Malesian ylängöillä

Taannoin vietettiin lopputenttien viikkoa Limkokwing-yliopiston Business Management & Globalisation -tiedekunnan vaihto-opiskelijoiden parissa. Itselläni oli ohjelmassa neljä tenttiä sekä jokunen kurssityön palautus. Maanantaina olimme muuttaneet Times Squaren lukaalistamme hostelliin Jalan Bukit Bintangin nurkalle.

Selamat datang ke Cameron Highlands.

25.5. otin lopputenttien aiheuttamaa ekstensiivistä stressiä lievittämään suunnakseni parin kilometrin korkeudessa majailevan ylänköalueen, Cameron Highlandsin. Matka-aika bussilla huristellessa Kuala Lumpurista on neljän tunnin hujakoilla. Loppureitti oli aika koukeroista ja jostain syystä paikallisilla tuppaa pukkaamaan matkapahoinvointia erityisen hanakasti, niin myös tällä kertaa.

Kolmesta suuremmasta kaupunkikunnasta koostuvan Cameron Highlandsin (joka on Singaporen kokoinen) bussien pääteasemana palvelee hallintokeskus Tanah Rata, jonka bussiasemalta siis myös itseni lopulta löysin. Hämmästelin suuntia tovin ja paikalle porhalsi minibussi tarjoamaan kyytiä majoitukseen lähistöltä. Takaisin tultaisiin, jos ei miellyttäisi. Hyppäsin kyytiin ja vajaan parin kilometrin matkalla tutustuin minibussin toiseen matkalaiseen, ranskalaiseen Damieniin.

Saavuimme Cameronian Inn -nimiselle majapaikalle ja otimme haltuun dormin hintaan 15 rm. Dormiin majoittui myös yhdysvaltalainen Matthew. Loppuillan käytin tutkiskellessa ympäristöä. Tanah Ratan keskustan kävelee päästä päähän kymmenessä minuutissa ja silti tuolle matkalle on pystytetty kahvila toisensa perään.

Cameronian Inn.

Kuala Lumpurista lähtiessäni myhäilin tyytyväisenä, että pääsisin Cameronilla eroon Starbucks-riippuvuudestani ja vielä mitä: Keskellä Tanah Rataa törrötti mikäpä muukaan kuin Starbucks. Jättikokoinen latte vaihtui sentään pieneen americanoon ja onpa ko. putiikki tyylikkäin Starbucks, jossa olen koskaan käynyt.

Ajatuksia opiskelusta Penangilla

Eroavaisuudet koulutuksessa tuovat kärjistyksiä tähän tekstiin - älä ota liian vakavasti.

Aika on mennyt niin äkkiä! Kurssit ovat enää viimeisen viikon muutamia luentoja ja tenttejä vaille valmiiksi taputeltuja. Olihan se jo tänne tullessa tiedossa, että opetuksen taso ei kykene kilpailemaan suomalaisen opetuksen kanssa, mutta silti se laittaa ihmettelemään. Toiset vaihtarit ovat kokeneet tämän kulttuurishokin selvästi voimakkaammin kuin toiset. Minulla sen sijaat ei ole ollut suuremmin valittamista.

Universiti Sains Malaysian kampusalue on suuri. Se on niin suuri, että alueella kulkee jopa omia bussivuoroja. Alkuaikoina oli joskus vaikeuksia löytää opetustiloja, joita yliopistolla tuntuu olevan riittävästi. Monet luennot pidettiin suurissa saleissa, joissa ilmastointi toimi vähintäänkin tarpeeksi kylmällä.

Opetusvälineet ovat heikkoa tasoa, kuten vaikkapa esimerkiksi äänentoisto. Langattomia mikrofoneja ei ole. Opettajien sähköpostikiintiöt ovat niin pieniä, ettei koulutöitä voi palauttaa sähköpostitse. Opetusmateriaalin jakamiseen käytetään Yahoo-groupeja, joihin joillakin on vaikeuksia liittyä. Lisäksi groupin keskustelualue saattaa olla täynnä roskapostia tyyliin ”Give Your Wife EXPLOSIVE Orgasms Tonight” tai ”2-4 Inches Taller in 8 Weeks”.

Facebook toimii USM:n International Officen virallisena tiedotuskanavana, joten jos et ole siellä, seuraa sitä aktiisesti tai muuten vaan et satu huomaamaan jotain tiedotusta sieltä turhien postausten seasta, saatat jäädä paitsi tärkeästä informaatiosta. Onneksi keskustelu muiden vaihtareiden kanssa korvaa tämän puutteen.

Taas Taolla

Vaihto-opiskelussa Kaakkois-Aasiassa on se hyvä puoli, että kun alkaa tympimään, voi vaihtaa maata päivän varoitusajalla. Koska meillä oli mr. J:n kanssa vielä hyvä määrä selittämättömiä poissaoloja käyttämättä, uhrasimme puolitoista kouluviikkoa Koh Taon reissuun. Kovinkaan suurelta tuo uhraus ei tuntunut, sillä monet luennot oli jälleen kerran peruttu poissaolomme aikana. 

Koh Taoa on tässä blogissa jo hehkutettu niin paljon, että jätän sitä osuutta vähemmälle. Vaikka saari on sukeltajien paratiisi, ovat myös muut saarella vierailleista tutuistani paikasta pitäneet. Penangilta Koh Taolle ei löydy kovinkaan nopeata matkustusvaihtoehtoa. Nopein, mutta kallein tapa olisi lentää KL:n kautta Surathaniin, josta Taolle pääsisi laivalla. Opiskelijabudjetille sopi kuitenkin minibussi, jolle hintaa tuli 120 ringitiä eli noin 30 euroa. 

Minubussi noukki meidät kyytiin ennen aamukuutta ja kolmessa tunnissa olimme Thaimaan rajalla hoitamassa rajamuodollisuuksia. Tullivirkailija oli tiukalla tuulella ja kyseli kovasti, mihin olemme menossa, missä majoitumme ja kuinka kauan viivymme. Eihän meillä tietenkään ollut antaa majapaikkamme osoitetta Koh Taolla, koska emme olleet mitään etukäteen varanneet. Saatuamme 14 päivän leimat passeihimme matka jatkui samaisella minibussilla Hatyaihin, jossa vaihdoimme toiseen minibussiin. 

Surathanissa olimme perillä kahden maissa päivällä. Siitä alkoi sitten yhdeksän tunnin mukava odottelu, koska meidän oli tarkoitus siirtyä klo 23 lähtevällä yölautalla Taolle. Tapoimme aikaa ruokailemalla ja internetissä, kunnes meidät nakattiin satamaan iltasella. Siellä näimme vanhahkon aluksen, jonka määränpäänä oli Koh Tao. Rinkat jätettiin laivan etuosaan. Niihin ei kannata jättää mitään arvokasta tälle matkalle, sillä olen kuullut, että rinkat tutkitaan matkan aikana. Itse kapusimme nukkumatilaan, jossa oli patjaa vierekkäin ja jokaisella nukkujalla tilaa noin puoli metriä. Ahtaudesta huolimatta olin niin väsynyt, että heräsin vasta, kun laiva oli rantautumassa Taolle aamuseitsemältä. Matka-aika oli siis reilusti yli vuorokauden mittainen.

Taolla otimme kuljetuksen saaren pohjoispäähän, jossa söimme Simple Lifessa buffet-aamiaisen. Majapaikaksi valikoitui Sunset Buri Resort, jossa saimme huoneen tuulettimella ja jääkaapilla varustettuna hintaan 600 bahtia (15 euroa) yöltä. Lämmintä vettä ei suihkusta kuitenkaan tullut ja suihkutellessa veden paine ja määrä olivat samaa luokkaa hieman normaalia pahemmin vuotavan hanan kanssa. Mutta eipä sillä väliä. Resort oli aivan rannan tuntumassa ja siellä oli oma uima-allas.

Matkaajat: Peter the Relaxed

Matkaajat-series interviews other travellers about travelling, exchange studies and travelling philosophy.

This time we interview Peter, who is also studying Business Management in Limkokwing University.

Who are you and where do you come from?
My name is Peter, 23 years old, from Germany. In Germany I study at European University of Applied Science, which is located between Bonn and Cologne,

What are you doing in Southeast Asia?
I came for studying, but my aim was also to travel as much as possible during these four and a half months.

What has been the best place you’ve been in or the best experience you’ve had so far in South-East Asia?
I think the best place has been Vietnam, people are very friendly and helpful there. I really think the best experience has been to come here to live together with you, eleven Finnish guys.

In which places have you been traveling?
In Malaysia Cameron Highlands, Melacca, Penang, Tioman islands, Langkawi, Taman Negara, KL and surroundings, Singapore, Vietnam and Thailand. Last year I was in Indonesia.

Where are you heading next and why?
Next journey will be to Cambodia, because I want to see Angkor Wat.

Do you have some kind of a philosophy when traveling?
Yes, of course: Low budget. The cheapest food is always the best. Also don’t stick to those main tourist routes. I try always find the true spirit of the country.

What is the best thing in traveling?
Learning about other cultures, broadening your horizon. It doesn’t have to be with locals, because you can get to meet so many other people as well.

Your best traveling tips?
If you have the time, get into country and start without planning or at least don’t plan too hard. Go with the flow. Try to eat as much local food as possible. And try to avoid diarrhea.

Is change inevitable?
I think yes, because you always change when you see something new, and your mind and way you think about things changes. But I think it’s only good.

Your greetings to blog readers?
If you have time, you should definitely come to South East Asia, because it is amazing.

Matkaaja Immonen: Muutos on väistämätön, mutta sitä ei huomaa reissulla

Matkaajat-sarjassa haastatellaan kanssamatkalaisia reissaamiseen, vaihto-opintoihin ja matkafilosofiaan liittyen. Tällä kertaa haastateltavana on pian vuoden verran Limkokwing-yliopistossa turismia opiskellut Valtteri.

Kuka olet ja mistä tulet?
Valtteri Immonen, Kajaanista, jossa opiskelen AMK:ssa matkailua toista vuotta.

Mitä teet Malesiassa?
Olen täällä vaihto-opiskelemassa, ja elämää opiskelemassa.

Missä olet matkustanut vaihdon aikana?
Ympäri Aasiaa, Indonesiassa, Kambodzassa, Thaimaassa, Malesiassa... Eihän näitä edes muista enää. Kaksi lempparipaikkaa ovat Kambodzhan Sihanoukville ja Indonesian Toba-järvi.

Miltä Kuala Lumpur vaikuttaa?
Alku oli shokki, mutta mitä enemmän tätä on oppinut tuntemaan, sitä loistavammaksi kaupunki on tullut. Täällä näkee mitä vaan. Todella paljon kulttuurien sekoittumista, siitä tykkään. Ei ole kuitenkaan mikään ”truly Asia”, kuten mainostetaan.

Miltä vaikuttavat opinnot Limkokwing-yliopistossa?
Päältä kaunis, sisältä mätä. Koulu tuntuu enemmän bisnekseltä, kuin yliopistolta. Opetuksen laatu business facultyssä on heikkoa, varsinkin verrattuna Suomeen.

Asut Cyberjayassa (lähellä Limkokwing-yliopistoa, n. 30 km KL:n keskustasta), millaista elo on siellä?
Tykkään tosi paljon, KL:n keskustan meno on vähän liian hektistä. Tykkään esimerkiksi asua Kajaanissa rauhallisuuden vuoksi. Siellä tutustuu helpommin ihmisiin opiskelijayhteisön kautta.

Minne suuntaat täältä?
Nyt kun viimeisiä viedään, pitäisi viimeiset mielenkiintoiset kohteet käydä tarkastamassa, sitten takaisin Suomeen. Myanmar olisi tosi mukava, toinen kiinnostava olisi Sri Lanka.

Mikä on filosofiasi matkustaessa?
Tykkään mennä hitaasti paikasta toiseen, en tykkää mennä johonkin paikkaan vain pariksi päiväksi. Toinen juttu on tehdä samanlaisia asioita kuin mitä paikalliset tekevät, esimerkiksi ruokailun ja julkisen liikenteen kohdalla. Yleensä tämä tulevat lisäksi paljon halvemmaksi (kuin turistivaihtoehdot - toim. huom.)

Mikä on parasta matkustamisessa?
Uuden kokeminen, itsensä henkinen kehittäminen ja sen huomaaminen, miten muutokset näkyvät itsessä.

Onko muutos väistämätön?
Ennenkin olen ollut vaihdossa ja muutosta ei itse huomaa, ennen kuin palaa takaisin Suomeen. Suomessa ei mikään olekaan muuttunut, vaikka itse on henkisesti muuttunut. Matkalla sitä ei vielä huomaa. Eli muutos on väistämätön, mutta sitä ei huomaa reissulla.

Matkavinkkisi lukijoille?
Suosittelen, että hakeutuu paikallisten seuraan ja tekee asiat paikalliseen tapaan, siinä oppii eniten. Eikä kiirehdi.

A lecturer with passion

Lokaalit-sarja haastattelee Kaakkois-Aasiassa asuvia elämän synnyistä syvistä. Sarjan kolmannessa osassa haastatellaan yliopistomme iranilaista yrittäjyyden opettajaa, Hashemia.

Lokaalit-series interviews people living in South-East Asia about the Life. This time we interview our Iranian teacher of Entrepreneurship, Hashem.

How would you introduce yourself?

Well, I would like to start from my weaknesses. I am a little bit sensitive person, but I’m trying to work on it. Sometimes I get really stubborn; this, I guess, is inherited from my father.

When I feel with my heart, that something is true I want to act on it. I’m also hard-working, I have goals in my life, without them life would be meaningless. I’m persistent: If I want something, I might be slow, but eventually I’ll be there. Quite independent. Very patient.

I studied in one of the best schools in my country, Iran, and after finishing high school, took the national examination –Konkour-  and got into one of the top five universities back home called Isfahan University of Technology (IUT). I did my bachelor’s degree there and majored in statistics. Then I started my own company and at the same time worked as a deputy manager in a bank.

How did you end up in Kuala Lumpur and what are you doing here?

I moved in 2007. I always wanted to live and work in another country. By the time that I decided to leave Iran, I had three options which were India, Malaysia, and Sweden. I eventually picked Malaysia. 

Surprisingly, I could not speak English when I came to Malaysia, but I knew that I would speak English fluently one day. When the plane landed in Kuala Lumpur International Airport, I was really excited.

If you just forget the taxi drivers in Malaysia, everything else is somehow nice and new. If people ask me “whether I like Malaysia or not?” my answer is very simple: If I didn’t like this country I wouldn’t stay here for five years.

As I came to KL I studied 10 months of English Course in a college called KBU. After finishing my English course, I applied for master’s in two universities and got the approval from Multimedia University. After finishing my master’s, I started a company in education industry where I was the business development director. To follow my goals and passion, I decided to apply for teaching positions in a university or college in Malaysia. Eventually, I was admitted and started working as a lecturer in Limkokwing University of Creative Technology.

How it feels to teach in a university in KL? How are the students?

A multinational environment with students from more than 160 countries around the world is basically a great experience and exposure to people from different cultures and backgrounds. I’m learning from my students about their countries, cultures, and the ways businesses are conducted in their countries. Teaching is quite fun. It’s my passion so it’s quite awesome.

How do you like KL overall?

Except for taxi drivers and public transportation, I love KL. Food is good here and there is variety of choices. Basically you can see whole Asia in Malaysia. I believe that it is because of the multicultural environment of this country.

What are your favorite places here in KL? What about in Malaysia?

Lookout Point, you can see the whole KL from there. And Lankgkawi, of course.

What do you like to do in KL when you have leisure time?

I usually go and try a new restaurant. About local restaurants, one of my favorites is Madam Kwan Restaurant. I also hang out with my friends whenever I have time. I like reading a lot - all kinds of books. I also like watching movies, Godfather is the best of them. I love Beautiful Mind, too.

Do you have some favorite Malaysian dish / food?

Chechen and beef rendang are my favorites. Watermelon here is awesome, I love it very much. I got really sweet teeth and I love chocolate very much.

Do you have life philosophy / vision etc. and if so, would you like to tell, what it is?

Definitely I have. I want to work in education field, that’s why I’m here. I want to contribute to the society where I live in and where I belong to. I hate racism. To me everyone represents him/herself by his mind and heart.

What do you think; is the change inevitable when you are traveling?

I have one recommendation to people younger than me: Travel as much as you can. Even if you don’t have enough money, try to borrow some and at least visit two or three countries around the world. You benefit from travelling definitely. Knowing the cultures, the people, and etc. will help you to grow faster, get more mature, and broaden your horizon.

What kind of greetings you’d like to send to our readers?

I wish them all the best in their life and career path. I hope their life is filled with happiness, success, wealth and health. Never get disappointed and remember that: “a quitter never wins and a winner never quits.” Be a winner, be curious, and change your strategies whenever you find it hard or difficult to reach to your goals. In your life remember one simple thing:

Everyone has a special gift and the only challenge is to find that gift.

Päivä yliopisto-opintoja Kuala Lumpurissa

Nyt kun opinnot Malesiassa ovat kääntymässä loppusuoralle, on hyvä aika perehtyä perinteisen vaihto-opiskelupäivän anatomiaan Kuala Lumpurin Limkokwing-yliopistossa.

Itselläni lukujärjestyksessä on neljä kurssia ja ne ajoittuvat kätevästi tiistain ja torstain välille. Jokaisella kurssilla, yhtä lukuun ottamatta, on yksi luentokerta ja yksi ”tutorial” viikossa. Luentojen pituus vaihtelee parista tunnista kolmeen tuntiin ja tutorialit ovat usein lyhyempiä. Tutorialien aikana tehdään yleensä pohdintatehtäviä käsiteltyjen aiheiden parissa yksin tai ryhmässä.

Aamunäkymä Times Squarella.

07.00 - Herätys. Päivä alkaa tunnin normaalia myöhemmin, koska olen ollut flunssassa. Normaalisti suuntaan kuudelta alakerran salille jumppailemaan.

08.30 - Aamutoimien ja -evästelyjen jälkeen suuntaamme koululle. Jos meitä on lähdössä viisi tai useampi, varaamme yleensä edellisiltana luottokuljettajamme Kennyn olemaan meitä vastassa alhaalla.

Tällä kertaa matkalaisia on neljä ja suuntaamme Times Square -asumuksemme etumaastoon taksia huitomaan. Suureksi hämmästyksekseni saamme taksin, joka suostuu ajamaan mittarilla (ilman mittaria ajavien taksien kanssa sovittavat hinnat ovat helposti kaksinkertaiset mittaritaksoihin verrattuna).

Kohti Cyberjayaa, matkaa kämpältä reilut 30 km.

09.10 - Saavumme LUCTin kampukselle ja suuntaan ensimmäiselle oppitunnilleni, Technology and Innovation -kurssin tutorialille. Luokka on tyhjä ja opettaja tulee sisään vasta varttia vaille 10.

09.50 - Saamme tehtäväksemme vertailla ryhmässä UPS:n ja FedExin yhteiskunnallista panosta. Tiimissä olen minä ja neljä malesialaista. Selitän opiskelijaystävilleni, että Malesiassa tiemmä varsin yleinen, 98-prosenttinen copy-paste -tekniikka tehtävien teossa ei oikein toimisi Suomessa. Ohessa joudun videokuvausta opettelevien opiskelijoiden jonkinlaiseen Nokia-mainosvideoon.

11.00 - Ryhmätyö on valmis, se tulostetaan ja allekirjoitetaan. Suuntaan Plazalle eli kampuksen keskusaukiolle, jossa kaikki ruokapaikat sijaitsevat. Bongaan matkalla opiskelijoiden myyjäiset ja yhdellä kojuista maailman siisteimmän kauppakassin. Menen tutustumaan tarkemmin ja juteltuani opiskelijoiden kanssa huomaan, että kaikki tuotteet on tehty kierrätysmateriaaleista. Olisin ostanut kauppakassin muutoinkin ja nyt sijoitan varmuudella 20 ringitiä tuohon design-helmeen.

Kampuksen ekokauppa.

11.15 - Ostan Wings-kahvilan rosemary chicken -annoksen perinteisen ”no french fries or bread, more vegetables, please” lausahduksen saattelemana. Lounastan sen ja ohessa tuumiskelen tulevia kurssitöitäni.

13.00 - Suuntaan tietokoneluokkaan hankkimaan tietoa kurssitöitäni sekä Hong Kongin reissua varten.

LUCTin Walk of Fame.

14.50 - Reippailen Small Dynamic Business -kurssin tunnille, jossa turistaan tällä kertaa liiketoimintasuunnitelman saloista. Ennen tuntia juttelen paikallisten kanssa mm. taannoisesta mielenosoituksesta Merdeka-aukiolla sekä Nokian menestyksen hiipumisesta.

16.00 - Tunti päättyy ja soitan Enterpreneurship & New Venture -kurssimme opettajalle Hashemille, jonka kanssa olen sopinut haastattelun. Teemme haastattelun Plazalla.

17.00 - Suuntaamme saksalaisen Tobiaksen ja Heiken kera takaisin keskustaan Heiken käytössä olevalla autolla. Olen perillä liikenneruuhkien viivästyttämänä Times Squarella noin klo 19 ja koulupäivä on jälleen pulkassa.

Matkaajat: Nadine and the Best Experience in Life

Matkaajat-series interviews other travellers about travelling, exchange studies and travelling philosophy.

This time we email interviewed Nadine, who was also a part of our Mt. Kinabalu Summit team.

Who are you and where do you come from?

My name is Nadine Simoen, 24 years old and I’m from the Netherlands, living in Rotterdam. I just graduated last year in Sports Marketing (Bachelor of Commerce) and when I’m back home (which is already the 4th of May) I have to look for a job and hopefully I will find one in the sports business.

What are you doing in Southeast Asia?

After graduation I really wanted to travel around and I chose Southeast Asia. So I’m backpacking together with my friend Lisa for total of 4 months, including countries like Vietnam, Laos, Cambodia, Thailand, Malaysia and Indonesia.

What has been the best place you’ve been in or the best experience you’ve had so far in Southeast Asia?

It’s hard for me to name just one place or one county because I think every country has something special to offer.

But there are definitely some highlights. In Vietnam I really liked Hoi An. The place is really cute and picturesque, and the atmosphere is really nice. For me it was really special because I was there during TET (Chinese New Year). After the fire show at 12 o’ clock we ended up drinking and dancing with some locals and other tourists. Great experience!

Next best place in Vietnam was Sapa where I did trekking for 2 days through the mountains and rice fields. Amazing landscape and we had a really nice guide who explained their way of living. For example she was sent to the marriage market when she was 15 years old.

In Laos I had a really great time in Vang Vieng. After one month of traveling through Vietnam it was really nice to be stuck in one place to party and meet other people.

I thought Cambodia was really impressive because of its history. In the first two months I started reading about the Khmer rouge. Visiting the Killing Fields was really special experience. I was traveling with three other people. We visited the fields for 3 hours and we hardly said anything to each other. It’s a really sad story and you’re definitely going to imagine the impact which it had and still has on the country.

I really liked the northern part of Thailand. One of the highlights was a scooter trip from Pai to Chiang Mai for about 5 hours. Great scenery! And of course the islands in Thailand were amazing. One of the best experiences over there was getting my Open Water certificate. And great food! I love Pad Thai!

I also went to the Full Moon Party, which was the best party in South-East Asia. We just overstayed our visa for that and it was definitely worth it. After lot of partying on the other Islands it was relieving to finally hear some good music, and with thousands of people on the beach dancing till sunrise - an experience you never forget.

Sulotuoksuinen satama

Aika:  4.-7.4.
Paikat: Hong Kong, Shenzhen
Valuutat: Hong Kongin dollari (1 eur ~ 10 HKD), Kiinan yuan eli Renminbi (1 eur ~ 8 CNY)

Kantonin Kiinaksi otsikko kääntyy karkeasti muotoon Hong Kong ja tuohon ihmemaahan suuntautui reilun viikonlopun mittainen ekskursiomme. Välissä piipahdettiin myös Manner-Kiinassa, Shenzhenissä.

Koska matka-aikamme ei sattunut täysin päällekkäin aloitan minä (Jani) matkaturinoinnin, keskiosuudessa turinoimme yhdessä tuumin ja loppusilauksen tarjoilee herra Viita.

Perjantaina 4.5. otin Kuala Lumpurista suunnakseni lentokentän Hong Kongiin lentääkseni. Matkalla kentälle juttelin AirAsian lentoemännän kanssa ja hän muun muassa kertoi työn olevan varsin raskasta, minkä voi helposti todeta myös ko. yhtiön lennoilla matkustamohenkilökunnan ilmeitä tekohymyn alta tulkiten.

AinaMyöhässä-lentoyhtiön lento Hong Kongiin oli odotetusti tunnin myöhässä, joten ehdin lukea kirjallisuusklassikoita LCCT:n odotustiloissa pidempään.

Lennolla tutustuin malesialaiseen pariskuntaan, jotka olivat ensimmäistä kertaa matkalla Hong Kongiin (jatkossa HK). Perillä HKIA-lentokentällä kävimme lunastamassa mainiot Octopus-maksukortit 150 HKD hintaan. Korteilla pystyy maksamaan niin liikennöintivälineissä kuin juoma-automaateillakin ja korttimaksu on poikkeuksetta dollarin-pari käteismaksua edullisempi.

Malesialaispariskunnan kera suuntasimme bussilla A21 lentokentältä Kowlooniin Tsim Sha Tsuihin. Bussin ovien auetessa kimppuun hyökkäsi ainakin seitsemän paikallista tarjoamaan väärennettyjä kelloja, pukuja ja majoitusta. Missään Kaakkois-Aasiassa en ole kokenut niin aggressiivista päällekäyntiä.

Selvitimme edulliseksi mainitun Garden Hostelin sijainnin ja sen löydettyämme asetuimme taloksi. 80 dollaria kustantanut dorm-majoitus oli rähjäinen kuin mikä, mutta paikalle majoittuneet ihmiset pelastivat paljon. Malesialainen Bob tunsi Hong Kongin kuin omat taskunsa ja kertoi vinkkejä minkä ehti. Paikalle oli majoittunut myös australialainen muusikko, joka oli jumissa Hong Kongissa, kunnes saisi uuden passin Kiinaan, jossa hän asusteli.