Kolmatta päivää BKK:ssa

Kolmas päivä Bangkokissa. Tänään lähdettiin aamusta kohti korkeuksissa liihottavia sky train -reittejä. Kilroyn paketissa luvattiin liput sky trainiin vuorokaudeksi, mutta majatalollamme ei ollut minkäänlaista tietoa asiasta, emmekä olleet sellaisia myöskään ennakkoon saaneet. 120 bahtin (~3 euron) päivälippu ei tosin meitä itsekään maksaen varattomiksi tehnyt.

Reippaasti suuntasimme kulkumme rautatieasemalle, josta myös sky trainin kyytiin pääsisimme. Tai sitten emme. Nainen metroasemalla kertoi, että lähin asema vempeleeseen olisi siellä, mistä olimme liikkeelle lähteneet. Saimmepa testata paikallisen metrokyydin ja sen uumeniin olisi voinut jäädä viileyden vuoksi viettämään päivää pidemmältikin. Kuriositeettina mainittakoon metron turvallisuustarkastus: hälytinportti vilkutti punaista valoa ja vartija kurkkasi taskulampulla arviolta puoli sekuntia laukkuun. Thaimaalaiset näkyvätkin olevat erinomainen kansa ihmisten työllistämisessä, sillä tässäkin tapauksessa toimi vaikutti lähinnä muodollisuudelta.

Kun saavuimme sky train -asemalle, kuljimme ensin toisella yhteydellä vaihtoasemalle ja sitten toisella Jatujak-puistoon keskustan toiseen päähän. Tovin kurkimme vehreyttä ja bongasimme samalla viikonloppumarkkina-alueen. Sen jälkeen taivasjuna kuljetti meidät takaisinpäin ostoskeskuksille nimeltä Siam Paragon ja MBK. Jälkimmäinen on kuuluisa siitä, että siellä myydään ei-niin-aitoa tavaraa pienen tinkimisen jälkeen pilkkahintaan. Paragonissa hinnat puolestaan viuhuivat Suomestakin tutuissa lukemissa. Paragonin alakerrassa majailevaa merimaailmaa ja satunnaista elokuvateatterielämystä lukuun ottamatta en itse liputa kyseisen paikan puolesta. Kuulostaa jotenkin erikoiselta tulla rentoon Kaakkois-Aasiaan keskelle länsimaissa kehitettyä ostoskeskushelvettiä. Mutta makunsa kullakin.

Sky train saapuvilla.

Jatujakin puistoaluetta.

Välissä kipaistiin Tescossa hankkimassa tarveaineita ja tämän jälkeen suuntasimme takaisin majatalolle. Olimme vieneet tavaramme säilytykseen, koska ennakkoon varaamamme huone oli jouduttu luovuttamaan pois. Kipaisimme uuden, hieman vaatimattomamman huoneemme, avaimen haltuumme ja kannoimme tavarat säilytyksestä huoneeseen. Vaatimattomalla tarkoitetaan tässä tapauksessa omalla wc:llä, jääkaapilla ja ilmastoinnilla varustetun huoneen vaihtumista puolta pienempään huoneeseen, jossa on kerrossänky. Wc ja suihku ovat yhteiskäytössä käytävällä. Huone miellyttää ainakin omaa minimalistista silmääni ja tätä kirjoittaessa tässä on toistaiseksi pärjätty.

Huoneen haltuunoton jälkeen nautittiin jälleen evästä majatalon ravintolassa, jonka jälkeen ajauduimme sattumalta majatalon repertuaariin kuuluvaan päivittäiseen infoon. Hyvää tietoa saimmekin. Sitten tiemme vei viereisen State Towerin, Thaimaan kolmanneksi korkeimman rakennuksen, 64. kerrokseen, josta näkymät olivat varsin mahtavat. Matkalla ylös meitä palveli arviolta kymmenkunta henkeä ja Ahdilta voi tiedustella, miten tällaiset henkilöresurssit vaikuttavat drinkkihinnastoon.

Yöllinen katsaus State Towerista.

Suhteellisen arvokkaan oloisesta ympäristöstä laskeuduttiin jälleen alas ja kipaistiin iltapalalle Silom Roadin kulman katukeittiöön. Kookoskanakeitto maistui hyvälle, kunnes tein virheen ahmien keitossa lilluneen chilin. Mikään maistamani ruoka Suomessa ei ole maistunut yhtä tuliselta. Sen jälkeen keiton makukimara oli tipotiessään, mutta palasi onneksi myöhemmin takaisin. Thaimaalaisen laskentakaavan mukaan 100 bahtin keitto ja 15 bahtin vesi maksoivat tosin yhteensä 190 bahtia, mutta bongasin tämän vasta jälkikäteen. Ilmankos tarjoilijatar ei edes laskenut rahoja, korjasi vain setelitukun vedätettyjen turistien edestä ilolla.
Unelle tarvinnee jälleen rientää, jotta taas huomenna pääsee tarkastelemaan kaupungin ihmeitä.

Iltapalalla.