Kilpikonnasaarella

Retkikunta saapui aamuvarhaisella Chumphonista kulkevalla katamaraanilla kilpikonnasaaren eli Koh (saari) Taon (kilpikonna) kamaralle. Katamaraanimatka kustansi rapeat 600 bahtia (tosin saarelta poispääsy maksaa 1000 bahtia...) ja kesti reilut pari tuntia.

Pääsyy Koh Taolle tuloon oli Ahdin halu osallistua sukelluskurssille ja saarelle astuttuamme voi todeta, että olisipa harmittanut, jos tänne ei olisi poikennut. Tosin taksin hinnasta tingatessamme kuski totesi, että "This is Koh Tao, everything is more expensive here".

Ja niin todentotta tuntuisi olevan. Perusthairuoat saa vielä suhteellisen edullisesti, mutta esimerkiksi länsimainen ruoka maksaa jo enemmän. Samoin esimerkiksi pyykkäys ja thaihieronta ovat kalliimpia, jälkimmäinen on kaksi kertaa kalliimpaa kuin esim. Kanchanaburissa. Tosin on täältä bongattu jo edullisiakin juttuja. 150 bahtin "eat all you can"-aamiaisbuffet on yksi reissun kovimpia hinta/laatu-suhteeltaan. Punttisali kustantaa 150 bahtia per kerta ja snorklausvarusteet sai vuorokaudeksi vuokralle 100 bahtilla.

Sairee Beach.

Kipaisimme saarelle tultuamme suoraan Koh Tao Diversiin, suomalaiseen sukellusmestaan, jossa Ahti suorittaa kurssinsa. Sieltä lähdettiin tutkimaan majoituksia ja jo suhteellisen lyhyen kävelyn jälkeen olimme tarkastaneet kolme erilaista vaihtoehtoa. Pulaa ei siis täälläkään majoituksesta ole. Päädyimme ottamaan oman tönön rannalle viettävältä rinteeltä paikasta nimeltä Queen Resort hintaan 700 bahtia / yö. Mökin sijainti, laatu ja näkymät ovat pienen hintalisän väärti. Sairee Beach ja Mae Haad, eräät keskeisimmistä alueista saarella, ovat aivan kivenheiton päässä.

Terassinäkymä vuokramökistä.

Toisena päivänä saarella suuntasimme katsomaan näkymiä tiettävästi saaren korkeimmalle kohdalle. Enpä ole ikänäni sellaista mäkitreeniä vetänyt. Tarkoitus oli aluksi mennä juosten, mutta mäen nousukulma oli eri mieltä. Vaikka varsinaista "2 view"-näköalapaikkaa emme löytäneetkään, maisemat olivat korkealta varsin näyttävät.

Kolmantena päivänä ajatuksena oli vuokrata polkypyörät sekä snorklausvarusteet ja kierrellä saaren rantoja. Ensimmäinen polkupyöriä vuokraava pulju löydettiin minigolfradan kupeesta ja senkin pyörittäjä oli kalastamassa. Puoli tuntia odoteltuamme saimme kuitenkin polkupyörät alle, tosin eipä niistä juuri hyötyä ollut: Saaren eteläkärkeen suunnatessamme kohtasimme peräjälkeen jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, joiden kunto ei ollut edes välttävällä tasolla. Jälleen pyöräntalutushommissa sai ainakin hyvän jalkatreenin, jos ei muuta.

Viidakon- ja vuorenvalloitusta.

Pääsimme tarpomisen perästä kuitenkin Shark Bay:lle ja kun snorklaus alkoi allekirjoittaneella ottaa onnistuakseen, oli kokemus aivan mieletön. Rantavesien vedenalaista maailmaa ei voi sanoin kuvailla. Voi vain kuvitella, millaisia kokemuksia Ahti saa sukelluskurssillaan syvemmissä vesissä.

Nyt kun asian mainitsin, niin kirjoittelu saakin luvan vaihtua snorklailuun. Sawasdee!