Mekongin suistolla, osa 1: Kookosparatiisi

Buukkasimme luottomatkatoimistoltamme, Vietcheapilta (281 Pham Ngu Lao, HCMC), kolmipäiväisen ekskursion Saigonin suistoalueelle sekä samaan pakettiin vielä kuljetuksen Phnom Pehniin. Vietcheapin siivin kävimme myös Cu Chi -tunneleilla sekä Mui Ne - Phan Thiet -sektorilla. Itsekin matkojen säätäminen voisi onnistua, mutta se olisin nimenomaisesti säätämistä aikataulujen ja pysäkkien kera.

Kolme päivää Mekongin suistoa ja hitaampi paatti Phnom Pehniin (8 tunnin huristelu vs. nopeampi vene 6 tuntia) kustansi 840 000 Dongia eli noin 30 euroa sisältäen kaksi yötä majoitusta, kaksi aamiaista, lounaan, kuljetukset, opastukset ja niin edelleen.

Ensimmäisenä kärryteltiin My Thohon pari tuntia, jossa ohjelmassa oli vierailu Phoenix-saaren kookoslehdossa pirullisella kookoskarkkitehtaalla. Pirullisella siksi, että tuoreet kookoskarkit, joita sai maistaa, olivat petollisen hyviä ja lunastelin niitä viittä eri makua mukaan (paras maku toistaiseksi on durian). Tämän jälkeen vierailtiin Unicorn-saarella tarkkailemassa mehiläisiä ja samalla sai ostaa mehiläisherkkuja mukaan. Alan intoilijana lunastin mehiläisten siitepölyä (propolis) matkaevääksi.

Kookosnamilinjasto toiminnassa.

Väleissä maisteltiin lounasta, ajeltiin hevoskärryllä ja livuttiin veneellä pieniä vesireittejä pitkin saaren suojissa.

Kärmes tervehti matkaajia Phoenix-saarella.

Lounaspaikan maastoja.

Veneretki saariston uumenissa.

Tämän jälkeen oli aika suunnata takaisin My Thohon, josta lähti kuljetus edelleen Can Thohon majoitukseen. Matkalla tapahtui jotain, jota kuvittelisi tapahtuvan täällä sekasortoisessa liikenteessä useinkin; ajoneuvo-onnettomuus. Jostain syystä skootteri tuli moottoritiellä meitä vastaan ja kuskimme onnistui sen väistämisessä. Takaa tuli kuitenkin maastoauto, jonka puskuriin skootteri kaksine matkustajineen pamahti. Kuskimme jatkoi matkaansa, mutta näky takaikkunasta ei ollut mitään kevyintä katseltavaa.

Can Thossa majoituttiin yllättävän hyvään hotelliin ja romppeet huoneeseen vietyämme lähdimme tarkastelemaan kaupungin yötä. Ehdottomaksi suosikikseni nousi katukojuista myyty jääjuoma, joka puristettiin moottorikäyttöisellä vekottimella jonkinlaisista juurista. Erään rannassa olevan patsaan luona joku paikallinen tuli juttelemaan meille. On harmillista, että yhtä lailla kaikenlaisten mopokuskien ja palatsihuijareiden lisäksi myös aivan tavalliset ihmiset aloittavat juttelun kysymällä kotimaata. Mies kuitenkin osoittautui aivan tavalliseksi kansalaiseksi, joka halusi kertoa meille patsaasta. Vaikka englanti ei ollut aivan täysin hallussa, oli keskustelu antoisa. Juuri tällaiset kohtaamiset ovat mielestäni olleet matkan suola.

Samaan liittyen mainittakoon se, kun menin ostamaan kenkiä läheiseltä markkinapaikalta. Yhteistä kieltä ei ollut, eikä kauppias omistanut taskulaskinta, jonka avulla monet kauppiaat ilmoittavat tavaran hinnan. Piirtelimme sitten vuoronperään miehen käteen numeroita sormilla, jotta hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen. Ja onnistuihan se kaupanteko näinkin.

Mekongin suistolla jaetaan myöhemmin vielä toisen osan voimin, pysykää kuulolla.