Angkor What?

Tämä ei ole maksettu mainos, vaikka otsikko on täysin erään Siem Riepissä majailevan baarin nimen mukainen.

Phnom Pehnistä suoritettiin siis siirtymä Siem Riepiin. Kuuden tunnin bussiajelu meni yllättävän rennosti ja tauolla tankattiin evääksi tuoreita hedelmiä. Siem Riepin bussiasemalla (jokin syrjäinen hiekkakenttä, johon kaikki tuktuk-kuskit ovat asettuneet hyökkäämään bussien purkamien turistien kimppuun) nousimme luottotuktuk-kuskimme Yimin ajopeliin. Yimin sähköpostiosoite saatiin ystävältä jo Suomessa ja mies voisi toimia malliesimerkkinä laadukkaasta asiakaspalvelusta: Sähköpostiin vastaus tulee alle puolen päivän ja Yim oli buukannut meille sovitusti muun muassa uima-altaalla varustetun palatsihotellin alle normihinnan, 12 dollarilla yö.

Allekirjoittanut ja Siem Reapin tuktuk-kuskien kuningas Yim.

Insinööriksi opiskeleva Yim ajaa tuktukia opintojen ohessa niitä rahoittaakseen, sekä perhettä tukeakseen. Lounastauolla toisena päivänä Siem Reapissa pääsimme lisäksi kyselemään mieheltä paikallisesta elämästä, joka ei kovin hääppöiseltä kuulostanut. Silti kuskin silmäkulmassa pilkahtaa vähän väliä aito ilo. Yimin tavoittaa sähköpostiosoitteesta luckyangkordriver@yahoo.com.

Ensimmäiseen iltaan palatakseni: Otettuamme vastaan hotellihuoneen, suuntasimme Siem Reapin kompaktiin keskustaan. Kaupunki elää turismista ja tämän voi huomata vaikkapa siitä, että jokainen ruokapaikka tuntuu olevan Lonely Planetin suosittelema. Rankka matkapäivä päätettiinkin Palm Angkorin kahden hengen khmer-appeeseen, jossa lautasella tarjottiin siis niin ribsejä, kanaa kuin luomu(!)kasviksiakin.

Khmer-evästä.

Angkorin temppeliähky

Perusturistikuva Angkor Watista.

Toinen päivä alkoi vaille viisi aamulla, ja Yim oli vastassa meitä tuktukilla hotellin pihassa viideltä. Tie vei Angkor Watille auringonnousua katsomaan ja matkalla sinne lunastettiin päiväliput alueelle 20 dollarin hintaan. Aikamoinen turistilauma oli kertynyt paikalle ja 90 % massasta asettui aivan samalle nurmelle ottamaan ne aivan samat kuvat auringonnoususta, jollaisen jokainen voi googlettaa käsiinsä. Erilaisista kuvakulmista kiinnostuneina kiersimme itse temppelin taakse ja auringon noustua temppeliä olikin mukavampi tarkastella yllättävän vapaana turisteista.

Angkor Watin päätemppelin jälkeen tie vei Yimin kyydillä Tomb Raider -elokuvastakin tutulle Preah Khanin viidakkotemppelille. Sitten suunnattiin etäisemmälle (n. 25 km päässä päätemppelialueesta) Banteay Srein temppelille. Matkalla takaisin pysähdyttiin puolestaan maamiinamuseoon, joka on pystytetty informoimaan Kambodzan maaperässä vielä majailevista miinoista, niiden purkutöistä ja historiasta (sisäänpääsy 3 dollaria). Sieltä tie jatkui vielä Terrace of Elephants- ja Terrace of the Leper King -temppeleille sekä Ta Keo -temppelille. Tässä vaiheessa temppeliähky alkoi olla maksimissaan ja noin 11 tunnin temppelikiertelyn jälkeen otimme suunnaksi hotellin.

Miinamuseon pyssynäyttely.

Yleisesti kierroksesta voisi todeta, että mikäli temppelit eivät kiinnosta aivan valtavasti, ei Angkorin temppelialueella tarvitse viettää päivää pidempään. Nähdyistä temppeleistä eniten näkemisen arvoiset olivat itse Angkor Watin lisäksi Preah Khan sekä Ta Keo, jossa sai vähän kiipeilläkin. Sen sijaan esimerkiksi etäämmällä oleva Banteay Srei ei ole sinne matkaamiseen kuluvan ajan väärti. Mutta kuten sanottua, riippuu paljon matkaajasta - tätä blogia kirjoittavaa kaksikkoa ei voine tituleerata temppelifriikeiksi.

Rento pikkukaupunki Siem Reap

Itse Siem Reap on todettu matkaajien toimesta kenties parhaaksi kohteeksi tähän asti. Ruoka on jopa taivaallista (khmer-keittiön appeet ovat matkan loistavimpia) ja hinnatkaan eivät päätä huimaa (perusherkkuja saa jo 3 dollarilla). Koska kaupunki elää turismista, näkyy tosin myös turisteja paikalla sitten senkin edestä, etenkin näin sesonkiaikaan.

Täältä tie viekin sitten Don Detille Laosiin, sitä varten buukattiin tänään yöbussi, joka hurruttelee kohteeseen railakkaat 10 tuntia. Palailemme jostain Laosin kolkasta.