Pages

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Tää on niin siistii!

Asun yhden maailman alfa-kaupungin keskustassa, 45-kerroksisen hotellin kaksikerroksisessa asunnossa mahtavien tyyppien muodostamassa Suomi-kommuunissa ja opiskelen Malesian piilaaksoksi tituleeratussa Cyberjayassa Limkokwing University of Creative Technology -yliopistossa (tuttavallisemmin LUCT, joka tulee olemaan tagina näissä posteissa, vrt. Ahdin käyttämä USM eli Universiti Sains Malaysia) todennäköisesti yrittäjyyttä ja innovaatioteknologioita (kunhan kurssivalinnat vahvistuvat). Ohessa nautin monikulttuurisia appeita Bukit Bintangin ruokakojuista ja matkaan ympäri Kaakkois-Aasiaa. Kaikki tämä opiskelijabudjetilla. Tämä on niin siistiä, etten sitä osaa juuri sanoin kuvailla. Yritän raapaista kuitenkin jotakin asunnon etsinnästä ja ensi kerralla opintojemme aloituksesta.

Majatalon metsästystä ja liikennöintiä

Saavuin noin viikko sitten Kuala Lumpuriin asumaan Step Inn Guesthousessa sen aikaa, kun etsimme asuntoja (Step Innille suosittelut, jos vaatimattomat tilat eivät haittaa; paikalla kohtaa aikamoisia matkamiehiä ja -naisia). Kävimme tarkastelemassa Kuala Lumpur City Centren (KLCC) ja Bukit Bintangin läheltä useampia asuntoja. Hintahaarukka tällä alueella pyörii siellä 6000-8000 ringitissä (MYR, 1 EUR ~ 4 MYR) per kuukausi 2-3+1 huoneen asunnoissa. Edullisemminkin asunnon voinee saada.

Yliopistomme lähellä Cyberjayassa vuokrapyyntö saattaa olla alle 2000 MYR samankokoisesta asunnosta (joskaan laadusta ei voine mennä takuuseen). Kätevä työkalu asuntojen etsimiseen on iProperty-sivusto (Cyberjayasta asuntoja etsiessä täytyy state-kohtaan muistaa laittaa Selangor Kuala Lumpurin sijaan). Päätimme yksissä tuumin kuitenkin pysyä KLCC:n lähellä, koska täällä on niin paljon nähtävää, aktiviteetteja, kauppoja, ravintoloita ja vaikka mitä muuta.

Asuntoja kierreltyämme päädyimme majoittumaan 11 suomalaisen vaihto-opiskelijan voimalla KL:n keskustan Berjaya Times Squarelle. Samasta talosta löytyy mm. ruoka- ja vaatekauppoja, IMAX-elokuvateatteri ja vuoristorata (!)

Asunnon atriumia.

Noin puolet keittiöfasiliteeteista.

Näkymää KL:n keskustaan.

Olohuoneistoa.
Liikennöintiä Cyberjayaan

Matkaa LUCTiin täältä on noin 30 kilometriä ja taksilla yhdessä mennessämme hintaa per nenä tulee 10 ringitiä eli noin 2,5 euroa. Pienempi taksi kustantaa yleensä 40-45 MYR. Tänään sompailimme perille myös pääosin julkisen liikenteen turvin: Monoraililla Bukit Bintangilta KL Sentraliin (1,60 MYR), KL Sentralilta Cyberjayaan KLIA Transitilla (9,50 MYR) ja Cyber-/Putrajayan asemalta LUCTille taksilla (juna-asemalla tapaamamme yliopisto-opettaja maksoi kyydin...) Koulumatkan hinnaksi tulee siis myös julkisilla arviolta 12 MYE (3 euroa) / suunta.

Ensi kerralla rustailen asiaa opintojen aloituksesta. Nyt on aika suunnata lenkille lähimaastoihin.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Malesian veroparatiisissa

Keskiviikkona 15.2. oli aamulla seitsemän aikoihin oli Janin ja minun eron aika koittanut. Sanoimme hellät jäähyväiset ja kiitokset matkaseurasta E-Parkin pihalla. Janin oli aika matkustaa bussilla Kuala Lumpuriin etsimään asuntoa opiskelujaan varten. Minä taas odottelin taksia kämppisteni ja kanadalaisvahvistuksemme kanssa Penangin lauttaterminaalille. Suuntana raskaan orientaatioviikon jälkeen olisi Malesian veroparatiisi Langkawi, saari noin kolmen tunnin lauttamatkan päässä pohjoisessa lähellä Thaimaan rajaa. Lauttalippu yhteen suuntaan maksoi 60 ringitiä. 
Siellä se lautta odottaa. Ei ollut pienoista kahvilaa.
Penang kauempaa katsottuna.
Lauttamatka sujui mukavasti kannella istuskellen ja jutellen. Meitä vaihtareita oli reissussa 16 ja seuraavana päivänä tulisi lisää porukkaa. Langkawille saavuttuamme otimme taksin (6 ringitiä per henkilö) Cenang beachille, johon suurin osa toiminnasta on keskittynyt. Ensimmäisen kerran kohtasin vaikeutta löytää majoitusta, sillä monet paikat olivat täynnä. Porukka hajaantui etsimään majoitusta eri suuntiin. Me löysimme majoituksen neljälle henkilölle yhteishintaan 80 ringitiä yö. Tässä viivyimme kaksi yötä, mutta sitten meidän täytyi vaihtaa Gecko Guest Houseen kahdeksi seuraavaksi yöksi. 
Cenang Beach, Langkawi.
Ensimmäinen päivä Langkawilla sujui rannalla aurinkoa ottaen ja edullista olutta (1,60 rintiä/pieni tölkki) nauttien. Illallisen jälkeen siirryimme Babylon-nimiseen reggaebaariin iltaa istumaan. Baari sijaitsee rannalla ja on yksi rannan tärkeimpiä menomestoja. Vuorokauden vaihduttua juhlimme saksalaisen kaverin syntymäpäiviä laulamalla "Paljon onnea vaan" monella eri kielellä. 
Ei lisättävää.
Seuraavana päivänä vuokrasimme heti aamusta skootterit saaren tarkastelua varten. Koko letka lähti liikkeelle kohti saaren korkeinta vuorta, Gunung Rayaa. Karavaanimme kokemattomuus kuitenkin kostautui kohtalaisen hyväkuntoisella tiellä matkalla ylöspäin, kun kanadalainen poika kaatui, onneksi hiljaisesta vauhdista, kyljelleen. Onneksi ei käynyt pahemmin ja pelkillä pintanaarmuilla selvittiin, ja kaveri sai vuokrafirmalta vain 50 ringitin sakon skootterin kärsimisestä. Pienen paikkailun jälkeen jatkoimme matkaamme ja kävimme vuoren huipulla näköaloja ihmettelemässä. 

Seuraavaksi ajelimme syömään pohjoiselle, todella hiljaiselle rannalle ja uimaan toiselle rannalle. Viiden aikaan iltapäivällä saavuimme Mt. Mat Cincangin juurelle, jonka päälle aioimme mennä cable careilla. Hintaa huville kertyi 30 ringitä. Jo pelkkä cable carilla matkustaminenreilun 700 metrin korkeuteen oli jännittävää ja huipulta aukesi mahtavat näkymät joka suuntaan. Vuorenhuippujen välille oli lisäksi rakennettu silta. Paikka nousee ehdottomasti käytyjen paikkojeni listalla korkealle, yhdeksi parhaista. Täällä tulikin tuhlailtua sähköistä filmirullaa oikein urakalla. Alas päästyämme ajelimme illan jo hämärtäessä takaisin Cenang beachille. 

Cable car.
Korkealla cable carissa.
Maailman katolla -fiilis.
Korkeuksissa riippuva silta.
Auringon lasku vuoren huipulta nähtynä.
Loppuaika Langkawilla menikin sitten rannalla maaten ja elämästä nauttien. Tuli nähtyä myös Sunba-yökerho, jossa paikallinen livebändi yllätti hyvällä menolla ja monipuolisella biisivalikoimalla. Kaverit tarttuivat tanssibiisien lisäksi myös Metallicaan ja erityisesti olin innoissani System Of A Downin Chop Sueyn aikana.

Lähtöpäivänä istuskelimme vielä rannalla ja ennen lautan lähtöä tutkistelimme hieman lauttaterminaalin tax free -kauppoja, joista mukaani tarttui vain suklaalevy. Oikeastaan vain alkoholi oli Langkawilla erityisen edullista verrattuna muuhun Malesiaan. Siinä on tuontirajoituksena litra, mutta eivätpä virkailijat kovin tarkasti matkatavaroitamme syynänneet.

Langkawilla oli mukavaa, mutta ikävä ei silti jäänyt. Ruoka oli kalliimpaa kuin Penangilla. Ymmärrettävää, koska paikka on turistien suosiossa. Siitä huolimatta rannoilla oli hyvin tilaa eikä olisi uskonut, että on high season menossa. Läntisestä naapuristamme kuitenkin oli lähdetty sankoin joukoin matkaan ja ruotsia taidettiin ravintoloissa puhua enemmän kuin englantia. Kaiken kaikkiaan Langkawi oli mukava paikka käydä ja lomailla pidennetyn viikonlopun verran, mutta ei taida tulla toista kertaa lähdettyä. Sen verran monta muuta kohdetta on vielä näkemättä ja kokematta!

perjantai 17. helmikuuta 2012

Orientoitumista opiskeluun Penangilla

Universiti Sains Malaysian orientaatioviikot vaihto-opiskelijoille alkoivat mielenkiintoisesti sunnuntaina. Aamulla kokoonnuimme kuuntelemaan tervehdyksiä ja ohjeistuksia yliopiston edustajilta. Päällimmäisenä jäi mieleen setä, joka kovasti painotti, että tenteissä lunttaaminen ja muu huijaaminen on ankarasti kiellettyä ja rangaistavaa. Lisäksi salissa oli aivan jäätävän kylmä lähes pakkasilmaa puhaltavan ilmastoinnin ansiosta. Shortseissa ja t-paidassa oli siis jähmettyminen jääkalikaksi lähellä.

Pienen tauon jälkeen buddyt, eli kotoisammin tuutorit, järjestivät meille muotinäytöksen. Siinä esiteltiin erilaisia perinteisiä asuja. Seuraavaksi meille kerrottiin malesialaisesta ruoasta ja pääsimme maistelemaan monenmoista herkkua. Iltapäivä jatkui erilaisin leikein, joissa oli tarkoitus tutustua toisiimme paremmin. Meininki siis muistutti lähinnä rippikoululeiriä, mutta ainakin buddyilla oli hauskaa. Leikkimielisissä kilpailuissa häviäjiä rangaistiin, joten jouduin laulamaan yhdessä mr. W:n kanssa omavalintaisen kappaleen. Vetäisimme tunteella "Juodaan viinaa" -kappaleen kertosäkeen. Lähinnä tämä rangaistus siis kohdistuikin kisan voittajiin eli kaikkiin heihin, jotka joutuivat esitystämme kuuntelemaan. 

Orientaatiopäivän huipennuksena oli pyöräilyä kampusalueella. Paita hiestä märkänä poljimme Malesian paahtavassa helteessä ympäri kampusta katsomassa paikkoja. Polkupyörä oli sen verran pieni, että meinasin lyödä polkiessani itseltäni hampaat kurkkuun polvillani. 

Toinen orientaatiopäivä alkoi taistelun merkeissä. Meille sanottiin, että meidän on otettava malesialainen vakuutus 290 ringitin hintaan. Suurimmalla osalla oli tietenkin oma vakuutus, joten nousimme joukolla vastarintaan, emmekä  vakuutusta sitten joutuneet maksamaan. Lisäksi vielä jälkeenpäin kuulimme viimevuotisesta tapauksessa, jossa tyttö oli ottanut ko. vakuutuksen, mutta se ei korvannutkaan onnettomuuden sattuessa mitään. Vakuutuspapereita ei oltu toimitettu eteenpäin, vaan ilmeisesti vakuutuksia myynyt mies oli vain ottanut rahat omaan taskuunsa. Vuosi 2012 tunnetaan siis tästä alkaen Malesiassa suuren vakuutuskapinan vuotena. 

Barrikadeilta alas laskeuduttuamme luovutimme passimme opiskelijaviisumin hankkimista varten. Tästä koitui suomalaisille 74 ringitin kustannus. Lisäksi muita kuluja aiheutui 230 ringitiä mm. orientaatioviikoista ja opiskelijakortista. Nämä hommat olivat aamupäivällä nopeasti hoidettu ja edessä oli viiden tunnin tauko, joten suurin osa porukasta lähti kämpille ja altaalle viilentymään. Iltapäivällä alkoi todellinen sekasorron tila, kun oli kurssivalintojen pohtimisen aika. Kurssivalintoja varten on täytettevä jokaista "schoolia" varten oma ilmoittautumislomake, johon tarvitaan allekirjoitukset sekä kurssin opettajalta että dekaanilta. Melkoista paperipinojen pyörittelyä ja byrokratiaa siis. En tiennyt, että helpot asiat voi tehdä näinkin hankalaksi. 

Kolmas orientaatiopäivä oli huuhaata. Aamulla kävimme tunnin verran yliopistolla ja laitoimme tietokoneisiimme langattoman verkon asetukset kuntoon. Meistä otettiin myös kuvat opiskelijakortteja varten. Kaiken kaikkiaan orientaatioviikkojen anti jäi kohtalaisen laihaksi. Esimerkiksi urheilutiloista meille ei kerrottu mitään. Buddyt ovat kuitenkin todella mukavia ja avuliaita, joten heiltä voinemme tiedustella auki jääneitä asioista.  

maanantai 13. helmikuuta 2012

Same, same but different

Kaakkois-Aasian tarkastelua on takana lähes kaksi kuukautta. Olemme taivaltaneet Thaimaassa, Vietnamissa, Kambodzassa ja Laosissa. Nyt olemme Malesiassa, jossa arki muuttuu erilaiseksi opiskelujen myötä.

Onkin hyvä summata niitä ajatuksia, joita tähänastiselta matkalta on syntynyt.


Päällimmäisenä mielessäni on se, mitä otsikkokin kertoo. Kaakkois-Aasian maat ovat samaa, samaa, mutta erilaisia. Kaakkois-Aasia verrattuna vaikkapa koti-Suomeen on samaa, samaa, mutta erilaista. Me ihmiset olemme tapoinemme, rodusta riippumatta, samaa, samaa, mutta erilaisia.

Kaakkois-Aasia ei ole tässä, eikä muussakaan mielessä shokki. Vaikka paikalliset tavat ja elämä ovat erilaisia, ihminen pärjää ihmisen parissa.

Madventures-fanina minulla oli alueesta tietynlainen kuva, joka ei pitänyt paikkaansa. Madventures ohjelmana esittelee Kaakkkois-Aasian erikoisimpia puolia, ei niinkään aivan tavallista arkea, jonka perusmatkaaja kohtaa. Lisäksi ohjelma kuvastaa vahvasti tekijöitään, sitä, mitä he ovat halunneet tehdä ja tuoda esiin Kaakkois-Aasiasta. Ei pidä silti ymmärtää, että sarja olisi kokenut mielessäni arvonalentumisen. Päinvastoin. Mitä suurimmalla innolla tulen katsomaan Kaakkois-Aasian jaksoja ja hihkumaan ”minäkin olin tuolla!”

Kokemuksia ja ennakkoluulojen tuhoutumista

Olemme tallustelleet varmastikin yhdellä maailman hulluimmista kaduista, Bangkokin Khao San Roadilla; joutuneet temppelihuijausyrityksen kohteeksi, nauttineet appeita katukeittiöissä, kuntoilleet Phnom Penhissä, tutustuneet Vietnamin sotahistoriaan, hämmästelleet auringonnousua ja temppeleitä Angkor Watilla, tutustuneet thaimaalaisen yöjunan ravintolavaunueksotiikkaan, vaeltaneet pimeässä laguuniluolassa, taivaltaneet Kwai-joen sillan yli, nähneet maailman arvostetuimpiin kuuluvat kahvinviljelyalueet ja niin edelleen. Kokemusten lista on loputon.

Samalla nuo kokemukset ovat tappaneet ennakkoluuloja, pelkoja ja vääriä odotuksia. Emme ole joutuneet väkivallalla uhkailun tai näpistely-yritysten kohteeksi. Emme ole joutuneet sairaalaan paikallisia evästeitä nautittuamme. Sähkölaitteemme eivät ole kärähtäneet paikallisissa sähköverkoissa, wlan-yhteys on miltei kaikkialla, samoin on raha-automaatteja. Tuotteen hinnasta tinkaaminen ei ole lähellekään niin vakava toimi kuin kuvittelin. Matkaaminen Kaakkois-Aasiassa (varsinkin perusreiteillä) on helpompaa kuin ruokamarketissa asiointi.

Onko muutos väistämätön?

Blogimme otsikkokentässä on keikkunut kysymys, joka keikkui mielessäni ennen matkan alkamista ja sen aikanakin. Kun suomalainen kohtaa Kaakkois-Aasian kulttuurin erilaisuutta muutaman kuukauden, kuvittelisi kohtaamisesta syntyvän muutoksia ajattelutavassa ja elämänkatsomuksessa.

Muutosta on tosin vaikeaa huomata itse, joten minun olisi tultava Suomeen tarkasteltavaksi, jotta kysymykseen saataisi selkeä vastaus. Väitän silti vastauksen kysymykseen olevan ympäripyöreä "kyllä ja ei".

Kaakkois-Aasian kulttuuri on todella erilainen kuin Suomen ja tällaisessa kulttuurissa eläminen tuo itselle ennennäkemättömiä kokemuksia. Kokemukset rakentavat edelleen ajatuksia ja ne saattavat muuttaa ihmistä kokonaisuudessaan. Toisaalta parin kuukauden annos täkäläistä kulttuuria on korkeintaan pintahuuhdonta sille suomalaiselle ytimelle, joka minun tapauksessani on rakentunut 27 vuotta. Lisäannoksena tuleva viiden kuukauden opiskelujakso ei sekään tuota ydintä kovin syvällisesti huuhtele, luulen. Muutos on siis toki väistämätön, mutta ei erityisen radikaali.

Lopuksi

Kaakkois-Aasia ihmisineen on aivan upea paikka jo näille turistiystävällisiin alueisiinkin tutustumisen perusteella. Toisaalta juuri matkakohteinamme olleet alueet ovat varmasti tehneet omalta osaltaan matkaamisesta niin helppoa. Reittivalintamme onkin ollut ”Kaakkois-Aasia aloittelijoille”-tyyppinen, kuten meidän tapauksessa sen oli hyvä olla.

Viimeisenä seikkana mainittakoon, että pääasiassa niin Lonely Planet -matkaoppaiden kuin kaikenlaisten wikitravelienkin majoitus-, aktiviteetti- ja ravintolavinkit ovat pääasiassa varsin turhia. Ne ovat usein yksittäisten matkaajien omien mieltymysten mukaan (etenkin Wikitravel) muodostamia ”totuuksia”. Yleensä sinne kirjoittaneiden kokemukset tuntuvat olevan varsin äärimmäisiä. Lisäksi jos ravintola tai majoituspaikka on mainittu Lonely Planetissa, voi paikan hinnastossa odottaa olevan Lonely Planet -lisää. Näin etenkin, jos ravintolan tai majoituspaikan kulmilla komeilee jonkinlainen ”recommended by Lonely Planet”-kyltti. Trip Advisor on edellä mainittuja luotettavampi tietolähde, jos vain kohde on saanut useampia arvosteluja ja kommentteja käyttäjiltä.

Itse en ole vielä perillä, toisin kuin Ahti. Ylihuomenna tieni vie aamubussilla kohti Kuala Lumpurin eksotiikkaa, josta kirjoittelenkin seuraavat terveiseni.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Arjen opettelua Penangilla

Olemme totutelleet elämään Penangilla nyt reilun viikon verran kämppisteni kanssa. Joka päivä on ollut aikaa ottaa aurinkoa uima-altaalla, mutta muutakin puuhailua on riittänyt. Lähes joka päivä tänne saapuu lisää vaihto-oppilaita, joihin olemme jo jonkin verran ehtineet tutustua. Suomalaisia on jo kymmenen hengen porukka kasassa ja Tampere on vahvasti edustettuna. Lisäksi täällä on saksalaisia, kanadalaisia, belgialaisia ja meksikolaisia. Yksittäisiä opiskelijoita on myös ainakin Sveitsistä, Hollannista ja Ruotsista.

Porukalla olemme käyneet Georgetownissa eli Penangin saaren isoimmassa kaupungissa syömässä, ostokeskuksia kiertämässä ja katselemassa intialaisten uskonnollisia rituaareja. Näissä rituaaleissa miehet kiinnittävät itseensä koukuilla mm. hedelmiä. Lisäksi posket ja kieli lävistetään metallikepillä melkoisen rummutuksen ja metelin avustamana. 
Georgetownissa oli vielä aamupäivällä rauhallista.
Kaveri oli ottanut pari lävistystä.

Yhtenä päivänä kävimme Queensbay-ostokeskuksessa hankkimassa asuntoomme internetin. TM-niminen firma mainosti, että he myyvät ainoana internet-yhteyden, jossa ei ole kuukausittaista siirtorajaa. Tänne E-Parkiin saa nopeamman yhteyden kuin viereiseen Sunny Villeen, jossa suurin osa suomalaisista majoittuu. Nettiyhteydellemme tulee hintaa RM130 kuukaudessa eli reilut 30 euroa, jonka tietysti jaamme kolmisin.

Yhteyden asentajan piti saapua vasta ensi viikolla, mutta suureksi yllätykseksemme hän tuli jo tänään, joten nyt meillä on toimiva langaton yhteys kämpillämme. Suurin osa nettiyhteyden tarjoajista myy nettitikkuja, joiden toimivuus yläkerroksissa voi kuulemma olla heikko. Lisäksi näissä on datalle siirtoraja, jonka ylityttyä yhteyden nopeus hidastuu. Näillä yhteyksillä siis erimerkiksi Skype-videopuhelu voi kuluttaa suuren osan käytettävissä olevasta datan siirtomäärästä. Meillä ei pitäisi tätä ongelmaa olla.

E-Park vs. Sunny Ville

Näiden kahden lähekkäin sijaitsevan kondon välillä käy leikkimielinen vertailu vaihtareiden välillä. Sunny Villessä olemme vierailleet isommissa ja parempikuntoisissa asunnoissa, tosin myös kalliimmissa, kuin omamme on. Sunny Villessä on lisäksi kohtalaisen hyvä ravintola ja parempi kauppa kuin meillä. Myös uima-allas taitaa olla heillä isompi, mutta sinne ei paista aurinko läheskään niin hyvin kuin meidän altaallemme. E-Parkissa myös kuulemma allasta puhdistetaan ja huolletaan paremmin. Tästä todisteena se, että Sunny Villen altaan vesi värjää vaaleat hiukset vihreiksi! Sunny Villen vesiputkisto on kuulemma huonossa kunnossa, eikä heillä ole varaa korjata sitä. Se siis saattaa poksahtaa ja asunnot näin jäädä ilman vettä. Juuri eilen Sunny Villen pihalla oli asfaltissa reikä vesiputken puhkeamisen takia ja vettä tulvi tielle.

Täällä E-Parkissa meillä on hieman parempi kuntosali kuin Sunny Villessä, mutta tämäkään ei silti ole kovin kummoisessa kunnossa. Laitteita löytyy jonkin verran, mutta ne saattavat olla rikki. Vapaita painoja ja tankoja ei ole ollenkaan ja käsipainojakin löytyy vain noin nelisen paria. Otimme silti kulkukortin kuntosalille, josta maksoimme RM100 pantin sekä yhteensä RM120 (30 euroa) käyttömaksua koko asumisajaltamme. Lisäksi meillä on käytössämme ilmaiseksi tennis- ja koripallokentät sekä pingis-pöytä. Ostinkin juuri eilen Bukit Jumble –kauppakeskuksesta pelivälineet pöytätennikseen kahdella eurolla. Lisäksi meillä on täällä snooker-pöytä ja sulkapallohalli. Molempien käyttämisestä peritään kaksi euroa tunnilta.
E-Parkin talomme kohoaa ilmaan 27 kerroksen verran.
Sekä Sunny Villessä että E-Parkissa on molemmissa hyviä ja huonoja puolia. Molemmissa asumisen hinta/laatu –suhde on hyvä. Välillä ihmetyttää, että miten suomalainen opiskelija voi näin hienoihin puitteisiin päästäkään. Näkymät ovat hienot ja lämpöä riittää. On tämä aivan mahtavaa aikaa!

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Matkustamossa: Kuormajuhtana

Lue myös Matkustamossa-sarjan aikaisempi anti: kulkineet, osa 1 ja 2 sekä asiaa valuutasta, matkailijan terveydestä, viisumeista ja majoituksesta.  

Matkaoppaissa ja matkaajien keskustelupalstoilla yleinen vinkki on, että reppureissaajan kannattaa pakata mukaan mahdollisimman vähän tavaraa. Kun jo ennen matkaa kuvitteli, miltä kuorman kanniskelu paikasta toiseen tuntuisi, kaiken maailman aparaatit eivät automaattisesti päätyneet matkakuormaan.

Lähdin matkaan oikeastaan yllättävän kevyesti: 4,5 kg painavalla olkalaukulla ja 6,5 kg painavalla repulla. Painavin matkatavarani on 1,8 kiloa painava kannettava tietokone, joskaan tällaisella laitteella perusreissaaja tuskin edes tekee mitään. Facebook-vierotusoireisiinkin löytyy matkan päältä nettikahviloita aivan riittävästi. Tietokone lähti mukaan blogien kirjoittelun avuksi sekä opintoja silmällä pitäen.

Muutoin pakkauslistani oli jotakuinkin seuraavanlainen:
  • Kolme t-paitaa
  • Kauluspaita
  • Shortsit
  • Uimashortsit
  • Housut
  • 5 x alushousut
  • 5 x sukat
  • Kengät
  • Rahavyö
  • Hygieniatarpeet
  • Lääkintälaukku
  • Asiakirjakansio (lähinnä opiskeluissa tarvittavat todistuskopiot sekä vakuutusasiakirjat)
  • Pari kirjaa (tällä hetkellä kirjoja on kuusi ja lisää tekisi mieli ostaa jatkuvasti…)
  • Korvatulpat
  • Silmäsuoja (mikä lie virallinen nimi tälle silmienpimentäjälle)
  • Puhallettava niskatyyny
  • Varasilmälasit
  • Kamera
  • Latauskaapelit kameraan ja tietokoneeseen
  • Puhelin
  • Päiväkirja
  • Kalenteri
  • Ulkoinen kovalevy (lähinnä valokuvien varmuuskopiointiin)
  • Sadetakki
  • Kyniä, riippulukkoja ja muuta pikkusälää

Aasiasta saat kaiken

Yleinen vinkki Kaakkois-Aasiaan matkaaville on, että mukaan et tarvitse mitään - kaiken saa paikan päältä. Uskoin tämän, mutta vasta esimerkiksi Bangkokin Khao San Roadilla kävellessäni tajusin, että täältä todellakin saa kaiken. Vaatteita löytyy joka lähtöön, samoin elektroniikkaa, lääkintätarpeita, urheiluvarusteita, hilavitkuttimia, reppuja, rinkkoja ja vaikka mitä.

Oma matkatavarasaldoni on täydentynyt matkalla esimerkiksi juoksukengillä, kahdella hatulla (mukana ei ollut ensimmäistäkään…) ja rinkalla (reppu meinasi jo ratketa liitoksistaan).

Yleinen vinkki myös on, että tavaran voi heittää roskikseen, kun se menee likaiseksi, ja ostaa uuden tilalle. Tämä ei kuitenkaan kuulosta kovin kestävän matkailun strategialta etenkin, kun kaupungit ovat pullollaan pyykkipalveluita. Noin eurolla (joskus jopa puolella) saa kilon pyykkiä puhtaaksi. Olemmekin hyödyntäneet näitä palveluja jo kymmenkunta kertaa. Mitään edustusvaatteita ei välttämättä kannata pyykättäväksi mihin tahansa antaa, sillä tulos voi olla karu (joskus tuntuu, että vaatteet on pesty 90 asteessa…) Ennen pyykkäystä kannattaa varmistaa, onko kyseessä kone- vai käsipesu.

Rinkkaa ei loppujen lopuksi ole joutunut kantamaan liiaksi mukanaan. Selässä se on ollut lähinnä johonkin uuteen kaupunkiin tullessa ja majoitusta etsiessä, sekä luonnollisesti seuraavaan paikkaan poistuessa.

Lyhyesti vielä tärkeimmän annin kertaus: reppureissaajana kannattaa pakata mahdollisimman kevyesti (et todennäköisesti tarvitse lähellekään niin paljoa rompetta kuin ensin ajattelet), ainakin Kaakkois-Aasian vakiotonteille suuntaavat saavat kaikkea mahdollista paikan päältä ja pyykkipalveluita kannattaa hyödyntää vaatteiden roskiin heittämisen sijaan.

Tähän kirjoitukseen päättyy ChangeX:n Matkustamossa-sarja.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Matkustamossa: Katot päidemme päällä

Lue myös Matkustamossa-sarjan aikaisempi anti: kulkineet, osa 1 ja 2 sekä asiaa valuutasta, matkailijan terveydestä ja viisumeista

Reissumme alkoi pehmeästi Bangkokin Silomia lähellä olevan New Road Guest Housen majoituksella. Huoneessa oli kohtuullinen wc, jääkaappi, ilmastointi ja leveä vuode. Majoitus tosin muuttui rankemmaksi jo parin ennalta maksetun yön jälkeen, kun majoituimme samaisen paikan hieman vaatimattomampaan looshiin. Sen kattauksena oli vain kerrossänky ja tuuletin. Suihkutilat ja wc olivat yhteiskäytössä. Bangkokin majoituksen jälkeen on tullut nukuttua nopeasti laskien 16 eri paikassa, jotka ovat vaihdelleet Don Detin rantabungalovista kahdella jättisängyllä ja ilmastoinnilla varustettuun huoneeseen Vang Viengissä.

New Road Guest Housen askeettinen majoitus.
Majoitukset olemme bonganneet pääasiassa Wikitravelin, Trip Advisorin ja vastaavien nettisivujen kautta. Ennakkovarauksia ei ole tehty lukuun ottamatta New Road Guest Housen paria ensimmäistä yötä sekä Bangkokin Khao San Roadin lähellä sijaitsevaa Erawan Housea ja HCMC:n Nguyen Khan Hotelia. Tavallaan ennakkoon varattu oli myös Siem Reapin majoituksemme, kun luotto-tuktukkuskimme Yim oli sellaisen meille jo saapuessamme hoitanut.
 
Monissa paikoissa bussiaseman tai sataman lähellä on aina lauma paikallisia odottamassa seuraavan kuljetuksen saapumista. Sen jälkeen alkaa armoton huutelu kyydeistä ja majoituksista. Esimerkiksi Koh Taolla on katamaraanisatamassa vastassa kymmeniä taksikuskeja, jotka kyyditsevät eri puolilla saarta oleviin majataloihin. Phan Thietissä astuimme bussista ulos ja joku setä oli jo huutelemassa meitä vieressä olevaan majataloon yöksi.
 
Usein majoituksen saaminen on reitillämme ollut siis luvattoman helppoa. Edellä mainitun Erawan Housen varasimme ennakkoon, koska edellisellä kerralla Khao San Roadilta majoitusta etsiessämme jouduimme tyytymään varsin ala-arvoiseen ihmisloukkoon muiden majoitusten ollessa täyteen buukattuja.

Khao San Roadin ihmisloukko.
Pääasiassa majoitusten hintana on ollut korkeintaan 10 euroa per yö per matkaaja, mutta usein olemme selvinneet tätä edullisemmin. Don Detin bungalovi kustansi yötä kohden kaksi euroa per heppu, ja sillä sai yhden reissun parhaimmista auringonlaskunäkymistä.
 
Mr. B's Bungalows @ Don Det.
Yleisesti asutusta säätäessä kannattaa tarkastaa vesihanojen sekä laitteiden toimivuus. Moni Wikitravel-kirjoitus varoittaa myös joissakin majoituskohteissa sängyissä majailevista eliöistä, mutta tällaisiin emme ole törmänneet (emme liioin muihinkaan öttiäisiin muurahaisia lukuun ottamatta). Edellisten lisäksi kannattaa tarvittaessa tarkastaa esimerkiksi wlan-yhteyden sekä omalla lukolla lukittavan kaapin olemassa olo. Maalaisjärjellä näissäkin selviää, luonnollisesti.
 
Jolly Frog Backbackersilla Kanchanaburissa.

Suosituksia
 
Joitakin reissulla käytetyistä majapaikoista, joita voimme suosittella:
  • Bangkok - Erawan House (tosin Khao San Roadin yöbileiden meteli kaikui pahasti sisään neljänteen kerrokseen - ehkä alempana sijaitsevat huoneet ovat rauhallisempia)
  • Don Det - Mr. B’s Bungalows
  • Vang Vieng - Central Backbackers
Näiden lisäksi aikaisempien kirjoitustemme kohdalla on mainittuna majapaikkoja hintoineen (mm. Koh Tao ja HCMC. Muutkaan käyttämämme majatalot eivät ole yhtä lukuun ottamatta olleet varsinaisesti surkeita, mutta niiden taso on varmastikin sitä perushyvää, jota lähes kaikki tarjoavat.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Vihdoin perillä!

Tiedustelu-upseerin ominaisuudessa lähtin Penangille tutkimaan maastoja pari päivää ennen kämppiksiäni. Lensimme Janin kanssa Bangkokista Penangille, Malesiaan AirAsian Airbus A320-200 -koneella. Onneksi lento ei ollut kovin pitkä, sillä jalkatilat ovat näissä koneissa vaatimattoman suuruiset. Saavuimme Penangin saarelle sateisessa säässä ja otimme lentokentältä taksin E-Parkiin hintaan 32 ringitiä. Yksi euro on noin neljä ringitiä.

Matka lentokentältä kesti varmaankin tunnin ruuhkissa, vaikka matkaa ei ollut kuin kymmenisen kilometriä. Perillä meitä odotti asunnonvälittäjä Wendy miehensä kanssa. Menimme rakennuksen 14:sta kerrokseen katsomaan kämppäämme. Se on noin 90 neliötä ja sisältää olohuoneen, kolme makuuhuonetta, kaksi vessaa ja pari parveketta. Pienellä pintaremontilla asunnosta saisi oikeinkin viihtyisän. Wendyn kanssa kävimme huolella läpi vuokrasopimukseen liittyviä seikkoja, jonka jälkeen hän miehensä kanssa lähti käyttämään meitä paikallisessa Tescossa ostoksilla. Mukaan lähti kaksi suomalaista kaverusta SunnyVillestä. He olivat saapuneet Penangille jo ennen meitä.
Kuva asunnosta.
Tescossa hommasin heti paikallisen prepaid-liittymän, jotta pystyn olemaan yhteydessä muihin opiskelijoihin ja Wendyyn, joka kutsuu itseään isosiskoksi ja meitä poikia hän nimittää pikkuveljiksi. Kauppareissun jälkeen Wendy vei meidät vielä syömään nuudelia paikalliseen ravintolaan toivottaakseen meidät tervetulleiksi. Wendy on lähemmäksi 50-vuotias pieni nainen, joka on kova touhuamaan ja hoitamaan asioita opiskelijoiden puolesta. Erityisen innostuneesti hän suositteli McDonaldsin 24h-kotiinkuljetuspalvelua ja antoi puhelinnumeron tilausten tekemistä varten.
Näkymä parvekkeeltamme Penang-sillalle yöllä...
...ja päivällä.
E-Parkissa on monenmoista fasiliteettia tarjolla. Alueelta löytyy uima-allas sekä monenlaisia liikuntamahdollisuuksia kuntosalista tennis- ja koripallokenttään. Monet ovat ilmaisia, mutta kuntosalista veloitetaan yhdeltä asunnolta 120 ringitiä. Mielenkiinnolla jään odottamaan, että pääsen liikuntapaikkoja testaamaan.Tänään menen Universiti Sains Malaysiaan kansainvälisten asioiden toimistoon esittelemään itseni ja huomenna saapuvatkin kämppikseni Penangiin!
E-Parkin uima-allasosasto.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Kun Koh Tao taakse jäi...

...mietin hiljaa mielessäin, että olipa upea saari!

Poistuimme Koh Taolta jo jokunen tovi sitten, mutta sen perästä olemme olleet aika vauhdissa. Nyt tukikohtana on Malesian Penang. Koh Taolla vietimme aikaa reilusti toista viikkoa. Sieltä tie vei vielä Bangkokiin kolmeksi päiväksi ja eilen lensimme Air Asian siivin Penangille.

Lomprayahin bussikuljetusta Bangkokiin odotellessa.
Koh Taoa ei ole mitään hyötyä hehkuttaa, kun sen kokeminen on kuitenkin jotain sanoin kuvaamatonta.

Bangkokissa majoituimme tasokkaaseen Erawan Houseen lähellä Khao San Roadia. Ohjelmistossa Thaimaan pääkaupungissa olivat vielä ostosreissu, elokuvissa käynti (oli pakko nähdä, miten Edelmann pärjää Mission Impossible 4:ssä) ja eläintarhavierailu.

Cineplex-leffakompleksi Siam Paragon -ostoskeskuksen yläkerrassa.
Leffa kustansi hulppeat 400 bahtia (~10 euroa) per matkaaja, mutta IMAX-kokemus oli sen väärti. Eläintarhan (Dusit Zoo) rankkaisin puolestaan yhdeksi reissun parhaista kohteista hinta-laatu -suhteeltaan. 100 bahtilla pääsi katselemaan niin kirahveja, kärmeksiä kuin norsujakin.



Varsinaisen kiertomatkailumme päättymistä juhlistaakseni ostin iltapalaksi heinäsirkan ja skorpionin. Varsinkin ensimmäinen maistui mille tahansa sipsille. Skorpparin peräpäähän oli jäänyt myrkkypistin ja onneksi varmistin, onko se syötävä. Ei kuulemma ollut.


Lentokentän passintarkastuksessa tullivirkailija kiikutti meidät johonkin takahuoneeseen ja mietin, mistä lie on kyse. Olimme olleet viisi päivää yli viisumivapaan ajan maassa ja tästä rapsahti sakkoa 500 bahtia per mies per päivä eli yhteensä 5000 bahtia. Eipä joutunut ainakaan miettimään, mihin bahtinsa laittaisi.

Seuraavalla kerralla luvassa ensikokemukset Penangista.