Pages

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Pohjois-Borneon rannoilla, osa 3: Mahtava Mt. Kinabalu

Aika:  16.-18.4.
Paikka: Mt. Kinabalu (Sabah, Malesia)
Valuutta: Malesian ringgit (1e ~ 4 MYR)

Maanantaina 16.4. suuntasimme Joonaksen kanssa Kaakkois-Aasian korkeimman vuoren, Mt. Kinabalun, perusperusleiriin, vajaassa kahdessa kilometrissä sijaitsevalle Kinabalu Park HQ:lle. Aikeenamme oli luonnollisesti valloittaa tämä hieman yli neljä kilometriä korkea vuori.

Kiipeilypaketti oli hankittu kaikenlaisten härväilyjen siivittämänä. Ensin saimme tietoomme jonkinlaisen paketin hinnan, 900-950 rm per nuppi. Yli 200 euron hinta kuulosti suolaiselta, mutta odotimme kokemuksen olevan hintansa väärti.

Mutkia matkaan tuli kuitenkin, kun ao. reissujärjestäjä vastasi aina noin viikon viiveellä, että heillä ei ole tilaa majoituksessa. Tuo tila varmastikin täyttyi erinomaisesti sillä aikaa, kun reissujärjestäjä kirjoitti viikon ajan lyhyttä sähköpostivastaustaan…

Otimme yhteyttä toiseen reissujärjestäjään, jolla yhden yön ja kahden päivän kiipeilypaketin hinnaksi tuli 505 rm per pää. Lisäkustannuksia päälle tuli Park HQ:n sisäänpääsymaksusta (15 rm), kyydistä kiipeilyreitin aloituspaikalle (edes-takaisin vajaat 10 rm), oppaasta (noin 60 rm / hlö) sekä yhden yön majoituksesta HQ:ssa (suolaiset 105 rm dormitorysta). Näistä maksuista viimeisen voi välttää, jos suuntaa KK:lta vuorelle vasta kiipeilypäivän aamuna. Yhteensä reissu maksoi siis noin 700 rm per pää sisältäen edellä mainittujen lisäksi seuraavaa:
  • Kaksi buffetaamiaista
  • Kevyt yöpala
  • Lounaseväät
  • Kaksi illallisbuffetia
  • Kiipeilyluvan
  • Kiipeilyvakuutuksen
Itselläni varustusta vuorelle lähti mukaan yhteensä kuutisen kiloa. Koska monia vuorelle suuntaavia kiinnostanee se, millaisilla varusteilla paikalla pärjää, tässä oma listani:
  • Kangaskengät (toimivat aivan hyvin ylös kiivetessä, mutta alaspäin tultaessa olivat varsin liukkaat. Supernainen Jocelyn meni reitin mennen ja tullen Vibrameillaan)
  • Sukat x 2
  • Alushousut x 2
  • Tekninen t-paita
  • Tekninen pitkähihainen t-paita
  • Khmer-huivi
  • Pipo
  • Todella ohuet juoksusormikkaat
  • Sade- / tuulitakki
  • Huppari
  • Ohuet juoksuhousut
  • Eväät (alla lisää asiaa)
  • 1,5 litraa vettä
  • Kamera
  • Sateenvarjo
  • Hygieniaromppeet
  • Rahat ja paperit
  • Otsalamppu
Eväät
  • Viisi pussia itse viriteltyjä trail mixejä (manteli, cashew, goji-marja, kurpitsansiemen, auringonkukansiemen)
  • Kuusi purkkia KK:n kiinalaisessa yrttimarketissa suositeltua yrttijuomaa (laittoi todella jalkaa toisen eteen)
  • 1,5 litraa vettä
  • Spirulinatabletteja
  • Chia-siemeniä
  • Pussillinen luomurusinoita pahimpiin hiilihydraattivajauksiin


Vuoren huipulla lämpötila on noin viisi astetta ja auringonnousua odotellessa tulee vilpoisa, mutta itse kiipeäminen on melko lämmintä puuhaa. Tarpominen lämmittää sen verran, että itse luistelin melko korkeallakin t-paitasillani. Lämmintä tarvittiin päälle huipun lisäksi taukopaikoilla. Sade yllätti retkikuntamme useita kertoja ja niin sadetakille kuin repun sääsuojauksellekin oli tarvetta.



Itse vuoren valloitus aloitettiin tiistaina 17.4. klo 9.30 buffetaamiaisen jälkeen. Ajelimme oppaamme kera Timpohon-portille, josta kävelymatka alkoi. Matkaa taitettavana oli kuusi kilometriä pituus- ja noin 1,4 km korkeussuunnassa. Päämääränä oli vuoren perusleirinä toimiva Laban Rata 3270 metrissä.

Aamiaisnäkymistä komeimpia.
Ensimmäiset 500 metriä taivallettu!
Lounastauko yli 2 km korkeudessa.


Joonas rinteen viidakoissa.
Matka meni rattoisasti viidakkoa hämmästellen ja varrelle pystytetyissä katoksissa taukoa pitäen. Ilma keveni jatkuvasti, mikä etenkin viimeisellä parilla sadalla metrillä tuntui jatkuvana hengästymisenä. Lyhyet tauot auttoivat asiaa. Laban Ratan huoltoyhteys toimii ihmiskantajien voimin, joista kovakuntoisimmat kantavat ylös jopa 50 kg tavaraa. Mitään hypertuettuja kenkiä ei tarvita, vaan jalassa ovat kenties yhdet maailman parhaimmista kengistä, kampungit. Kantolaite on jonkinlainen punottu ranka, jota kannatellaan myös erityisellä otsaliinalla.

Laban Rata, 3+ km

Perusleiri saavutettiin noin neljän tunnin tarpomisen perästä. Paikalla otimme haltuun kuuden hengen huoneen, jossa majoittui myös ruotsalaispariskunta ja kaksi espanjalaista. Tämän jälkeen ahdoimme buffetissa kupolimme täyteen ja katselimme maisemia. Ohessa tutustuimme hollantilaiseen Nadineen ja kanadalaiseen Jocelyniin, jotka kiinnitettiin siltä istumalta Summit Teamiimme.

Laban Rata saavutettu.
Seuraavaksi suunnattiin ottamaan unta palloon ja herätys asetettiin aamuyölle kello kahdeksi. Tein ammattimaisen peliliikkeen ja en nukkunut ennen herätyskellon soittoa silmäystäkään. Liekö vuorenvalloitus jännittänyt.

Huipulle

Kolmen aikaan aamuyöllä kevyen aamuappeen jälkeen aloitimme Mt. Kinabalun korkeimman kohdan, Low’s Peakin, valloitusretken Summit Teamimme ja kahden oppaamme voimin. Otsalamput tulivat todella tarpeeseen pimeässä etenkin siinä vaiheessa, kun vuoren seinämä jyrkkeni ja itseä tuli kiskoa köyttä pitkin ylöspäin.

Reitin hankalimpia kohtia.
Reitti oli paikoin jyrkkä, tosin yhtään varsinaista vertikaalista kiipeilykohtaa ei matkalla ole. Huipun lähestyessä reitti muuttui pikemminkin isoksi kiviaukeaksi, jota oli helpompi taivaltaa. Low’s Peak saavutettiin noin viiden aikaan ja auringonnousua odoteltiin huipulla vajaa tunti.

Summit team - Joonas, Nadine, Jocelyn ja allekirjoittanut & Low's Peak.
Auringon noustua näkymät olivat niin hämmästyttävät, että mitkään kuvat tai kuvailu eivät voi asiaa ilmentää, tässä kuitenkin pari otosta:





Huipulta

Kuuden jälkeen aloitimme laskeutumisen Laban Ratalle. Laskeutuminen on vuorenvalloituksen rankin osuus, saimme huomata. Itselläni polvet irtisanoivat puolet työsuhteestaan, kun jalkalihakset eivät väsyneinä tukeneet laskeutumistouhuja.

Laban Ratalla tankkasimme tukevan aamiaisbuffetin kitoihimme ja tunnin kuluttua jatkoimme laskeutumista Park HQ:lle Summit Teamimme voimin. Olimme noin neljän tunnin perästä takaisin Park HQ:lla ja energiavarastot täytettiin jälleen buffetin herkuin.

Suuntasimme kaikki Mt. Kinabalulta takaisin KK:hon, jossa seuraavana yönä uni tuli kuin katkaisimesta kääntäen. 10 tunnin unien perästä kävimme hartia- ja jalkahieronnassa (60 min 33 rm) sekä hiusten- ja parranleikkuussa (10 rm). Illan tullen nautittiin vielä kerran Filipino Marketin eväitä. Perjantaina oli aika palata lomalta Kuala Lumpuriin, ja paluulentoa ennen kävin Mamutik-saarella snorklaamassa (snorklausmaastot eivät olleet juuri mistään kotoisin esimerkiksi Koh Taon vastaaviin verrattuna) sekä söimme Little Italyssa kohtalokkaan herkullisen illallisen.

Loma Pohjois-Borneon rannikolla oli päätöksessään ja Mt. Kinabalu oli tarjonnut itselleni koko Kaakkois-Aasian loistavimman kokemuksen. Edellinen Jani jäi vuorelle ja alas tuli uusi, entistä ehompi versio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti