Vesileikkejä Indonesiassa

Pääsiäisen viettomme alkoi 6.4. ja suuntana oli Indonesia. Tosin täällä islamistisissa uskoisissa maissa vältämme mukavasti kaikki pääsiäisen perimmäiseen sanomaan liittyvät metkut kuten noidat, tipuset ja suklaamunat.

Tarkemmin sanottuna määränpäämme oli Bali, joten ensimmäinen visiittini eteläisellä pallonpuoliskolla oli tosiasia. Mr. W:n kanssa hyppäsimme aamutuimaan sovitusti taksiin, mutta mr. J oli sitä mieltä, että hän nukkuu niin pitkään kuin vain pystyy ja tulee perässä ihan omalla taksilla. Onneksi miekkonen ehti vielä Penangilta Kuala Lumpuriin lentävään koneeseen.

Kuala Lumpurissa LCC-terminaalissa (AirAsian käyttämä halpaterminaali, joka on erillään Kuala Lumpur International Airportista) tankkasimme evästä reilun kolmen tunnin koneenvaihdon aikana. Samassa hässäkässä tapasimme yksin matkustavan tamperelaisen opiskelijan, joka oli ollut reissussa muutaman kuukauden. 

Lento KL:sta Balille, Denpasarin kentälle kesti noin kolme tuntia. Hintaa lennoille Penang-KL-Bali-KL-Penang kertyi reilun 200 euron verran, joten aivan erikoishalpoja lentoja emme onnistuneet enää pari viikkoa ennen reissua bongaamaan. Reissuun mahtui siis neljä lentoa, joten AirAsian Airbus A320 -tyyppiset lentokoneet alkavat jo tulla tutuiksi.

Denpasarin lentokentällä saimme Indonesian 30 päivän viisumit kouraamme lentokentällä 25 US dollarin hintaan. Ilmeisesti maksu oli mahdollista suorittaa myös muissa valuutoissa, mukaan lukien paikallinen rupia. Lentokentältä otimme taksin Kuta beachin läheisyyteen hintaan 75.000 rupiaa ja aloimme etsiskelemään majoitusta Poppies Line ykkösen suunnilta. Useissa paikoissa oli täyttä, mutta saimme kolmen hengen huoneen ilmastoinnilla pariksi yöksi yhteishintaan noin 50 euroa. 

Kuta beachin alue ja lähimaastot ovat Balin turistisoituneinta seutua. Rannat ovat erityisesti surffaajien suosiossa, koska aaltoja riittää ja hiekkapohja tekee harrastuksesta turvallisen. Poikain kanssa kävimme harrastusta yrittämässä, mutta ratsastuksemme aallon harjalla päättyi useimmiten samanlaiseen lässähdykseen kuin matkapuhelinjätti-Nokian kulku IT-aallon harjalla. Välillä siis uitiin syvissä vesissä, mutta toisin kuin Elopin luotsaama puhelintalo nousimme aina uudestaan pikaisesti pystyyn. Sen verran on kyseistä firmaa viime aikoina pörssissä lyöty, että yhden Nokian osakkeen hinnalla saa surffilaudan pariksi tunniksi vuokraan Kutalla.

Madventuresin jalanjäljille

Travelleriduo Madventures on "raapustanut" jälleen uuden kirjan etenkin meidän ilmiön vankkumattomien fanien iloksi. "Raapustanut" siksi, että Mad World - Seikkailijan Atlas todellakin on atlas, sen mittavat raamit ja 352 sivua pitävät tästä huolen. Kokoluokka on lähes henkeäsalpaava, kun postista luulee saapuvan paketin, jonka mittasuhteet ovat edellisten Mad-kirjojen luokkaa. Yli kahden kilon painoinen eepos vakuuttaa jo ennen kuin kantta on ehtinyt aukaistakaan.

Kirja kattaa atlaalle pakkollisen atlasosuuden - esittelyssä on 225 maata ja aluetta. Ensisilmäys kauhistuttaa, sillä maita faktoineen esitteleviä atlaitahan ovat kirjaston pölyiset hyllyt pullollaan. Kun maatietoja alkaa lukemaan, vanha kunnon Madventures-tyyli paistaa heti tekstistä; maiden kuvaukset ovat kaikkea muuta kuin perusatlashohhoijjaa-osastoa. Infoa annetaan niin ruoista ja juomista, alueen ominaispiirteistä kuin parhaista kohteistakin alueilla.

Jonkinlaisena kuriositeettia todettakoon, että Suomesta kertova osuus teoksessa on odotuksiin verrattuna jopa positiivinen ja tarjoaa ainakin allekirjoittaneelle aiheita perehtymistä varten täällä kotinurkillakin.

Atlasosuuden jälkeen seuraavat kartastot ja tämän jälkeen "seikkailijan maantieto"-niminen osuus, jossa kaksikko kertoo mielenkiintoisia asioita muun muassa uskonnoista, kielistä ja rahasta. Tämän jälkeen alkaa kenties teoksen mielenkiintoisin osuus.

100+ päräyttävintä reittiä ja mestaa esittelee aluekohtaisia suosituksia ja ohessa tarjoillaan kymmenkunta erilaista reissuideaa, joista pari alkoi kutkuttaa itseäni siihen malliin, että ajatukset siirtyivät reissukohteitani ylläpitävään "to go"-listaukseen.

Lopuksi

Mad World - Seikkailijan Atlas on kokonaisuudessaan erittäin vaikuttava opas ja taattua Madventures-laatua. Se lämmittää vanhan madventuristin mieltä, mutta tarjoilee takuulla laadukkaan kokonaisuuden myös ilmiötä entuudestaan tuntemattomille.

Maistiaisia kirjasta on luettavissa Madventuresin verkkokaupassa.

Rastaa ja munkkeja

Tutkimusryhmämme sai käsiinsä Niina Within Kaakkois-Aasian matkaltaan (tai pikemminkin matkallaan) kirjoittaman kirjan Rastaa ja munkkeja, haltioitui sen rennosta tyylistä ja otti yhteyttä Niinaan haastettelun muodossa.

 Vietnamilainen mummo. Kuva Niina Within arkistoista.

Hei Niina, kerro alkuun, miten Rastaa ja munkkeja -kirja syntyi ja miten sait siitä niin elävän verrattuna perusmatkaoppaisiin?

- Idea syntyi siitä, että olin ensimmäisellä reissullani Brasiliassa (josta Niina myös kirjoitti ”Rahtilaivalla Brasiliaan”-kirjan, toim.huom.) ja kirjoitin sieltä matkauutisia tuttujen sähköpostiin; kerroin muille, mitä olin nähnyt ja tehnyt. Kirjoittaaminen oli mukavaa ja asiat jäivät myös muistiin itselle.

- Ihmiset sitten lukivat paljon matkakirjeitä ja välittivät niitä toisilleen. Eräs matkatoimisto halusi jutut sivuilleen ja sisältö alkoi leviämään. Ihmiset tykkäsivät lukea kirjeitä, ja ne oli kirjoitettu aina kokemushetkellä, ”päivä kerrallaan”-metodilla kerran viikossa.

Oma reittimme on tällä hetkellä Bangkok-Ho Chi Minh City-Pnohm Pehn-Siem Reap-Don Det-Pakse. Tuleeko reitiltä äkkiseltään mieleen mitään tutustumisen arvoisia kohteita, joita ei turistioppaissa mainita?

- Doc Let beach, Nha Trangista 35 kilometriä pohjoiseen. Rauhallinen ranta ”paljain jaloin ilman kelloa”-mentaliteetilla. Kambodzasta Vietnamiin Mekongia pitkin laivalla oli myös hienoa kulkea ja pysähtyä matkan varrella muutamassa kylässä. Olin ainoa länsimaalainen kylissä ja kulttuuri tuntui aidommalta. Kelluvat markkinat olivat loistavia Vietnamissa päin, toisin kuin Bangkokissa.

Jos Kaakkois-Aasian kokemuksesi pitäisi kiteyttää yhdellä lauseella, miten sen kiteyttäisit?

- Yllättävän helppoa ja turvallista eksotiikkaa kuitenkaan unohtamatta.

Mitä asioita Kaakkois-Aasiaan matkustaville liioitellaan?

- Tauteja. Perushygienialla selviää. Vatsatauteja ei itselleni tullut. Ruoka ei ollut niinkään tulista kuin väitetään. Ruokakulttuuria liioitellaan sikäli.

ChangeX:n yksi teesi on, että muutos on väistämätön. Muuttuuko länsimainen ihminen Kaakkois-Aasian kulttuureissa?

- Muuttuu ainakin siksi ajaksi, kun on siellä. Hektisyys vähenee. Ei olla koko ajan kellon kanssa liikenteessä. Näin varsinkin pidemmällä reissulla. Turhat stressin aiheet häviävät. Mutta kyllä ne valitettavasti palaavatkin usein. Toki sieltä jää yleinen ajatusmaailma ja maailmankatsomus, reissu avartaa tietenkin ja voi todeta, että ”onpa mahtavaa, että on tehnyt jotakin, joka on tuntunut merkitykselliseltä”. Lapsien jälkeen merkittävin asia elämässäni.

Mitä rinkkaan tulisi pakata, jotta moisella reissulla pärjää?

- Vaatteita ei kannata ottaa valtavaa arsenaalia. Arvoesineitä ei ollut silloin itselläni juuri mukana. Kännykkä olisi ehkä hieman turha vieläkin. Se vie jotain reissaamisen eksotiikasta. Hyvät kengät ovat tärkeät. Itselläni oli vaelluskengät ja vaellussandaalit. Nyt menisin kevyempään versioon niissä. Mopojen kyydissä on turvallisempi olo varrellisilla tai umpikengillä. Lääkearsenaali on tärkeä sikäli, että se tuo turvaa vaikkapa yksin majoittuessa keskellä viidakkoa. Itselläni oli antibiootteja, joita en tosin tarvinnut, mutta olo oli turvallinen niiden avulla. Lisäksi tietenkin vatsa- ja kuumelääkkeet.

Itselläni on tavoite selvitä kahdeksalla kilolla kantamuksia eli käsimatkatavaroilla, uskotko sen olevan mahdollista?

- Uskon kyllä. Itselläni oli noin 10 kiloa mukana. Mitä vähemmän, sitä helpompi.

Luin, että Ho Chi Minhissä olisi myös jokin Khaosan Roadin tyyppinen travellerikatu, tiedätkö tästä tarkemmin?

- Ei niin selkeästi erottuva kuin Khaosan Road, nimeltään De Tham ja sen pari viereistä korttelia.

Vierailemillamme alueilla on varmasti aivan mielettömästi nähtävää, miten voimme keskittyä oleelliseen? Ts. mikä mielestäsi on siellä päin vähemmän oleellista?

- Mihin tahansa meneekin, niin esitteisiin ja opaskirjoihin ei kannata luottaa täysin - ne ovat paikallisessa mittakaavassa. Vähemmän kummoisia nähtäyvyyksiä ei tarvitse nähdä. Tarkoitan, että vaikkapa jokin suomalainen kaupunki voisi esimerkiksi mainostaa rintamamiesmuseotaan, joka paikallisesti olisi se suurin juttu, mutta valtakunnallisesti ei niinkään.

- Kannattaa myös kysellä muiden kokemuksia ja liikaa ei kannata myöskään suunnitella etukäteen.

Niinan loistava kirja on saatavilla kustantajalta.