Sunset Buri Resort, jossa saimme huoneen tuulettimella ja jääkaapilla varustettuna hintaan 600 bahtia (15 euroa) yöltä. Lämmintä vettä ei suihkusta kuitenkaan tullut ja suihkutellessa veden paine ja määrä olivat samaa luokkaa hieman normaalia pahemmin vuotavan hanan kanssa. Mutta eipä sillä väliä. Resort oli aivan rannan tuntumassa ja siellä oli oma uima-allas.

Matkaajat: Peter the Relaxed

Matkaajat-series interviews other travellers about travelling, exchange studies and travelling philosophy.

This time we interview Peter, who is also studying Business Management in Limkokwing University.

Who are you and where do you come from?
My name is Peter, 23 years old, from Germany. In Germany I study at European University of Applied Science, which is located between Bonn and Cologne,

What are you doing in Southeast Asia?
I came for studying, but my aim was also to travel as much as possible during these four and a half months.

What has been the best place you’ve been in or the best experience you’ve had so far in South-East Asia?
I think the best place has been Vietnam, people are very friendly and helpful there. I really think the best experience has been to come here to live together with you, eleven Finnish guys.

In which places have you been traveling?
In Malaysia Cameron Highlands, Melacca, Penang, Tioman islands, Langkawi, Taman Negara, KL and surroundings, Singapore, Vietnam and Thailand. Last year I was in Indonesia.

Where are you heading next and why?
Next journey will be to Cambodia, because I want to see Angkor Wat.

Do you have some kind of a philosophy when traveling?
Yes, of course: Low budget. The cheapest food is always the best. Also don’t stick to those main tourist routes. I try always find the true spirit of the country.

What is the best thing in traveling?
Learning about other cultures, broadening your horizon. It doesn’t have to be with locals, because you can get to meet so many other people as well.

Your best traveling tips?
If you have the time, get into country and start without planning or at least don’t plan too hard. Go with the flow. Try to eat as much local food as possible. And try to avoid diarrhea.

Is change inevitable?
I think yes, because you always change when you see something new, and your mind and way you think about things changes. But I think it’s only good.

Your greetings to blog readers?
If you have time, you should definitely come to South East Asia, because it is amazing.

Matkaaja Immonen: Muutos on väistämätön, mutta sitä ei huomaa reissulla

Matkaajat-sarjassa haastatellaan kanssamatkalaisia reissaamiseen, vaihto-opintoihin ja matkafilosofiaan liittyen. Tällä kertaa haastateltavana on pian vuoden verran Limkokwing-yliopistossa turismia opiskellut Valtteri.

Kuka olet ja mistä tulet?
Valtteri Immonen, Kajaanista, jossa opiskelen AMK:ssa matkailua toista vuotta.

Mitä teet Malesiassa?
Olen täällä vaihto-opiskelemassa, ja elämää opiskelemassa.

Missä olet matkustanut vaihdon aikana?
Ympäri Aasiaa, Indonesiassa, Kambodzassa, Thaimaassa, Malesiassa... Eihän näitä edes muista enää. Kaksi lempparipaikkaa ovat Kambodzhan Sihanoukville ja Indonesian Toba-järvi.

Miltä Kuala Lumpur vaikuttaa?
Alku oli shokki, mutta mitä enemmän tätä on oppinut tuntemaan, sitä loistavammaksi kaupunki on tullut. Täällä näkee mitä vaan. Todella paljon kulttuurien sekoittumista, siitä tykkään. Ei ole kuitenkaan mikään ”truly Asia”, kuten mainostetaan.

Miltä vaikuttavat opinnot Limkokwing-yliopistossa?
Päältä kaunis, sisältä mätä. Koulu tuntuu enemmän bisnekseltä, kuin yliopistolta. Opetuksen laatu business facultyssä on heikkoa, varsinkin verrattuna Suomeen.

Asut Cyberjayassa (lähellä Limkokwing-yliopistoa, n. 30 km KL:n keskustasta), millaista elo on siellä?
Tykkään tosi paljon, KL:n keskustan meno on vähän liian hektistä. Tykkään esimerkiksi asua Kajaanissa rauhallisuuden vuoksi. Siellä tutustuu helpommin ihmisiin opiskelijayhteisön kautta.

Minne suuntaat täältä?
Nyt kun viimeisiä viedään, pitäisi viimeiset mielenkiintoiset kohteet käydä tarkastamassa, sitten takaisin Suomeen. Myanmar olisi tosi mukava, toinen kiinnostava olisi Sri Lanka.

Mikä on filosofiasi matkustaessa?
Tykkään mennä hitaasti paikasta toiseen, en tykkää mennä johonkin paikkaan vain pariksi päiväksi. Toinen juttu on tehdä samanlaisia asioita kuin mitä paikalliset tekevät, esimerkiksi ruokailun ja julkisen liikenteen kohdalla. Yleensä tämä tulevat lisäksi paljon halvemmaksi (kuin turistivaihtoehdot - toim. huom.)

Mikä on parasta matkustamisessa?
Uuden kokeminen, itsensä henkinen kehittäminen ja sen huomaaminen, miten muutokset näkyvät itsessä.

Onko muutos väistämätön?
Ennenkin olen ollut vaihdossa ja muutosta ei itse huomaa, ennen kuin palaa takaisin Suomeen. Suomessa ei mikään olekaan muuttunut, vaikka itse on henkisesti muuttunut. Matkalla sitä ei vielä huomaa. Eli muutos on väistämätön, mutta sitä ei huomaa reissulla.

Matkavinkkisi lukijoille?
Suosittelen, että hakeutuu paikallisten seuraan ja tekee asiat paikalliseen tapaan, siinä oppii eniten. Eikä kiirehdi.

A lecturer with passion

Lokaalit-sarja haastattelee Kaakkois-Aasiassa asuvia elämän synnyistä syvistä. Sarjan kolmannessa osassa haastatellaan yliopistomme iranilaista yrittäjyyden opettajaa, Hashemia.

Lokaalit-series interviews people living in South-East Asia about the Life. This time we interview our Iranian teacher of Entrepreneurship, Hashem.

How would you introduce yourself?

Well, I would like to start from my weaknesses. I am a little bit sensitive person, but I’m trying to work on it. Sometimes I get really stubborn; this, I guess, is inherited from my father.

When I feel with my heart, that something is true I want to act on it. I’m also hard-working, I have goals in my life, without them life would be meaningless. I’m persistent: If I want something, I might be slow, but eventually I’ll be there. Quite independent. Very patient.

I studied in one of the best schools in my country, Iran, and after finishing high school, took the national examination –Konkour-  and got into one of the top five universities back home called Isfahan University of Technology (IUT). I did my bachelor’s degree there and majored in statistics. Then I started my own company and at the same time worked as a deputy manager in a bank.

How did you end up in Kuala Lumpur and what are you doing here?

I moved in 2007. I always wanted to live and work in another country. By the time that I decided to leave Iran, I had three options which were India, Malaysia, and Sweden. I eventually picked Malaysia. 

Surprisingly, I could not speak English when I came to Malaysia, but I knew that I would speak English fluently one day. When the plane landed in Kuala Lumpur International Airport, I was really excited.

If you just forget the taxi drivers in Malaysia, everything else is somehow nice and new. If people ask me “whether I like Malaysia or not?” my answer is very simple: If I didn’t like this country I wouldn’t stay here for five years.

As I came to KL I studied 10 months of English Course in a college called KBU. After finishing my English course, I applied for master’s in two universities and got the approval from Multimedia University. After finishing my master’s, I started a company in education industry where I was the business development director. To follow my goals and passion, I decided to apply for teaching positions in a university or college in Malaysia. Eventually, I was admitted and started working as a lecturer in Limkokwing University of Creative Technology.

How it feels to teach in a university in KL? How are the students?

A multinational environment with students from more than 160 countries around the world is basically a great experience and exposure to people from different cultures and backgrounds. I’m learning from my students about their countries, cultures, and the ways businesses are conducted in their countries. Teaching is quite fun. It’s my passion so it’s quite awesome.

How do you like KL overall?

Except for taxi drivers and public transportation, I love KL. Food is good here and there is variety of choices. Basically you can see whole Asia in Malaysia. I believe that it is because of the multicultural environment of this country.

What are your favorite places here in KL? What about in Malaysia?

Lookout Point, you can see the whole KL from there. And Lankgkawi, of course.

What do you like to do in KL when you have leisure time?

I usually go and try a new restaurant. About local restaurants, one of my favorites is Madam Kwan Restaurant. I also hang out with my friends whenever I have time. I like reading a lot - all kinds of books. I also like watching movies, Godfather is the best of them. I love Beautiful Mind, too.

Do you have some favorite Malaysian dish / food?

Chechen and beef rendang are my favorites. Watermelon here is awesome, I love it very much. I got really sweet teeth and I love chocolate very much.

Do you have life philosophy / vision etc. and if so, would you like to tell, what it is?

Definitely I have. I want to work in education field, that’s why I’m here. I want to contribute to the society where I live in and where I belong to. I hate racism. To me everyone represents him/herself by his mind and heart.

What do you think; is the change inevitable when you are traveling?

I have one recommendation to people younger than me: Travel as much as you can. Even if you don’t have enough money, try to borrow some and at least visit two or three countries around the world. You benefit from travelling definitely. Knowing the cultures, the people, and etc. will help you to grow faster, get more mature, and broaden your horizon.

What kind of greetings you’d like to send to our readers?

I wish them all the best in their life and career path. I hope their life is filled with happiness, success, wealth and health. Never get disappointed and remember that: “a quitter never wins and a winner never quits.” Be a winner, be curious, and change your strategies whenever you find it hard or difficult to reach to your goals. In your life remember one simple thing:

Everyone has a special gift and the only challenge is to find that gift.

Päivä yliopisto-opintoja Kuala Lumpurissa

Nyt kun opinnot Malesiassa ovat kääntymässä loppusuoralle, on hyvä aika perehtyä perinteisen vaihto-opiskelupäivän anatomiaan Kuala Lumpurin Limkokwing-yliopistossa.

Itselläni lukujärjestyksessä on neljä kurssia ja ne ajoittuvat kätevästi tiistain ja torstain välille. Jokaisella kurssilla, yhtä lukuun ottamatta, on yksi luentokerta ja yksi ”tutorial” viikossa. Luentojen pituus vaihtelee parista tunnista kolmeen tuntiin ja tutorialit ovat usein lyhyempiä. Tutorialien aikana tehdään yleensä pohdintatehtäviä käsiteltyjen aiheiden parissa yksin tai ryhmässä.

Aamunäkymä Times Squarella.

07.00 - Herätys. Päivä alkaa tunnin normaalia myöhemmin, koska olen ollut flunssassa. Normaalisti suuntaan kuudelta alakerran salille jumppailemaan.

08.30 - Aamutoimien ja -evästelyjen jälkeen suuntaamme koululle. Jos meitä on lähdössä viisi tai useampi, varaamme yleensä edellisiltana luottokuljettajamme Kennyn olemaan meitä vastassa alhaalla.

Tällä kertaa matkalaisia on neljä ja suuntaamme Times Square -asumuksemme etumaastoon taksia huitomaan. Suureksi hämmästyksekseni saamme taksin, joka suostuu ajamaan mittarilla (ilman mittaria ajavien taksien kanssa sovittavat hinnat ovat helposti kaksinkertaiset mittaritaksoihin verrattuna).

Kohti Cyberjayaa, matkaa kämpältä reilut 30 km.

09.10 - Saavumme LUCTin kampukselle ja suuntaan ensimmäiselle oppitunnilleni, Technology and Innovation -kurssin tutorialille. Luokka on tyhjä ja opettaja tulee sisään vasta varttia vaille 10.

09.50 - Saamme tehtäväksemme vertailla ryhmässä UPS:n ja FedExin yhteiskunnallista panosta. Tiimissä olen minä ja neljä malesialaista. Selitän opiskelijaystävilleni, että Malesiassa tiemmä varsin yleinen, 98-prosenttinen copy-paste -tekniikka tehtävien teossa ei oikein toimisi Suomessa. Ohessa joudun videokuvausta opettelevien opiskelijoiden jonkinlaiseen Nokia-mainosvideoon.

11.00 - Ryhmätyö on valmis, se tulostetaan ja allekirjoitetaan. Suuntaan Plazalle eli kampuksen keskusaukiolle, jossa kaikki ruokapaikat sijaitsevat. Bongaan matkalla opiskelijoiden myyjäiset ja yhdellä kojuista maailman siisteimmän kauppakassin. Menen tutustumaan tarkemmin ja juteltuani opiskelijoiden kanssa huomaan, että kaikki tuotteet on tehty kierrätysmateriaaleista. Olisin ostanut kauppakassin muutoinkin ja nyt sijoitan varmuudella 20 ringitiä tuohon design-helmeen.

Kampuksen ekokauppa.

11.15 - Ostan Wings-kahvilan rosemary chicken -annoksen perinteisen ”no french fries or bread, more vegetables, please” lausahduksen saattelemana. Lounastan sen ja ohessa tuumiskelen tulevia kurssitöitäni.

13.00 - Suuntaan tietokoneluokkaan hankkimaan tietoa kurssitöitäni sekä Hong Kongin reissua varten.

LUCTin Walk of Fame.

14.50 - Reippailen Small Dynamic Business -kurssin tunnille, jossa turistaan tällä kertaa liiketoimintasuunnitelman saloista. Ennen tuntia juttelen paikallisten kanssa mm. taannoisesta mielenosoituksesta Merdeka-aukiolla sekä Nokian menestyksen hiipumisesta.

16.00 - Tunti päättyy ja soitan Enterpreneurship & New Venture -kurssimme opettajalle Hashemille, jonka kanssa olen sopinut haastattelun. Teemme haastattelun Plazalla.

17.00 - Suuntaamme saksalaisen Tobiaksen ja Heiken kera takaisin keskustaan Heiken käytössä olevalla autolla. Olen perillä liikenneruuhkien viivästyttämänä Times Squarella noin klo 19 ja koulupäivä on jälleen pulkassa.