Maapalloilija - matkablogi on nähnyt päivänvalon!

Ahti on aloittanut uuden reissublogin nimimerkillä Maapalloilija. Blogi löytyy osoitteesta maapalloilija.com. Sieltä löytyy tällä hetkellä kattava paketti tietoa Kuuban matkailusta.

Maapalloilijaa kannattaa seurata myös YouTubessa, Instagramissa ja Facebookissa.

Pohdittavaa tuleville vaihtareille

Vaikka kirjoittaisin kuinka paljon tahansa, en pysty tyhjentävästi selittämään, millaista on vaihto-opiskella Malesiassa. Suomessa ennen matkaan lähtemistä tiesin suurin piirtein vain sen, että siellä on lämmin. Olin toki lukenut vaihtoraportteja ja -blogeja etukäteen, ja suosittelenkin tätä kaikille orientoitumiseksi. Hyvää pohjustusta vaihto-opiskeluun oli myös käydä Asian Business and Culture -kursseja Tampereen yliopistossa.

Kirjoitan tämän siksi, että seuraavien vaihtoonlähtijöiden olisi helpompi valmistautua aikaansa Malesiassa, sillä henkinen valmistautuminen tulevaan ei liene koskaan pahitteeksi. Erityisesti muutamilla suomalaisilla kulttuurishokki iski yllättävän voimakkaasti. Se tietysti vaikeutti huomattavasti vaihto-opiskeluajasta nauttimista. Valmistautumattomuus ja ylisuuret odotukset aikaisemmin vaihdossa olleiden ihmisten hehkutusten pohjalta olivat varmasti yksi syy tähän. Suurimmalla osalla, kuten minulla, ei kuitenkaan ollut mitään hätää koko reissunsa aikana ja suurin osa porukasta nautti täysin siemauksin joka hetkestä. Silti haluan vielä tuoda esille muutaman seikan.

Malesiaan vaihtoon lähtijöille tiedoksi, että maa todellakin on muslimimaa. Se näkyy ja kuuluu katukuvassa. Monet paikalliset naiset pukeutuvat huntuihin ja länsimaistenkin naisten on syytä kiinnittää huomiota pukeutumiseensa. Liian vähissä vaatteissa kulkiessa voi joutua ahdistelun kohteeksi, ja moskeijat kannattaa ainakin kiertää kaukaa. Rukouskutsut kajahtelevat moskeijoista viisi kertaa viikon jokaisena päivänä alkaen aamulla kuuden aikoihin. Esimerkiksi E-Parkin C-blokissa läheisen moskeijan ämyrit olivat aivan ikkunoidemme alla.

Malesia ei ole, ainakaan vielä, kehittynyt ja korkean tulotason valtio, vaikka se onkin yksi Kaakkois-Aasian kehittyneimmistä maista. Monet ihmiset tulevat siellä toimeen muutamalla sadalla eurolla kuukaudessa ja ihmettelevät länsimaiden korkeaa hintatasoa. Malesiassa esiintyy vielä runsaasti korruptiota, vaikka siihen tavallinen matkailija ei välttämättä törmääkään. Vaikkapa liikennepoliisin voi helposti lahjoa muutamalla kymmenellä eurolla. Julkinen liikenne esimerkiksi Penangilla on surkeasti organisoitu ja tehoton. Opetuksen taso ei lähelläkään sitä, mihin olemme Suomessa tottuneet.

Malesia ei ole länsimainen valtio. Siellä on omat tapansa ja kulttuurinsa. Aikakäsitys on paljon liukuvampi kuin meillä Suomessa, jossa olemme kovin tottuneet täsmällisyyteen. Bussit saattavat lähteä tunninkin myöhässä.

Byrokratiaa on paljon ja monet asiat etenevät erittäin hitaasti Kaakkois-Aasiassa. Tuntuu, että monet yksinkertaisetkin asiat on tehty kovin hankaliksi. Suomalaisena täällä saa opetella kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, kun asiat eivät toimikaan ”hyvin” ja samalla tavalla kuin kotimaassa. Odottelua ja papereiden pyörittämistä on tiedossa Malesiaan menijöille.

Malesia ja Suomi ovat todella erilaisia paikkoja. Ne ovat paljon erilaisempia kuin osasin kuvitellakaan, enkä kaikkia eroavaisuuksia osaisi mitenkään sanoin kuvaillakaan. Jotkin asiat ovat paremmin Malesiassa, jotkut taas Suomessa. Malesialaiset ovat ylpeitä maastaan ja malesialaisuudestaan, samoin kuin me olemme kotimaastamme ja suomalaisuudestamme. Lyhyesti sanottuna neuvoni vaihtarille on, että varaudu erilaisuuteen.

Tämän tekstin tarkoituksena ei todellakaan ollut pelotella tulevia vaihtoon lähtijöitä, vaan saada  teidät pohtimaan suhtautumistanne uusiin kulttuureihin ja elämäntapaan. Kun olet henkisesti valmis lähtemään, selviät Malesiassa hienosti. Painotan vielä, että suurimmalla osalla vaihto-opiskelijoista ei ollut ongelmia kulttuurishokin kanssa. Itse ainakin osasin nauttia joka hetkestä täysin siemauksin. Vaihto-opiskelu Malesiassa oli uskomaton kokemus, joka ei helposti unohdu. Ainakin minulle se oli elämäni tärkein kokemus tähän mennessä.

Tsemppiä kaikille vaihtoa suunnitteleville, lähtekää rohkeasti maailmalle!

Paljoa en reissuun tavaraa ottanut, mutta näin paljon piti kantaa kotiin.

65-litrainen rinkkani kotimatkaa varten pakattuna oli aivan täysi ja painoi lähemmäs 20 kiloa. Pienemmällä rinkalla en olisi selvinnyt.

Malesialainen pullonavaustekniikka.

Noin 1 ringitin arvoinen syntymäpäiväkortti.

Vaihto-opiskelua E-Parkissa.

Joskus ihminen tulee matkallaan risteykseen ja on tehtävä valinta suunnasta.

Todisteita opiskelusta Malesiassa.

Todisteita opiskelemattomuudesta Malesiassa.

Meidän kämppä E-Parkin C-blokissa.

Reissun TOP3

Listailen alle muutamia reissun TOP3-listoja.

TOP3 reissuvarusteet

1. Rahavyö. Vaatteiden alle, lähelle ihoa sijoitettavaan vyöhön on mukava pakata arvoesineet, kuten passi, pankkikortit ja isommat määrät käteistä. Esineet kannattaa vielä suojata suljettavaan pussiin, sillä hikoilu on näissä olosuhteissa taattua. Kestävää rahavyötä en ole vielä löytänyt Aasiasta enkä Suomesta.

2. Rinkka. On se vaan ollut monta kertaa säälittävää katsoa, kun porukka raahaa mitä huonoimmissa olosuhteissa järkyttävän isoja matkalaukkuja. 

3. Travel kit, joka sisältää niskatuen, silmälaput ja korvatulpat. Setti auttaa nukkumaan pahemmissakin paikoissa.

TOP3 kulkuneuvot:

1.    Omat jalat. Näitä käyttämällä pääsee näkemään vaikka mitä ja ilmaiseksi. Samalla tulee pientä kuntoilua. Tällä reissulla on tullut laitettua jalkaa toisen eteen varmasti satoja kilometrejä.

2.    Sleeping bus. Näitä on niin moneen lähtöön, mutta kun hyvä sattuu kohdalle, niin matka taittuu mukavasti nukkuen. Samalla säästää majoituskustannuksissa. 

3.    Halpalennot Aasiassa. Lentokoneella pääsee paikasta toiseen nopeasti ja Aasiassa jopa halvalla.

TOP3 järkyttäjät:

1.    Sotamuseo, HCMC, Vietnam: Paljon tarinoita ja kuvamateriaalia Vietnamin sodan hirveyksistä.
2.    Tuol Sleng –vankilamuseo (S-21), Phnom Penh, Kambodza: Toveri numero yhden, Pol Potin, järjestämän kidutuksen keskeisiä paikkoja. Kaikki kauheudet ovat tapahtuneet vain joitakin vuosikymmeniä sitten.
3.    Liikenneonnettomuus, Vietnam. Moottoripyöräpojat törmäsivät nokikkain auton kanssa silmiemme edessä ja olimme melkein itse törmäyksen kohteena.

TOP3 matkaelektroniikka

1.    Kamera, jolla kuvata muistot talteen. Minulla oli matkassa vain pieni digikamera, Canon Ixus 220 HS (12,1 megapikseliä). Kiitosta se saa hyvästä hinta/laatu-suhteesta, pienestä koosta (helppo kantaa mukana) sekä hyvälaatuisesta HD-videokuvasta. Miinusta tulee siitä, että musta mattamaalipinta on alkanut kulua pois jo puolen puoden käytön aikana. Erityismaininta kolmevuotisesta takuusta, jonka sain jälleenmyyjältä. Lisävarusteina minulla on matkassa kaksi vara-akkua ja kolme 8 gigatavun muistikorttia.
2.    Kannettava tietokone. Pakko oli ottaa kone mukaan, koska sitä tarvitsee opiskeluhommissa. Reissussa pääsee myös mukavasti pitämään yhteyttä koti-Suomeen Facebookilla ja Skypellä sekä blogia päivittämään. Wifi löytyy lähes jokapuolelta Kaakkois-Aasiaa, tosin yhteys on usein tuskastuttavan hidas. Minulla on mukanani Lenovon S205 Ideapad. Jälleen tulee hinta/laatu-suhteesta kiitosta. 11 tuumaiseen näyttöön olen tottunut hyvin ja pienen kokonsa ansiosta kone kulkee mukavasti matkassa. Joidenkin näppäinten paikkoihin totuttelu vei hiukan aikaa. Näyttö vaikuttaa helposti naarmuuntuvalta. Elokuvia ei pysty katselemaan  tärisevissä olosuhteissa.
3.    MP3-soitin. Matkustaessa aikaa saa kulutettua mukavasti kuuntelemalla mielimusiikkiaan. Otin matkaan vanhana Trekstor-merkkisen soittimeni, joka kuitenkin hajosi, kun pudotin sen asfalttiin. Laitteen näyttö oli myös hieman huono, mutta muuten hintansa väärti peli ja neljän gigan kapasiteetti riitti hyvin.

TOP3 kirjat, jotka luin reissussa

1.    Lance Armstrongin elämäkerta. Enpä tiennyt pyöräilystä juuri mitään ennen kirjan lukemista. Lance kertoo, kuinka selvisi 25-vuotiaana taistelusta syöpää vastaan ja nousi moninkertaiseksi Tour de France –voittajaksi.
2.    Air Babylon. Hauska ja viihdyttävä kirja, joka kertoo lentokenttähenkilökunnan työstä. Kirja kertoo tositarinoita kulissien takaa ja paljastukset ovat hauskoja, mutta myös karmivia. Jos epäilet lentämistä, älä lue tätä. Ja muista kohdella lentoyhtiöiden henkilökuntaa kunnolla jo lähtöselvityksessä. Muuten matkastasi saattaa tulla erittäin ikivä esimerkiksi matkustamohenkilökunnan laittaessa sinut istumaan ikävimmän asiakkaan viereen, pieraisee naamallesi koneessa tai pyörittää pihvisi vessan lattialla ennen tarjoilua tai lisää juomaasi laksatiivia.
3.    Steven D. Levitt & Stephen J. Dubner, Freakonomics – A Rogue Economist Explores The Hidden Side Of Everything. Kirjassa käsitellään erilaista taloustiedettä, mm. kumpi on vaarallisempi, uima-allas vai käsiase.

TOP3 riisimätöt

1.    Fried rice chicken with cashew nuts, Thaimaa. Miksi cashew nut -settiä ei saa Malesiasta?
2.    Fried rice with satay, Indonesia. Satay-lihatikut ovat parhaimmillaan erittäin herkullisia marinadin ansiosta.
3.    Sweet and sour chicken with rice, Hola Café, Penang Malesia. Viiden ringitin annos toimi minulla koko reissun ajan.

TOP3 muita huippuruokia Kaakkois-Aasiassa

1.    Naan-leipä ja tandorin kana, intialaiset ravintolat mm. Penangilla Little Indiassa, Georgetownissa. Pakko maistaa!  Syö käsin, kuten paikalliset, se on helpointa. Ja on halpaa.
2.    Grillivartaat, Koh Tao, Thaimaa. Edulliseen 120-150 bahtin hintaa sai kaksi varrasta (valittavana kanaa, possua ja nautaa), jotka sisälsivät myös hedelmiä ja vihanneksia. Grillausmarinadi saa varsinkin kanan maistumaan mahtavalta. Annokseen kuului myös uuniperuna ja salaattia.
3.    Pancake, saatavilla ympäri Kaakkois-Aasiaa katukojuista. Pannukakun saa mieleisillään täytteillä, kuten vaikkapa banaanilla. Esimerkiksi Koh Taolla annoksen valmistamiseen kuului oleellisena osana kokin oma show. Gili Trawanganilla ruokatorilta ostettu jälkkäri-pannari taas oli niin iso, etten kyennyt syömään sitä kokonaan.

Kun aasialainen ruoka alkaa kyllästyttämään, niin silloin vedetään mättöä naamariin.

TOP3 roskaruoat:

1.    Black Cat, Ho Chi Minh City, Vietnam: Reissun parhaat burgerit. Erikoisuutena 1,5 kiloa painava hampurilainen.
2.    PizzaExpress, Hong Kong: Kallis, mutta reissun parhaat pizzat.
3.    Hungry, Vientiane, Laos: Tuoreita burgereita katukioskista edulliseen hintaan!

TOP3 kaupungit Kaakkois-Aasiassa

1.    Singapore, Kaakkois-Aasian helmi ja kehittynein kaupunki. Kiiteltyjä kohteita ovat mm. eläintarha ja Universal Studios. Kallis.
2.    Hong Kong (sijaitsee kylläkin Kiinassa). Tarjoaa monenlaisia tunnelmia kiinalaiskortteleissa ja pilvenpiirtäjien väleissä ihmetellessä.
3.    Bangkok tarjoaa jokaiselle jotakin. Kulttuurinnälkäisille riittää nähtävää ja shoppailuhenkisille ostettavaa niin tavarataloista kuin toreiltakin. Kiitosta erityisesti Sky-trainista ja jokiveneistä, jotka helpottivat liikkumista.

Angry Birds flying high

Aika: 3.-5.6.2012

Paikka: Singaporen tasavalta Malakan niemimaan kärjessä

Valuutta: Singaporen dollari SGD, paikallisesti lyhenne S$ (1 SGD on noin 0,60 euroa)

Luennot on USM:ssa lusittu ja edessä on vapaa viikko tenttiin lukemista varten, mikä tarkoittaa sitä, että vaihtarit suuntaavat retkilleen ympäri Kaakkois-Aasiaa. Osa porukasta nauttii Laosista, osa Vietnamista ja onpa Hong Kongiinkin matkaajia. Minä taas suuntasin viikonlopuksi Kluangiin, Malesian eteläosaan Malesian lentisliigan turnaukseen. Näistä lentiskarkeloista kirjoittelen myöhemmin lisää, mutta nyt on päällimmäisenä mielessä Singapore. Saavuin tänne suoraan sunnuntai-iltapäivänä turnauksesta pelikaverin kaverin kyydillä, joten matkanteko taittui joutuin turnauspaikalta Kluangista, josta kilometrejä kertyi Singaporeen reilut sata.

Mukava malesialainen Jeffrey, joka työskentelee Singaporessa, autoili vähiten ruuhkaista reittiä pitkin ja rajamuodollisuudet sujuivat mukavasti autosta nousematta. Jeffrey halusi näyttää minulle yhden suosikkipaikoistaan, Tanjongin rannan Sentosassa, jossa hänen kaverinsa pelailivat rantalentistä. Piitsit näyttivät oikein mukavilta ja alueella oli useita rantalentiskenttiä ja paljon pelaajia pelaamassa. Ensimmäinen fiilikseni oli suru. Suru siksi, että aloin harmitella, miksi en tullut Singaporeen vaihtoon. Tämä paikka vaikutti siltä, johon meikäläinen olisi sopeutunut loistavasti. Rantameininkiä oli kuin Pyynikillä kesän kuumimpina päivinä!

Tällä kertaa ei valitettavast ollut aikaa pelailla rantapalloa Singaporessa, vaan Jeffrey auttoi minua yställisesti ja olisi vielä rahaakin lainannut. Kiitin ja sanoin, että jättäisi minut pois kyydistä jossain alueella, josta voisin katsella edullista majoitusta. Jäin pois Clarke Quayssa, nostin automaatista Singaporen dollareita ja kirjauduin sisään reppureissaajille suunnattuun hostelliin. Siellä otin törkeän hintaisen, 80 dollaria maksavan huoneen, koska halusin nukkua turnausviikonlopun jälkeen kunnolla. Hintaan kuului aamupala, joka osoittautui pelkäksi kahviksi ja paahtoleiväksi.

Ilta kului matkustaessa MRT:llä (Mass Rapid Transit) Raffles Placelle, jossa katselin hienoja näkymiä ja valaistuja pilvenpiirtäjiä. Jatkoin matkaa samaisella kulkuvälineellä Little Indiaan, jossa olin ajatellut ruokailla. Kadut olivat täynnä intialaisia miekkosia, jotka norkoilivat kadunkulmissa. Naiset loistivat poissaolollaan alueella. Astelin erääseen intialaiseen ravintolaan sisään ja setille tuli hintaa vajaat 10 paikallista dollaria. Ei aivan halpaa siis. Tämän jälkeen vetäydyin levolle.

Pilvenpiirtäjiä Singaporen yössä.

An American teacher in Vietnam

Lokaalit-sarja haastattelee Kaakkois-Aasiassa asuvia elämän synnyistä syvistä. Sarjan toisessa osassa haastatellaan yhdysvaltalaista opettajaa Marya, joka on työskennellyt Hanoissa, Vietnamissa yhdeksän kuukautta.

Lokaalit-series interviews people living in South-East Asia about the Life. The series continues with an interview of Mary from USA, who has been working as a teacher in Hanoi, Vietnam for 9 months.

How would you introduce yourself?

I’m a single adult traveler who is looking for both work and travel experiences outside USA.

Where are you specifically from?

My own family is raised in Texas but I was self raised in Minnesota.

How did you end up in Vietnam and where are you living in there?

I’m living in Hanoi. I was looking for career change and I accidentally met a woman who had been teaching over 15 years overseas. She mentored me about that then. Living overseas was also one of the things in my bucket list.

How do you like Vietnam, how about South-East Asia?

What I like the best in Vietnam are the people, and what I dislike the most is the weather. I have not enjoyed of winter there. There are no modern convenices and no heating in buildings which makes the winter quite poor.

What are your favorite places in Vietnam and in South-East Asia?

I’ve been traveling in Cambodia and southern Vietnam. Angkor Wat in Cambodia is fabulous - If you come to South-East Asia just once, you have to see it. There are no particular favorites in Vietnam - I enjoy visiting the provinces instead of the cities in there.

What tips would you give to travelers going to Vietnam?

Remember it is a communist country and that it’s a Third World country. Do not expect anything to operate in western precision and do not expect people to understand English.

What do you like to do when you have leisure time?

Riding bicycle, it is my chief mode of transportation. I am gradually increasing the perimeter of places I know. I enjoy cycling because speed is moderate and thus you can be more observant of the surroundings. Cycling in Hanoi is safe because everyone driving cars or motorcycles has been cycling before and thus they are more considerate.

What is the best way for a curious traveler to approach Vietnamese people?

Many people there really want to practice English, so usually they approach you. Vietnamese are actively seeking contact where they can practice their English.

What about food - what is your favorite Vietnamese food?

Fruits. They have so much more tropical fruits there than there is in the USA…and they are always fresh. You can also get them anywhere. Papaya is my favorite.

Do you have life philosophy and if so, would you like to tell, what it is?

Embrace the change because nothing ever stays the same. If you ignore the change, by the time change is ahead of you, you feel upset. For example I didn’t learn about computers when they came and now they are everywhere.

What kind of greetings you’d like to send to our readers?

In order to grow as members of the World, I think it is important to visit other places and understand how fortunate we are in the country we were raised in.

Hämmästyttävä Toba-järvi

Aika: 6.-9.4.2012

Paikka: Samosir-saari Indonesian Toba-järvellä.

Reitti: Kuala Lumpur - Medan - Parapat - Samosir - Parapat - Medan - KL.

Valuutta: Indonesian rupia (rp), 1 € ~ 12 000 rp.

Ennakkovaroitus: Toba-järvi etenkin yksin matkustaessa oli allekirjoittaneelle niin järjettömän huima kokemus, että edes seuraavaksi kirjoitetut varsin moninaiset sanat ja oheen liitetyt kuvat eivät millään tapaa voi tuosta kokemuksesta kertoa.

Perjantaiaamuna tie vei kohti koko Kaakkois-Aasiassa ennakkoon ykköskohteeksi ajattelemaani Toba-järveä Indonesian Sumatralla. Kahdeksan pintaan lähtenyt aamulento oli melko tiukka valinta, kun ylös piti kömpiä viiden tienoilla ja suunnata kadulle taksikyydin hinnasta tinkimään.

Lennon odottelua LCCT:ssa.

Lento Medaniin oli nopea ja Polonian lentokentällä maahantulosäätöjen jälkeen (visa-on-arrival kustantaa 25 dollaria / 100 MYR) otin törkykalliin taksin Amplaksen bussiterminaaliin. Terminaalilla suuntasin sen bussitoimiston luo, jossa kaikki paikalliset parveilivat. Pieneen konttoriin oli sulloutunut toistakymmentä paikallista ja tiskille päästyäni lunastin paikallisbussilipetin hintaan 25k rp (25 000 Indonesian rupiaa).

Bussin lähtöön oli aikaa kolme tuntia, joten tarkastelin paikan ympäristöä ja päädyin juttelemaan paikallisen Tian kanssa elämästä ja opinnoista. Tia poistui teilleen tuntia ennen oman bussini lähtöä. Kun bussini sitten saapui paikalle, noin 50 indonesialaista hyökkäsi sen etuovea kohti täysin päättömänä laumana. Itse menin bussin takaovesta sisään, istuuduin ja katselin tuota hulvatonta show'ta.

Kokemus tämäkin: Indonesialaisessa paikallisbussissa.

Indonesialainen paikallisbussi on jotain omalla tavallaan kokemisen arvoista. Indonesiassa saa ilmeisesti tupakoida missä tahansa, ja tupakointi maassa näyttää olevan todella yleinen harrastus. Oman tunnelmansa matkaan toi 60 indonesialaista (ja yksi suomalainen) pakattuna arviolta 40 hengen bussiin. Bussimatkan loppupäässä alkoi sataa vettä ja bussin katto oli oman istuimeni kohdalta revennyt jotenkin auki. Vesi tuli suoraan sisään päälleni, joten vietin tunnin matkasta pitäen sateenvarjoa ylläni. Nyt puolestaan paikalliset saivat viihdettä matkalleen.

Matkustamossa: Kuormajuhtana

Lue myös Matkustamossa-sarjan aikaisempi anti: kulkineet, osa 1 ja 2 sekä asiaa valuutasta, matkailijan terveydestä, viisumeista ja majoituksesta.  

Matkaoppaissa ja matkaajien keskustelupalstoilla yleinen vinkki on, että reppureissaajan kannattaa pakata mukaan mahdollisimman vähän tavaraa. Kun jo ennen matkaa kuvitteli, miltä kuorman kanniskelu paikasta toiseen tuntuisi, kaiken maailman aparaatit eivät automaattisesti päätyneet matkakuormaan.

Lähdin matkaan oikeastaan yllättävän kevyesti: 4,5 kg painavalla olkalaukulla ja 6,5 kg painavalla repulla. Painavin matkatavarani on 1,8 kiloa painava kannettava tietokone, joskaan tällaisella laitteella perusreissaaja tuskin edes tekee mitään. Facebook-vierotusoireisiinkin löytyy matkan päältä nettikahviloita aivan riittävästi. Tietokone lähti mukaan blogien kirjoittelun avuksi sekä opintoja silmällä pitäen.

Muutoin pakkauslistani oli jotakuinkin seuraavanlainen:

• Kolme t-paitaa
• Kauluspaita
• Shortsit
• Uimashortsit
• Housut
• 5 x alushousut
• 5 x sukat
• Kengät
• Rahavyö
• Hygieniatarpeet
• Lääkintälaukku
• Asiakirjakansio (lähinnä opiskeluissa tarvittavat todistuskopiot sekä vakuutusasiakirjat)
• Pari kirjaa (tällä hetkellä kirjoja on kuusi ja lisää tekisi mieli ostaa jatkuvasti…)
• Korvatulpat
• Silmäsuoja (mikä lie virallinen nimi tälle silmienpimentäjälle)
• Puhallettava niskatyyny
• Varasilmälasit
• Kamera
• Latauskaapelit kameraan ja tietokoneeseen
• Puhelin
• Päiväkirja
• Kalenteri
• Ulkoinen kovalevy (lähinnä valokuvien varmuuskopiointiin)
• Sadetakki
• Kyniä, riippulukkoja ja muuta pikkusälää

Aasiasta saat kaiken

Yleinen vinkki Kaakkois-Aasiaan matkaaville on, että mukaan et tarvitse mitään - kaiken saa paikan päältä. Uskoin tämän, mutta vasta esimerkiksi Bangkokin Khao San Roadilla kävellessäni tajusin, että täältä todellakin saa kaiken. Vaatteita löytyy joka lähtöön, samoin elektroniikkaa, lääkintätarpeita, urheiluvarusteita, hilavitkuttimia, reppuja, rinkkoja ja vaikka mitä.

Oma matkatavarasaldoni on täydentynyt matkalla esimerkiksi juoksukengillä, kahdella hatulla (mukana ei ollut ensimmäistäkään…) ja rinkalla (reppu meinasi jo ratketa liitoksistaan).

Yleinen vinkki myös on, että tavaran voi heittää roskikseen, kun se menee likaiseksi, ja ostaa uuden tilalle. Tämä ei kuitenkaan kuulosta kovin kestävän matkailun strategialta etenkin, kun kaupungit ovat pullollaan pyykkipalveluita. Noin eurolla (joskus jopa puolella) saa kilon pyykkiä puhtaaksi. Olemmekin hyödyntäneet näitä palveluja jo kymmenkunta kertaa. Mitään edustusvaatteita ei välttämättä kannata pyykättäväksi mihin tahansa antaa, sillä tulos voi olla karu (joskus tuntuu, että vaatteet on pesty 90 asteessa…) Ennen pyykkäystä kannattaa varmistaa, onko kyseessä kone- vai käsipesu.

Rinkkaa ei loppujen lopuksi ole joutunut kantamaan liiaksi mukanaan. Selässä se on ollut lähinnä johonkin uuteen kaupunkiin tullessa ja majoitusta etsiessä, sekä luonnollisesti seuraavaan paikkaan poistuessa.

Lyhyesti vielä tärkeimmän annin kertaus: reppureissaajana kannattaa pakata mahdollisimman kevyesti (et todennäköisesti tarvitse lähellekään niin paljoa rompetta kuin ensin ajattelet), ainakin Kaakkois-Aasian vakiotonteille suuntaavat saavat kaikkea mahdollista paikan päältä ja pyykkipalveluita kannattaa hyödyntää vaatteiden roskiin heittämisen sijaan.

Tähän kirjoitukseen päättyy ChangeX:n Matkustamossa-sarja.

Matkustamossa: Katot päidemme päällä

Lue myös Matkustamossa-sarjan aikaisempi anti: kulkineet, osa 1 ja 2 sekä asiaa valuutasta, matkailijan terveydestä ja viisumeista. 

Reissumme alkoi pehmeästi Bangkokin Silomia lähellä olevan New Road Guest Housen majoituksella. Huoneessa oli kohtuullinen wc, jääkaappi, ilmastointi ja leveä vuode. Majoitus tosin muuttui rankemmaksi jo parin ennalta maksetun yön jälkeen, kun majoituimme samaisen paikan hieman vaatimattomampaan looshiin. Sen kattauksena oli vain kerrossänky ja tuuletin. Suihkutilat ja wc olivat yhteiskäytössä. Bangkokin majoituksen jälkeen on tullut nukuttua nopeasti laskien 16 eri paikassa, jotka ovat vaihdelleet Don Detin rantabungalovista kahdella jättisängyllä ja ilmastoinnilla varustettuun huoneeseen Vang Viengissä.

New Road Guest Housen askeettinen majoitus.

Majoitukset olemme bonganneet pääasiassa Wikitravelin, Trip Advisorin ja vastaavien nettisivujen kautta. Ennakkovarauksia ei ole tehty lukuun ottamatta New Road Guest Housen paria ensimmäistä yötä sekä Bangkokin Khao San Roadin lähellä sijaitsevaa Erawan Housea ja HCMC:n Nguyen Khan Hotelia. Tavallaan ennakkoon varattu oli myös Siem Reapin majoituksemme, kun luotto-tuktukkuskimme Yim oli sellaisen meille jo saapuessamme hoitanut.
 

Monissa paikoissa bussiaseman tai sataman lähellä on aina lauma paikallisia odottamassa seuraavan kuljetuksen saapumista. Sen jälkeen alkaa armoton huutelu kyydeistä ja majoituksista. Esimerkiksi Koh Taolla on katamaraanisatamassa vastassa kymmeniä taksikuskeja, jotka kyyditsevät eri puolilla saarta oleviin majataloihin. Phan Thietissä astuimme bussista ulos ja joku setä oli jo huutelemassa meitä vieressä olevaan majataloon yöksi.
 

Usein majoituksen saaminen on reitillämme ollut siis luvattoman helppoa. Edellä mainitun Erawan Housen varasimme ennakkoon, koska edellisellä kerralla Khao San Roadilta majoitusta etsiessämme jouduimme tyytymään varsin ala-arvoiseen ihmisloukkoon muiden majoitusten ollessa täyteen buukattuja.

Khao San Roadin ihmisloukko.

Pääasiassa majoitusten hintana on ollut korkeintaan 10 euroa per yö per matkaaja, mutta usein olemme selvinneet tätä edullisemmin. Don Detin bungalovi kustansi yötä kohden kaksi euroa per heppu, ja sillä sai yhden reissun parhaimmista auringonlaskunäkymistä.
 

Mr. B's Bungalows @ Don Det.

Yleisesti asutusta säätäessä kannattaa tarkastaa vesihanojen sekä laitteiden toimivuus. Moni Wikitravel-kirjoitus varoittaa myös joissakin majoituskohteissa sängyissä majailevista eliöistä, mutta tällaisiin emme ole törmänneet (emme liioin muihinkaan öttiäisiin muurahaisia lukuun ottamatta). Edellisten lisäksi kannattaa tarvittaessa tarkastaa esimerkiksi wlan-yhteyden sekä omalla lukolla lukittavan kaapin olemassa olo. Maalaisjärjellä näissäkin selviää, luonnollisesti.
 

Jolly Frog Backbackersilla Kanchanaburissa.

Suosituksia
 

Joitakin reissulla käytetyistä majapaikoista, joita voimme suosittella:

• Bangkok - Erawan House (tosin Khao San Roadin yöbileiden meteli kaikui pahasti sisään neljänteen kerrokseen - ehkä alempana sijaitsevat huoneet ovat rauhallisempia)
• Don Det - Mr. B’s Bungalows
• Vang Vieng - Central Backbackers

Näiden lisäksi aikaisempien kirjoitustemme kohdalla on mainittuna majapaikkoja hintoineen (mm. Koh Tao ja HCMC. Muutkaan käyttämämme majatalot eivät ole yhtä lukuun ottamatta olleet varsinaisesti surkeita, mutta niiden taso on varmastikin sitä perushyvää, jota lähes kaikki tarjoavat.

Matkustamossa: Kulkineet, osa 2

Lue myös Matkustamossa-sarjan aikaisempi anti: kulkineet, osa 1 sekä asiaa valuutasta, matkailijan terveydestä ja viisumeista. Tulossa vielä antia ainakin majoituksesta ja reissukamppeista. 


Bussit ja minibussit

Busseilla on tullut liikuttua lähinnä vain pidempiä matkoja. Kaikissa käyttämissämme busseissa on ollut ilmastointi, joka tosin usein huutaa aivan liian kovalla. Sen lisäksi esimerkiksi reitillä Vang Viengiin ilmastointi huusi myös tien hiekat matkustajien päälle. Jostain luin, että VIP-bussi tarkoittaa ilmastoitua laitetta, joten liekö sitten perusbussit ilmastoimattomia.

Paras bussi tähän mennessä on ollut King of Bus -yöbussi Paksesta Vientianeen. Kyyti oli tasainen, ilmastointi sopiva ja vessakin löytyi.

Minibusseissa saa puolestaan poikkeuksetta "polvet suussa"-kokemuksia, kun kahdesalle matkustajapaikalle tungetaan kaksitoista matkustajaa rinkkoineen. Sopu tosin antaa sijaa, ja vaikka kokemus ei olekaan paras mahdollinen, on näistäkin kyydeistä aina selvitty.

Pikaohje polvet suussa matkustamiseen

Esivalmistelut:

• Ota minibussi, jossa on paikka kahdeksalle matkustajalle ja kuskille. 
• Buukkaa matkustajia kyytiin 10-14 kpl.
• Varmista, että jokaisella matkustajalla on mukanaan jumalaton rinkka ja päiväreppu (poikkeuksetta näin on). 
• Jotta ollaan logistisesti oikeilla jäljillä, varataan samaan kyytiin kuljetettavaksi vielä pari laatikollista olutta ja mitä lie romppeita muutama ihmisen kokoinen jätesäkki.
• Kuskin lisäksi varataan vielä mukaan pari kuskin kaveria.

Suoritus:

1. Länkkärit ahdetaan istuimille ja kun ne ovat täynnä, laitetaan länkkärilihaa vähän limittäin, kivasti polvea suuhun.
2. Tungetaan rinkat jokaiseen mahdolliseen rakoon.
3. Lastataan kaikki ylimääräinen rompe katonrajaan, istuimien alle ja muihin rakoihin.
4. Kuskin kavereille poimitaan jostain lasten muovijakkarat, joilla he kyykkivät koko matkan.
5. Rentouttava matka voi alkaa!

Kaksi paikallista matkustajaa sai jälleen matkustaa tyylikkäästi lasten muovijakkaroilla.

Junat

Junilla ollaan puksuteltu Vientianesta Bangkokiin ja Bangkokista Kanchanaburiin. Molemmat olivat yöjunia. Junakyyti on vallan kelpo, vaikka esimerkiksi Bangkokista Kanchanaburiin mennyt juna taisi pysähtyä jonkinlaisella asemalla 10 minuutin välein. Junan kuvittelisi olevan suhteellisen hyvin aikataulussa, mutta toista kieltä kertoi jo Bangkokin päärautatieaseman saapuneiden junien tietotaulu, joka ilmoitti jokaisen junan olleen myöhässä 20-120 minuuttia.

Siirtymäjuna Laosista Thaimaaseen yöjunaan.

Yöjunissa on käytännössä muutamia erilaisia hintaluokkia. Toisessa luokassa matkustetaan koko vaunukunnan kesken vaunun reunalla olevilla makuupaikoilla. Vaunuja on tarjolla sekä tuulettimilla, että ilmaistointilaitteella. Jälkimmäinen on hieman kalliimpi ja aivan pirun kylmä vaihtoehto, todettiin. Toisen luokan junalipun hintaan vaikuttaa lisäksi se, haluaako ylä- vai alavuoteen. Alavuoden on hieman kalliimpi ja leveämmäksi väitetty, mutta eipä tuota eroa juuri ollut.

Ökybudjettimatkaajat voivat törsätä pennosiaan sitten ensimmäisen luokan privaattihytteihin, joista meillä ei ole kokemuksia.

Veneet

Paateilla on tullut huristeltua myös jonkin verran ja pisin siirtymämme on ollut Mekongin suiston reissulla Vietnamin puolelta Kambodzaan. Venekyydissä näkee jälleen hieman erilaisia maisemia, joskaan en suosittele istumapaikkaa läheltä veneen moottoria. Pari-kolme tuntia pakokaasujen hengittelyä sai nupin aika tehokkaasti sekaisin.

Venekyyti Don Detiltä pois ei olisi enää kovin paljoa lastia kaivannut upotakseen...

Veneillä on reissattu myös Bangkokin vakioreiteillä ja luonnollisesti vain veneellä pääsi käsiksi Don Detin ihmeelliseen maailmaan.

Jalkapatikka

Aika runsaasti etenkin alkumatkasta tuli kuljettua käsin ja tämä on suosikkimatkailumuotoni. Kävellen ei toki kannattane lähteä etäisempiin kohteisiin, mutta vaikkapa koko Bangkokin ydinkeskustan kulkee halutessa ja ajan salliessa kävellen. Jälleen kerran tällä tapaa näkee paikallismeininkiä ihan eri tavalla.

Loistava ajatus monilta oli myös juosta Siem Reapista Angkor Watille katsomaan auringonnousua. Oi, jospa oisin saanut olla mukana.

Matkustamossa: Kulkineet, osa 1

Lue myös Matkustamossa-sarjan aikaisempi anti: asiaa valuutasta, matkailijan terveydestä ja viisumeista. Tulossa vielä asiaa ainakin majoituksesta ja reissukamppeista.

Matkan aikana on tullut kuljettua niin hevoskärryillä kuin lava-auton lavallakin. Yleensä jos jotain kyytiä odotellessa näkyviin ilmestyy mitä epätodennäköisin kyyditsemislaite, se on juuri se, jolla matka on tarkoitus taittaa. Ohessa parit näkemykset kulkupeleistä.

Bangkok

Kaupunki ansaitsee oman maininnan sen suhteellisen erinomaisesta julkisesta liikenteestä. Joessa kulkee venereittiiikenne ja yläilmoja halkoo sky train. Maan alta löytyy vielä metro. Bussitkin kaupungissa kulkevat, mutta niiden kanssa pelaaminen voi olla suurempien arvailujen varassa. Jos jonnekin kolkkaan kaupunkia ei julkisilla kulkineilla pääse, on kaupunki lisäksi tuktukien luvattu maa.

Ilmaraiteilla.

Edellä mainituista kulkupeleistä tuli testattua busseja lukuun ottamatta kaikki. Myöskään tuktukilla emme ole Bangkokissa vielä ajelleet ja se johtuu siitä, että mittarillisella taksilla pääse miltei aina edullisemmin kohteeseen, ja vielä ilmastoinnin kera. Esimerkkinä tuktuk-kuskin ”tarjous” Khao San Roadilta päärautatieasemalle, 150 bahtia. Tinkausvaraa ei ollut, kun oli ruuhka-aika ja kaikkea. Otimme taksin kohteeseen ja taisimme maksaa kyydistä 60 bahtia. Jos taksi ei aja mittarilla, saattaa kyydistä sovittu hinta olla samaa luokkaa kuin tuktuk-kuskien pyytämät hinnat.

Sky trainilla tuli mentyä muun muassa Lumphini-puistoon ja MBK- sekä Siam Paragon -ostoskeskuksiin. Vene vei puolestaan näppärästi Wat Arunille ja muiden temppelien suuntaan.

Tuktukit

Tuktukeja ovat etenkin kaikki isommat kaupungit pullollaan ja niitä ei paljoa tarvitse etsiä. Kun astuu miltei mistä tahansa kaupasta tai ravintolasta ulos, kuulee yleensä kysymyksen "tuktuk?" Tuktuk on kätevä aparaatti paikasta toiseen siirtymiseen, kunhan ensin varmistaa, että kuski tietää määränpään ja hinta on sovittu. Kyydeissä on miltei aina tinkimisvaraa - reilustikin. Jos matkustaa useamman ihmisen joukolla, kannattaa myös varmistaa, onko sovittu hinta per pää vai kaikilta yhteensä.

Siem Reapissa, tuolla tuktuk-brändäyksen luvatussa kehdossa, pääsee matkaamaan mm. Playboy-tuktukilla.

Taksit

Taksikuskeilta on hyvä puolestaan kysyä, ajavatko nämä mittarin kera vai eivät. Mittarin kanssa matkan hintaa ei luonnollisesti sovita etukäteen. Osa kuskeista saattaa ajaa mittari pois päällä, jolloin hinta sovitaan ennakkoon. Netissä pyörii kaikenlaisia kokemuksia siitä, miten mittaritaksa on yllättäen pompannut tai vastaavaa. Meille ei näin ole käynyt, mutta ehkä tuolloin kannattaa hieman tentata kuskia ja tarvittaessa pyytää pysäyttämään. Taksikuskitkaan eivät välttämättä tiedä kaikkia kohteita, joskus jopa huonommin kuin tuktuk-kuskit. Bangkokista Kanchanaburiin suunnatessamme pari kuskia ei tiennyt juna-asemaa ollenkaan ja kuski, joka meidät vei perille, taisi kysellä ajo-ohjeita matkalla puhelimitse.

Taksifirmoista luotettavaksi on todettu ainakin Vietnamissa operoiva Mai Linh.

Polku- ja moottoripyörät, cyclot & motot

Moottoripyöriä, skoottereita ja vastaavia on vuokrattavana lähes kaikkialla. Motoja on myös usein tarjolla, ja se tarkoittaa käytännössä kyytiä moottoripyörän selässä. Cyclo taas meinaa kyytiä polkupyörän eteen asetetussa istuimessa.

Moottoripyöriä ja skoottereita saa vuokralle lähes kaikkialta. Polkupyörienkin saatavuus tuntuu olevan heikompi. Olemme vuokranneet polkupyörät neljästi: Phan Thietissä, Don Detillä, Kanchanaburissa ja täällä Koh Taolla. Perusmunamankeli, joita on useimmin tarjolla, on juurikin munamankeli: jostain syystä sporttisempiinkin polkupyöriin istutettu leveä jousisatula ei missään tapauksessa ole ergonomian huipentuma.

Munamankeli (tm).

Yleensä peruspolkupyörä irtoaa päiväksi muutamalla eurolla ja maastopelistä saa maksaa hieman enemmän. Maastopyöräkään ei tosin tee välttämättä autuaaksi, sillä itselläni kahdessa maastopyörässä kolmesta on ollut reippaasti vikoja vaihdeosastolla. Se yksi pyörä olikin sitten parempi kuin omani koti-Suomessa.

Pyörää vuokratessa kannattaa tarkastaa renkaiden ilmanpaine ja jarrut. Useassa paikassa mäet ovat sitä luokkaa, että jarruille on todella tarvetta, jos meinaa mäen alas rullata. Vaihdepyörissä kannattaa koeajaa pyörä reilumminkin. Vaihdeongelmat tulevat esiin yleensä vasta ylämäissä, joten jos sellainen on vierellä, eikun testaamaan. Muutoin pyöräily on loistava tapa liikkua, sillä siinä ehtii katsella maisemia aivan eri tavalla kuin vaikkapa tuktukin kyydissä ja käyhän tuo kuntoilustakin paikoin.

Seuraavassa osassa tutustutaan muun muassa polvet suussa matkustamisen mielenkiintoiseen maailmaan, pysykää kanavalla!

Matkustamossa: Rajakokemuksia

Kierroksellamme maita, joihin muiden muassa suomalaiset tarvitsevat viisumin, ovat Vietnam, Laos ja Kambodza. Thaimaassa ja Malesiassa ei viisumia tarvita heti maahan tullessa, ainoastaan silloin, jos oleskelee alueella pidempään.

Tiukin viisumikokemus, joka matkallamme on sattunut, koskee Vietnamia. Olimme ostaneet lennot Bangkokista Ho Chi Minh Cityyn ja lueskelimme, kuinka viranomaiset eivät päästä maahan ilman viisumia. Suomen ulkoministeriön maatiedotteessakin asiaa korostettiin. Luimme kuitenkin myös useita kokemuksia siitä, että ilman viisumiakin maahan on päässyt. Niinpä rohkenimme yrittää viisumitta, etenkin, kun hätätapauksessa HCMC:n päässä olisi voinut ottaa vielä visa-on-arrivalin.

Ahti meni passintarkastukseen ensin ja virkailija toden totta kysyi häneltä viisumia. Ahti kuitenkin kertoi, että Suomen kansalaiset eivät viisumia tarvitse ja asiaa toiselta virkailijalta tarkastettuaan meitä palvellut virkailija löi leimat paikoilleen ilman putinoita.

Kambodzan viisumi hoidettiin Mekongin suistoalueen reissulla oppaamme toimesta. Hän keräsi tarvittavat rahat, passimme ja maahantulokorttimme. Raja-asemalla passit jaettiin takaisin viisumeineen ja leimoineen. Prosessin yhteydessä piti antaa myös kaksi dollaria rahaa viisumikulujen päälle tulevia käsittelykuluja varten. Jännästi monet tituleeraavat tätä rahaa ”voitelurahaksi”, vaikka ei Suomessa viranomaisten perimiä palvelumaksuja rinnasteta korruptioon…Myös Laosista Thaimaaseen tullessamme tuli maksaa Laosin puolen rajatarkastuksessa 10 000 kipin maksu.

Laosin viisumit hankimme Phnom Penhissä majataloltamme. Prosessissa kesti joku tovi lähenevän viikonlopun vuoksi, mutta niin ikään nämä viisumit tulivat kouriimme helposti. Aina, kun passin joutuu luovuttamaan jollekin paikalliselle taholle, tulee jostain syystä turvaton olo, vaikka minkäänlaisia ongelmia niiden takaisinsaannissa ei ole ollut.

Yleisesti rajanylityksistä todettakoon, että ne eivät ole vastanneet omia mielikuviani ollenkaan. Kuvittelin rajanylityspaikkoja viidakon nielemiksi betonibunkkereiksi, joissa yrmyn näköiset rajavartijat seisovat Kalashnikoviensa kanssa silmä kovana. Todellisuudessa esimerkiksi Kambodzan raja-asema Vietnamista tullessa oli jokirannalle rakennettu viritelmä, jossa oli ravintola, rahanvaihtopiste ja tullimiesten tiloja. Tullimiehiä tosin en tainnut bongata ensimmäistäkään.

Matkustamossa: Terveysturinoita

Kaikenlaisista terveysvaaroista Kaakkois-Aasiassa aina varoitellaan, jopa pelotellaan, mutta kuten Madventures-kaksikkokin totesi, ovat kaikenlaiset käärmepelottelut hieman liioittelua.

Olemme nähneet tähän mennessä kolme käärmettä: yhden Bangkokin halki virtaavassa joessa, yhden kesyn boan Mekongin suistolla ja yhden tapetun kärmeksen Don Detillä. Hämähäkkiosastolla on tullut nähtyä yksi isompi kaveri Bolavenin kukkulalla ja muutoin lähinnä lukin kokoisia kulkijoita. Öttiäisistä rasittavimmat ovat pimeän tultua aktivoituvat hyttyset (jotka tosin kalpenevat suomalaisten vastineidensa rinnalla) sekä ruokapaikoissa pörräävät kärpäset. Katsotaan, mikä muu väitetysti uhkaa matkailijan terveyttä täällä maailmankolkassa.

Katuruokaa ja vatsaväänteitä?

Herkkukirjoituksessa käsittelinkin jo katukeittiöitä, mutta vielä kerran esille tuotakoon, että katukeittiöiden appeet eivät ole aiheuttaneet meille sen pahempia komplikaatioita kuin tasokkaat sisäravintolaruokakaan. Kambodzaan saavuttaessa koimme suurimmat vatsanväänteet. Niiden syy ei varsinaisesti selvinnyt, vaikka epäiltyjen listalla onkin kambodzalainen kana murskattuine luineen. Itse asiassa useammin vatsan väänteitä minulle on aiheuttanut murukahvi. Niina With kertoi myös ChangeX:lle kaakkois-aasialaista ruokakulttuuria liioiteltavan.

Taisteluhaavoja

Pari kertaa reissun aikana on tullut haavoituttua. Ensimmäisen kerran näin kävi Phnom Penhin Water Parkissa, jonka kaakeleiden kunnosta jossain päin nettiä varoiteltiinkin. Sain käteni osumaan altaanreunukseen siihen malliin, että yhteen sormenpäähän tuli reilumpi haava. Tämän jälkeen kuumotti lähinnä se, millaisia eksoottisia bakteereja sinne tahtoisi majoittua. Haava parantui kuitenkin kelvosti.

Kipusensorit olivat koetuksella Vang Viengin kukkula-alueella sijaitsevan luolan uumenissa, jossa sijaitsevaan laguuniin kuljettiin paljasjaloin jonkinlaisen sakeampivetisen altaan läpi. Pohja oli täynnä kivipiikkejä ja räpyläthän menivät täysin rikki. Ei tosin niin pahasti, että se olisi juoksemista haitannut. Betadinea & sideharsoja peliin ja johan lenkki kulki.

Viimeisin taisteluhaavakokoelma tuli snorklatessa hieman liian matalissa vesissä. Korallien terävyyden sai todeta itse hyvinkin näppärästi. Jalkaterä ja käsi ottivat hieman vammoja parista kohteesta, onneksi tosin vain hyvin pintapuolisesti.

Matkadoping

Kuten jo ennen matkalle lähtöä tuli kirjoiteltua, matkailijat on varustettu erinäisin rokottein. Lisäksi nappailemme malarianestolääkkeitä, jotka ostettiin Bangkokin Khao San Roadilta. Kaikenlaisia tarinoita lääkkeiden sivuvaikutuksista saa lukea netistä, mutta ainakaan meille ei ole mitään mainittavia reaktioita tullut. Tiedän myös matkaajia, jotka eivät malarianestolääkkeistä liiemmin perusta ja ymmärrän tämänkin näkökannan täysin.

Koska estolääkitys on lievä antibiootti, saattaa sillä olla myös muita tulehduksia ja vastaavia estäviä vaikutuksia. Muun muassa Vang Viengissä yleinen silmätulehdus ("pink eye") ei kuulemma liiemmin tartu malarianestolääkitystä käyttäviin. Toisaalta taas antibiootti on aina antibiootti.

Allekirjoittaneen lääkintälaukusta löytyy lisäksi lähinnä sidetarpeita. Käsin aterioidessamme olemme käyttäneet apteekeista ostettuja desinfioivia käsipyyhkeitä.

Ravinto-Uni-Liikunta

Tämä terveyden kivijalka kiinnostaa aina itseäni ja vaikka matkalla ei aivan samanlaisiin ravintoihin pääse käsiksi kuin koti-Suomessa, voi ravinnon suhteen silti tehdä jonkinlaisia valintoja. Ateriointi on tullut hoidettua joitakin kertoja pizzalla tai hampurilaisella, mutta paikalliset keittöt tarjoavat kevyempiäkin vaihtoehtoja ja niihin saa valittua ihan kivoja ruoka-aineitakin (mm. cashew-pähkinät).

Ravintopuolella olen ollut suurimmin innoissani Mekongin suistoalueen hunajatarhan herkuista (mm. royal jelly ja propolis), luomukahviloista (joita täällä Koh Taollakin taitaa olla kaksin kappalein), luomuravintoloista (Don Detin Green Patchissa olen syönyt tähän mennessä reissun parhaan ateriakokonaisuuden ja vahvana kakkosena tulevat Vang Viengin Organic Farmin ravintolan antimet) sekä tuoreimmasta löydöstä, Living Juices -mehubaarista, josta hieman lisää omassa blogissani.

Living Juicesin Rocket Fuel.

Unen kuittaan sanomalla vain, että matkamiestä tuntuu väsyttävän kelvosti vähän heikommissakin asumuksissa. Allekirjoittaneen herkkäunisuus ei tosin ole paras ominaisuus yöjunissa tai -busseissa, mutta ne univelat on tullut kuitattua aina tehokkaasti seuraavassa kohteessa.

Liikunta on kaksipiippuinen juttu. Vaikka juoksulenkit ja lihaskuntosessiot ovat olleet harvassa, reilut kävelymäärät ovat varmastikin huolehtineet liikuntatarpeesta jossakin määrin. Salilla olemme käyneet kahdesti (Phnom Penhin erään hotellin kuntoklubilla ja Bangkokin Khao San Roadin Buddy Lodgessa, itse ostin myös eilen viikkokortin Koh Taon Monsoon Gymille), lenkillä muutamia kertoja. Koh Taon kukkuloille kiipeäminen etenkin maastopyörän kera on omanlainen liikuntasuoritus sekin.

Monsoon Gym Koh Taolla.

Summa summarum, eivät lenkkeily ja lihaskunnosta huolehtiminen mahdottomia asioita ole matkan päällä, vaikkakin hieman työläämpiä toteuttaa kuin arjessa.

Ahti kertoi vielä aina toimivan terveysvinkin ennen sukelluksille rientämistään:

Paras tapa pysyä terveenä on olla sairastumatta (ja olla joutumatta onnettomuuksiin).

Matkustamossa: Valuutta-asiaa

Sillä aikaa, kun Ahti ahkeroi sukeltajaopintojen parissa, pääsette nautiskelemaan matkailun arjesta allekirjoittaneen kanssa. Siispä tervetuloa Matkustamoon, jossa kommodori Wahlman tiivistää matkakokemuksiaan perusteemoista, kuten valuutat, viisumit, kulkuvälineet ja terveyden ylläpitäminen.

Matkustamon ensimmäisessä osassa perehdytään valuuttoihin ja rahasäätöihin.

Kaakkois-Aasiassa pyöriessä kohtaa useammankin valuutan. Thaimaassa on baht (1 eur ~ 40 baht), Vietnamissa dong (1 eur ~ 27 000 dong), Kambodzassa riel (1 eur ~ 6000 riel) sekä valtaa pitävä dollari (rielejä saa takaisin silloin, kun vaihtoraha on alle dollarin), Laosissa kip (1 eur ~ 10 000 kip) ja Malesiassa Ringit (1 eur ~ 4 ringit). Alla järjestyksessä: baht, dong, kip, riel. Toki Kaakkois-Aasiassa on muitakin valuuttoja, mutta nämä esitellyt sattuvat allekirjoittaneen reitille.

Näin ennen matkalle lähtemistä unen, jossa olimme koko perheen kanssa jollakin vietnamilaisella torilla. Opastin unessa jotain perheenjäsenistäni raha-automaatilla ja hämmästys oli suuri, kun automaatti ihan oikeasti antoikin rahaa. Uni kuvasti ajatuksissani piillyttä epäuskoa siitä, että Kaakkois-Aasiassa olisi toimivia raha-automaatteja. Tietysti tiesin ja uskoin asian, mutta jollakin tapaa olin skeptinen niiden toimivuuden suhteen.

Minulta pääsikin jonkinlainen helpotuksen huokaus, kun Bangkokin lentoaseman automaatti tarjosi oikeasti bahteja käsiin suomalaisella Visa Electronilla.

Automaatit ja rahanvaihto

Visa Electronilla olemme muutoinkin tehneet käteisnostot. Ahti on tainnut pari kertaa koettaa Master Cardia laihoin tuloksin. Electron on toiminut moitteetta niin Laosin Vang Viengissä kuin Vietnamissakin. Automaattinostosta automaatin omistava pankki perii noin 4-5 euron suuruisen palkkion ja lisäksi ainakin Nordea veloittaa jonkin verran (muistini mukaan 2 euroa ja 2,5 % nostosummasta). Siksi automaatilta ei kannata olla jatkuvasti nostelemassa pieniä summia, vaikka toisaalta elävänä rahakirstuna kävelyssäkin on omat riskinsä.

Kirjanpidon mukaan esimerkiksi 10 000 bahtin nosto on maksanut 259,76 euroa. Kun tämänhetkisen kurssin mukaan 10 000 bahtin "raaka" hinta on 245,72 euroa, on välissä rapiat 14 euroa pankkien kuluja. Yllä mainitun Nordean veloitustavan mukaan Nordea on napannut nostosta noin 7 euroa ja loput 7 euroa tulevat automaatin omistavalta pankilta sekä siitä, että suoraan tuolla "raa'alla" kurssillahan yksityispuolella valuuttaa ei voi ostaa.

Maksiminostosummat automaateilla vaihtelevat hieman pankista riippuen. Tiettävästi AZN antaa ainakin Vietnamissa maksiminostona 4 miljoonaa dongia (vajaa 150 euroa), kun muilla pankeilla raja on 2 miljoonassa. Thaimaassa olemme suosineet Bangkok Bankia, mutta erilaiset matkailufoorumit toitottavat, että käytännössä on aivan sama, minkä pankin automaatista rahansa nostaa.

Dollarit ovat käypää valuuttaa useassa maassa, joten itse kanniskelimme niitä mukanamme Vietnamin, Kambodzan ja Laosin läpi. Monissa paikoissa myös bahtit ovat kelpo valuuttaa, euro samoin. Itse vaihdoin ennen Laosista Thaimaaseen siirtymistä sekä euroja, dollareita että kipejä bahteiksi.

Rahavaihtopisteitä on turistien kansoittamissa kohteissa yllin kyllin, mutta jonkin verran tarkkuutta kannattaa olla siinä, millä kurssilla valuuttaa vaihtaa. Yksityispuljut vaihtavat yleensä heikommalla kurssilla kuin pankit. Lisäksi syrjäisemmillä seuduilla ja rajanylityspaikoissa kurssit voivat olla vähemmän suotuisat. Esimerkiksi Don Detillä kipejä ei saanut kouraan dollaria kohden läheskään niin hyvin kuin Paksen Lao Development Bankin pisteellä.

Silmät valuuttamerkeistä ristissä päätän rahaturinoinnin ja ensi kerralla Matkustamossa ollaan jännittävien terveysasioiden äärellä.

Rastaa ja munkkeja

Tutkimusryhmämme sai käsiinsä Niina Within Kaakkois-Aasian matkaltaan (tai pikemminkin matkallaan) kirjoittaman kirjan Rastaa ja munkkeja, haltioitui sen rennosta tyylistä ja otti yhteyttä Niinaan haastettelun muodossa.

 Vietnamilainen mummo. Kuva Niina Within arkistoista.

Hei Niina, kerro alkuun, miten Rastaa ja munkkeja -kirja syntyi ja miten sait siitä niin elävän verrattuna perusmatkaoppaisiin?

- Idea syntyi siitä, että olin ensimmäisellä reissullani Brasiliassa (josta Niina myös kirjoitti ”Rahtilaivalla Brasiliaan”-kirjan, toim.huom.) ja kirjoitin sieltä matkauutisia tuttujen sähköpostiin; kerroin muille, mitä olin nähnyt ja tehnyt. Kirjoittaaminen oli mukavaa ja asiat jäivät myös muistiin itselle.

- Ihmiset sitten lukivat paljon matkakirjeitä ja välittivät niitä toisilleen. Eräs matkatoimisto halusi jutut sivuilleen ja sisältö alkoi leviämään. Ihmiset tykkäsivät lukea kirjeitä, ja ne oli kirjoitettu aina kokemushetkellä, ”päivä kerrallaan”-metodilla kerran viikossa.

Oma reittimme on tällä hetkellä Bangkok-Ho Chi Minh City-Pnohm Pehn-Siem Reap-Don Det-Pakse. Tuleeko reitiltä äkkiseltään mieleen mitään tutustumisen arvoisia kohteita, joita ei turistioppaissa mainita?

- Doc Let beach, Nha Trangista 35 kilometriä pohjoiseen. Rauhallinen ranta ”paljain jaloin ilman kelloa”-mentaliteetilla. Kambodzasta Vietnamiin Mekongia pitkin laivalla oli myös hienoa kulkea ja pysähtyä matkan varrella muutamassa kylässä. Olin ainoa länsimaalainen kylissä ja kulttuuri tuntui aidommalta. Kelluvat markkinat olivat loistavia Vietnamissa päin, toisin kuin Bangkokissa.

Jos Kaakkois-Aasian kokemuksesi pitäisi kiteyttää yhdellä lauseella, miten sen kiteyttäisit?

- Yllättävän helppoa ja turvallista eksotiikkaa kuitenkaan unohtamatta.

Mitä asioita Kaakkois-Aasiaan matkustaville liioitellaan?

- Tauteja. Perushygienialla selviää. Vatsatauteja ei itselleni tullut. Ruoka ei ollut niinkään tulista kuin väitetään. Ruokakulttuuria liioitellaan sikäli.

ChangeX:n yksi teesi on, että muutos on väistämätön. Muuttuuko länsimainen ihminen Kaakkois-Aasian kulttuureissa?

- Muuttuu ainakin siksi ajaksi, kun on siellä. Hektisyys vähenee. Ei olla koko ajan kellon kanssa liikenteessä. Näin varsinkin pidemmällä reissulla. Turhat stressin aiheet häviävät. Mutta kyllä ne valitettavasti palaavatkin usein. Toki sieltä jää yleinen ajatusmaailma ja maailmankatsomus, reissu avartaa tietenkin ja voi todeta, että ”onpa mahtavaa, että on tehnyt jotakin, joka on tuntunut merkitykselliseltä”. Lapsien jälkeen merkittävin asia elämässäni.

Mitä rinkkaan tulisi pakata, jotta moisella reissulla pärjää?

- Vaatteita ei kannata ottaa valtavaa arsenaalia. Arvoesineitä ei ollut silloin itselläni juuri mukana. Kännykkä olisi ehkä hieman turha vieläkin. Se vie jotain reissaamisen eksotiikasta. Hyvät kengät ovat tärkeät. Itselläni oli vaelluskengät ja vaellussandaalit. Nyt menisin kevyempään versioon niissä. Mopojen kyydissä on turvallisempi olo varrellisilla tai umpikengillä. Lääkearsenaali on tärkeä sikäli, että se tuo turvaa vaikkapa yksin majoittuessa keskellä viidakkoa. Itselläni oli antibiootteja, joita en tosin tarvinnut, mutta olo oli turvallinen niiden avulla. Lisäksi tietenkin vatsa- ja kuumelääkkeet.

Itselläni on tavoite selvitä kahdeksalla kilolla kantamuksia eli käsimatkatavaroilla, uskotko sen olevan mahdollista?

- Uskon kyllä. Itselläni oli noin 10 kiloa mukana. Mitä vähemmän, sitä helpompi.

Luin, että Ho Chi Minhissä olisi myös jokin Khaosan Roadin tyyppinen travellerikatu, tiedätkö tästä tarkemmin?

- Ei niin selkeästi erottuva kuin Khaosan Road, nimeltään De Tham ja sen pari viereistä korttelia.

Vierailemillamme alueilla on varmasti aivan mielettömästi nähtävää, miten voimme keskittyä oleelliseen? Ts. mikä mielestäsi on siellä päin vähemmän oleellista?

- Mihin tahansa meneekin, niin esitteisiin ja opaskirjoihin ei kannata luottaa täysin - ne ovat paikallisessa mittakaavassa. Vähemmän kummoisia nähtäyvyyksiä ei tarvitse nähdä. Tarkoitan, että vaikkapa jokin suomalainen kaupunki voisi esimerkiksi mainostaa rintamamiesmuseotaan, joka paikallisesti olisi se suurin juttu, mutta valtakunnallisesti ei niinkään.

- Kannattaa myös kysellä muiden kokemuksia ja liikaa ei kannata myöskään suunnitella etukäteen.

Niinan loistava kirja on saatavilla kustantajalta.

Madventuresin syvemmät reissukokemukset

Madventures-kaksikko oli illan päätähtenä Kilroy Live 2011 -tapahtumassa Helsingin Vanhalla yo-talolla, kun Change X bongaili paikalta vinkkejä reissuun.

Riku ja Tunna kertoivat esityksessään ajatuksistaan syvempiin reissukokemuksiin ja Kaakkois-Aasia-spesifejä näkemyksiä tarkasteltiin miehiltä esiintymisen jälkeen.

Tärkeäksi asiaksi suunnattaessa Kaakkois-Aasiaan Riku mainitsee seikan, johon Change X -blogikin tähtää:

- Ei tuudittauduta tunteeseen, että ei tarvitsisi suunnitella mitään. Tsekataan ennakkoon paikalliset uutiset, lehdet, musiikki, leffat ja dokumentit, reitti ja faktakirjatkin, hän kertoo.

Esityksessään Riku ja Tunna mainitsivat vinkeiksi syvempiin reissukokemuksiin myös paikallisen ruoan syönnin, junasta hyppäämisen kesken matkan, jonkin sellaisen tekemisen, jota ei normaalisti tekisi sekä informaatiokatveeseen menemisen ja tutustumisen muihinkin paikallisiin kuin tarjoilijoihin ja taksikuskeihin.

Entä mitä asioita Kaakkois-Aasian suuntaan matkustaville sitten tavataan liioitella?

- Käärmeistä ja muista myrkyllisistä öttiäisistä puhutaan liikaa, toteaa Riku.

Tunna jatkaa, että sellaisten kohtaaminen ja erilaiset myrkytykset ovat erittäin harvinaisia.

Madventures-kaksikko on ollut pari kertaa sairaalassa tiputuksessa ja molemmilla kerroilla huonosti kiertävän hotelliruoan tai pizzojen nauttimisen jälkeen - paikallista ruokaa syötyä tällaisia komplikaatioita ei ole tullut.

Muutos on väistämätön

ChangeX:n yksi teesi on väliotsikon mukainen, mutta muuttaako maailman näkeminen ihmistä?

- Muuttaa, yleensä avoimemmaksi muita kohtaan. Vanha viikinkisanonta kuuluu, suurin piirtein, että ”älä kerro minulle, kuinka paljon olet opiskellut; kerro, kuinka paljon olet matkustanut”, Riku kertoo.

Entä miksi kannattaa ylipäätään lähteä maailmalle?

- Esimerkiksi juuri ymmärtääkseen toisia. Jos emme ymmärrä toisiamme, siitä syntyy vain entistä enemmän konflikteja, Tunna vastaa.

-…ja maailmalla oppii tuntemaan itsensä”, päättää Riku haastattelun.

Madventuresilta ilmestyy marraskuussa uusi matkasuunnittelun ja -fiilistelyn kirja Mad World – Seikkailijan Atlas (Johnny Kniga).