Lisää Malesian saaria!

Viime viikolla meiltä oli jälleen peruttu yksi luento ja yhdet tutoriaalit. Vieläkään ei siis ole ollut yhtään viikkoa, jolloin kaikki luennot olisi pidetty ilman erityisjärjestelyitä. Torstai-iltana otimme isommalla vaihtariporukalla suunnaksi Perhentianin saaren, koska suurimmalla osalla perjantai on vapaa. 

Perhentianin saariryhmään kuuluu kaksi saarta, joista pienempi olisi meidän kohteemme. Isompi saari on enemmän suunnattu perheellisille ja pienempi taas backpackereille. Saaret sijaitsevat Malesian itärannikolla, joten edessä oli yö bussissa läpi mantereen. Bussimatkalle sinne ja takaisin tuli hintaa 150 ringitiä.

Bussi oli, yllätys yllätys, lähtiessa tunnin myöhässä. Penkit sentään olivat kohtalaisen mukavat ja leveät, mutta nukkuminen tuotti silti vaikeuksia, koska kyse ei kuitenkaan ollut kunnollisesta sleeping busista. Taukoja pidettiin jatkuvalla syötöllä ja pisin taisi olla kuskien yöpala-pysähdys, joka kesti noin tunnin. Aamuyöstä meidät sitten herätettiin viiden aikaan, kun olimme saapuneet määränpäähämme eli Besutiin. Siellä saimme odotella parisen tuntia lauttaa, johon lippusäätöjen jälkeen pääsimme seitsemän aikoihin. Lautan kuitenkin korvasi pikavenekyyditys saarelle, josta maksoimme 70 ringitiä sisältäen myös paluumatkan. 

Alue kartoitettu.

Vene jätti meidät saaren länsirannikolle Coral Bayhin, joten tallustelimme vajaan kymmenen minuutin matkan saaren halki toiselle puolelle hieman isommalle rannalla, Long Beachille. Tämä ranta on ehkä noin puolen kilometrin mittainen. Koko saarella ei ole teitä eikä näin ollen myöskään ajoneuvoja. 

Long Beachilla aloimme katsella majoitusta ja päädyimme Panorama Chalets –nimiseen paikkaan suurin piirtein rannan puolessa välissä. Viiden hengen huoneesta saamme maksaa 170 ringitiä yöltä, joten erityisen halpaa täällä ei ole. Tuohon hintaan kuuluu kuitenkin 40 ringitillä ravintolapalveluita, tarkoittaen käytännössä paria pizzaa. Wi-fiä ei ole saarella tarjolla kuin harvoissa paikoissa ja sähkötkin ovat poikki osan aikaa päivästä ainakin meidän majapaikassamme. Paikan omistaja oli myös välillä kohtalaisen epäystävällinen.

Long beach kohtalaisen hieno ja valkohiekkainen ranta, yksi hienoimmista, joita olen reissullani nähnyt. Meri oli vielä tähän aikaan vuodesta aalloikkoinen ja rannalla varoiteltiin voimakkaasta virtauksesta, joka vie uimaria ulapalle päin. Kuulin, että jo huhtikuun alussa meri muuttuu tyyneksi ja tuuli lakkaa, jolloin saarella on todella kuuma. Kovin sesonki ajoittuu kesä-elokuulle.

Long Beach.

Coral Bay.

Aktiviteetit saarella rajoittuvat päivisin rantaelämään, saarien ja rantojen tutkiskeluun sekä snorklaukseen ja sukeltamiseen, joihin  paikka onkin vallan mainio. Vedet ovat kirkkaita ja meri on täynnä eläimiä.  Otin kolme sukellusta majoituksemme yhteydessä olleessta sukelluskoulusta, jonka manageri, Sharon, oli erittäin ystävällinen ja mukava persoona. Saitista riippuen yhden sukelluksen hinta on 70-80 ringitiä, mutta sukeltajat saavat 10-15 prosentin alennuksen huonehinnasta.

Ylläoleva lainaus Bruce Leelta oli kirjoitettu sukelluskoulun seinään.

Vesi oli lämmintä, 29 asteista. Näin sukelluksilla mm. enkelikaloja, triggereitä, mureenoja, rauskuja, bambuhain, nemon ja paljon muita. Paras saitti oli ehdottomasti Temple of the Sea, meren pohjasta noin 20 metrin syvyydestä nouseva muodostelma. Sukellukset tehtiin pienistä veneistä, joten veteen meno tapahtui selälleen kellahtamalla aluksen reunalta. Oma meininkinsä oli ahtaassa purkissa sukelluslaitteiden selkään laittamisessakin.

Ahkeria opiskelijoita luokkakuvassa.

Kotiinpaluuhässäköinnistä en jaksa enää kirjoittaa tähän enempää, mutta sanotaanko nyt näin, että totuttuun tapaan sekin hoitui, eikä näin jälkeen päin jaksa enää valittaa. Nyt on mielessä jo tulevan viikonlopun Kuala Lumpurin reissu ja F1. Go, Kimi, Go!