Maapalloilija - matkablogi on nähnyt päivänvalon!

Ahti on aloittanut uuden reissublogin nimimerkillä Maapalloilija. Blogi löytyy osoitteesta maapalloilija.com. Sieltä löytyy tällä hetkellä kattava paketti tietoa Kuuban matkailusta.

Maapalloilijaa kannattaa seurata myös YouTubessa, Instagramissa ja Facebookissa.

Paloja paratiiseista sisälläni / Bits of Paradises Inside Me

This text is written both in Finnish and in English. Please scroll down for English version.

Tämä kirjoitus on kirjoitettu kolmen viimeisimmän matkutuskuukauden aikana niiden ajatusten pohjalta, joita pitkät bussi- ja lentomatkat ovat tuottaneet.

Matkustaminen ei ole rannalla makaamista, tai turistinähtävyydestä toiseen ravaamista.

Matkustaminen on itsemme soveltamista erilaisiin tilanteisiin, reaktioiden seuraamista ja niistä oppimista.

Matkustaminen on tutkimista, kokemista ja oppimista.

Ehkä siksi ihmiset, jotka matkustavat eivät tunne vain maailmaa paremmin, he tuntevat paremmin myös itsensä.

Ja siksi meidän ei tarvitse mennä kovin kauas, jotta saamme nämä matkustamisen hyödyt.

Kyse ei ole etäisyydestä. Kyse on asenteesta.

Kaakkois-Aasian matkan aikana olen uinut kaksi kertaa Singaporen kokoisessa vulkaanisessa järvessä, kiivennyt Kaakkois-Aasian korkeimman vuoren huipulle, maistanut dim sumia Kiinassa, maannut riippumatossa Don Detillä Mekongin virratessa vieressä, ryöminyt Vietcongin tunneleissa, matkustanut yöjunalla Thaimaassa, nähnyt ihmeellisen Angkor Watin ja turissut imaamin kanssa Bruneissa.

Nämä ovat vain murusia siitä kokemusten vuoresta, jotka olen saanut.

Blogimme ChangeX:n alaotsikkona on kulkenut ”The Trip of Dreams” eli unelmien matka. Matkani Kaakkois-Aasiaan ei ole ollut sitä. Se on ollut paljon enemmän; jotakin, jota en olisi voinut koskaan kuvitellakaan.

Maailma on todella paljon mahtavampi paikka kuin olin koskaan osannut ajatella.

Blogimme on kysynyt: Onko muutos väistämätön?

Nyt minulla on vastaus. Muutos on väistämätön. Ja sitä myös toivottiin.

Mutta meidän ei pidä vain odotella, että maailmaa muuttaa meitä. Yhtä tärkeää on soveltaa itseään aktiivisesti ympäristöönsä.

Tämä on tärkein yksittäinen opetus, jonka matkani on antanut minulle. Ja voimme tehdä näin missä tahansa.

Me olemme maailma.

Yleiset polkumme saattavat luoda tänne yleisen rakenteen.

Itsenäiset polkumme luovat kuitenkin ne nyanssit, jotka tekevät maailmasta ainutlaatuisen ja todella matkustamisen arvoisen.

Matkani aikana olen kohdannut tällaisia itsenäisiä polkuja, jotka myös ovat antaneet minulle paljon.

Haluaisin esittää valtavat kiitokset kaikille, jotka olen tavannut matkani aikana. Teidät tuntemalla tunnen maailman paremmin siltä osin kuin te sitä edustatte.

Kiitän Suomi-kommuuniamme Kuala Lumpurin Times Squarella, sekä kommuunin saksalaisvahvistusta Rela-Petteriä. Haluan kiittää myös muita saksalaisia vaihto-opiskelijoita sekä malesialaisia opiskelijoita, joiden kanssa minulla oli ilo tehdä töitä. Haluan kiittää Momoa, Dhineshiä, Samia, Amiria, Helsingin opiskelijatiimiä, Penangin vaihto-opiskelijakaartia, Jocelyniä ja Nadinea kiipeilytiimistämme sekä kaikkia muita yliopistoltamme ja matkoiltani.

Erityisesti halua kiittää matkakumppaniani A. Viitaa, jonka kanssa valloitimme Thaimaan, Vietnamin, Laosin ja Kambodzhan ennen opintojen alkamista Malesiassa.

Kiitokset myös teille lukijoille, jotka olette blogimme eliniän aikana tarkastellut seikkailujamme jo lähes 13 000 yksittäistä kertaa.

Blogin kirjoittelu päättyy minun ja tämän seikkailun kohdalta tähän merkintään. Seuraavat elämän seikkailut ovat jo suunnitteilla.

In English

This text is written based on thoughts that long bus trips and flights have producer during the last three months on my travels.

Traveling is not to lie on a beach or to go from a tourist attraction to another.

Traveling is applying ourselves into different situations, seeing what happens and learning from those encounters.

It is to explore, experience and learn.

Maybe thus people traveling not only know the World better, they know also themselves better.

And thus we don’t need to go that far to have the benefits of traveling.

It is not about distance, it’s about your attitude.

During the trip to South East Asia I’ve swum in a volcanic lake double the size of Singapore, I’ve climbed to the summit of the highest mountain of SE Asia. I’ve tasted dim sum in China, lied in a hammock in Don Det watching Mekong to flow past, crawled in Vietcong tunnels, taken a night train in Thailand, seen the miraculous Angkor Wat, and chatted with Imam in Brunei.

These are just the crumbles of a pile of experiences I’ve got.

Our blog, ChangeX, is subtitled as The Trip of Dreams. My trip to SE Asia has not been this. It has been something more, something I could have never imagined of.

The World is truly way more incredible than I had ever thought.

Our blog has asked: Is the change inevitable?

Now I have an answer. The change is inevitable. And it was also wished for.

But we shouldn't just wait for World to change us. As important is to apply ourselves actively to our surroundings.

This is the single most important teaching my trip has given to me. And you can do it anywhere.

We are the World.

Our common paths might create here the common structure.

But our individual paths create nuances that make the World unique and really worth pursuing.

During my trip I have came up with many individual paths that have given me so much as well.

I would like to give huge thanks to everyone who I have met during my travels. To know you is to know the World better for the part you represent it.

Thanks to our little Finnish community we had in Times Square, KL, and its German reinforcement, Peter the Relaxed. As well I’d like to thank other German exchange students and Malaysian students I had a privilege to work with. I’d like to thank Momo, Dhinesh, Sam, Amir, student team from Helsinki, exchange students at Penang, Jocelyn and Nadine from our climbing team and all the others at LUCT and from my travels.

Especially I’d like to thank my fellow traveler Mr. Viita, with whom we conquered Thailand, Vietnam, Laos and Cambodia before starting our studies in Malaysia.

Thanks as well to our readers, you who have checked our adventures for almost 13 000 separate times this far.

I'll end my writing of this blog about this adventure to this posting. The next adventures of life are already in their planning stage.

Kuvamuistoja

Kaakkois-Aasian reissu on allekirjoittaneella lähes lopussaan, joten sen kunniaksi valitsin reissukuvista henkilökohtaiset suosikkini. Flickr-galleriasta (linkki merkinnän alaosassa) löytyy bongailtavaksi 180 kuvaa matkan eri vaiheista.

Simpukkarannoilla. Mui Ne, Vietnam.

Sairee beach, Koh Tao, Thaimaa.

Jälleen Saireen rannoilla.

Angkor Wat Kambodzhan auringonnousussa.

Viidakon nielemää. Angkor Wat, Kamdozha.

Päämoskeija Brunein pääkaupungissa Bandar Seri Begawanissa.

Auringonlasku Filipino-torilla Kota Kinabalulla (Malesia).

Meditatiivinen hetki Kinabalu-vuorella, 200 metrin päässä huipusta.

Mielettömät teeplantaasit, Cameron Highlands, Malesia.

Koko kuvakattaukseen voit tutustua täällä.

Matkaaja Immonen: Muutos on väistämätön, mutta sitä ei huomaa reissulla

Matkaajat-sarjassa haastatellaan kanssamatkalaisia reissaamiseen, vaihto-opintoihin ja matkafilosofiaan liittyen. Tällä kertaa haastateltavana on pian vuoden verran Limkokwing-yliopistossa turismia opiskellut Valtteri.

Kuka olet ja mistä tulet?
Valtteri Immonen, Kajaanista, jossa opiskelen AMK:ssa matkailua toista vuotta.

Mitä teet Malesiassa?
Olen täällä vaihto-opiskelemassa, ja elämää opiskelemassa.

Missä olet matkustanut vaihdon aikana?
Ympäri Aasiaa, Indonesiassa, Kambodzassa, Thaimaassa, Malesiassa... Eihän näitä edes muista enää. Kaksi lempparipaikkaa ovat Kambodzhan Sihanoukville ja Indonesian Toba-järvi.

Miltä Kuala Lumpur vaikuttaa?
Alku oli shokki, mutta mitä enemmän tätä on oppinut tuntemaan, sitä loistavammaksi kaupunki on tullut. Täällä näkee mitä vaan. Todella paljon kulttuurien sekoittumista, siitä tykkään. Ei ole kuitenkaan mikään ”truly Asia”, kuten mainostetaan.

Miltä vaikuttavat opinnot Limkokwing-yliopistossa?
Päältä kaunis, sisältä mätä. Koulu tuntuu enemmän bisnekseltä, kuin yliopistolta. Opetuksen laatu business facultyssä on heikkoa, varsinkin verrattuna Suomeen.

Asut Cyberjayassa (lähellä Limkokwing-yliopistoa, n. 30 km KL:n keskustasta), millaista elo on siellä?
Tykkään tosi paljon, KL:n keskustan meno on vähän liian hektistä. Tykkään esimerkiksi asua Kajaanissa rauhallisuuden vuoksi. Siellä tutustuu helpommin ihmisiin opiskelijayhteisön kautta.

Minne suuntaat täältä?
Nyt kun viimeisiä viedään, pitäisi viimeiset mielenkiintoiset kohteet käydä tarkastamassa, sitten takaisin Suomeen. Myanmar olisi tosi mukava, toinen kiinnostava olisi Sri Lanka.

Mikä on filosofiasi matkustaessa?
Tykkään mennä hitaasti paikasta toiseen, en tykkää mennä johonkin paikkaan vain pariksi päiväksi. Toinen juttu on tehdä samanlaisia asioita kuin mitä paikalliset tekevät, esimerkiksi ruokailun ja julkisen liikenteen kohdalla. Yleensä tämä tulevat lisäksi paljon halvemmaksi (kuin turistivaihtoehdot - toim. huom.)

Mikä on parasta matkustamisessa?
Uuden kokeminen, itsensä henkinen kehittäminen ja sen huomaaminen, miten muutokset näkyvät itsessä.

Onko muutos väistämätön?
Ennenkin olen ollut vaihdossa ja muutosta ei itse huomaa, ennen kuin palaa takaisin Suomeen. Suomessa ei mikään olekaan muuttunut, vaikka itse on henkisesti muuttunut. Matkalla sitä ei vielä huomaa. Eli muutos on väistämätön, mutta sitä ei huomaa reissulla.

Matkavinkkisi lukijoille?
Suosittelen, että hakeutuu paikallisten seuraan ja tekee asiat paikalliseen tapaan, siinä oppii eniten. Eikä kiirehdi.

Sulotuoksuinen satama

Aika:  4.-7.4.
Paikat: Hong Kong, Shenzhen
Valuutat: Hong Kongin dollari (1 eur ~ 10 HKD), Kiinan yuan eli Renminbi (1 eur ~ 8 CNY)

Kantonin Kiinaksi otsikko kääntyy karkeasti muotoon Hong Kong ja tuohon ihmemaahan suuntautui reilun viikonlopun mittainen ekskursiomme. Välissä piipahdettiin myös Manner-Kiinassa, Shenzhenissä.

Koska matka-aikamme ei sattunut täysin päällekkäin aloitan minä (Jani) matkaturinoinnin, keskiosuudessa turinoimme yhdessä tuumin ja loppusilauksen tarjoilee herra Viita.

Perjantaina 4.5. otin Kuala Lumpurista suunnakseni lentokentän Hong Kongiin lentääkseni. Matkalla kentälle juttelin AirAsian lentoemännän kanssa ja hän muun muassa kertoi työn olevan varsin raskasta, minkä voi helposti todeta myös ko. yhtiön lennoilla matkustamohenkilökunnan ilmeitä tekohymyn alta tulkiten.

AinaMyöhässä-lentoyhtiön lento Hong Kongiin oli odotetusti tunnin myöhässä, joten ehdin lukea kirjallisuusklassikoita LCCT:n odotustiloissa pidempään.

Lennolla tutustuin malesialaiseen pariskuntaan, jotka olivat ensimmäistä kertaa matkalla Hong Kongiin (jatkossa HK). Perillä HKIA-lentokentällä kävimme lunastamassa mainiot Octopus-maksukortit 150 HKD hintaan. Korteilla pystyy maksamaan niin liikennöintivälineissä kuin juoma-automaateillakin ja korttimaksu on poikkeuksetta dollarin-pari käteismaksua edullisempi.

Malesialaispariskunnan kera suuntasimme bussilla A21 lentokentältä Kowlooniin Tsim Sha Tsuihin. Bussin ovien auetessa kimppuun hyökkäsi ainakin seitsemän paikallista tarjoamaan väärennettyjä kelloja, pukuja ja majoitusta. Missään Kaakkois-Aasiassa en ole kokenut niin aggressiivista päällekäyntiä.

Selvitimme edulliseksi mainitun Garden Hostelin sijainnin ja sen löydettyämme asetuimme taloksi. 80 dollaria kustantanut dorm-majoitus oli rähjäinen kuin mikä, mutta paikalle majoittuneet ihmiset pelastivat paljon. Malesialainen Bob tunsi Hong Kongin kuin omat taskunsa ja kertoi vinkkejä minkä ehti. Paikalle oli majoittunut myös australialainen muusikko, joka oli jumissa Hong Kongissa, kunnes saisi uuden passin Kiinaan, jossa hän asusteli.

Pohjois-Borneon rannoilla, osa 3: Mahtava Mt. Kinabalu

Aika:  16.-18.4.
Paikka: Mt. Kinabalu (Sabah, Malesia)
Valuutta: Malesian ringgit (1e ~ 4 MYR)

Maanantaina 16.4. suuntasimme Joonaksen kanssa Kaakkois-Aasian korkeimman vuoren, Mt. Kinabalun, perusperusleiriin, vajaassa kahdessa kilometrissä sijaitsevalle Kinabalu Park HQ:lle. Aikeenamme oli luonnollisesti valloittaa tämä hieman yli neljä kilometriä korkea vuori.

Kiipeilypaketti oli hankittu kaikenlaisten härväilyjen siivittämänä. Ensin saimme tietoomme jonkinlaisen paketin hinnan, 900-950 rm per nuppi. Yli 200 euron hinta kuulosti suolaiselta, mutta odotimme kokemuksen olevan hintansa väärti.

Mutkia matkaan tuli kuitenkin, kun ao. reissujärjestäjä vastasi aina noin viikon viiveellä, että heillä ei ole tilaa majoituksessa. Tuo tila varmastikin täyttyi erinomaisesti sillä aikaa, kun reissujärjestäjä kirjoitti viikon ajan lyhyttä sähköpostivastaustaan…

Otimme yhteyttä toiseen reissujärjestäjään, jolla yhden yön ja kahden päivän kiipeilypaketin hinnaksi tuli 505 rm per pää. Lisäkustannuksia päälle tuli Park HQ:n sisäänpääsymaksusta (15 rm), kyydistä kiipeilyreitin aloituspaikalle (edes-takaisin vajaat 10 rm), oppaasta (noin 60 rm / hlö) sekä yhden yön majoituksesta HQ:ssa (suolaiset 105 rm dormitorysta). Näistä maksuista viimeisen voi välttää, jos suuntaa KK:lta vuorelle vasta kiipeilypäivän aamuna. Yhteensä reissu maksoi siis noin 700 rm per pää sisältäen edellä mainittujen lisäksi seuraavaa:

• Kaksi buffetaamiaista
• Kevyt yöpala
• Lounaseväät
• Kaksi illallisbuffetia
• Kiipeilyluvan
• Kiipeilyvakuutuksen

Itselläni varustusta vuorelle lähti mukaan yhteensä kuutisen kiloa. Koska monia vuorelle suuntaavia kiinnostanee se, millaisilla varusteilla paikalla pärjää, tässä oma listani:

• Kangaskengät (toimivat aivan hyvin ylös kiivetessä, mutta alaspäin tultaessa olivat varsin liukkaat. Supernainen Jocelyn meni reitin mennen ja tullen Vibrameillaan)
• Sukat x 2
• Alushousut x 2
• Tekninen t-paita
• Tekninen pitkähihainen t-paita
• Khmer-huivi
• Pipo
• Todella ohuet juoksusormikkaat
• Sade- / tuulitakki
• Huppari
• Ohuet juoksuhousut
• Eväät (alla lisää asiaa)
• 1,5 litraa vettä
• Kamera
• Sateenvarjo
• Hygieniaromppeet
• Rahat ja paperit
• Otsalamppu

Eväät

• Viisi pussia itse viriteltyjä trail mixejä (manteli, cashew, goji-marja, kurpitsansiemen, auringonkukansiemen)
• Kuusi purkkia KK:n kiinalaisessa yrttimarketissa suositeltua yrttijuomaa (laittoi todella jalkaa toisen eteen)
• 1,5 litraa vettä
• Spirulinatabletteja
• Chia-siemeniä
• Pussillinen luomurusinoita pahimpiin hiilihydraattivajauksiin

Vuoren huipulla lämpötila on noin viisi astetta ja auringonnousua odotellessa tulee vilpoisa, mutta itse kiipeäminen on melko lämmintä puuhaa. Tarpominen lämmittää sen verran, että itse luistelin melko korkeallakin t-paitasillani. Lämmintä tarvittiin päälle huipun lisäksi taukopaikoilla. Sade yllätti retkikuntamme useita kertoja ja niin sadetakille kuin repun sääsuojauksellekin oli tarvetta.

Pohjois-Borneon rannoilla, osa 2: Rentoilua Malesian ykköskaupungissa

Aika:  15.-16.4. ja 18.-20.4.
Paikka: Kota Kinabalu (Sabah, Malesia)
Valuutta: Malesian ringgit (1e ~ 4 MYR)

Labuanilta rantauduimme Malesian Sabahin pääkaupunkiin Kota Kinabaluun (jatkossa KK). Tällä rantaviivalle pääosin levittyvälle kaupungilla on noin 500 000 asukasta ja sen keskusta on mukavan kompakti. Suuntasimme Joonaksen kanssa lauttasatamasta vaiston ohjaamana oikealle ja tiedustelimme parilta paikalliselta Jalan Gayaa, jossa oli mainittu olevan hyviä majapaikkoja. Kyseinen katu sattui olemaan parin korttelin päässä, joten takseja ei tarvittu.

Jalan Gayaa.

Jalan Gayalle bongasimme ensimmäisenä North Borneo Cabinin mainoskyltin ja suuntasimme sisään tiedustelemaan majoitusta. Otimme kahden hengen huoneen ilmastoinnilla yhteishintaan 66 rm. Sen jälkeen supersiistin majapaikan supersiisti työntekijä Joy kertoi meille kaupungin parhaat kohteet. NBC on paras majatalo, jossa olen Kaakkois-Aasiassa majaillut, eikä paikka ole turhaan saanut Hostels.comin kunniamainintaa.

Romppeet huoneeseen asetettuamme suuntasimme appeille satamassa sijaitsevalle Filipino Marketille. Voi sitä merievään määrää, jonka kohtasimme paikalle saavuttuamme!

Pohjois-Borneon rannoilla, osa 1: Lukukausilomalle

Aika:  12.–15.4.
Paikka: Miri (Sarawak, Malesia), Bandar Seri Begawan (Brunei), Labuan (Sabah, Malesia)
Reitti: Kuala Lumpurista yllämainittujen paikkojen järjestyksessä
Valuutta: Malesian ringgit (1e ~ 4 MYR) ja Brunein dollari (1e ~ 1,65 BND)

Torstaina 12.4. oli rankan kouluputken pääteeksi aika aloittaa viikon mittainen lukukausiloma. Ennen loman alkua kävin raapaisemassa Limkokwingilla tenttipaperin kasaan aiheesta Small Dynamic Business. Sen perästä suuntana oli Kuala Lumpurin kansainvälisen lentokentän, KLIAn, halpalentoterminaali LCCT (Low Cost Carrier Terminal), josta edelleen AirAsian siivin suuntasimme Borneolle Malesian Sarawakissa sijaitsevaan Miriin.

Mirissä majoituimme kahdeksan hengen joukkueemme voimin Minda Guesthouseen jonkin paikallisen baarikadun vieressä. Kyseessä ei ollut aivan rauhallisin yösija, kun humppa raikasi mökin rakenteita pitkin kalloon asti yömyöhälle asti.

Pääkallonmetsästäjähenkisiä vermeitä miriläisessä käsityökaupassa.

Seuraavana aamuna kipaisin tuliaisostoksilla paikallisessa käsityökaupassa. Sarawakilaiset ovat tunnettuja pääkallonmetsästyshistoriastaan ja tarjolla olikin alan välineistöä, aseita, soittimia, koruja ja kaikenlaista muuta. Itse Miri teollisuuskaupunkina ei erilaisten oppaiden mukaan tarjonnut juuri nähtävää, ja suuntasimme seuraavan päivänä kulkumme vieressä kököttävään Bruneihin.

Matkaoppaissa ja -sivustoilla maalailtiin, että Miristä Bruneihin pääseminen voisi olla hankalaa, tai ainakin usean bussivaihdoksen vaativaa. Bongasimme netistä jonkin bussifirman osoitteen, johon soitettuani firman työntekijä totesi, että Miristä menee bussi Brunein pääkaupunkiin Bandar Seri Begawaniin (BSB, asukkaita alle 30 000), mutta kellonajoista ei ollut tietoa. Paikallinen ravintoloitsija puolestaan totesi, että Brunein suuntaan ei mene bussin bussia.

Vesileikkejä Indonesiassa

Pääsiäisen viettomme alkoi 6.4. ja suuntana oli Indonesia. Tosin täällä islamistisissa uskoisissa maissa vältämme mukavasti kaikki pääsiäisen perimmäiseen sanomaan liittyvät metkut kuten noidat, tipuset ja suklaamunat.

Tarkemmin sanottuna määränpäämme oli Bali, joten ensimmäinen visiittini eteläisellä pallonpuoliskolla oli tosiasia. Mr. W:n kanssa hyppäsimme aamutuimaan sovitusti taksiin, mutta mr. J oli sitä mieltä, että hän nukkuu niin pitkään kuin vain pystyy ja tulee perässä ihan omalla taksilla. Onneksi miekkonen ehti vielä Penangilta Kuala Lumpuriin lentävään koneeseen.

Kuala Lumpurissa LCC-terminaalissa (AirAsian käyttämä halpaterminaali, joka on erillään Kuala Lumpur International Airportista) tankkasimme evästä reilun kolmen tunnin koneenvaihdon aikana. Samassa hässäkässä tapasimme yksin matkustavan tamperelaisen opiskelijan, joka oli ollut reissussa muutaman kuukauden. 

Lento KL:sta Balille, Denpasarin kentälle kesti noin kolme tuntia. Hintaa lennoille Penang-KL-Bali-KL-Penang kertyi reilun 200 euron verran, joten aivan erikoishalpoja lentoja emme onnistuneet enää pari viikkoa ennen reissua bongaamaan. Reissuun mahtui siis neljä lentoa, joten AirAsian Airbus A320 -tyyppiset lentokoneet alkavat jo tulla tutuiksi.

Denpasarin lentokentällä saimme Indonesian 30 päivän viisumit kouraamme lentokentällä 25 US dollarin hintaan. Ilmeisesti maksu oli mahdollista suorittaa myös muissa valuutoissa, mukaan lukien paikallinen rupia. Lentokentältä otimme taksin Kuta beachin läheisyyteen hintaan 75.000 rupiaa ja aloimme etsiskelemään majoitusta Poppies Line ykkösen suunnilta. Useissa paikoissa oli täyttä, mutta saimme kolmen hengen huoneen ilmastoinnilla pariksi yöksi yhteishintaan noin 50 euroa. 

Kuta beachin alue ja lähimaastot ovat Balin turistisoituneinta seutua. Rannat ovat erityisesti surffaajien suosiossa, koska aaltoja riittää ja hiekkapohja tekee harrastuksesta turvallisen. Poikain kanssa kävimme harrastusta yrittämässä, mutta ratsastuksemme aallon harjalla päättyi useimmiten samanlaiseen lässähdykseen kuin matkapuhelinjätti-Nokian kulku IT-aallon harjalla. Välillä siis uitiin syvissä vesissä, mutta toisin kuin Elopin luotsaama puhelintalo nousimme aina uudestaan pikaisesti pystyyn. Sen verran on kyseistä firmaa viime aikoina pörssissä lyöty, että yhden Nokian osakkeen hinnalla saa surffilaudan pariksi tunniksi vuokraan Kutalla.

Hämmästyttävä Toba-järvi

Aika: 6.-9.4.2012

Paikka: Samosir-saari Indonesian Toba-järvellä.

Reitti: Kuala Lumpur - Medan - Parapat - Samosir - Parapat - Medan - KL.

Valuutta: Indonesian rupia (rp), 1 € ~ 12 000 rp.

Ennakkovaroitus: Toba-järvi etenkin yksin matkustaessa oli allekirjoittaneelle niin järjettömän huima kokemus, että edes seuraavaksi kirjoitetut varsin moninaiset sanat ja oheen liitetyt kuvat eivät millään tapaa voi tuosta kokemuksesta kertoa.

Perjantaiaamuna tie vei kohti koko Kaakkois-Aasiassa ennakkoon ykköskohteeksi ajattelemaani Toba-järveä Indonesian Sumatralla. Kahdeksan pintaan lähtenyt aamulento oli melko tiukka valinta, kun ylös piti kömpiä viiden tienoilla ja suunnata kadulle taksikyydin hinnasta tinkimään.

Lennon odottelua LCCT:ssa.

Lento Medaniin oli nopea ja Polonian lentokentällä maahantulosäätöjen jälkeen (visa-on-arrival kustantaa 25 dollaria / 100 MYR) otin törkykalliin taksin Amplaksen bussiterminaaliin. Terminaalilla suuntasin sen bussitoimiston luo, jossa kaikki paikalliset parveilivat. Pieneen konttoriin oli sulloutunut toistakymmentä paikallista ja tiskille päästyäni lunastin paikallisbussilipetin hintaan 25k rp (25 000 Indonesian rupiaa).

Bussin lähtöön oli aikaa kolme tuntia, joten tarkastelin paikan ympäristöä ja päädyin juttelemaan paikallisen Tian kanssa elämästä ja opinnoista. Tia poistui teilleen tuntia ennen oman bussini lähtöä. Kun bussini sitten saapui paikalle, noin 50 indonesialaista hyökkäsi sen etuovea kohti täysin päättömänä laumana. Itse menin bussin takaovesta sisään, istuuduin ja katselin tuota hulvatonta show'ta.

Kokemus tämäkin: Indonesialaisessa paikallisbussissa.

Indonesialainen paikallisbussi on jotain omalla tavallaan kokemisen arvoista. Indonesiassa saa ilmeisesti tupakoida missä tahansa, ja tupakointi maassa näyttää olevan todella yleinen harrastus. Oman tunnelmansa matkaan toi 60 indonesialaista (ja yksi suomalainen) pakattuna arviolta 40 hengen bussiin. Bussimatkan loppupäässä alkoi sataa vettä ja bussin katto oli oman istuimeni kohdalta revennyt jotenkin auki. Vesi tuli suoraan sisään päälleni, joten vietin tunnin matkasta pitäen sateenvarjoa ylläni. Nyt puolestaan paikalliset saivat viihdettä matkalleen.

Vieraissa: Menolippu Aasiaan!

Matkaajat-sarjassa haastatellaan kanssamatkalaisia reissaamiseen, vaihto-opintoihin ja matkafilosofiaan liittyen.

Kuka olet ja mistä tulet?
 

Herra W ja matkaan lähdin Tampereelta.

Mitä teet Malesiassa?

Elän elämääni: reissaan ja vaihto-opiskelen.

Missä olet matkannut ennen Malesiaa ja millaista oli?

Saksassa, Singaporessa, Vietnamissa, Kambodzassa, Thaimaassa ja Filippiineillä. Oli mahtavaa! Tämä kyseinen alkureissu vei reilu 1,5kk.

Miltä Penang vaikuttaa?

Mukava kaupunki, jossa on jäljellä sitä aitoa itteensä. Ruokakulttuuri on todella monipuolista ja ruoka on muutenkin halpaa. Tekemistä ja näkemistä riittää ehkä vajaaksi viikoksi, jos tänne meinaa lomalle tulla.

Opiskelet Universiti Sains Malaysiassa. Mitä kursseja käyt ja miltä opinnot vaikuttavat?

Kurssit ovat ”Social Science” kursseja, eli käytännössä sosiaali- ja yhteiskuntatieteitä. Valitsin kolme kurssia, jotka muodostavat opiskelujeni selkärangan, sillä koulua on keskiviikkoisin ja torstaisin. Opinnoista voisi sanoa sellaisen mielenkiintoisen pointin, että luennoilla professorit ottavat kontaktia oppilaisiin koko ajan joko kyselemällä jotain tai muuten vain heittämällä juttua. Luennot ovat yllättävän vuorovaikutteisia.

Millaiset ovat asumisolosuhteesi Penangilla?

Asuinpaikka Sunnyville, joka on yliopistosta kävelymatkan päässä. 122 neliön kolmio jaettuna kaverin kanssa. Keittiö, olohuone, kolme makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta ja kaksi parveketta. Näkymä sisäpihan uima-altaalle sekä Penang bridge sillalle. Vuokra 200e per pää, joten elämä on.

Minne suuntaat täältä (ja miksi)?

Suuntaan takaisin Suomeen, mutta muutaman mutkan kautta. Paluumatka tulee kestämään noin 2kk ja se menee pääpiirteittäin Vietnamin, Kiinan, Shanghain, Macaun kautta Pekingiin ja sieltä hyppään trans-siperia junaan, joka vie minut Mongolian ja Venäjän kautta Vainikkalaan. Paluumatkalle ehkä mahtuu mukaan Kambodza, Laos ja Taiwan, mutta saas nyt nähdä.

Mikä on filosofiasi matkustaessa?

Naattia naattia ja rilli kuumaks, elämä on ihmisen parasta aikaa! Kohti uusia seikkailuja, järki mukana, mutta avarin katsein.

Mikä on parasta matkustamisessa?

Erilaisten paikkojen ja kulttuurien näkeminen ja kokeminen sekä erilaisten ihmisten tapaaminen. Matkustaminen on kokemus, joka muuttaa ihmistä ja avartaa mieltä ja maailmankatsomusta. Matkustaminen on myös parasta johon voi rahansa käyttää, sillä reissulta saatuja kokemuksia ja muistoja et voi saada muualta.

Onko muutos väistämätön?

Hitaasti mutta varmasti. Joskus nopeammin ja epävarmemmin, mutta sieltä se tulee.

Matkavinkkisi lukijoille?

Lukekaa: http://menolippuaasiaan.blogspot.com/ Seikkailu jatkuu edelleen!

Matkaaja Kääriäinen: Harva jaksaa kuoria, harva osaa kuoria, harva kuorii

Matkaajat-sarjassa haastatellaan kanssamatkalaisia reissaamiseen, vaihto-opintoihin ja matkafilosofiaan liittyen.

Kuka olet ja mistä tulet?

Valokuvaaja Otso Kääriäinen, Helsingistä.

Mitä teet Malesiassa?

Yritän kovasti opiskella. Myös reissaamista on ohjelmassa, kun täällä ollaan. Eli hyötyä ja hupia, mutta paino on ollut opintojen puolella.

Missä olet matkannut ennen Malesiaa ja millaista oli?

Australiassa, jossa oli taivaallista. Sieltä löysi itsensä ja paikka tuntuu enemmän kodilta, luonnollisesti, koska kyseessä on länsimainen maa. Elämäntyyli, ihmiset ja lämpö jäivät mieleen.

Vaikka erilaisia kulttuureita ja ihmisiä on paljon, ihmisluonne ja kehonkieli ovat samanlaisia. Tunne- ja ihmissuhdeasiat ovat samoja ja niin edelleen. Kun olen reissannut, olen huomannut, että me olemme kaikki yhtä samaa. Australiassa on erittäin chilli meininki - etenkin surffipiireissä.

Miltä Kuala Lumpur vaikuttaa?

Hektiseltä, kiireiseltä, hyvin muoviselta ja pinnalliselta. Länsimaisten ihailu on vahvaa. Koetetaan pykätä Manhattania tänne, myydään omat aasialaiset arvot ja otetaan tilalle starbuckseja ja mcdonaldseja.

Toisaalta täällä on myös sikäli mielenkiintoista olla, että paikka on murroksessa: Olen kolmatta kertaa Kuala Lumpurissa ja paikka on muuttunut esimerkiksi siinä suhteessa, että individualismi on alkanut korostua.

Opiskelet Limkokwing-yliopistossa visuaalista viestintää. Miltä opinnot vaikuttavat?

Paikalle tekisi hyvää jonkinlainen opettajakoulu, mutta hyödyn opinnoista henkilökohtaisesti tosi paljon, koska lähtötaso ei ole korkea. Jos asiat ovat entuudestaan tuttuja, opinnot voivat olla ”läpi kävelyä”. Oppimisympäristö kaikkinensa on motivoiva.

Asut suomalaisten asuttamassa kommuunissa kymmenen muun suomalaisen ja yhden saksalaisen kanssa; onko rankkaa?

Ei. Olisi rankkaa, jos ei ikinä olisi ollut kämppiksiä. Kun on reissannut hostelleissa ja ollut sekahuoneissa, niin tämä on siihen verrattuna ruusuilla tanssimista. Olemme kuitenkin melko homogeeninen ryhmä.

Mielenkiintoista on ollut huomata, miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on matkustamisesta. Tällaisen kommuunielämän voi ottaa oppimiskouluna. Ja onhan tämä kuin pieni BB-talo.

Asunnon sijainti on täydellinen. Elän unelmaa tällä hetkellä ja tietty virstanpylväs on saavutettu. Kaikki toivotut asiat tällä reissulla ovat toteutuneet, ja olen hyvin tyytyväinen tilanteeseen.

Minne suuntaat täältä (ja miksi)?

Borneolle ja sieltä takaisin tänne. Myöhemmin Kambodzhaan, Laosiin, Vietnamiin, Myanmariin ja Kiinaan. Aikaa tehdä tämä reissu on kolme kuukautta. Olen käynyt osassa paikoista aikaisemmin, mutta ne ovat olleet turistimatkoja, pikavisiittejä.

Se, että tullaan Kaakkois-Aasiaan, on meidän ikäpolven interreili. En kehtaisi mennä takaisin kotiin ja sanoa, että en ole käynyt näissä ympäröivissä maissa. Meidän sukupolvelle raha ja materia eivät ole läheskään niin tärkeitä, kuin kokemukset, joita esimerkiksi matkoilta saa. On totta, että tässä on myös ”kun muutkin, niin minäkin”-ajattelua, mutta myös henkilökohtaista mielenkiintoa eri kulttuureita ja alueita kohtaan.

Mikä on filosofiasi matkustaessa?

Kiireettömyys. Asioiden huomioiminen ja syvällinen kelailu. Observointi. Myös itsensä haastaminen ja haastaviin tilanteisiin itsensä työntäminen - kokeileminen ja kohtaaminen.

En tiedä mitään parempaa keinoa itsensä henkiseen kehittämiseen kuin menemisen yksin uuteen paikkaan. Saman voi tehdä Suomessakin, mutta se ei kuori turhia sipulin kuoria lähellekään niin nopeasti.  Jos haluat päästä lähemmäksi omaa ydintäsi, turhat kerrokset tulee kuoria pois. Kuoret ovat identiteetin osia, joita itse et ole päättänyt. Harva jaksaa kuoria, harva osaa kuoria, harva kuorii.

Mikä on parasta matkustamisessa?

Ihmiset. Voit matkustaa yksin ja kokea asioita, mutta ihmissuhteet kuitenkin suurentavat kaikki elämykset ja tunteet. Vaikka tykkään reissata yksin, tykkään myös tavata toisia ihmisiä. Ihmiset ja haastavat tilanteet, niiden kombinaatio, muodostavat hyvän kokonaisuuden.

Onko muutos väistämätön?

Riippuu muutoksesta, mutta näkisin tällaisen matkailun jälkeen, että tässä ei ole paluuta samanlaiseen Otsoon. Minkään retken jälkeen ei ole paluuta vanhaan Otsoon. Auton maalipinta ja pellit ovat samat, mutta kone on vaihdettu.

Matkavinkkisi lukijoille?

Hymyile paljon, avaa silmät. Lähde matkalle, älä lomalle.

Sisällä on kylmä ja ulkona on kuuma

Opiskeluhommia on käynnistelty sekavissa merkeissä Penangilla. Monilla oli vaikeuksia päättää, mitä kursseja he ottaisivat tai tietää, mitä kursseja heille luetaan hyväksi kotimaansa yliopistossa. Ongelmia aiheutti monille myös oikeiden luentosalien löytäminen. Facebookin vaihtariryhmässä epätoivoiset opiskelijat toivoivat apua oikean paikan löytämiseen puolentoista tunnin harhailujen jälkeen. Kampusalue kun on sen verran laaja ja täynnä toisiaan muistuttavia rakennuksia.

Kampusaluellaa on oma uimastadion, joka on kuitenkin auki vain iltaisin.

Kurssivalintoihin liittyvä byrokratia on täällä omaa luokkaansa. Jokaista schoolia (esimerkiksi Management tai Social Sciences) varten on täytettävä oma kurssi-ilmoittautumislomake, johon sitten tarvitsee nimikirjoituksen sekä kurssin opettajalta että kyseisen schoolin dekaanilta. Täällä siis papereita ei pelkästään pyöritetä, vaan niitä myös juoksutetaan paita hiestä märkänä (kirjaimellisesti) ympäri kampusta. Dekaanit ja opettajat eivät ole yleensä tavattavissa toimistoissaan ainakaan heti ensimmäisellä yrittämällä eikä ainakaan luvattuna vastaanottoaikana. Joka tapauksessa kurssivalintalappusten täyttäminen ja toimittaminen allekirjoituksilla varustettuna International Officeen aiheutti muutamia ylimääräisiä hikikarpaloita ensimmäisen viikon aikana.

Aion opiskella täällä neljä kurssia: Introduction to Management, International Management, Malaysian Studies ja Economic Transformation in Southeast Asia. Viimeisimmässä on mukavan tuntuinen naispuolinen opettaja, eikä pakollisia tutoriaaleja ollenkaan. Kurssin suorittaminen vaatii 10-20 sivun mittaisen yksilötyön kirjoittamisen sekä loppukokeen suorittamisen. 

Malaysian Studiesin opettaja on Yhdysvalloissa opiskellut mies, joka jakaa mielipiteitä. Omien sanojensa mukaan hän voi olla "paras ystäväsi tai pahin vihollisesi". Miekkosella on omalaatuiset metodit ja hieman show-miehen elkeitä. Samainen henkilö opettaa myös Crime and Criminal Behaviour -kurssia. Malaysian studies -kurssiin kuuluu välikoe, loppukoe sekä n. 10 sivun mittainen yksilötyö. Tällä kurssilla kirjan hankinta ei ole pakollinen. Vain kolme poissaoloa sallitaan koko kevään aikana.

Introduction to Management kurssin opettaja puhuu hyvää englantia, ja kurssi suoritetaan kahdella välikokeella ja loppukokeella. Päädyin ottamaan Introduction to Managementin International Busineksen sijaan, koska viimeksimainitun kurssin opettaja vaihton luentojen paikkaa useita kertoja. Tämän vuoksi pudotin kurssin kokonaan pois. Kurssin pudottaminenhan tapahtuu, luonnollisesti, samoin kuin kurssille ilmoittautuminen. Eli lappu käteen ja nimmareiden metsästykseen!

Tältä kaverilta voit kampusalueen ravintolassa tilata rotia.

Ahkeria opiskelijoita.

International Managementin opettaja vuosia ulkomailla oleskellut mies, joten myös hänen englanninkielen taitonsa on hyvä. Muutenkin hän vaikuttaa mukavalta tyypiltä. Ensimmäisellä luennolla emme kyllä vielä päässeet kovinkaan syvälle kansainvälisen johtamisen saloihin, sillä kävimme läpi knoppitietoa mm. siitä, mistä maasta IKEA on kotoisin ja missä on New Foundland. Paikallisten oppilaiden päät pyörivät kuin tennismatsin katsojilla, kun he yrittivät löytää Ruotsia ja Kanadaa kartalta. Eikä paikalla tainnut olla yhtäkään, joka olisi osannut luetella kaikki Skandinavian maat, koska heillä taisi olla vaikeuksia jo erottaa Afrikka ja Amerikka toisistaan.

Tällä kurssilla tehdään 15 sivuinen yksilötyö, loppukoe sekä ryhmätyö, jossa esitellään maailman huippujohtajia. Siinähän sitä johtamista oppii, kun perehtyy johtajien opiskelu- ja työhistoriaan. Kurssilla on pakollinen tutoriaali, jossa sitten esitellään toisillemme näitä johtajia.

Lopuksi palaan vielä tekstin otsikkoon, joka viestii siitä, että täällä on opetustiloissa todella tehokkaat ilmastoinnit. Kun saapuu ulkoa +35 asteen helteestä sisään, tuntuu kuin olisit jääkaappiin joutunut. Siksi pakollinen luentovarustus onkin pitkähihainen paita, jonka voit pukea sisätiloissa yllesi. Kämppiksellä on onneksi mukana reissussa myös suomalaiset villasukat, jotka on sitten mukava pukea ylle pakastearkussa, joita täällä luentosaleiksi kutsutaan. Suomessahan me riisumme päällysvaatteet pois, kun tulemme sisään, mutta täällä on kyllä tehtävä päinvastoin. Sama tilanne vallitsee julkisissa kulkuneuvoissa, kuten busseissa ja lautoissa: Ilmastointi huutaa ylistystään raikkaalle pakkasilmalle. Melkein tulee talvivaatteita ikävä!

Pahin rimanalitus sattui tällä viikolla, kun ulkona satoi kaatamalla. Porukka saapui luennolle katujen tulviessa kuka uiden, kuka kumiveneellä meloen, aivan litimärkinä. Luentosalissa vallitsi tietenkin arktinen ilmasto, joten kostea vaatetus ei kovasti meikäläisiä lämmittänyt. Kaiken lisäksi opettaja ei saapunut luennolle, vaan sinne tuli joku tyyppi häntä sijaistamaan ja laittoi pyörimään pari tuntia kestävän rainan House of Sand and Fog. Muutama tyyppi kävi valittamassa hänelle siitä, kuinka kylmä luentosalissa oli, niin hänpä vetäisi siitä kunnolla herneen nenään ja alkoi meille jotakin avautumaan, ettei ole moisia opiskelijoita ennen nähnyt. No, siellä sitten elävää kuvaa katseltiin ja hypotermiaan vaivuttiin.

Tällaista kivaa tällä kertaa, onneksi minun täytyy mennä kouluun, jota täällä myös yliopistoksi kutsutaan, vain kahtena päivänä viikossa. Viikonlopun ja arkipäivien suhde on siis päässyt kääntymään päälaelleen. Viidellä lepopäivällä viikossa selviää kahden opiskelupäivän aiheuttamasta stressistä mukavasti!

Muistiinpanot 1. Tämän kuvasarjan on tarkoitus osoittaa, kuinka paljon tai vähän on mahdollista tehdä muistiinpanoja samalla luennolla. Kuvissa siis minun sekä kämppisteni muistiinpanot. Arvaa, mitkä kuuluvat kenellekin!

Muistiinpanot 2.

Muistiinpanot 3.

Suomalainen kesäloma

Raskaan, viisi tuntia luennointia sisältäneen kouluviikon jälkeen oli aika lähteä viikonlopun viettoon lomailemaan Pangkorille. Se on piskuinen saari Penangilta etelään, noin puolessa matkassa Penangilta kohti Kuala Lumpuria. Vain suomalaisia sisältänyt kuusikkomme suuntasi sinne viikonlopun viettoon, koska suunnitelmamme matkustaa Indonesiaan katsomaan Lake Tobaa kariutuivat epävarmuuteen, saammeko passimme ajoissa takaisin maahanmuuttoviranomaisilta. Emme siis uskaltaneet varata etukäteen lentoja sinne, vaan pelasimme varman päälle ja varasimme bussiliput Malesian sisällä matkustamista varten. 

Penangilta Pangkorille pääsemiseksi meidän piti aluksi aamutuimaan painella bussilla kämpiltämme Georgetowniin, josta täytyisi siirtyä lautalle mantereen puolelle Butterworthiin, josta taas bussi Lumutiin lähtisi. Mukavasti saimme kiireen itsellemme aikaiseksi, sillä emme ehtineetkään kello 10 lauttaan. Seuraava lautta lähti 20 minuuttia vaille 11, eli siirtymiseen olisi aikaa 20 minuuttia. Soitimme bussiyhtiöön ja pyysimme heitä odottamaan mahdollisesti hieman myöhästyvää matkasakkiamme. He lupasivat meille viisi minuuttia. Kello oli jo tasan, kun pääsimme toiselle puolelle. Otimme ripeästi juoksuaskeleita kuten Amazing Racessa konsanaan ja ehdimme parin minuutin turvin bussiin, johon meidät pakattiin tuota pikaa ja matka alkoi siis vain viisi minuuttia myöhässä meidän takiamme. 

Bussimatkalle tuli hintaa alle 5 euroa per henkilö. Tämä noin 150 kilometrin matka söi kuitenkin aasialaiseen tapaan reilut neljä tuntia, joten matkavauhti ei koko aikaa päätä huimannut. Lisäksi kiertelimme pitkin kyliä kyytimässä paikallisia kotiovilleen. Lumutiin saavuttuamme mielet olivat hieman maassa, koska sade ropisi tasaisen tappavaan tahtiin eikä näyttänyt loppumisen merkkejä. Söimme satamassa ja otimme meno-paluun sisältävät lauttalipun hintaan 10 ringitiä. Matka kesti noin 50 minuuttia, jonka aikana vahdin tiukasti silmät ummessa matkakumppaneideni tavaroita.

Jäimme pois kyydistä Pangkor Townin lauttaterminaalilla ja sateen jatkuessa teimme diilin taksikyydistä yhdessä parin argentiinalaisen kanssa. Siirryimme noin viiden kilometrin matkan Teluk Nipah -nimiselle rannalle, jossa suurin osa saaren edullisesta majoituksesta sijaitsee. Pangkor ei ole samanlainen turistirysä kuten Langkawi, Perhentian ja Tioman ovat. Länsimaisia turisteja, mukana myös isompi joukko suomalaisia, oli paikalle löytänyt. Näiden lisäksi saarta kansoittavat viikonlopun vietossa olevat paikalliset ja singaporelaiset, jotka pulikoivat t-paidoissa ja pitkälahkeisissa housuissa ja snorklaavat pelastusliivit päällä.

Majoitus on saarella kalliimpaa viikonloppuisin ja luonnollisesti high-seasonilla, joka alkaa maalis-huhtikuussa. Edukkaita resortteja oli silti useita tarjolla, joskin hieman laadusta tinkien. Jälleen sain pettyä Lonely Planetin suositukseen, sillä emme ottaneet tarjottua huonetta suositellusta Seagull Beach Resortista. Sen sijaan mukavan majapaikan löysimme Pangkor Inn Chaletista, jonka omistaja tinki itsensä kanssa meille mukavan edullisen majoituksen listahinnoistaan poiketen. Iltaa viettelimme bungaloweissamme simuloiden mökkeillen vietettyä kesälomaa Suomessa: Pelasimme korttia, joimme olutta, läiskimme hyttysiä ja valittelimme jatkuvaa sadetta. Saunaa meillä ei sentään paikalla ollut. Onneksi lähes jokaisella pojalla oli matkassaan sateenvarjo, tuo pieleen menneen aurinkoloman pelastaja.

Saarella tapasimme myös sukulaisia.

Flora, fauna ja jätteet.

Saarella oli runsaasti komean nokan omaavia hornbilleja (suomennos?), joita pääsi kuvaamaan hyvinkin läheltä.

Onneksemme toinen päivä Pangkorilla oli aurinkoinen ja pääsimme biitsille sekä haistelemaan kalastajakylän tunnelmaa (lue: kuivatun kalan kamalaa katkua). Kävelimme noin viiden minuutin matkan pohjoiseen Coral Beachille, joka taitaa olla saaren paras ja suosituin ranta. Siellä uimme, otimme aurinkoa ja tutustuimme suomalais-malesialaiseen seurueeseen, jonka kanssa löimme isovarpaamme yhteen Suomi vs. muu maailma beachfutis-ottelussa. Pahemmitta vammmoitta selvittiin ja erittäin ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa olisi myös ollut saatavilla välittömästi loukkaantumisen tapahduttua.

Coral Beachilla oli Daddy's Cafe, yksi saaren harvoista ravintoloista, joka sijaitsi aivan rannalla. Tomaattikeitto ei oikein pojille tahtonut maistua, kuulemma se oli liian tomaattista. Epäilen kuitenkin vahvasti, että syynä saattoi myös olla se, että pojille maistui keitto liiankin hyvin edellisenä iltana. Itse olin vallan tyytyväinen kanalla ja kasviksilla täytettyyn pitaleipääni.

Kaikenkaikkiaan vietimme Pangkorilla kolme yötä eli pitkän viikonlopun. Oikeastaan mitään ihmeellisempää tehtävää ja nähtävää ei saarella ollut. Ajankulu koostui päivin lähinnä vesi- ja ranta-aktiviteeteistä. Menevää yöelämää on saarelta turha hakea, sillä ainakaan Teluk Nipahissa ei ollut ainuttakaan myöhään auki olevaa baaria saatikka sitten klubia. Paras ratkaisu onkin siis tulla isommalla porukalla ja järjestää aivan omat bileet.

Pangkor ei saa minulta edes rauhallisuutensa ansiosta paratiisisaaren arvonimeä. Vaikka viidakkoa ja hiljaisia rantoja riittää, ne ovat myös hieman roskaisia, eikä vesikään ole aivan huippukirkasta.  Aurinkoa kuitenkin riitti mukavasti. Siksi muistutuksena kaikille, jotka eivät ole onnistuneet hankkimaan samanlaista suojaväriä kuin allekirjoittanut: Käyttäkää auringolta suojaavaa rasvaa, vaatteita ja pysykää varjossa, jotta ette saa palovammoja! Toisaalta aloe vera -geelien valmistajat rikastuivat taas matkakumppaneideni matkakassan kustannuksella, sen verran punaisia kavereita pois saarelta lähti seurassani.

Poislähtiessämme mantereen puolella olevassa kaupungissa, Lumutissa, ravintolassa bussia odotellessamme kohtasimme suomalaisen porukan, joka oli töissä kyseisessä kaupungissa telakalla. Pisimpään viipyneet olivat olleet Malesiassa jo neljä vuotta, mutta jotkut vasta joitain kuukausia. Ilmeisesti varsinaisia työviisumeita ei kavereilla ollut, sillä he puhuivat joutuvansa aina välillä heittämään visa runnit ympäröiviin maihin. Joka tapaukselta heiltä saimme kannustusta muistaa myös opiskella täällä ollessamme.

Pangkorissa kalastus on elinkeinona edelleen voimissaan, vaikka myös turismiin on alettu syytää rahaa.

Yhteenvetona tahtoisin tästä reissusta sanoa neuvon, jonka kuulin reissun aikana ystävältäni: Kädestä kiinni, niin siitä se lähtee. Seuraavaa reissua odotellen,

Ahti

Keskustakierroksella Kuala Lumpurissa, osa 2

Tällä kertaa suunnataan Kuala Lumpurin keskustassa juuri vastakkaiselle laidalle kuin missä edellisellä kerralla vieraillut Petronasin kaksoistornit nököttävät, nimittäin Lake Gardens -alueelle.

Times Squaren vieressä seisoo näppärästi Imbin monorail-asema, joten sillä siirtää itsensä huokeaan 1,60 ringitin hintaan KL Sentraliin, jonka vieressä Lake Gardens sijaitsee. Luulisi, että alueelle pääsisi Sentralilta näppärästi jalkaisin, mutta luulo ei ole täällä todellakaan tiedon väärti.

Etenkin Malesian taksikuskit ovat tainneet tehdä pimeän diilin maankäyttöviranomaisten kanssa, sillä autolla tuntuisi täällä pääsevän joka paikkaan - vaikka Kinabalu-vuoren huipulle. Jalkaisin kohteisiin pyrkiminen on puolestaan usein enemmän tai vähemmän hankalaa. Tästä käytännön esimerkkinä on siirtymäni Sentralilta Lake Gardensiin. Ensin taivalsin vajaan kilometrin autotiesillalle, joka ylittää Lake Gardensin ja KL Sentralin välillä makaavan junaradan. Sen jälkeen edessä oli nelikaistainen liikenneväylä, jonka ylittäminen melko riskivapaasti kesti 10 minuuttia. Nyt edessä seisoi Lake Gardens, mutta se oli reunustettu ensin metrisellä aidalla ja sen jälkeen rakennustyömaalla, johon oli kyhätty ympärille viisimetriset peltiseinät. Siispä kiertämään.

Päädyin Kuala Lumpuriin johtavalle valtaväylälle, jonka reunustaa kävelin vastaantulevien autojen kaistalla. Kilometrin päässä vihdoin havaitsin tienpätkän, joka kääntyisi Lake Gardensille, mutta vielä mitä: se oli näppärästi varustettu lukollisella portilla. Odotin, että puistonvartijat menivät ohi ja tietyissä piireissä tunnettuna ninjana heilautin itseni portista yli. (Jälkikäteen tarkasteltuna alueen pääportti taitaa olla lähellä Merdeka-aukiota ja ChangeX suosittelee matkaajan turvallisuuden vuoksi ao. virallista reittiä...)

"Mennään tuosta valtaväylän läpi niin, että heilahtaa!"

Hidaste, ei este.

Itse asiaan

Jos aikaisemmin vierailemaani Bukit Nanas Forest Reserveä voi jollakin tapaa sanoin kuvailla, niin Lake Gardensin kohdalla sanat loppuvat lyhyeen. Käytännössä alue on tropiikkia keskellä suurkaupunkia ja liikenteen häly ei kantaudu alueelle tippaakaan. Alueella tepastellessa pääsee hämmästelemään toinen toistaan erilaisempia kasveja ja sieltä löytyy niin veloitukseton peura-, lintu- kuin perhospuistokin sekä orkidea- ja yrttipuutarhat. Parempi lienee esitellä aluetta kuvien kera kuin koettaa sopertaa jotakin mielen lumoavasta vehreydestä:

Kuvassa satamäärin pähkinöitä: vasemmalla cashewpuu ja taustalla brasilianpähkinä, yksi Amazonin sademetsän suurimmista puista.

Peurapuiston bambeja.

Ananas!

Lake Gardensin maastoilla seisovat myös kansallismuseo ja -moskeija, joissa en tullut käyneeksi, mutta jotka saattaisivat olla kiinnostavia kohteita jatkossa. Historiallinen Merdeka-aukio 95-metrisine lipputankoineen (yksi maailman korkeimmista) on sekin puistoalueen kupeessa, mutta itse olin tuon jo tarkastanut aikaisemmalla kirjastoreissullani.

Keskustakierroksella Kuala Lumpurissa, osa 1

Tänään pyörähdetään Kuala Lumpurin keskustassa Bukit Bintangin kautta Petronasin kaksoistorneille ja sieltä KL Towerille. Matka alkaa tukikohdastamme Berjaya Times Squarelta. Google Maps ei tunne Bukit Nanasin metsäpolkuja, joten alla olevan reitti on suurinpiirteinen.

Näytä suurempi kartta

Bukit Bintang on Kuala Lumpurin shoppailun mekka ja siitä pitävät huolen toinen toistaan laajemmat ostoskeskukset. Muutaman kilometrin säteellä on Sungei Wang, Low Yat, Lot 10, Berjaya Times Square (jossa siis hotellin, elokuvateatterin ja huvipuiston lisäksi on kookas kauppakeskus) sekä Starhill Gallery. Putiikeista irtoaa jos jonkinlaista rompetta paikallisista vaatteista brändituotteisiin.

Bukit Bintangia halkova monorail-linja. Taustalla vahtii KL Tower.

Lot 10:n uumenissa

Bukit Bintangilla nälän yllättäessä suosittelen pistäytymään Jalan Alorille, josta ei ruokapaikkoja ja illan tullen myöskään meininkiä puutu. Allekirjoittaneen suosikkiannos täällä on hokkien mee. Jälkiruoaksi voi testata vaikka ais kacangia durianilla höystettynä. Luvatun törkeälle ao. hedelmä haisee, mutta maku ei ole niin taivaallinen kuin yleensä hehkutetaan. Lisää paikallista meininkiä kattaukseen saa tilaamalla juomaksi teh tarikia. Hedelmämehut ovat myös kova sana täällä maailmankolkassa, mutta itse pyydän jättämään sokerin juomasta pois (muutoin sitä voi olla joukossa varsin reippaasti).


Bukit Bintangilla kohtaa myös kaikenlaisia kaupustelijoita ja ainakin miessukupuolen edustajille satelee kaikenlaisia hieronta- ja seuralaispalvelutarjouksia.

Kaksoistorneille

Petronasin kaksoistorneille heilauttaa itsensä Bukit Bintangilta alta aikayksikön. Aluetta, jossa nämä scifirakennelmalta vivahtavat tornit töröttävät, kutsutaan lyhenteellä KLCC, Kuala Lumpur City Centre ja se on niin sanottua uutta keskustaa Bukit Bintangin edustaessa vanhaa. Jos kaksoistorneihin haluaa päästä vierailemaan, neuvotaan turistioppaissa tulemaan paikalle aamuvarhain, sillä paikkoja ylös torniin myydään päivittäin vain rajoitettu erä. Itse passasin koko ajatuksen ja tarkastelin kaupunkia mieluummin KL Towerista käsin.

Kulissiyliopisto

Opintoni Limkokwing University of Creative Technology -yliopistossa ovat alkaneet pienien Kaakkois-Aasiassa asiaan kuuluvien säätöjen jälkeen. Opintojemme valinnassa mukana ollut naishenkilö lupasi laittaa meille kurssiaikataulut ensin viime viikon torstaina, sitten perjantaina ja ilmoitti lopulta laittavansa ne, kunhan ne valmistuvat. Vieläkään aikatauluja ei ole näkynyt, vaikka kurssit alkoivat jo...

Tiistaina lampsimmekin yliopistolle tarkastamaan kurssiaikatauluja, kun olimme saaneet kuulla jo aikaisemmin opintonsa aloittaneelta suomalaiselta, mistä moiset löytyvät. Koostimme sitten itse lukujärjestykset ja aloitimme opinnot. Oma kurssivalikoimani on seuraava:

• Enterpreneurship and New Venture
• Dynamic Small Business
• Technology and Innovation
• Management Information Systems
• Carees and Human Resource Development

New Venture -opettaja on rento iranilainen, tosin niin ikään iranilainen opiskelukaverini ehti häntä jo kritisoida. Johdon tietojärjestelmiä opettava sälli puolestaan kielsi esimerkiksi kritisoinnin ja argumentoinnin häntä kohtaan, joskin rento on hänkin. Opettajista ei sinänsä olekaan pahaa sanottavaa, toisin kuin opintosuunnittelijoista. Arvostan Suomen opintosuunnittelijoitamme tämän kokemuksen jälkeen todella paljon.

Puitteet

Yliopiston nettisivuilta voi käydä tiirailemassa paikan puitteita ja hämmästyksekseni ne todella ovat olemassa. Joskin esimerkiksi tietokoneluokista vain yksi on Mac-luokka (varustettu muuten lasiseinällä ja sijoitettu lähimmäksi yleisiä kulkuväyliä). Muissa tietokoneluokissa ruksuttaa pahimmillaan Pentium 2 -luokan PC:t. Yliopiston keskusaukio tuo puolestaan mieleeni kultaiset nuoruusvuodet Suomen diskoissa: tilassa saa tupakoida ja kaiuttimista raikuu jatkuvasti musiikkia varsin kovalla volyymillä (joka toinen biisi on yliopiston oma hengennostatustekele, siis yksi ja sama sävellys). Luokkahuoneet ovat jotakin sanoinkuvaamatonta, tarkasta kuva alla.

Ei jäänyt paljon ringitejä markkinoinnilta luokkahuoneiden kalustukseen...

Tämä jos mikä oikeuttaa kutsumaan yliopistoa kulissiyliopistoksi: suurin osa rahasta laitetaan ulospäin näkyviin puitteisiin ja metrisiin seinälakanoihin, joissa hehkutetaan paikan professoreja henkevien korulauseiden kera. Paikka hehkuttaa myös heillä opiskelevien kansalaisuuksien moninaisuutta ja yleisestikin myy itseään määriin perustuvilla argumenteilla. Laadusta ei paljoa mainita ja mitään mainittavaa ei olisikaan. Voisinkin ehdottaa paikan pomoille, että yliopiston nimen voisi vaihtaa muotoon Limkokwing University of Superficiality.

Edellä mainittua laatua en onneksi odottanutkaan missään muodossaan vaihto-opiskelemaan lähtiessäni, mutta tuo mainittu viivyttely ja aikaansaamattomuus opintosuunnittelussa ovat jotain käsittämätöntä.  Penangilla opiskeleva Tuomas kiteyttikin blogissaan asiaa ehdottamalla, että koko maan nimeksi voisi vaihtaa saman tien Maleksia.

Se, mitä tulin täältä hakemaan, on kuitenkin toteutunut: kurssien alkaessa opiskelijat tulevat yleensä käsi ojossa esittäytymään. Iranilaiset olen todennut tähän mennessä rennoimmiksi kavereiksi, malesialaiset taas eivät usein uskalla länsimaalaisten kanssa juuri toimia. Kulttuurituntemus siis  lisääntynee roimasti tämän opiskelukokemuksen myötä ja se riittää minulle.