Hyvän kahvin valtakunta

Don Detistä ostimme kuljetuksen Pakseen hintaan 50 000 kip (5 eur) per matkaaja. Hintaan sisältyi venematka mantereelle ja köröttelyä pikkubussissa, joka suureksi hämmästykseksi ei ollut täyteen buukattu.

Paksea koskettaa sama tarina, joka tuntuisi koskettavan monia muitakin kaupunkeja Laosissa: "There is not much to do". Ja oikestaan hyvä niin, sillä allekirjoittaneen matkaajan sääret ovat jo mutkalla temppeleissä kiertelystä. Välietappina kohti pohjoisempaa Laosia se myös palvelee matkaajia erinomaisesti. Vielä parempi syy pysähtyä Pakseen on vieressä sijaitseva Bolavenin tasanko, jolla viljellään yhtä maailman parhaimmista kahveista. Kaupungissa onkin ensimmäistä kertaa tarjolla kunnon kahvit lähes paikassa kuin paikassa. Kahvi tosin on (luonnollisesti) hinnakkaampaa kuin kaikenlaiset murukahvipöperöt, mutta maultaan hintalisän väärti (käytännössä esimerkiksi espresso maksaa noin 10 000 kip eli hurjan euron).

Virallinen ensimaisto Paksessa.

Ruokapuolella meitä miellytti kovin Don Detin intialainen Jasmine-ravintola ja hämmästykseksemme huomasimme hotellimme vastapäätä intialaisen ravintolan, jonka ruokalista on aivan sama. Nimikin on lähes sama, Jasmin. Vielä hämmästyttävämpää on, että Jasminia vastapäätä on intialainen ravintola Nazim, jolla on aivan sama ruokalista kuin Jasminilla. Nazimia oli kehuttu vielä paremmaksi paikaksi, mutta ravintola näytti lopettaneen toimintansa, vaikka tila oli edelleen pystyssä.

Tasankoreissulle

Kolmanneksi päiväksi ostimme retken Bolavenin tasangolle. Meille oli suositeltu Green Discoveryn viidakkohotellireissua ja Green Discoveryn toimistolla kävimmekin ensin tarkastelemassa yksityiskohtia. Paketti sisälsi runsaasti köysiradoilla kulkemista ja ilmeisesti laskeutumista köysillä vesiputouksien vierustoja pitkin. Vakuutusten suositeltiin olevan kunnossa. Itselläni ei reissulla ole kaikenkattavaa "seikkailuvakuutusta". Reissupaketin hinta ei myöskään ollut kovin puoleensavetävä. Henkilömäärästä riippuen hinnat taisivat huidella siellä 100-500 dollarin haarukassa.

Siten päädyimme buukkaamaan perustasoa olevan pakettiauton oppaalla puoleksi päiväksi. Koska meillä ei ollut kahta henkeä enempää retkikuntaa, tuli oppaalla ja kuskilla varustetun reissun hinnaksi 200 000 kipiä (= 20 euroa) per nenä. Moni varaa reissun ja kirjaa matkatoimistojen tauluille etsivänsä lisäseuraa joukkoon kulujen alenemiseksi. Oma auto, kuski ja opas olivat kuitenkin pienen hintalisän väärti, koska saimme kulkea täysin omaa tahtiamme.

Tasankokierros käsitti käytännössä kolmen vesiputouksen tarkastelun, joista yhden alla kävimme uimassa, sekä tutustumisen alkuperäisasukkaiden kylään, teeviljelmään ja kahviviljelmään. Alkuperäisasukkaiden kylään oli oppaan mukaan pyydetty turisteja varten muuttamaan eri heimojen ja vastaavien edustajia, mikä vei hieman intoa nähtävyydeltä.

Tasankomajoitusta.

Virkistävä pulahdus vesiputouksen juurella.

Teeviljelmällä kävimme tekemässä kierroksen ja maistelemassa paikallista teetä, varsin kelpoa sellaista. Kahviplantaaseilla puolestaan kuljeskelimme oppaan perässä pidemmänkin matkan ja yksi reissun parhaista anneista oli oppia tunnistamaan arabica- ja robusta-lajikkeet toisistaan. Kahvipapu raakana maistui muuten hieman herneelle, ainakin siinä kypsyysvaiheessa, jossa kyseinen papu oli. Laosilaiset itse eivät juuri kahvista välitä sen piristävän vaikutuksen vuoksi. Oppaamme näytti siitä puhuessaan päätään ja sanoi jotakuinkin, että "it goes to head".

Hyvin englantia puhunut opas, Dolphin nimeltään, kertoi reissun aikana mielenkiintoisia faktoja myös muun muassa historiallisista pommituksista Laosissa, vanhasta tulivuoresta, jonka päälle viljelykukkula sittemmin rakennettiin sekä alueen käärmeistä.

Mr. Dolphin.

Eteläisestä Laosista matka jatkuu todennäköisesti huomenna kohti pohjoista, pääkaupunki Vientianea, Luang Prabangia ja Vang Viengiä.