Pages

maanantai 23. tammikuuta 2012

Matkustamossa: Terveysturinoita

Kaikenlaisista terveysvaaroista Kaakkois-Aasiassa aina varoitellaan, jopa pelotellaan, mutta kuten Madventures-kaksikkokin totesi, ovat kaikenlaiset käärmepelottelut hieman liioittelua.

Olemme nähneet tähän mennessä kolme käärmettä: yhden Bangkokin halki virtaavassa joessa, yhden kesyn boan Mekongin suistolla ja yhden tapetun kärmeksen Don Detillä. Hämähäkkiosastolla on tullut nähtyä yksi isompi kaveri Bolavenin kukkulalla ja muutoin lähinnä lukin kokoisia kulkijoita. Öttiäisistä rasittavimmat ovat pimeän tultua aktivoituvat hyttyset (jotka tosin kalpenevat suomalaisten vastineidensa rinnalla) sekä ruokapaikoissa pörräävät kärpäset. Katsotaan, mikä muu väitetysti uhkaa matkailijan terveyttä täällä maailmankolkassa.

Katuruokaa ja vatsaväänteitä?

Herkkukirjoituksessa käsittelinkin jo katukeittiöitä, mutta vielä kerran esille tuotakoon, että katukeittiöiden appeet eivät ole aiheuttaneet meille sen pahempia komplikaatioita kuin tasokkaat sisäravintolaruokakaan. Kambodzaan saavuttaessa koimme suurimmat vatsanväänteet. Niiden syy ei varsinaisesti selvinnyt, vaikka epäiltyjen listalla onkin kambodzalainen kana murskattuine luineen. Itse asiassa useammin vatsan väänteitä minulle on aiheuttanut murukahvi. Niina With kertoi myös ChangeX:lle kaakkois-aasialaista ruokakulttuuria liioiteltavan.

Taisteluhaavoja

Pari kertaa reissun aikana on tullut haavoituttua. Ensimmäisen kerran näin kävi Phnom Penhin Water Parkissa, jonka kaakeleiden kunnosta jossain päin nettiä varoiteltiinkin. Sain käteni osumaan altaanreunukseen siihen malliin, että yhteen sormenpäähän tuli reilumpi haava. Tämän jälkeen kuumotti lähinnä se, millaisia eksoottisia bakteereja sinne tahtoisi majoittua. Haava parantui kuitenkin kelvosti.

Kipusensorit olivat koetuksella Vang Viengin kukkula-alueella sijaitsevan luolan uumenissa, jossa sijaitsevaan laguuniin kuljettiin paljasjaloin jonkinlaisen sakeampivetisen altaan läpi. Pohja oli täynnä kivipiikkejä ja räpyläthän menivät täysin rikki. Ei tosin niin pahasti, että se olisi juoksemista haitannut. Betadinea & sideharsoja peliin ja johan lenkki kulki.

Viimeisin taisteluhaavakokoelma tuli snorklatessa hieman liian matalissa vesissä. Korallien terävyyden sai todeta itse hyvinkin näppärästi. Jalkaterä ja käsi ottivat hieman vammoja parista kohteesta, onneksi tosin vain hyvin pintapuolisesti.

Matkadoping

Kuten jo ennen matkalle lähtöä tuli kirjoiteltua, matkailijat on varustettu erinäisin rokottein. Lisäksi nappailemme malarianestolääkkeitä, jotka ostettiin Bangkokin Khao San Roadilta. Kaikenlaisia tarinoita lääkkeiden sivuvaikutuksista saa lukea netistä, mutta ainakaan meille ei ole mitään mainittavia reaktioita tullut. Tiedän myös matkaajia, jotka eivät malarianestolääkkeistä liiemmin perusta ja ymmärrän tämänkin näkökannan täysin.

Koska estolääkitys on lievä antibiootti, saattaa sillä olla myös muita tulehduksia ja vastaavia estäviä vaikutuksia. Muun muassa Vang Viengissä yleinen silmätulehdus ("pink eye") ei kuulemma liiemmin tartu malarianestolääkitystä käyttäviin. Toisaalta taas antibiootti on aina antibiootti.

Allekirjoittaneen lääkintälaukusta löytyy lisäksi lähinnä sidetarpeita. Käsin aterioidessamme olemme käyttäneet apteekeista ostettuja desinfioivia käsipyyhkeitä.

Ravinto-Uni-Liikunta

Tämä terveyden kivijalka kiinnostaa aina itseäni ja vaikka matkalla ei aivan samanlaisiin ravintoihin pääse käsiksi kuin koti-Suomessa, voi ravinnon suhteen silti tehdä jonkinlaisia valintoja. Ateriointi on tullut hoidettua joitakin kertoja pizzalla tai hampurilaisella, mutta paikalliset keittöt tarjoavat kevyempiäkin vaihtoehtoja ja niihin saa valittua ihan kivoja ruoka-aineitakin (mm. cashew-pähkinät).

Ravintopuolella olen ollut suurimmin innoissani Mekongin suistoalueen hunajatarhan herkuista (mm. royal jelly ja propolis), luomukahviloista (joita täällä Koh Taollakin taitaa olla kaksin kappalein), luomuravintoloista (Don Detin Green Patchissa olen syönyt tähän mennessä reissun parhaan ateriakokonaisuuden ja vahvana kakkosena tulevat Vang Viengin Organic Farmin ravintolan antimet) sekä tuoreimmasta löydöstä, Living Juices -mehubaarista, josta hieman lisää omassa blogissani.

Living Juicesin Rocket Fuel.
Unen kuittaan sanomalla vain, että matkamiestä tuntuu väsyttävän kelvosti vähän heikommissakin asumuksissa. Allekirjoittaneen herkkäunisuus ei tosin ole paras ominaisuus yöjunissa tai -busseissa, mutta ne univelat on tullut kuitattua aina tehokkaasti seuraavassa kohteessa.

Liikunta on kaksipiippuinen juttu. Vaikka juoksulenkit ja lihaskuntosessiot ovat olleet harvassa, reilut kävelymäärät ovat varmastikin huolehtineet liikuntatarpeesta jossakin määrin. Salilla olemme käyneet kahdesti (Phnom Penhin erään hotellin kuntoklubilla ja Bangkokin Khao San Roadin Buddy Lodgessa, itse ostin myös eilen viikkokortin Koh Taon Monsoon Gymille), lenkillä muutamia kertoja. Koh Taon kukkuloille kiipeäminen etenkin maastopyörän kera on omanlainen liikuntasuoritus sekin.

Monsoon Gym Koh Taolla.

Summa summarum, eivät lenkkeily ja lihaskunnosta huolehtiminen mahdottomia asioita ole matkan päällä, vaikkakin hieman työläämpiä toteuttaa kuin arjessa.

Ahti kertoi vielä aina toimivan terveysvinkin ennen sukelluksille rientämistään:

Paras tapa pysyä terveenä on olla sairastumatta (ja olla joutumatta onnettomuuksiin).

2 kommenttia:

  1. Toihan on siis täysi vale, että oltais paikallisia ruokia syöty tai mitään terveysruokia ja -juomia maisteltu. Ollaan vedetty pelkkää pizzaa, pihvejä ja hampurilaisia. Päälle reilusti kokista. Ja kun mun silmä välttää, niin Jani menee ja ottaa jonkun mahdottoman leivonnaisen.

    VastaaPoista