Sulotuoksuinen satama

Aika:  4.-7.4.
Paikat: Hong Kong, Shenzhen
Valuutat: Hong Kongin dollari (1 eur ~ 10 HKD), Kiinan yuan eli Renminbi (1 eur ~ 8 CNY)

Kantonin Kiinaksi otsikko kääntyy karkeasti muotoon Hong Kong ja tuohon ihmemaahan suuntautui reilun viikonlopun mittainen ekskursiomme. Välissä piipahdettiin myös Manner-Kiinassa, Shenzhenissä.

Koska matka-aikamme ei sattunut täysin päällekkäin aloitan minä (Jani) matkaturinoinnin, keskiosuudessa turinoimme yhdessä tuumin ja loppusilauksen tarjoilee herra Viita.

Perjantaina 4.5. otin Kuala Lumpurista suunnakseni lentokentän Hong Kongiin lentääkseni. Matkalla kentälle juttelin AirAsian lentoemännän kanssa ja hän muun muassa kertoi työn olevan varsin raskasta, minkä voi helposti todeta myös ko. yhtiön lennoilla matkustamohenkilökunnan ilmeitä tekohymyn alta tulkiten.

AinaMyöhässä-lentoyhtiön lento Hong Kongiin oli odotetusti tunnin myöhässä, joten ehdin lukea kirjallisuusklassikoita LCCT:n odotustiloissa pidempään.

Lennolla tutustuin malesialaiseen pariskuntaan, jotka olivat ensimmäistä kertaa matkalla Hong Kongiin (jatkossa HK). Perillä HKIA-lentokentällä kävimme lunastamassa mainiot Octopus-maksukortit 150 HKD hintaan. Korteilla pystyy maksamaan niin liikennöintivälineissä kuin juoma-automaateillakin ja korttimaksu on poikkeuksetta dollarin-pari käteismaksua edullisempi.

Malesialaispariskunnan kera suuntasimme bussilla A21 lentokentältä Kowlooniin Tsim Sha Tsuihin. Bussin ovien auetessa kimppuun hyökkäsi ainakin seitsemän paikallista tarjoamaan väärennettyjä kelloja, pukuja ja majoitusta. Missään Kaakkois-Aasiassa en ole kokenut niin aggressiivista päällekäyntiä.

Selvitimme edulliseksi mainitun Garden Hostelin sijainnin ja sen löydettyämme asetuimme taloksi. 80 dollaria kustantanut dorm-majoitus oli rähjäinen kuin mikä, mutta paikalle majoittuneet ihmiset pelastivat paljon. Malesialainen Bob tunsi Hong Kongin kuin omat taskunsa ja kertoi vinkkejä minkä ehti. Paikalle oli majoittunut myös australialainen muusikko, joka oli jumissa Hong Kongissa, kunnes saisi uuden passin Kiinaan, jossa hän asusteli.

Malesialaisen pariskunnan ja australialaisen kera suuntasimme Jordaniin iltapalalle. Onneksi aussi taittoi kiinaa jonkin verran, joten menuistakin tahtoi saada selkoa. Iltapalaksi nautin erilaisia mykyjä ja kermapullia (jotka ilmeisesti olivat siis pääruoka, eivät jälkiruoka, vaikka siltä vaikuttivatkin) ja kyytipojaksi meni pullollinen Tsingtao-olutta.

Seuraavana päivänä kipaisin maailman parhaaseen ketjukahvilaan Pacific Coffeeseen (voittaa kaikenlaiset starbuksit 100-0) aamiaisappeelle ja etsimään taistelutoveri Viitaa. Ahi löysi minut Tsim Sha Tsuin kulmilta. Suuntasimme tarkkailemaan Kowloonin satamaa ja Avenue of Starsia, josta bongasin muun muassa suosikkiohjaajani Tsui Harkin kädenjäljen.

Hong Kong Island Central.

Kellotorni Kowloonin satamassa.

Kowloonin satama ja Avenue of Stars.

Seuraavaksi tie vei Kowloon Parkiin ja sitten lautalla Hong Kong Islandille. HSBC-pankin pääkonttorin alakerrassa oli meneillään yksi kovimmista reissun nähtävyyksistä, Occupy Hong Kong!

Joku kivikasvo tuli matkalla rähisemään ja piti laittaa hieman kungfua peliin.

Hong Kong Parkin teemuseon yksi erikoisemmista teekannuista.

Hong Kong Parkin kautta reitti vei seuraavaksi Peak Tramille, joka kuljettaa turisteja Victoria Peakille. Vajaan tunnin jonottelun perästä pääsimme ihmettelemään huikeaa näkymää Hong Kongin ylle:

Ensimmäinen kokonainen päivä päättyi yöllisen Hong Kong Islandin ihmettelyyn Kowloonin satamasta käsin.

Tässä kohtaa sähköiseen pensseliin onkin sitten Ahdin vuoro tarttua ja alkaa maalailemaan teille matkamme seuraavia sattumuksia. Olin saanut jostain pienen ruokamyrkytyksen ja joutunut sen takia heittämään muutamat huuto-oksennukset yön aikana. Onneksi olin aamulla jo lähes täysissä ruumiin voimissa ja pystyimme Janin kanssa suunnitelmiemme mukaan suuntaamaan aamupalan jälkeen kohti Manner-Kiinaa.

Otimme Jordanista, Nathan Roadin varrelta bussikyydin Sheung Shuihin 13 dollarilla. Bussilinja oli KBM ja bussin numero 270A, matkan pystyi luonnollisesti maksamaan Octopus-korttia vilauttamalla. Matka määränpäähämme kesti  reilun tunnin halki "New Territories"-alueen, jossa metsäisten vuorien keskelle laaksoihin oli rakennettu huima määrä suuria kerrostaloja. Reitti oli siis kohtalaisen mielenkiintoinen valinta verrattuna vaihtoehtoon ottaa metro suoraan kohteeseen.

Sheung Shuihin saavuttuamme vaihdoimme bussista metroon East Rail Linelle, joka veisi meidät seuraavalle asemalle Lo Wuun, joka on siis Hong Kongin ja Kiinan rajalla. Lo Wuun saavuttuamme selvitimme ensin Hong Kongin puolen "immigrationin" maastapoistumiskortteineen ja passien leimailuineen. Hong Kongiinhan me suomalaiset emme viisumia tarvitse.

Kävelimme vasenta puolta pinkkiä Visitors-linjaa pitkin, kunnes vasemmalla puolellamme oli katetun kävelysillan jälkeen Kiinan maahanmuuttoasioita hoitava toimisto liukuportaiden yläpäässä toisessa kerroksessa. Siellä piti ensin täyttää turistiviisumihakemus, ottaa sen jälkeen vuoronumero ja mennä luovuttamaan passinsa ja viisumihakemuksensa ensimmäiselle tiskille. Seuraavalla tiskillä hoidettiin maksupuoli, 168 CNY (Huom. vain renmimbit käyvät!). Sitten odoteltiin vielä hetki, kunnes kolmannelta tiskiltä saimme passimme takaisin viisuimeilla varustettuna. Näine hyvinemme siirryimme takaisin liukuportaita alakertaan ja täytimme maahantulokaavakkeet. Niiden kanssa saimme tulliviranomaiselta Kiinan leimat passeihimme ja pääsimme maahan, eikä koko rajaprosessiin kulunut edes tuntia. Ko. turistiviisumi on voimassa viisi päivää yhdellä maahantulolla ja oikeuttaa liikkumaan vain Shenzhenin alueella.

Välittömästi Kiinan puolella asemalta ulos tultaessa on vasemmalla suosittu ostokeskus Luo Hu Commercial Center (LCC), johon monilla Hong Kongiin tulijoilla on tapana tehdä päivän mittainen ostosretki. Kyseisessä rakennuksessa on viidessä kerroksessa ostettavissa kaikkea mahdollista kelloista ja silmälaseista laukkuihin ja vaatteisiin. Tavarat ovat tietenkin väärennöksiä ja niitä saakin edullisella hinnalla.

Kiinassa ollaan ja taustalla Luo Hu Commercial Center

Tiukka tinkiminen kuuluu asiaan LCC:ssä. Alkuperäinen ilmoitettu hinta on moninkertainen todelliseen hintaan nähden. Kun siis saat tarjouksen, tee vastatarjous, joka on tilanteesta riippuen jopa vain neljäs- tai viidesosa alkuperäisestä hinnasta. Sitten tingitään taskulaskinta apuna käyttäen, johon siis molemmat vuoronperään naputtelevat hintaehdotuksensa. Hinnat tippuvat yleensä nopeasti, riippuen tietenkin tinkimistaidoistasi. Monesti viimeinen pisara tinkimiseen on lähteä kävelemään pois, kun hinta vaikuttaa liian korkealta. Kyllä ne juoksevat perääsi, että "selvä, saat tuotteen tarjoamallasi hinnalla". Esimerkiksi tuote, jonka alkuperäinen pyyntihinta oli 250 CNY, maksoi minulle tinkimisen jälkeen vain 65 CNY eli neljäsosan. Silti tiedän, että kauppias teki voittonsa eli en vienyt leipää hänen suustaan. Tinkiminen voi olla hauskaa, kunhan kukaan ei hermostu eli menetä kasvojaan.

Luo Husta otimme Janin kanssa metron yhden pysäkin päähän Guo Maoon, johon päätimme jäädä yöksi löydettyämme mukavan hotellin. Hinta oli kohtuullinen huoneen laatuun nähden, yhteensä noin 25 euroa, sillä huone oli iso, kahdella leveällä sängyllä varustettu ja siisti. Monenmoista lisävarustettakin huoneesta löytyi, kuten kaasunaamari tilanteisiin, joissa pitää poistua palavasta talosta.

Majaksi asettautumisen jälkeen yhden pysäkin päähän Lao Jieen, jossa söimme iltapalaa paikallisella ruokatorilla. Tarjolla olikin monenmoista herkkua. Paikka oli täynnä kiinalaisia viettämässä iltaa ja näin ainoastaan yhden muun länsimaalaisen ihmisen koko aikana. Alue oli täynnä edullisia ostosmahdollisuuksia ja paikalliset ilmeisesti tekevät ostoksiaan täällä. Mainittakoon, että edullisimmillaan kuusi olutta maksoi kaupassa noin euron.

Lao Jieen alueella riitti porukkaa sunnuntai-iltana.

Kiinassa hotellissa oli kunnon turvalaitteet.

Seuraavana aamuna herättyämme ja syötyämme suuntasimme Grand Theaterin alueelle, jossa näimme Shenzhenin Stock Exchangen. Yritimme myös päästä alueen korkeimpaan pilvenpiirtäjään ihmettelemään ympärillämme avautuvia maisemia, mutta olimme saaneet väärää informaatiota, emmekä päässeetkään sinne. Paikka oli kuulemma auki vain iltapäiväteetä varten ja maksua vastaan.

Tästä pettyneitä suuntasimme käyttämään viimeisen renmimbimme LCC:in. Edulliset ostokset houkuttivat ja pian olimme out-of-cash -tilanteessa. Olimme siis valmiit vaihtamaan jälleen rajan toiselle puolelle Honkkareihin. Rajamuodollisuuksista selvisimme jälleen helposti. Metroasemalla joimme jäähyväiskahvit, sillä Janin oli tarkoitus ottaa bussi Sheung Shuista lentokentälle. Matkustimme siis yhden pysäkin välin metrolla yhdessä ja Jani vaihtoi ko. pysäkillä bussiin A43. Minä taas köröttelin metrolla muutaman kerran vaihtamalla suoraan HK:n keskustaan saakka. Matkalle taisi tulla hintaa noin 40 dollaria ja sen selvitti reilusti alle tunnissa.

Keskustassa ihmettelin pilvenpiirtäjiä ja matkustelin maailman pisintä ulkoilmassa olevaa liukuporrasjärjestelmää pitkin ylös saakka. Portaat kuljettavat yhteensä 800 metrin matkan ja nousuakin kertyy yli 130 metriä. Syömässä kävin kalliisti Pizza Expressissä henkilökohtaisen juhlan kunniaksi. Kun siis tekee mieli kunnon lättyä HK:ssa, niin voin suositella kyseistä puljua, vaikka hintaa tuotteilla onkin.

Tein HK:ssa myös uusintakäynnin Peakille. Otin bussin numero 15 Exchange Square Bus Terminuksesta, joka löytyy Hong Kongin metropysäkin läheisyydestä. Hintaa yhteen suuntaan matkustaessa kertyi 8,9 dollaria. Sää oli tällä kertaa kirkas ja Peakilta pääsi ihastelemaan edessä aukeavaa näkymää. Takaisin tulin vihreällä minubussilla numero 1, joka liikennöi Centralin ja Peakin väliä reiluun 8 dollarin hintaan. Bussimatka ylös keski reilun tunnin, mutta matkalla oli kyllä enemmän nähtävää kuin tramilla ylös mentäessä. Minibussilla sen sijaan pääsi erittäin nopeasti ja edullisesti ainakin alas.

Illalla ihailin vielä Kowloonin puolelta valoshowta, joka valaisee HK:n taivasta joka päivä kello 8 illalla. Shown jälkeen lähdin etsimään majapaikkaa. Poikkesin Nathan Roadin eteläpäässä sijaitsevaan Chung King Mansioniin, jossa on paljon majoitusta tarjolla. Sain heti miekkoselta tarjouksen huoneesta ja tinkimisen jälkeen hinta putosi 150 dollariin. Minulla kävi tuuri, sillä hänellä oli enää yksi huone vapaana ja se oli hyväkuntoinen sekä omalla suihkulla varustettu, joskin todella pieni. Sain sen siis kohtuuhintaan, koska oli jo myöhä ja miekkonen halusi saada päivän työt tehtyä ja huoneen vuokrattua.

"The only view that matters in HK."

Honk Kongin saari valoshown aikaan Kowloonin puolelta nähtynä.

Viimeiselle reissupäivälle minulla ei ollut erityisiä suunnitelmia. Otin metron Mong Kokiin, josta kävelin vain jonnekin päin minne jalat veivät. Satuin tulemaan Sham Shui Pon alueelle, joss on myös metropysäkki. Alueelta löytyi loistava Fuk Wa Street Market, jossa monenmoista tavaraa oli myynnissä todella halvalla. Paikalliset ilmeisesti tekevät täällä ostoksiaan ja länsimaalaisia en juuri alueella nähnyt. Ostoskokemuksesta tekee loistavan se, että suurin osa tuotteista oli jo valmiiksi hinnoiteltuja, joten tinkimistä ei tarvinnut harrastaa ja tuotteet olivat edukkaiksi hinnoiteltuja. Lisäksi tuotteita sai rauhassa katsella, eikä yksikään kauppias ollut huutelemassa "Sir you buy this" -huutoja korvan juuressa ohi kävellessä. Lisäksi tarjolla oli monenlaista tavaraa. Paikka nousee kaiken tämän ansiosta ehkä parhaimmaksi ostoskokemuksekseni Aasiassa. Lähellä oli myös Apliu Street Flea Market, jossa oli tarjolla paljon mm. elektroniikkaa ja kaikenlaista muutakin tavaraa. Mukaani tarttui vaatteiden lisäksi Sun Tsun The Art of War parilla eurolla. Olisin saattanut ostaa enemmänkin, mutta rahat alkoivat olemaan loppu ja reppuni liian täynnä. Olin näen liikenteessä pelkillä käsimatkatavaroilla.

Ostoshurmokseni jälkeen lähdin kävelemään luullakseni oikeaan suuntaan, mutta putosin hieman kartalta. No, ei hätää Honkkareissa, suuntasin ensimmäistä näkemääni metroasemaa kohden ja taas pääsin kartalle. Ravitsemismeininkien jälkeen oli jo pikkuhiljaa minunkin aika suunnata lentokentälle. Matka taittui tutulla bussilla A21, johon pääsee kyytiin monilta pysäkeiltä Nathan Roadin varrelta. Hintaa reissulle suuntaansa tulee 33 dollaria.

Täytyy sanoa, että pidin HK:sta todella paljon. Tuntuu, että vasta viimeisinä päivinä siellä yksin harhaillessani aloin löytää oikean HK:n, vaikka vasta pintaa pääsinkin raapaisemaan. HK on todella länsimainen, mutta samalla se kätkee sisäänsä aasialaista eksotiikkaa. Kaiken lisäksi se on ensimmäinen paikka Aasiassa, johon todella voisin haluta muuttaa ja voisin kuvitella asuvani ja työskenteleväni siellä. HK is on my mind.

Kaksi tähteä. Bruce Leen tähti Avenue of Starsilla.

Illan värivalot ovat kaikille juhlaa HK:ssa.