Janin herkkuvartti

Herkkuvartti on nimenä hieman harhaanjohtava, sillä tarkoituksena tässä kirjoituksessa on käsitellä matkalla nautittuja appeita, tosin (tietenkin!) myös herkkuja.

Ahkera matkaaja tarvitsee ison evään.

Bangkokin, Ho Chi Minh Cityn ja Phnom Penhin kaltaisissa kaupungeissa on täysin mahdollista ruokailla varsin länsimaiseen tyyliin, ja mikäli esimerkiksi hampurilaisateriat kuuluvat ravintoon, ei sellaistenkaan päivittäinen saanti näissä kohteissa ole mahdotonta. Saarioisen mikropizzoja sun muuta käsillä sentään ei ole (joskin HCMC:n marketin pakastelokerossa komeili kyllä Ristorante-pizzoja).

Osa kokonaisvaltaista matkailua on mielestäni kuitenkin myös paikalliseen ruokaan tutustuminen. Tämän lisäksi matkaaja pysyy hyvin budjetissaan, kun syö samoin kuin pääosa paikallisista - siis lähinnä katukeittiöissä.

ChangeX rohkaisee katukeittiöiden pariin.

Vaikka tämäkin taistelupari on käynyt muutaman kerran niin Burger Kingissä kuin Dunkin' Donutsissakin, paljon paremmat appeet on tullut saatua juuri katukeittöistä. Allekirjoittanutta näistä on miellyttänyt eniten intialaisten kangasmarkkinoiden uumenissa majaillut vegekatukeittiö Bangkokissa, jossa tarjolla oli kaikenlaista apetta ja hinta taisi olla siinä euron luokkaa. Katukeittiöissä ei ole saanut pettyä, mutta pettymyksiäkin ruokailujen maailmassa on tullut vastaan. Näistä seuraavassa.

Appeiden sudenkuopat

• Hotel 1 & 10, Phan Thiet - Rantabulevardilla ruoka-annokset ovat keskimäärinkin paljon pienempiä kuin yleensä, mutta tämän lafkan annokset olivat kooltaan alkupalaluokkaa. Annoksen koko ei näkynyt kuitenkaan hinnassa.
• Kana-annokset Kambodzassa - Parin annoksen perusteella ei pitäisi yleistää, mutta kahdesta eri paikasta kanaa tilattuamme laitoimme annokset pannaan. Kana tarjoillaan murskattuine luineen, joten annos on hidas syödä ja itse kanan lihaa ei annoksissa ole nimeksikään.
• Hot dog Vietnamissa - Mekong-reissuun sisältyneen ilmaisen aamiaisen vaihtoehdoissa oli hot dog. Se paljastui käytännössä samaksi vehnäsämpyläksi, joka tuntuu olevan vietnamilaisten ainoa tuntema leipä, sekä yhdestä kuoreen pakatusta nakista, jonka jälkeen kotimaiset tusinanakitkin maistuvat gourmet-ruoalle.
• Kaikki, joka ei ole alunperin paikallista - Alla lueteltujen parhaiden ruokien valossa yleistävä päätelmä, mutta nyrkkisääntönä hyvä. Vietnamissa kahvi on yleensä todella imelää ja suklaakastike ei ole paljoa suklaata tavannut. Pannukakku tarkoittaa yleensä lettua. Ylipäätään jos kyseessä ei ole jokin alueelle tuttu ruoka, kannattaa odottaa saavansa jotain hieman muuta kuin mitä tilaa tai mihin on Suomessa tottunut.

Appeiden parhaat

Lienee kieroa on, että kaksi parasta ruokaa, joita matkalla olen saanut, eivät suinkaan ole olleet paikallisien keittiöiden keksintöjä...

• Black Catin Blues Brother -hampurilainen - Ho Chi Minh Cityssä majaansa pitävä Black Catin Blues Brother -hampurilainen on aivan ylivoimaisesti paras koskaan maistamani hampurilainen. Tämän tekstin alussa olevassa kuvassa Ahti poseeraa paikan Big Cheese -hampurilaisen kanssa, jossa oli toista kiloa syötävää. Se käytiin nauttimassa puoliksi ennen HCMC:stä poistumista.
• Sindbadin hummus - Phan Thietin rantabulevardilla majailevan Sindbadin hummus on alkuruokana vertaansa vailla. Jo pelkästä hummuksesta ja sen ohessa tulevasta salaatista tulisi matkaaja täyteen.
• Intialaisten kangasmarkkinoiden vegekatukeittiö - Jo edellä mainittu.
• Phnom Penhin viikonloppumarkkinoiden appeet - Sisowath Quayn varrella on markkinameinkinkiä perjantaisin ja lauantaisin ilta-aikaan. Alueen perällä (joelta katsoen) on ruokakauppiaiden valtaama alue. Erilaisia tikkuihin aseteltuja herkkuja saa kerätä koriin ja parilla dollarilla saa jo aikamoisen annoksen kasaan. Jälkiruoaksi voi ottaa tuoreita hedelmiä, sokeriruokomehun tai vaikkapa kookosjäätelöä. 
• Khmer Kitchen Restaurant, Siem Reap - Paras kana-cashew -ruoka, jota olen koskaan maistanut. Khmer-ruoat noin muutenkin ovat mainioita, muun muassa red curry - ja amok-ruoat ovat silkkaa herkkua.
• Saigon River -mestan aamiaisbuffet Phnom Penhin Sisowath Quay:llä. 2,75 dollarilla saa vatsantäydeltä paistettuja munia, munakokkelia, ananasta, banaaneita ja erilaisia leivonnaisia sekä, mikä parasta, yllättävän hyvää kahvia. Paikalliset leivonnaiset tosin ovat aika muovisia ja maistuvat toinen toisilleen, mutta suklaapulla aloittaa aamun kuitenkin ihan mukavasti. Kolmesti ehdittiin paikalla ahtaa. Paikka on muutoinkin hyvä drinkkejä ja näkymiä myöten.

Aamiaisbuffetin antimia River Saigonissa.

Sitten herkkusektorille:

• Mango- ja sapodillapirtelöt - Molemmat ovat hedelminä herkullisia ja maistuvat kuumassa säässä viileänä pirtelönä erinomaisilta.
• Kookosdrinkki suoraan pähkinästä - Makea, raikas, herkullinen ja edullinen. Ja tiemmä yksi maailman parhaista palautumisjuomista elektrolyyttiensä vuoksi.
• "Keppimehu" eli sokeriruokomehu - Erityisillä moottorikäyttöisillä mekaanisilla pusertimilla sokeriruo'osta saatavaa, makeaa nestettä. Tarjoillaan jään ja yleensä myös sitruunan kera.
• Blue Pumpkinin kakut - Phnom Penhissä ja Siem Reapissa majaansa pitävän Blue Pumpkinin kakut tarjoavat turvaa kotoisia herkkuja ikävöiville. Paikka valmistaa myös itse jäätelöä ja tarjolla on kymmeniä eri makuja. Maku ei tosin ole paras itsetehdyn jäätelön maku, jota olen maistanut. Siem Reapin haarakonttorissa kakut pääsee nauttimaan peruskahvilapöydän sijaan halutessa myös löhösohvilta.
• Kookoskakut - Katukeittiökojut paistelevat aina mitä erilaisimpia kakkuja, mutta bongasin nämä muistaakseni Can Thossa. Riisijauhoista ja kookoksesta tehtyjä kakkuja, ja luonnollisesti mielettömän hyviä & petollisen edullisia.
• Kookoskarkit - Näistä olikin hehkuttelua jo täällä.

Kookospähkinän täydeltä jäätelöä.

Puolilitrainen mangopirtelö pelastaa päivän kuin päivän.

Ruokamyrkytyksistä

Ensimmäisen katukeittiöruokailun jälkeen kieltämättä jännitti, mitä tuleman pitää, koska hygieniataso ei ole aivan vastaava kuin mihin on tottunut. Minkäänlaisia komplikaatioita ei useammankaan katukeittiöruokailun jälkeen kuitenkaan ilmaantunut.

Jonkinlaisia oireita molemmilla oli Kambodzaan tultuamme. Itse epäilen Chau Docissa ahmimieni leivosten antaneen vatsalle syyn oireilla alkuun jonkinlaisen gluteeniyliherkkyyden vuoksi. Voi olla, että tämä herkisti vatsaa entisestään paikallisille appeille. Ahti puolestaan saattoi saada juuri kambodzalaisen kanan mausteena jotakin epämiellyttävää. Onneksi oireilu ei kummassakaan tapauksessa kestänyt kovin kauaa ja luottavaisin mielin edelleen ruokailemme myös katukeittiöissä.

Jani kuittaa banaanipirtelön ääreltä.