Pages

Näytetään tekstit, joissa on tunniste rahoitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rahoitus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Asumisen ihanuus

Kirjoitellaan vielä lyhyesti asumisesta, sen kustannuksista ja muista järjestelyistä Penangilla. Suurin piirtein jokainen länsimaalainen vaihtari siis asui joko E-Parkissa tai Sunny-Villessä, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan ja lyhyen, mutta hikisen kävelymatkan päässä yliopistosta.

Suurimmalle osalle asunnot välitti Wendy, joka kutsuu itseään myös "Isosiskoksi" ja "Mamaksi", mikä nyt saattaa jo joitakuita hieman ärsyttää. Asumisasiat kannattaa hoidella hänen kanssaan sähköpostitse jo hyvissä ajoin. Pienin varauksin on toki hyvä suhtautua hänenkin toimintaansa, mutta ainakin hän painottaa olevansa luotettavampi kuin muut. Toinen vuokra-agentti Freddy kuoli meidän Malesiassa ollessamme, mutta tämän uutisen jälkeenkin Wendy jaksoi vielä mustamaalata tätä miekkosta, jota en koskaan tavannut.

Kolme huonetta, kaksi kylpyhuonetta, olohuoneen ja keittiön sisältävät, noin 90 neliömetrin kokoiset asunnot olivat tavallisimpia asumuksia vaihtareille. Lisäksi asunnoissa oli ainakin yksi parveke. Hinnat vaihtelivat 1.350-1.600 ringitin välillä kahdelle tai kolmelle jaettuna kuukaudessa.

Lisäksi piti maksaa vesi ja sähkö. Vesilaskumme oli noin kaksi euroa kuukaudessa. Sähköä kulutimme keskimäärin reilun kymmenen euron edestä kuukaudessa. Laskun olisi saanut helposti vähintäänkin tuplattua, jos ilmastointia olisi huudattanut iltaisin ja öisin. Kiinteän internetin sai asuntoon 25-30 eurolla kuukaudessa.  

Asumisen järjestäminen Penangilla oli siis kohtalaisen helppoa. Hinnatkaan eivät länsimaalaisten päätä huimanneet.
Sunny Villen uima-allas.
E-Parkin leikkikentällä.
E-Parkin allas. Vasemmalla on C-blokki, jossa asuimme.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Angry Birds flying high

Aika: 3.-5.6.2012
Paikka: Singaporen tasavalta Malakan niemimaan kärjessä
Valuutta: Singaporen dollari SGD, paikallisesti lyhenne S$ (1 SGD on noin 0,60 euroa)

Luennot on USM:ssa lusittu ja edessä on vapaa viikko tenttiin lukemista varten, mikä tarkoittaa sitä, että vaihtarit suuntaavat retkilleen ympäri Kaakkois-Aasiaa. Osa porukasta nauttii Laosista, osa Vietnamista ja onpa Hong Kongiinkin matkaajia. Minä taas suuntasin viikonlopuksi Kluangiin, Malesian eteläosaan Malesian lentisliigan turnaukseen. Näistä lentiskarkeloista kirjoittelen myöhemmin lisää, mutta nyt on päällimmäisenä mielessä Singapore. Saavuin tänne suoraan sunnuntai-iltapäivänä turnauksesta pelikaverin kaverin kyydillä, joten matkanteko taittui joutuin turnauspaikalta Kluangista, josta kilometrejä kertyi Singaporeen reilut sata.

Mukava malesialainen Jeffrey, joka työskentelee Singaporessa, autoili vähiten ruuhkaista reittiä pitkin ja rajamuodollisuudet sujuivat mukavasti autosta nousematta. Jeffrey halusi näyttää minulle yhden suosikkipaikoistaan, Tanjongin rannan Sentosassa, jossa hänen kaverinsa pelailivat rantalentistä. Piitsit näyttivät oikein mukavilta ja alueella oli useita rantalentiskenttiä ja paljon pelaajia pelaamassa. Ensimmäinen fiilikseni oli suru. Suru siksi, että aloin harmitella, miksi en tullut Singaporeen vaihtoon. Tämä paikka vaikutti siltä, johon meikäläinen olisi sopeutunut loistavasti. Rantameininkiä oli kuin Pyynikillä kesän kuumimpina päivinä!

Tällä kertaa ei valitettavast ollut aikaa pelailla rantapalloa Singaporessa, vaan Jeffrey auttoi minua yställisesti ja olisi vielä rahaakin lainannut. Kiitin ja sanoin, että jättäisi minut pois kyydistä jossain alueella, josta voisin katsella edullista majoitusta. Jäin pois Clarke Quayssa, nostin automaatista Singaporen dollareita ja kirjauduin sisään reppureissaajille suunnattuun hostelliin. Siellä otin törkeän hintaisen, 80 dollaria maksavan huoneen, koska halusin nukkua turnausviikonlopun jälkeen kunnolla. Hintaan kuului aamupala, joka osoittautui pelkäksi kahviksi ja paahtoleiväksi.

Ilta kului matkustaessa MRT:llä (Mass Rapid Transit) Raffles Placelle, jossa katselin hienoja näkymiä ja valaistuja pilvenpiirtäjiä. Jatkoin matkaa samaisella kulkuvälineellä Little Indiaan, jossa olin ajatellut ruokailla. Kadut olivat täynnä intialaisia miekkosia, jotka norkoilivat kadunkulmissa. Naiset loistivat poissaolollaan alueella. Astelin erääseen intialaiseen ravintolaan sisään ja setille tuli hintaa vajaat 10 paikallista dollaria. Ei aivan halpaa siis. Tämän jälkeen vetäydyin levolle.

Pilvenpiirtäjiä Singaporen yössä.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Matkustamossa: Valuutta-asiaa

Sillä aikaa, kun Ahti ahkeroi sukeltajaopintojen parissa, pääsette nautiskelemaan matkailun arjesta allekirjoittaneen kanssa. Siispä tervetuloa Matkustamoon, jossa kommodori Wahlman tiivistää matkakokemuksiaan perusteemoista, kuten valuutat, viisumit, kulkuvälineet ja terveyden ylläpitäminen.

Matkustamon ensimmäisessä osassa perehdytään valuuttoihin ja rahasäätöihin.

Kaakkois-Aasiassa pyöriessä kohtaa useammankin valuutan. Thaimaassa on baht (1 eur ~ 40 baht), Vietnamissa dong (1 eur ~ 27 000 dong), Kambodzassa riel (1 eur ~ 6000 riel) sekä valtaa pitävä dollari (rielejä saa takaisin silloin, kun vaihtoraha on alle dollarin), Laosissa kip (1 eur ~ 10 000 kip) ja Malesiassa Ringit (1 eur ~ 4 ringit). Alla järjestyksessä: baht, dong, kip, riel. Toki Kaakkois-Aasiassa on muitakin valuuttoja, mutta nämä esitellyt sattuvat allekirjoittaneen reitille.

Näin ennen matkalle lähtemistä unen, jossa olimme koko perheen kanssa jollakin vietnamilaisella torilla. Opastin unessa jotain perheenjäsenistäni raha-automaatilla ja hämmästys oli suuri, kun automaatti ihan oikeasti antoikin rahaa. Uni kuvasti ajatuksissani piillyttä epäuskoa siitä, että Kaakkois-Aasiassa olisi toimivia raha-automaatteja. Tietysti tiesin ja uskoin asian, mutta jollakin tapaa olin skeptinen niiden toimivuuden suhteen.

Minulta pääsikin jonkinlainen helpotuksen huokaus, kun Bangkokin lentoaseman automaatti tarjosi oikeasti bahteja käsiin suomalaisella Visa Electronilla.

Automaatit ja rahanvaihto

Visa Electronilla olemme muutoinkin tehneet käteisnostot. Ahti on tainnut pari kertaa koettaa Master Cardia laihoin tuloksin. Electron on toiminut moitteetta niin Laosin Vang Viengissä kuin Vietnamissakin. Automaattinostosta automaatin omistava pankki perii noin 4-5 euron suuruisen palkkion ja lisäksi ainakin Nordea veloittaa jonkin verran (muistini mukaan 2 euroa ja 2,5 % nostosummasta). Siksi automaatilta ei kannata olla jatkuvasti nostelemassa pieniä summia, vaikka toisaalta elävänä rahakirstuna kävelyssäkin on omat riskinsä.

Kirjanpidon mukaan esimerkiksi 10 000 bahtin nosto on maksanut 259,76 euroa. Kun tämänhetkisen kurssin mukaan 10 000 bahtin "raaka" hinta on 245,72 euroa, on välissä rapiat 14 euroa pankkien kuluja. Yllä mainitun Nordean veloitustavan mukaan Nordea on napannut nostosta noin 7 euroa ja loput 7 euroa tulevat automaatin omistavalta pankilta sekä siitä, että suoraan tuolla "raa'alla" kurssillahan yksityispuolella valuuttaa ei voi ostaa.

Maksiminostosummat automaateilla vaihtelevat hieman pankista riippuen. Tiettävästi AZN antaa ainakin Vietnamissa maksiminostona 4 miljoonaa dongia (vajaa 150 euroa), kun muilla pankeilla raja on 2 miljoonassa. Thaimaassa olemme suosineet Bangkok Bankia, mutta erilaiset matkailufoorumit toitottavat, että käytännössä on aivan sama, minkä pankin automaatista rahansa nostaa.

Dollarit ovat käypää valuuttaa useassa maassa, joten itse kanniskelimme niitä mukanamme Vietnamin, Kambodzan ja Laosin läpi. Monissa paikoissa myös bahtit ovat kelpo valuuttaa, euro samoin. Itse vaihdoin ennen Laosista Thaimaaseen siirtymistä sekä euroja, dollareita että kipejä bahteiksi.

Rahavaihtopisteitä on turistien kansoittamissa kohteissa yllin kyllin, mutta jonkin verran tarkkuutta kannattaa olla siinä, millä kurssilla valuuttaa vaihtaa. Yksityispuljut vaihtavat yleensä heikommalla kurssilla kuin pankit. Lisäksi syrjäisemmillä seuduilla ja rajanylityspaikoissa kurssit voivat olla vähemmän suotuisat. Esimerkiksi Don Detillä kipejä ei saanut kouraan dollaria kohden läheskään niin hyvin kuin Paksen Lao Development Bankin pisteellä.

Silmät valuuttamerkeistä ristissä päätän rahaturinoinnin ja ensi kerralla Matkustamossa ollaan jännittävien terveysasioiden äärellä.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Matkan rahoitus

Vaihto-opiskelu vaatii aina taakseen hieman rahoitusta. Sikäli Kaakkois-Aasia on hyvä kohde, että esimerkiksi alueen sisäiset lennot maksavat siellä miltei VR:n junalippujen verran. Ruokailu ja muu kuljetus on myös hämmästyttävän halpaa.

Sen sijaan kustannuksia tulee rokotteista, matkavakuutuksista ja kaukolennoista sekä vaihto-ohjelmasta.


Alustava menolaskelma
  • Lento: Meno-paluu Helsinki-Bangkok ~ 800 e
  • Rokotteet: Hepatiitit (n. 120 e), japanin aivokuume (n. 260 e, auts!), lavantauti (n. 30 e) ~ 410 e
  • Matkavakuutus, 6 kk (sisältäen ambulanssikuljetuksen Suomeen) ~ 600 e
  • Vaihto-ohjelma (Janilla) 1 900 e
  • Laitteet (kamera tarvikkeineen ja miniläppäri) 500 e 
  • Passin uusiminen kuvineen ~ 63 e
  • Kamerahankinta varusteineen ~150 e
  • YHTEENSÄ  4450 e
Alustava rahoitus
  • Turun yliopiston vaihto-opiskeluapuraha 1 600 e
  • Säästöt palkkatöistä 1 800 e
  • Opintolaina 2000 e (olen aika lainavastainen ihminen, mutta tässä vaiheessa elämysten mahdollisuus vie voiton. Lisäksi opintolaina on lainana riskittömimmästä päästä).
  • YHTEENSÄ  5300 e 
Rahoituksen pitäisi siis alustavasti riittää ja opintotuilla sekä mahdollisella lisäopintolainalla saa varoja elämyksiin paikan päällä.