Pages

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Matkustamossa: Rajakokemuksia

Kierroksellamme maita, joihin muiden muassa suomalaiset tarvitsevat viisumin, ovat Vietnam, Laos ja Kambodza. Thaimaassa ja Malesiassa ei viisumia tarvita heti maahan tullessa, ainoastaan silloin, jos oleskelee alueella pidempään.

Tiukin viisumikokemus, joka matkallamme on sattunut, koskee Vietnamia. Olimme ostaneet lennot Bangkokista Ho Chi Minh Cityyn ja lueskelimme, kuinka viranomaiset eivät päästä maahan ilman viisumia. Suomen ulkoministeriön maatiedotteessakin asiaa korostettiin. Luimme kuitenkin myös useita kokemuksia siitä, että ilman viisumiakin maahan on päässyt. Niinpä rohkenimme yrittää viisumitta, etenkin, kun hätätapauksessa HCMC:n päässä olisi voinut ottaa vielä visa-on-arrivalin.

Ahti meni passintarkastukseen ensin ja virkailija toden totta kysyi häneltä viisumia. Ahti kuitenkin kertoi, että Suomen kansalaiset eivät viisumia tarvitse ja asiaa toiselta virkailijalta tarkastettuaan meitä palvellut virkailija löi leimat paikoilleen ilman putinoita.

Kambodzan viisumi hoidettiin Mekongin suistoalueen reissulla oppaamme toimesta. Hän keräsi tarvittavat rahat, passimme ja maahantulokorttimme. Raja-asemalla passit jaettiin takaisin viisumeineen ja leimoineen. Prosessin yhteydessä piti antaa myös kaksi dollaria rahaa viisumikulujen päälle tulevia käsittelykuluja varten. Jännästi monet tituleeraavat tätä rahaa ”voitelurahaksi”, vaikka ei Suomessa viranomaisten perimiä palvelumaksuja rinnasteta korruptioon…Myös Laosista Thaimaaseen tullessamme tuli maksaa Laosin puolen rajatarkastuksessa 10 000 kipin maksu.

Laosin viisumit hankimme Phnom Penhissä majataloltamme. Prosessissa kesti joku tovi lähenevän viikonlopun vuoksi, mutta niin ikään nämä viisumit tulivat kouriimme helposti. Aina, kun passin joutuu luovuttamaan jollekin paikalliselle taholle, tulee jostain syystä turvaton olo, vaikka minkäänlaisia ongelmia niiden takaisinsaannissa ei ole ollut.

Yleisesti rajanylityksistä todettakoon, että ne eivät ole vastanneet omia mielikuviani ollenkaan. Kuvittelin rajanylityspaikkoja viidakon nielemiksi betonibunkkereiksi, joissa yrmyn näköiset rajavartijat seisovat Kalashnikoviensa kanssa silmä kovana. Todellisuudessa esimerkiksi Kambodzan raja-asema Vietnamista tullessa oli jokirannalle rakennettu viritelmä, jossa oli ravintola, rahanvaihtopiste ja tullimiesten tiloja. Tullimiehiä tosin en tainnut bongata ensimmäistäkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti