Vietnamin sotahistorian tarkastelua

Toisena päivänä Ho Chi Minhin kaupungissa vierailtiin Reunification Palacella (sisäänpääsymaksu 30 000 Vietnamin dollaria, VND, ~1e) sekä sotamuseossa (15 000 VND). Ensimmäinen oli lähinnä kokoushuoneita täynnä oleva rakennus, jota oli käytetty sota-aikaan komentokeskuksena. Kellarissa oli vanhaa viestintäkalustoa, mutta muutoin paikka ei ollut kovin häävi, kenties turhin tähänastisista "pakko nähdä"-keikoista.

Reunification Palace (ent. Intependence Palace)

Vietnamin sotilasjohdon strategisesti hyvin merkittävä laite, jätskikone.

Sotamuseo oli sen sijaan vallan jotain muuta. Paikalle oli dokumentoitu valokuvin ja alkuperäisin tavaroin kaikenlaista Vietnamin sotaan liittyvää. Kenties pysäyttävimmät kuvat esittivät erilaisten kemiallisten aseiden urheja sekä heidän jälkeläisiään. USAn armeijan käyttämän Agent Orange -nimisen myrkyn, napalmin ja fosforipommien vauriot olivat aika hurjia. Kokemuksen voisi sanoa olleen sormiintuntuva siinä vaiheessa, kun alueella kierrellyt kädetön kirjakauppias, kemiallisten aseiden urhi, tuli kättelemään minua.

Lisäksi pihamaalle oli hilattu erilaisia Yhdysvaltain armeijan Vietnamissa käyttämiä sotakoneita. Sinne oli myös rakennettu Etelä-Vietnamin hallituksen sodassa käyttämän vankilan kopio, jossa pidettiin ja kidutettiin mitä erilaisimmin tavoin poliittisia vankeja.

Kolmas päivä HCMC:ssä kului puolittain Cu Chi -tunneleilla. Ne ovat osat vietnamilaisten sissien sodan aikana rakentamaa tunneliverkostoa vajaan 50 kilometrin päässä HCMC:stä. Matka buukattiin hotellimme läheltä löytyvästä matkatoimistosta ja oli opasta myöten erinomainen. Opas esitteli tunnelialuetta eri osineen ja lopuksi pääsi itse sukeltamaan tunneliverkostoon. Kolmannessa kerroksessa maan alla alkoi olla aika tiukka olo, vaikka näitä tunneleita onkin kuulemma laajennettu länsimaisille sopivammiksi.

Pohjoisemmassa Vietnamissa on tiemmä vastaava tunneliverkosto, jonne pääsee myös vierailemaan, mutta jota ei ole samalla tavalla laajennettu. Jo länsimaiseen makuun viritetty versio tuntui itsestäni sen verran ahtaalle, että enpä mieluusti enempää ahtautta haluaisi kokea. Täyteen ängetty turistibussimme tuntui tunnelien jälkeen todella tilavalta. Pienenä kuriositeettina saimme kierroksen jälkeen maistaa Vietcong-sissien perusmurkinaa, jonkinlaista teetä ja tapiokaa. Eivät sissit kovin leveillä appeilla elelleet.

Tunneliverkoston esittelyä.

Opas esittelee alkuperäisen kokoista sisäänkäyntiä tunneliverkostoon.

Ensiryöminnät tunneliin. Myöhemmin tilaa oli korkeintaan kolmasosa kuvassa nähdystä ja edetä piti kontaten.

Vielä loppuun pari infoluontoista:

• Kahvi - Vietnamilaiset nauttivat kahvinsa aivan törkeän makeana ja vaikka tavara onkin parempaa kuin Bangkokissa kahvina tarjoiltu pururoska, emme ole saaneet vielä kupillistakaan tavalla tai toisella makeuttamatonta kahvia. Ahti itse asiassa teki jo linjauksen olla ostamatta enää kupillistakaan kahvia täällä.

Vietnamilaista "kahvia"

• Raha - Nostoraja perusautomaatilla on 2 miljoonaa Dongia (VND) eli noin 72 euroa. Luimme, että VZN:n automaatista voisi nostaa 4 miljoonaa VND, mutta emme olleet bonganneet ensimmäistäkään ao. firman automaattia. Vietcombankin ja vastaavien automaatteja sen sijaan on joka kulmassa. Bongasimme sitten VZN:n läheltä Saigon-jokea ja iloksemme huomasimme maksiminostoksi 10 miljoonaa VND. Nosteltiin sitten 6 M (= 216e) kerralla. Ainakin Nordea nimittäin imaisee ulkomaan nostoista vaihtopalkkiota 2e + 2,5 % nostosummasta, jolloin pienet nostot useampana kertana tulevat kalliimmiksi kuin isompieräiset nostot harvempina kertoina.

Huomenna siirrytään Mui Nen kylille aurinkolomalle. Palailemme, ellemme jää sinne kalastajiksi tai muuta vastaavaa.