4. päivä BKK:ssa

Aloitimme päivämme aamiaisella katukeittiössä, jossa oli jo paikallista väkeä ruokailemassa. Otin riisiä, uppopaistettua kanaa ja jotain kastiketta, joka osoittautui erittäin tuliseksi. Hintaa tälle kertyi 40 bahtia eli noin euron verran. Täysin vatsoin suuntasimme jokiveneellä kohti Wat Arunia (englanniksi the Temple of the Dawn), joka on vastapäätä Wat Pota joen toisella puolella. Kaupungista päin saapuville tiedoksi, että joen voi ylittää Wat Arunin kohdalta jokiveneellä kolmen bahtin korvausta vastaan.

Saavuttuamme joen toiselle puolelle maksoimme molemmat 50 bahtia sisäänpääsystä temppelialueelle. Hienoin nähtävyys on 79 metriä korkea torni, jota pääsee kiipeämään jyrkkiä portaita pitkin lähes puolessa välissä sijaitsevalle katselutasanteelle. Tämä suoritus ei sovi korkeanpaikankammoisille tai huonosti liikkumaan pääseville. Katselutasanteelta otimme tarvittavat todistusaineistot valokuvien muodossa ja siirryimme takaisin maan tasalle. Itse temppelialue oli pienehkö ja nopeasti nähty.

Ahti ottamassa mittaa Wat Arunin suhteellisen jyrkistä portaista.

Palattuamme joen toiselle puolelle suuntasimme kartalta silmiimme osuneisiin Pahurat Textile Marketiin ja India Emporiumiin, jotka sijaitsevat vierekkäin Phahurat Rodilla ja Chakkraphe Rodilla. Siellä oli tarjolla rättiä ja lumppua monenmoista, kuten esimerkiksi kankaita joka lähtöön. Menimme intialaiseen ostokeskukseen, jossa harhailimme kolmanteen kerrokseen. Sieltä löysimme edukkaan thai-hieronnan, jota päätimme kokeilla. Palvelu oli ystävällistä ja hieronta ammattimaista. Hintaa puolen tunnin rentoutushetkelle kertyi 100 bahtia (noin 2,5 euroa).

Hieronnan jälkeen olimme nälissämme ja harhailimme pienille intialaiskauppojen ja -kojujen kujille. Sieltä päätimme syödä ituja ja mitä näitä nyt on eli vegeruokaa oli tiedossa! Riisi ja sen lisukkeet olivat yllättävän hyviä, joskin taas hieman tulisia. Mahan täyttäminen maksoi 30 bahtia eli alle euron. Aidon tunnelman sai kaupan päälle; pikkukujalla ei ollut muita länsimaalaisia.

Katselimme vielä kävellen Memorial Bridgen, mutta siitä ei jäänyt muistoksi oikein edes kunnon valokuvia. Tässä vaiheessa totesimme olevamme pian bahtittomia ja siirryimme etsimään pankkiautomaattia (ATM). Visa Electronilla saa bahteja seinästä tarpeellisen määrän, palkkiota veloitetaan 150 bahtia. Laitteessa on ohjeistus englanniksi. Loppupäivä sujuikin rauhallisissa merkeissä, emmekä tehneet sen ihmeempiä. Bangkokissa hieman jopa satoi.