Malesian ylängöillä

Taannoin vietettiin lopputenttien viikkoa Limkokwing-yliopiston Business Management & Globalisation -tiedekunnan vaihto-opiskelijoiden parissa. Itselläni oli ohjelmassa neljä tenttiä sekä jokunen kurssityön palautus. Maanantaina olimme muuttaneet Times Squaren lukaalistamme hostelliin Jalan Bukit Bintangin nurkalle.

Selamat datang ke Cameron Highlands.

25.5. otin lopputenttien aiheuttamaa ekstensiivistä stressiä lievittämään suunnakseni parin kilometrin korkeudessa majailevan ylänköalueen, Cameron Highlandsin. Matka-aika bussilla huristellessa Kuala Lumpurista on neljän tunnin hujakoilla. Loppureitti oli aika koukeroista ja jostain syystä paikallisilla tuppaa pukkaamaan matkapahoinvointia erityisen hanakasti, niin myös tällä kertaa.

Kolmesta suuremmasta kaupunkikunnasta koostuvan Cameron Highlandsin (joka on Singaporen kokoinen) bussien pääteasemana palvelee hallintokeskus Tanah Rata, jonka bussiasemalta siis myös itseni lopulta löysin. Hämmästelin suuntia tovin ja paikalle porhalsi minibussi tarjoamaan kyytiä majoitukseen lähistöltä. Takaisin tultaisiin, jos ei miellyttäisi. Hyppäsin kyytiin ja vajaan parin kilometrin matkalla tutustuin minibussin toiseen matkalaiseen, ranskalaiseen Damieniin.

Saavuimme Cameronian Inn -nimiselle majapaikalle ja otimme haltuun dormin hintaan 15 rm. Dormiin majoittui myös yhdysvaltalainen Matthew. Loppuillan käytin tutkiskellessa ympäristöä. Tanah Ratan keskustan kävelee päästä päähän kymmenessä minuutissa ja silti tuolle matkalle on pystytetty kahvila toisensa perään.

Cameronian Inn.

Kuala Lumpurista lähtiessäni myhäilin tyytyväisenä, että pääsisin Cameronilla eroon Starbucks-riippuvuudestani ja vielä mitä: Keskellä Tanah Rataa törrötti mikäpä muukaan kuin Starbucks. Jättikokoinen latte vaihtui sentään pieneen americanoon ja onpa ko. putiikki tyylikkäin Starbucks, jossa olen koskaan käynyt.

Toisena päivänä vaihdoimme majoituksen Keng’s / Daniel’s Guesthouseen, koska pahin mahdollinen oli tapahtunut: Malesialaisilla oli alkanut kahden viikon mittainen loma ja jokainen paikka tuntui olevan jo valmiiksi täyteen buukattu. Kengin majataloon ihastuinkin ensi näkemältä tämän hienon fraasin myötä:

Irvokkainta asiassa on se, että Lonely Planet on huomannut ao. fraasin ja silti suosittelee paikkaa. Ja kuten LP:n suosituksille on ominaista, eipä tämäkään majatalo niin häävi ole… Cameronian Inn voittaa Kengilän 9-3 ja Keng saa nuo kolme pistettä iloisesta asiakaspalvelusta. Vinttikomero, josta tätäkin kirjoitusta rustaan, toimii kahden hengen huoneena, joskaan hintakaan ei päätä huimaa (15 rm).

Saman päivän aikana otin alle taksina toimineen vanhan liiton mersun ja suuntasin toiseen kaupunkikuntaan, Brinchangiin. Siellä etsin käsiini Organic Steamboat -ravintolan, jota pitää yllä paikallinen luomumaanviljelijäviisikko. Ravintolassa tiedustelin retkeä luomumaatilalle ja tuota pikaa olin vajaan kymmenen Malesian kiinalaisen kanssa menossa kohti Cameron Organic Produce -yrityksen lähintä maatilaa yrityksen yhden omistajista, Kenin, kyydillä.

Cameron Organic Producen tiluksilla.

Perillä Ken selitti farmin toimintaa ensin kiinaksi ja sitten minulle englanniksi. Tutuiksi tulivat niin käsitteet crop rotation ja top up kuin luomulannoitteen tekeminenkin. Tunnin mittaisen katselmuksen päätteeksi pomomies kuskasi minut takaisin Brinchangiin, eikä huolinut minkäänlaista korvausta esittelykierroksesta saati kyydeistä. Hinta-laatu -suhteeltaan paras tällainen kokemukseni Kaakkois-Aasiassa.

Iltatulilla päivien välillä.

Kolmantena päivänä suuntasimme Damienin kanssa läheisille viidakkopoluille vaeltamaan. Viidakkoreissuihin ilmeisesti syvästikin perehtynyt ranskalainen oli katsonut reitit valmiiksi ja tie vei kukkulalta kukkulalle. Kävelyn lomassa selvisi, että Damien on oikea ammattimatkaaja: Takana on kymmenen vuotta matkustelua niin Etelä-Amerikassa, Afrikassa kuin Intiassakin. Luonnollisesti kyselin asiantuntijalta parhaat vinkit maailmalle (Damienin kaikkien aikojen suosikkikohde on Madagaskar).

Neljäntenä päivänä suuntasin jälleen Brinchangiin, tällä kertaa Time Tunnel -nimiselle museolle. Museoon on koottu historiatietoa muun muassa Japanin tekemästä valloituksesta Malesiaan sekä Malesian itsenäistymisestä. Pitkä tila on täytetty lisäksi kaikenlaisella nostalgisella tavaralla, kuten 40-luvun tuotemainoksilla, rubikin kuutioilla ja antiikkisilla viestivälineillä (myös Nokia oli edustettuna!)

Aikatunnelissa.

Museokatselmuksen jälkeen kipaisin historialliselle Smoke Houselle, joka toimii tätä nykyä hotellina ja ravintolana. Kävin nauttimassa paikalla kupin teetä kolmen tarjoilijan vahtiessa minua herkeämättä. Kun kuppi oli tyhjä, tuli yksi tarjoilijoista tarjoamaan heti lisää. Smoke Houselta poistuessani vierelle porhalsi auto ja kuski kysyi, minne olen matkalla. Totesin kohteena olevan Tanah Rata ja sain kyydin paikalle veloituksetta. Kuski oli Smoke Housen keittiömestari.

Smoke Housen tudoridyllissä.

Viides päivä ylängöillä vei minut perusturistikierrokselle intialaisen ja singaporelaisen perheen kanssa. Reitti kulki ruusupuutarhan, mehiläis- ja perhosfarmin, mansikkatilan sekä teeplantaasin ja -tehtaan kautta. Teetehtaalla oli mielenkiintoista tutustua teenvalmistusprosessiin, ruusupuutarha tarjoili hienoja näkymiä ylängölle ja perhosfarmilla pääsi käpistelemään jos jonkinlaisia hyönteisiä. Muut kohteet olivat enemmän tai vähemmän turistirysiä.

Näiltä pelloilta tuotetaan 800 000 kuppia teetä per päivä.

Opas heitti yllättäen kärmeksen kaulaan ja käski poseerata kameralle.

Edelleen vinttikomerossa kirjoittaen päätän merkinnän seikkailuistani Cameronin ylämailla. Loppuun todettakoon, että Cameron Highlands kiilaa henkilökohtaisen Malesian kohdelistani kärkeen, heti Kota Kinabalun liepeille.