Kuvapostaus, osa 1

Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä todella monisanainen postaus. Koittakaahan jaksaa lukea fiilistelyä matkan varrelta.

Golden Buddha, Bangkok, Thaimaa.

Viidakon nielaisema temppelialue, Angkor Wat, Kambodza.

Ruokailua torilla, Phnom Penh, Kambodza.

Kun Koh Tao taakse jäi...

...mietin hiljaa mielessäin, että olipa upea saari!

Poistuimme Koh Taolta jo jokunen tovi sitten, mutta sen perästä olemme olleet aika vauhdissa. Nyt tukikohtana on Malesian Penang. Koh Taolla vietimme aikaa reilusti toista viikkoa. Sieltä tie vei vielä Bangkokiin kolmeksi päiväksi ja eilen lensimme Air Asian siivin Penangille.

Lomprayahin bussikuljetusta Bangkokiin odotellessa.

Koh Taoa ei ole mitään hyötyä hehkuttaa, kun sen kokeminen on kuitenkin jotain sanoin kuvaamatonta.

Bangkokissa majoituimme tasokkaaseen Erawan Houseen lähellä Khao San Roadia. Ohjelmistossa Thaimaan pääkaupungissa olivat vielä ostosreissu, elokuvissa käynti (oli pakko nähdä, miten Edelmann pärjää Mission Impossible 4:ssä) ja eläintarhavierailu.

Cineplex-leffakompleksi Siam Paragon -ostoskeskuksen yläkerrassa.

Leffa kustansi hulppeat 400 bahtia (~10 euroa) per matkaaja, mutta IMAX-kokemus oli sen väärti. Eläintarhan (Dusit Zoo) rankkaisin puolestaan yhdeksi reissun parhaista kohteista hinta-laatu -suhteeltaan. 100 bahtilla pääsi katselemaan niin kirahveja, kärmeksiä kuin norsujakin.

Varsinaisen kiertomatkailumme päättymistä juhlistaakseni ostin iltapalaksi heinäsirkan ja skorpionin. Varsinkin ensimmäinen maistui mille tahansa sipsille. Skorpparin peräpäähän oli jäänyt myrkkypistin ja onneksi varmistin, onko se syötävä. Ei kuulemma ollut.

Lentokentän passintarkastuksessa tullivirkailija kiikutti meidät johonkin takahuoneeseen ja mietin, mistä lie on kyse. Olimme olleet viisi päivää yli viisumivapaan ajan maassa ja tästä rapsahti sakkoa 500 bahtia per mies per päivä eli yhteensä 5000 bahtia. Eipä joutunut ainakaan miettimään, mihin bahtinsa laittaisi.

Seuraavalla kerralla luvassa ensikokemukset Penangista.

Junaillen takaisin "kotiin"

Vang Viengistä hurautimme takaisin Vientianeen. Vientianessa buukkasimme tuktukin viemään meidät etäiselle rautatieasemalle 100 000 kipin (n. 10 eur) hintaan. Tuktuk taisi kipata meidät paikallisbussin kyytiin, joka oli menossa Laosin raja-asemalle ja teki sitten vuoksemme lisälenkin vielä juna-aseman puolelle. Ao. paikallisbussi olisi eräässä rahanvaihtopisteessä työskennelleen herran mukaan maksanut alle 10 000 kipiä ja tuktuk raja-asemalta juna-asemalle noin 15 000 kipiä. Kahdelta matkaajalta olisi näin ollen kulunut siis matkaan 50 000 kipiä eli puolet vähemmän kuin nerokkaan tuktuk-kuskin vedätyksen kohdalla.  

Juna-asemalla otimme alle yöjunan. Rajasäätöjen jälkeen nousimme Laosin puolelta alle vartin puksutelleeseen junaan, joka vei edelleen Thaimaan puolelle ja rajatarkastuksen jälkeen yöjunaan. Hintaa molemmille junille tuli yhteensä vajaat 750 bahtia per matkaaja.

Vitsailimme tämän olevan kulkuvälineemme kunnes tajusimme, että tässä maassa se olisi sitä voinut ollakin.

Hintaan sai toisen luokan ylämakuupaikan. Alamakuupaikka olisi ollut hieman hintavampi (ja leveämpi), mutta valintaongelmamme oli ratkaistu jo sillä, että kaikki alapaikat oli myyty loppuun. Asemiin asetuttuamme tilasimme ruokaa junan ravintolavaunusta. Tämän jälkeen ajatukseksi tuli lähteä tarkastamaan itse ravintolavaunu ja kokemus oli hieman toista kuin mihin VR:n pyörillä on tottunut.

Sleeper trainin vatsassa.

Kaikki vaunun ikkunat olivat auki ja kiskojen kolinasta syntynyt melu oli paikoin korvia huumaava. Vaunun perällä raikasi thaimaalainen karaoke-dvd ja vaunu oli kansoitettu muun muassa ketjupolttavien länsimaalaisten, yhden pöytään sammuneen sankarin ja paikallisen alkoholistimummon toimesta. Olut maksoi jäätävät 130 bahtia ja nousi näin matkan kalleimmaksi sellaiseksi. Kokemus oli tästäkin huolimatta mieletön!

Ravintolavaunussa oli tunnelmaa!

Yö junassa meni koiranunta nukkuen ja vaunu oli mukavan viileä, aamulla noustessa ehkä vähän liiankin viileä. Olo oli kuin kotiin olisi tullut, kun astuimme Bangkokin juna-asemalle. Lämpöön astuessamme kuvittelin sulavani Pohjois-Laosin viileyteen tottumisen jälkeen. Juna-asemalla tuktuk-kuskien armeija hyökkäsi perinteisesti kimppuumme ja tarjosi kyytiä Khao San Roadille 130 bahtilla per mies. Päätimme kuitenkin ottaa taksin ja taksamittari näytti perillä kohteessa alle 60 bahtia. Taas meinasivat tuktuk-kuskit vetää matkaajia nenästä, mutta eivätpä tällä kertaa onnistuneetkaan, hähä!

Khao Sanilla mentiin aamiaiselle ja samalla tarkasteltiin netistä sopivaa majoitusta. Yksi suositelluista paikoista oli läheisellä kadulla sijaitseva Live Good, mutta se oli jo aivan täynnä. Harhailimme sitten johonkin sen lähellä olevalle majatalolle ja buukkasimme 350 bahtin hintaan ehkäpä hirveimmän lukaalin, mikä tähän mennessä on vastaan tullut (joskin yksinkertaisin majoitusmuotomme on edelleen vain kerrossängyn ja tuulettimen sisältänyt Bunk Bed Room New Road Guest Housessa). Herkullisena yksityiskohtana kerrottakoon, että veimme tämän jälkeen pyykit lähellä majailevalle sedälle pyykättäväksi ja toiminta vaikutti niin epävarmalta, että ihmetellä sopii, jos näemme vaateittamme enää koskaan.

Jäämme jännittämään sitä ja suunnittelemaan siirtymää Koh Taolle.

Bangkok paketissa

Bangkok jäi tänään taakse ja siirryimme Ho Chi Minhin kaupunkiin (ent. Saigon) Vietnamissa. Siirtymästä lisää seuraavassa kirjoituksessa, nyt on aika summata Bangkok.

Kuuden yön majailun kautta ei ymmärrettävästikään saa Bangkokin kokoisesta kaupungista aivan täydellistä kuvaa, mutta oleilun aikana tuli koettua niin katukeittiöt, liikennevälineet (vene, sky train, metro ja taksi) kuin nähtyä kolmeksi tärkeimmäksi temppeliksi sanotut Grand Palace, Wat Po ja Wat Arunkin. Myös parit puistot ja viikonloppumarkkinat tuli tarkastettua. Tässä hieman kuva-antia vajaasta viikosta Bangkokissa:

Kahvimuki sen kertoo.

Kookosta!

Hartiahieronta maistui päivien ravaamisen jälkeen.

Katukeittiön appeita, jotka pitivät nälän loitolla huokella hinnalla (30 bahtia vs. halvimpienkin ravintoloiden ruoka 90-120 bahtia).

Bangkokista itselleni jäivät vahvimmin mieleen hymyilevät ja kohteliaat ihmiset (esimerkiksi pari kertaa sai hämmästellä, miten nöyrästi ja pahoitellen välistämme kuljettiin, jos olimme juuri keskustelemassa keskenään tai miten joku pahoitteli sitä, jos itse meinasin kompastua johonkin) sekä tuk-tuk-kuskien kyytitarjoukset.

Majatalomme New Road Guest House on suositeltava mesta kaikkine palveluineen sekä avuliaine henkilökuntineen. Paikalla työskentelee sekä paikallisia, että itse alueella paljon matkanneita länsimaalaisia. Paikan ravintola todettiin myös muutamaan otteeseen laadukkaaksi. Huoneissa majoittuu paljon reppureissaajia, joiden unirytmit eivät ole mitenkään säännöllisiä. Viime yönä majatalossa oli myös jonkinlaiset bileet ja humppa raikasi kolmannen kerroksen huoneeseemme vielä yömyöhälläkin.

Bangkokin Parhaat Palat à la Ahti & Jani

• Lumphini-puisto - Pienimuotoinen kuntosessio lauantain aamutunteina puistossa teki terää. Paikalla oli myös paljon reippaasti kuntoilevia paikallisia niin lenkkeilyn kuin tai chinkin merkeissä.

 

• Aidot kohtaamiset - Edellä mainitussa puistossa paikallinen herra tuli kyselemään meistä, katukeittiön rouva tarjosi ilmaisia maistiaisia ja hierojattarilla oli hauskaa intialaisilla markkinoilla, kun suostuimme hierottaviksi. Myös epäaitoja kohtaamisia sai maistaa erilaisten huijausyritysten muodossa.
• Katukeittiökulttuuri - Näin päin pääsi näkemään paikallista elämää huomattavasti paljon paremmin kuin Burger Kingissä, jossa tosin sielläkin tuli kipaistua. Janin suosikkipaikkana vegekatukeittiö intialaisilla markkinoilla.

• State Towerin näkymä - Yöllinen Bangkok 64. kerroksesta käsin.

• Paikallisilla julkisilla liikennevälineillä matkustelu - Sky train ja etenkin jokiveneet olivat miellyttäviä ja mielenkiintoisia kokemuksia.
• Viikonloppumarkkinat - 16 000 kauppiaan valtaama alue on näkemisen arvoinen, vaikka ei mitään shoppailisikaan. Converset, Vansit, Bossit ja vastaavat tekivät kauppansa alueella.

Nyt seikkailu jatkuu vietnamilaisissa merkeissä!

4. päivä BKK:ssa

Aloitimme päivämme aamiaisella katukeittiössä, jossa oli jo paikallista väkeä ruokailemassa. Otin riisiä, uppopaistettua kanaa ja jotain kastiketta, joka osoittautui erittäin tuliseksi. Hintaa tälle kertyi 40 bahtia eli noin euron verran. Täysin vatsoin suuntasimme jokiveneellä kohti Wat Arunia (englanniksi the Temple of the Dawn), joka on vastapäätä Wat Pota joen toisella puolella. Kaupungista päin saapuville tiedoksi, että joen voi ylittää Wat Arunin kohdalta jokiveneellä kolmen bahtin korvausta vastaan.

Saavuttuamme joen toiselle puolelle maksoimme molemmat 50 bahtia sisäänpääsystä temppelialueelle. Hienoin nähtävyys on 79 metriä korkea torni, jota pääsee kiipeämään jyrkkiä portaita pitkin lähes puolessa välissä sijaitsevalle katselutasanteelle. Tämä suoritus ei sovi korkeanpaikankammoisille tai huonosti liikkumaan pääseville. Katselutasanteelta otimme tarvittavat todistusaineistot valokuvien muodossa ja siirryimme takaisin maan tasalle. Itse temppelialue oli pienehkö ja nopeasti nähty.

Ahti ottamassa mittaa Wat Arunin suhteellisen jyrkistä portaista.

Palattuamme joen toiselle puolelle suuntasimme kartalta silmiimme osuneisiin Pahurat Textile Marketiin ja India Emporiumiin, jotka sijaitsevat vierekkäin Phahurat Rodilla ja Chakkraphe Rodilla. Siellä oli tarjolla rättiä ja lumppua monenmoista, kuten esimerkiksi kankaita joka lähtöön. Menimme intialaiseen ostokeskukseen, jossa harhailimme kolmanteen kerrokseen. Sieltä löysimme edukkaan thai-hieronnan, jota päätimme kokeilla. Palvelu oli ystävällistä ja hieronta ammattimaista. Hintaa puolen tunnin rentoutushetkelle kertyi 100 bahtia (noin 2,5 euroa).

Hieronnan jälkeen olimme nälissämme ja harhailimme pienille intialaiskauppojen ja -kojujen kujille. Sieltä päätimme syödä ituja ja mitä näitä nyt on eli vegeruokaa oli tiedossa! Riisi ja sen lisukkeet olivat yllättävän hyviä, joskin taas hieman tulisia. Mahan täyttäminen maksoi 30 bahtia eli alle euron. Aidon tunnelman sai kaupan päälle; pikkukujalla ei ollut muita länsimaalaisia.

Katselimme vielä kävellen Memorial Bridgen, mutta siitä ei jäänyt muistoksi oikein edes kunnon valokuvia. Tässä vaiheessa totesimme olevamme pian bahtittomia ja siirryimme etsimään pankkiautomaattia (ATM). Visa Electronilla saa bahteja seinästä tarpeellisen määrän, palkkiota veloitetaan 150 bahtia. Laitteessa on ohjeistus englanniksi. Loppupäivä sujuikin rauhallisissa merkeissä, emmekä tehneet sen ihmeempiä. Bangkokissa hieman jopa satoi.

Kolmatta päivää BKK:ssa

Kolmas päivä Bangkokissa. Tänään lähdettiin aamusta kohti korkeuksissa liihottavia sky train -reittejä. Kilroyn paketissa luvattiin liput sky trainiin vuorokaudeksi, mutta majatalollamme ei ollut minkäänlaista tietoa asiasta, emmekä olleet sellaisia myöskään ennakkoon saaneet. 120 bahtin (~3 euron) päivälippu ei tosin meitä itsekään maksaen varattomiksi tehnyt.

Reippaasti suuntasimme kulkumme rautatieasemalle, josta myös sky trainin kyytiin pääsisimme. Tai sitten emme. Nainen metroasemalla kertoi, että lähin asema vempeleeseen olisi siellä, mistä olimme liikkeelle lähteneet. Saimmepa testata paikallisen metrokyydin ja sen uumeniin olisi voinut jäädä viileyden vuoksi viettämään päivää pidemmältikin. Kuriositeettina mainittakoon metron turvallisuustarkastus: hälytinportti vilkutti punaista valoa ja vartija kurkkasi taskulampulla arviolta puoli sekuntia laukkuun. Thaimaalaiset näkyvätkin olevat erinomainen kansa ihmisten työllistämisessä, sillä tässäkin tapauksessa toimi vaikutti lähinnä muodollisuudelta.

Kun saavuimme sky train -asemalle, kuljimme ensin toisella yhteydellä vaihtoasemalle ja sitten toisella Jatujak-puistoon keskustan toiseen päähän. Tovin kurkimme vehreyttä ja bongasimme samalla viikonloppumarkkina-alueen. Sen jälkeen taivasjuna kuljetti meidät takaisinpäin ostoskeskuksille nimeltä Siam Paragon ja MBK. Jälkimmäinen on kuuluisa siitä, että siellä myydään ei-niin-aitoa tavaraa pienen tinkimisen jälkeen pilkkahintaan. Paragonissa hinnat puolestaan viuhuivat Suomestakin tutuissa lukemissa. Paragonin alakerrassa majailevaa merimaailmaa ja satunnaista elokuvateatterielämystä lukuun ottamatta en itse liputa kyseisen paikan puolesta. Kuulostaa jotenkin erikoiselta tulla rentoon Kaakkois-Aasiaan keskelle länsimaissa kehitettyä ostoskeskushelvettiä. Mutta makunsa kullakin.

Sky train saapuvilla.

Jatujakin puistoaluetta.

Välissä kipaistiin Tescossa hankkimassa tarveaineita ja tämän jälkeen suuntasimme takaisin majatalolle. Olimme vieneet tavaramme säilytykseen, koska ennakkoon varaamamme huone oli jouduttu luovuttamaan pois. Kipaisimme uuden, hieman vaatimattomamman huoneemme, avaimen haltuumme ja kannoimme tavarat säilytyksestä huoneeseen. Vaatimattomalla tarkoitetaan tässä tapauksessa omalla wc:llä, jääkaapilla ja ilmastoinnilla varustetun huoneen vaihtumista puolta pienempään huoneeseen, jossa on kerrossänky. Wc ja suihku ovat yhteiskäytössä käytävällä. Huone miellyttää ainakin omaa minimalistista silmääni ja tätä kirjoittaessa tässä on toistaiseksi pärjätty.

Huoneen haltuunoton jälkeen nautittiin jälleen evästä majatalon ravintolassa, jonka jälkeen ajauduimme sattumalta majatalon repertuaariin kuuluvaan päivittäiseen infoon. Hyvää tietoa saimmekin. Sitten tiemme vei viereisen State Towerin, Thaimaan kolmanneksi korkeimman rakennuksen, 64. kerrokseen, josta näkymät olivat varsin mahtavat. Matkalla ylös meitä palveli arviolta kymmenkunta henkeä ja Ahdilta voi tiedustella, miten tällaiset henkilöresurssit vaikuttavat drinkkihinnastoon.

Yöllinen katsaus State Towerista.

Suhteellisen arvokkaan oloisesta ympäristöstä laskeuduttiin jälleen alas ja kipaistiin iltapalalle Silom Roadin kulman katukeittiöön. Kookoskanakeitto maistui hyvälle, kunnes tein virheen ahmien keitossa lilluneen chilin. Mikään maistamani ruoka Suomessa ei ole maistunut yhtä tuliselta. Sen jälkeen keiton makukimara oli tipotiessään, mutta palasi onneksi myöhemmin takaisin. Thaimaalaisen laskentakaavan mukaan 100 bahtin keitto ja 15 bahtin vesi maksoivat tosin yhteensä 190 bahtia, mutta bongasin tämän vasta jälkikäteen. Ilmankos tarjoilijatar ei edes laskenut rahoja, korjasi vain setelitukun vedätettyjen turistien edestä ilolla.
Unelle tarvinnee jälleen rientää, jotta taas huomenna pääsee tarkastelemaan kaupungin ihmeitä.

Iltapalalla.

Scams!

Mainion majatalomme (New Road Guest House) omaan makuuni hieman liian länsimaalaiseksi viritellyn aamiaisen (mm. nakkeja, munakokkelia ja paahtoleipiä) jälkeen suuntasimme kulkumme kohti China Townia. Kartan skaala oli aika kova ja jo China Townin portille oli varsin pitkältä tuntuva matka, vaikka se kartan mukaan näytti olevan aivan vieressä.

China Townin portilla.

Tähtäimessämme olivat kultaisen buddhan tarkastelu Wat Po -tempelissä sekä Grand Palaceen tutustuminen. Kun olimme saapuneet alueen läheisyyteen, eräs ohikulkija paikallisesta turistivirastosta, tietenkin, tuli huomauttamaan meille, että paikat ovat suljettuja kuninkaan syntymäpäivien vuoksi. Tämä on bangkokilainen huijaus (scam) suoraan oppikirjasta, mutta kun kuninkaan synttärit olivat oikeasti olleet eilen, se herätti rippeen luottamusta.

Hotellin uima-altaalle ei ollut tunkua...

Tilalle tarjottiin 1500 bahtin vesiajelua kanaaleissa. Emme ostaneet tarinaa, vaan suuntasimme makaavan kultaisen buddhan luo. Eikä aikaakaan kun kimpussamme oli mies, joka ehdotti 40 bahtin tuktuk-matkaa mm. mustan buddhan luo, koska kultaisen buddhan luo ei pääsisi. Kaverikin porhalsi tuktukilla näppärästi paikalle. Sanoimme haluavamme kävellä.

Saavuimme Wat Po:lle. Jännästi alueella oli turisteja normaalin oloiseen tapaan ja sisään pääsi normaalilla 50 bahtin (reilut 2 euroa) maksulla. Sieltä suuntasimme Grand Palacelle, joka oli kuninkaan kemujen vuoksi suljettu, mutta samalla alueella sijaitseva Emerald Buddha sekä ympäröivä temppelialue olivat nähtävissä veloituksetta (normaali sisäänpääsy alueelle maksaa 400 bahtia). Oli oikeastaan piristävää joutua huijausyrityksen kohteeksi. Se on mielestäni Bangkokin nähtävyys siinä missä temppelitkin.

Temppelin koulurakennuksesta tulivat mieleen suloiset ala-asteajat.

Allekirjoittanut ja astetta isompi buddha ottamassa rennosti.

Perusnähtävyyksien tarkkailun jälkeen oli ruoan paikka ja bongasimme jonkinlaisen katuravintolan läheltä. Ostin itse appeeksi mustekalaa, katkarapuja ja joitakin hämmentävästi ranskalaiselta perunalta näyttäviä kikkareita, jotka oli kuitenkin tehty jostakin juureksentyyppisestä. Jälkiruokana kookospirtelö teki tehtävänsä.

Temppelialueelta bongattu suomalainen turisti.

Appeen jälkeen suunnistettiin reppureissaajien mekkaan Khaosan Roadille, josta ei voi olla erehtymättä. KFC:n ja Subwayn valomainokset hyppivät heti silmille. Kävelimme kadun poikki ja matkalla tarjottiin muun muassa tatuointia hakattavaksi. Kipaisimme Starbucksissa paikalliseen tasoon nähden ylihintaisella kahvilla (joskin maku oli lähempänä totuttua kuin lähinnä purukahvilta maistuva "kahvi", mitä täältä yleensä tuntuu saavan).

Thanon Khao San, reppureissaajien mekka. Huomaa asiallinen kaivinkonekuski.

Angry Birds is everywhere!

Khaosanin jälkeen oli aika suunnata jälleen New Roadille ja otimme alle veneen. 15 bahtin hintaan pääsimme näppärästi etenemään takaisin majapaikan kulmille asti. Päivään mahtuivat vielä läheisen pihvipaikan eväät sekä Silom Roadiin tutustuminen pintapuolisesti. Nyt on aika mennä lataamaan virtaa huomiselle.

Paattimatkan tiivistä tunnelmaa.

Lento ja saapuminen Bangkokiin

Vihdoin se kauan odotettu lähtöpäivä koitti 4.12. ja matkustimme Janin kanssa bussilla Helsinki-Vantaalle. Sieltä lensimme suoralla, alle 10 tuntia kestäneellä, Finnairin lennolla Bangkokiin, enkelien kaupunkiin. Airbus A330:ssa saimme ruokaa, hieman unta ja käyttää henkilökohtaista viihdelaitteistoa. Minä katsoin elokuvan Hangover II.

Suomen säätä ei varsinaisesti jäänyt ikävä...

Lasku Bangkokiin oli pehmeä etukäteen ostamamme Kilroyn Pehmeä lasku Bangkokiin -paketin ansiosta. Se sisälti kaksi yötä hostellissa, kuljetuksen kentältä hostelliin sekä päivälipun Sky Trainiin. Kentällä oli nouto meitä vastassa ja pian kiisimme kuuman Bangkokin teitä pitkin kohti New Road Guest Housea, joka sijaitsee lähellä Silom Roadia. Hostelli osoittautuikin mukavaksi paikaksi. Palvelu on ystävällistä ja henkilökunta avuliasta sekä englanninkielentaitoista. Sisäänkirjautumisen jälkeen söimme hostellin ravintolassa kohtalaisen edullisen päivällisen, jonka jälkeen lähdimme iltakävelylle tarkastelemaan lähimaastoja.

Well hello Thailand!

Bangkokissa oli vielä iltasellakin mukavan kuumat +29 astetta lämmintä, joten hommasimme läheisestä kaupasta juomavettä. Kaduilla oli paljon väkeä ja liikennettä. Lisäksi samana päivänä oli Thaimaan kuninkaan syntymäpäivät ja monessa paikassa oli kuninkaan kuvia. Lisäksi kadulla oli väkijoukko, josta meillekin annettiin kynttilät kouraan (kuvissa alla). Niiden kanssa me sitten seisoimme muiden kanssa kuninkaan vuosijuhlien kunniaksi. Thaimaalaisten laulamien laulujen sanat olivat meiltä kuitenkin hieman hukassa. Taisimmekin itse olla jonkin sortin nähtävyys väkijoukon seassa. Hieman jäi ihmetyttämään, miksi väkijoukko kunnioitti kuningastaan keskellä kävelyäkatua välillä vallaten myös autokaistan, josta paikallinen poliisi tulikin heitä pois häätämään.

Juhlahumusta selvittyämme kävimme vielä syömässä thaimaalaista ruokaa rauhallisessa paikassa, jossa oli myös live-musiikkia. Sitten väsyneet matkustajat olivatkin jo valmiita siirtymään hostellihuoneeseen ja heittämään läskit silmille. Uni maittoikin matkan rasitusten jälkeen hyvin esimmäisenä yönämme Thaimaassa.