Vietnamin Havaiji

Ho Chi Minh Citystä suuntasimme käväisemään rantalomalla Vietnamin Havaijilla eli Phan Thietissä. Matkaa välissä oli noin 210 kilometriä, joka taittui kohtalaisen mukavasti sleeping bussissa. Varasimme paikat bussiin samasta firmasta, josta varasimme myös Cu Chi -tunneleiden reissun. Hintaa meno-paluu lipulla oli reilut kuusi euroa. Nämä bussit eivät siis ole paikallisten käyttämiä busseja, vaan turistelle suunnattuja. Niiden kyytiin pääseminen on helppoa, koska bussi poimii kyytiin läheltä matkatoimistoa. Näin ei tarvitse itse lähteä etsimään bussiasemaa ja oikeaa bussia. Vietnamissa bussilla pääsee HCMC:stä Hanoihin asti.

Jani juoksee mielikuvitusmarathonia bussimatkalla Phan Thietiin.

Hypättyämme bussiin oikaisimme itsemme bussin sängyille ja odottelimme matkan alkamista, mutta paikalliseen tyyliin siinä oli jos jonkinmoista säätöä ja tankkailua ennen matkan alkamista. Matkaaminen tällaisessa bussissa on muuten mukavaa, mutta niissä ei ole vessoja. Lisäksi tiet ovat hieman huonossa kunnossa ja kuski painaa merkkitorvea lähes koko ajan. Kolme ja puoli tuntia matkaa taitettuamme oli vihdoin tauko, jossa pääsi vessaan ja pystyi syömään lounaan. 

Meidät jätettiin bussista pois Phan Thietin ja Mui Nen välissä olevalla kadulla, joka on täynnä guesthouseja ja resortteja. Mui Nen ja Phan Thietin etäisyys on reilut 20 kilometriä. Ranta on rakennettu lähes täyteen ainakin kymmenen kilometrin matkalta, ja lisää rakennetaan koko ajan. Otimme ensimmäisestä guesthousesta hyvältä vaikuttavan huoneen, josta veloitetaan 10 dollaria yöltä eli noin 7,5 euroa kahdelta hengeltä. Täällä on siis edullista majoitusta tarjolla. Tästä lähdimmekin välittömästi rantaan, johon kävelimme minuutissa ja otimme ensimmäisen kastautumisen mereen. Tässä kohtaa rantaviiva oli kuitenkin kapea, joten kävelimme monta kilometriä tilavammalle alueelle, jonka täyttivät leijasurffaajat.

Resort strip Phan Thietin ja Mui Nen väliltä.

Seuraavana aamuna lähdimme välittömästi herättyämme aamu-uinnille. Siitä virkistyneenä vuokrasimme polkupyörät (noin euron per päivä), joilla ajelimme pitkälle kumpaankin suuntaan rantatietä. Tieltä ei kuitenkaan kovin hyvin näe merta, sillä ranta on rakennettu tukkoon. Välillä pysähdyimme uimaan ja ottamaan valokuvia, mutta tällä alueella ei ole juuri muuta nähtävää kuin ranta, meri, hiekka ja palmut.

Rantaa silmänkantamattomiin.

Kolmanneksi päiväksi suuntasimme kulkumme Mui Nen kalastajakylään, noin kuuden kilometrin päähän rantakadulta. Otimme huoneen yöksi 250 000 VND hintaan talosta, jossa sisään tunnuttiin kulkevan isäntäperheen olohuoneen ja keittiön kautta ja jossa lääniä oli kuin missä tahansa palatsissa. Tämän jälkeen teimme ekskursion kalastusveneiden luokse ja matkalla vilkuttelevat lapset olivat hilpeitä, joskin ne jäivät paikan ainoaksi minkäänlaiseksi nähtävyydeksi. Kalarannasta suunnattiin rantahietikolle, jota käveltiin liian monta kilometriä järkyttävässä vastatuulessa kohti tuntematonta määränpäätä. Löysimme itsemme lopulta jonkilaisten karaokekasinoiden läheisyydestä ja koska nälkä vaivasi, pistäydyimme syömään yhteen.

Seuraavana päivänä Mui Nen kylässä kipaistiin sattumalta paikalliselle torille, josta mukaan lunastettiin vesimeloni (10 000 VND ~ 0,30e). Sitten suunnattiin pakkaamaan kamoja ja hurautettiin taksilla takaisin Mui Nen ja Phan Thietin väliselle turistialueelle. Jos jotain Mui Nen kylästä jäi käteen, niin kenties se oli autenttisin vietnamilaistunnelma tähän asti.

Turistialueella majoituimme jälleen majataloon, tällä kertaa kadun eri päässä. Rientoihin alueella ennen HCMC:hen palaamista kuuluivat parien syöminkien lisäksi myös rantailu ja paikallisen menomestan, Pogon, tarkastelu, josta cocktail irtosi hintaan 50 000 VND ~ 1,75e.

Majoituksia Phan Thietissä bongailtiin pitkälti netin kautta ja kaikki ne tarjosivat noin 200 000 VND hintaan WC:n, ilmastoinnin, television ja pari sänkyä. Poikkeuksen säännössä teki viimeinen majapaikka, jossa samaan hintaan sai vain yhden leveän vuoteen ja ilmastoimattoman huoneen sekä vanhan kunnon kyykkyvessan.

Näiden kuittausten jälkeen on aika maksaa majatalon huone pois ja suunnata jälleen kohti Ho Chi Minhin kaupunkia, josta matka jatkuu edelleen Mekongin suistolle.