Suomalainen kesäloma

Raskaan, viisi tuntia luennointia sisältäneen kouluviikon jälkeen oli aika lähteä viikonlopun viettoon lomailemaan Pangkorille. Se on piskuinen saari Penangilta etelään, noin puolessa matkassa Penangilta kohti Kuala Lumpuria. Vain suomalaisia sisältänyt kuusikkomme suuntasi sinne viikonlopun viettoon, koska suunnitelmamme matkustaa Indonesiaan katsomaan Lake Tobaa kariutuivat epävarmuuteen, saammeko passimme ajoissa takaisin maahanmuuttoviranomaisilta. Emme siis uskaltaneet varata etukäteen lentoja sinne, vaan pelasimme varman päälle ja varasimme bussiliput Malesian sisällä matkustamista varten. 

Penangilta Pangkorille pääsemiseksi meidän piti aluksi aamutuimaan painella bussilla kämpiltämme Georgetowniin, josta täytyisi siirtyä lautalle mantereen puolelle Butterworthiin, josta taas bussi Lumutiin lähtisi. Mukavasti saimme kiireen itsellemme aikaiseksi, sillä emme ehtineetkään kello 10 lauttaan. Seuraava lautta lähti 20 minuuttia vaille 11, eli siirtymiseen olisi aikaa 20 minuuttia. Soitimme bussiyhtiöön ja pyysimme heitä odottamaan mahdollisesti hieman myöhästyvää matkasakkiamme. He lupasivat meille viisi minuuttia. Kello oli jo tasan, kun pääsimme toiselle puolelle. Otimme ripeästi juoksuaskeleita kuten Amazing Racessa konsanaan ja ehdimme parin minuutin turvin bussiin, johon meidät pakattiin tuota pikaa ja matka alkoi siis vain viisi minuuttia myöhässä meidän takiamme. 

Bussimatkalle tuli hintaa alle 5 euroa per henkilö. Tämä noin 150 kilometrin matka söi kuitenkin aasialaiseen tapaan reilut neljä tuntia, joten matkavauhti ei koko aikaa päätä huimannut. Lisäksi kiertelimme pitkin kyliä kyytimässä paikallisia kotiovilleen. Lumutiin saavuttuamme mielet olivat hieman maassa, koska sade ropisi tasaisen tappavaan tahtiin eikä näyttänyt loppumisen merkkejä. Söimme satamassa ja otimme meno-paluun sisältävät lauttalipun hintaan 10 ringitiä. Matka kesti noin 50 minuuttia, jonka aikana vahdin tiukasti silmät ummessa matkakumppaneideni tavaroita.

Jäimme pois kyydistä Pangkor Townin lauttaterminaalilla ja sateen jatkuessa teimme diilin taksikyydistä yhdessä parin argentiinalaisen kanssa. Siirryimme noin viiden kilometrin matkan Teluk Nipah -nimiselle rannalle, jossa suurin osa saaren edullisesta majoituksesta sijaitsee. Pangkor ei ole samanlainen turistirysä kuten Langkawi, Perhentian ja Tioman ovat. Länsimaisia turisteja, mukana myös isompi joukko suomalaisia, oli paikalle löytänyt. Näiden lisäksi saarta kansoittavat viikonlopun vietossa olevat paikalliset ja singaporelaiset, jotka pulikoivat t-paidoissa ja pitkälahkeisissa housuissa ja snorklaavat pelastusliivit päällä.

Majoitus on saarella kalliimpaa viikonloppuisin ja luonnollisesti high-seasonilla, joka alkaa maalis-huhtikuussa. Edukkaita resortteja oli silti useita tarjolla, joskin hieman laadusta tinkien. Jälleen sain pettyä Lonely Planetin suositukseen, sillä emme ottaneet tarjottua huonetta suositellusta Seagull Beach Resortista. Sen sijaan mukavan majapaikan löysimme Pangkor Inn Chaletista, jonka omistaja tinki itsensä kanssa meille mukavan edullisen majoituksen listahinnoistaan poiketen. Iltaa viettelimme bungaloweissamme simuloiden mökkeillen vietettyä kesälomaa Suomessa: Pelasimme korttia, joimme olutta, läiskimme hyttysiä ja valittelimme jatkuvaa sadetta. Saunaa meillä ei sentään paikalla ollut. Onneksi lähes jokaisella pojalla oli matkassaan sateenvarjo, tuo pieleen menneen aurinkoloman pelastaja.

Saarella tapasimme myös sukulaisia.

Flora, fauna ja jätteet.

Saarella oli runsaasti komean nokan omaavia hornbilleja (suomennos?), joita pääsi kuvaamaan hyvinkin läheltä.

Onneksemme toinen päivä Pangkorilla oli aurinkoinen ja pääsimme biitsille sekä haistelemaan kalastajakylän tunnelmaa (lue: kuivatun kalan kamalaa katkua). Kävelimme noin viiden minuutin matkan pohjoiseen Coral Beachille, joka taitaa olla saaren paras ja suosituin ranta. Siellä uimme, otimme aurinkoa ja tutustuimme suomalais-malesialaiseen seurueeseen, jonka kanssa löimme isovarpaamme yhteen Suomi vs. muu maailma beachfutis-ottelussa. Pahemmitta vammmoitta selvittiin ja erittäin ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa olisi myös ollut saatavilla välittömästi loukkaantumisen tapahduttua.

Coral Beachilla oli Daddy's Cafe, yksi saaren harvoista ravintoloista, joka sijaitsi aivan rannalla. Tomaattikeitto ei oikein pojille tahtonut maistua, kuulemma se oli liian tomaattista. Epäilen kuitenkin vahvasti, että syynä saattoi myös olla se, että pojille maistui keitto liiankin hyvin edellisenä iltana. Itse olin vallan tyytyväinen kanalla ja kasviksilla täytettyyn pitaleipääni.

Kaikenkaikkiaan vietimme Pangkorilla kolme yötä eli pitkän viikonlopun. Oikeastaan mitään ihmeellisempää tehtävää ja nähtävää ei saarella ollut. Ajankulu koostui päivin lähinnä vesi- ja ranta-aktiviteeteistä. Menevää yöelämää on saarelta turha hakea, sillä ainakaan Teluk Nipahissa ei ollut ainuttakaan myöhään auki olevaa baaria saatikka sitten klubia. Paras ratkaisu onkin siis tulla isommalla porukalla ja järjestää aivan omat bileet.

Pangkor ei saa minulta edes rauhallisuutensa ansiosta paratiisisaaren arvonimeä. Vaikka viidakkoa ja hiljaisia rantoja riittää, ne ovat myös hieman roskaisia, eikä vesikään ole aivan huippukirkasta.  Aurinkoa kuitenkin riitti mukavasti. Siksi muistutuksena kaikille, jotka eivät ole onnistuneet hankkimaan samanlaista suojaväriä kuin allekirjoittanut: Käyttäkää auringolta suojaavaa rasvaa, vaatteita ja pysykää varjossa, jotta ette saa palovammoja! Toisaalta aloe vera -geelien valmistajat rikastuivat taas matkakumppaneideni matkakassan kustannuksella, sen verran punaisia kavereita pois saarelta lähti seurassani.

Poislähtiessämme mantereen puolella olevassa kaupungissa, Lumutissa, ravintolassa bussia odotellessamme kohtasimme suomalaisen porukan, joka oli töissä kyseisessä kaupungissa telakalla. Pisimpään viipyneet olivat olleet Malesiassa jo neljä vuotta, mutta jotkut vasta joitain kuukausia. Ilmeisesti varsinaisia työviisumeita ei kavereilla ollut, sillä he puhuivat joutuvansa aina välillä heittämään visa runnit ympäröiviin maihin. Joka tapaukselta heiltä saimme kannustusta muistaa myös opiskella täällä ollessamme.

Pangkorissa kalastus on elinkeinona edelleen voimissaan, vaikka myös turismiin on alettu syytää rahaa.

Yhteenvetona tahtoisin tästä reissusta sanoa neuvon, jonka kuulin reissun aikana ystävältäni: Kädestä kiinni, niin siitä se lähtee. Seuraavaa reissua odotellen,

Ahti