Pages

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Vieraissa: Menolippu Aasiaan!

Matkaajat-sarjassa haastatellaan kanssamatkalaisia reissaamiseen, vaihto-opintoihin ja matkafilosofiaan liittyen.

Kuka olet ja mistä tulet?
 
Herra W ja matkaan lähdin Tampereelta.

Mitä teet Malesiassa?

Elän elämääni: reissaan ja vaihto-opiskelen.

Missä olet matkannut ennen Malesiaa ja millaista oli?

Saksassa, Singaporessa, Vietnamissa, Kambodzassa, Thaimaassa ja Filippiineillä. Oli mahtavaa! Tämä kyseinen alkureissu vei reilu 1,5kk.

Miltä Penang vaikuttaa?

Mukava kaupunki, jossa on jäljellä sitä aitoa itteensä. Ruokakulttuuri on todella monipuolista ja ruoka on muutenkin halpaa. Tekemistä ja näkemistä riittää ehkä vajaaksi viikoksi, jos tänne meinaa lomalle tulla.

Opiskelet Universiti Sains Malaysiassa. Mitä kursseja käyt ja miltä opinnot vaikuttavat?

Kurssit ovat ”Social Science” kursseja, eli käytännössä sosiaali- ja yhteiskuntatieteitä. Valitsin kolme kurssia, jotka muodostavat opiskelujeni selkärangan, sillä koulua on keskiviikkoisin ja torstaisin. Opinnoista voisi sanoa sellaisen mielenkiintoisen pointin, että luennoilla professorit ottavat kontaktia oppilaisiin koko ajan joko kyselemällä jotain tai muuten vain heittämällä juttua. Luennot ovat yllättävän vuorovaikutteisia.

Millaiset ovat asumisolosuhteesi Penangilla?

Asuinpaikka Sunnyville, joka on yliopistosta kävelymatkan päässä. 122 neliön kolmio jaettuna kaverin kanssa. Keittiö, olohuone, kolme makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta ja kaksi parveketta. Näkymä sisäpihan uima-altaalle sekä Penang bridge sillalle. Vuokra 200e per pää, joten elämä on.

Minne suuntaat täältä (ja miksi)?

Suuntaan takaisin Suomeen, mutta muutaman mutkan kautta. Paluumatka tulee kestämään noin 2kk ja se menee pääpiirteittäin Vietnamin, Kiinan, Shanghain, Macaun kautta Pekingiin ja sieltä hyppään trans-siperia junaan, joka vie minut Mongolian ja Venäjän kautta Vainikkalaan. Paluumatkalle ehkä mahtuu mukaan Kambodza, Laos ja Taiwan, mutta saas nyt nähdä.

Mikä on filosofiasi matkustaessa?

Naattia naattia ja rilli kuumaks, elämä on ihmisen parasta aikaa! Kohti uusia seikkailuja, järki mukana, mutta avarin katsein.

Mikä on parasta matkustamisessa?

Erilaisten paikkojen ja kulttuurien näkeminen ja kokeminen sekä erilaisten ihmisten tapaaminen. Matkustaminen on kokemus, joka muuttaa ihmistä ja avartaa mieltä ja maailmankatsomusta. Matkustaminen on myös parasta johon voi rahansa käyttää, sillä reissulta saatuja kokemuksia ja muistoja et voi saada muualta.

Onko muutos väistämätön?

Hitaasti mutta varmasti. Joskus nopeammin ja epävarmemmin, mutta sieltä se tulee.

Matkavinkkisi lukijoille?

Lukekaa: http://menolippuaasiaan.blogspot.com/ Seikkailu jatkuu edelleen!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Ahdin urheilukatsaus: Malesian GP

Varikkohenkilökuntamme ja uskolliset autourheilufanit lensivät Penangilta Kuala Lumpuriin seuraamaan F1-sirkusta, tuota moottoriurheilun kuninkuusluokan kilpailua, jossa aikamme gladiaattorit taistelevat MM-pisteistä. Esimerkiksi omista lennoistani sinne ja takaisin jouduin kustantamaan 13 euroa halpalentoyhtiö AirAsialla, jolla lento kesti alle tunnin. Lentokentältä hurautimme pari euroa maksavalla bussilla KL Sentralille, jossa meitä oli vastaanottamassa KL:n kruunaamaton prinssi Jani, joka johdatti meidät majapaikkaamme, vaatimattomaan penthouseensa Times Squaren kattohuoneistoon. Suuret kiitokset koko kommuunin väelle mahtavasta majoituksesta!

Lauantaina me innokkaimmat siirryimme Sepangin autourheilupyhättöön seuraamaan aika-ajoja, kun taas osa porukasta keskittyi harjoittamaan tinkaamista ja transaktioita KL:n vaate-, kenkä- ja kelloliikkeisiin.

Aika-ajoissa Suomen Kimi Räikkönen johti kahden ensimmäisen osuuden jälkeen, mutta joutui taipumaan viidennelle sijalle viimeisellä osuudella. Lisäksi hänen saamansa rangaistuksen takia lähtöruutu vaihtui kymmenenteen, joten suomalaisjuhlaa ei ollut sunnuntain kisaa ajatellen odotettavissa. Illalla kannatustiimimme hioi taktiikoita kuntoon tulevaa kisapäivää ajatellen. Erityisesti panostimme riittävän nestemäärän nauttimisesta huolehtimiseen ja märän kelin renkaiden valintaan.

Sepangin rata
Meininkiä ennen kisaa
Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua saapuessamme bussilla Sepangin radalle kisapäivänä. Ilma oli hiostavan kuuma, mutta ilmassa leijui vahva sateen uhka. Otimme haltuun alueemme K2-hillstandilla, josta näkisimme mutkan numero kolme. Tästä mutkasta autot ampaisevat reilun 200 kilometrin tuntinopeuteen jarruttaakseen vain hieman mutkaan numero neljä. Kyseisistä paikoista kustansimme reilu 15 euroa pekkaa päälle. Antero-aikaiset olivat varanneet lippunsa jo viime vuoden puolella ja saaneet näin ollen huippupaikat puoleen hintaan.

Hieman ennen kisan starttia taivas sitten aukeni sateelle, mutta autot pääsivät kuitenkin matkaan. Jokusen kierroksen jälkeen sade yltyi niin, että turva-auto tuli radalle ja lopulta kisa keskeytettiin. Uutta lähtöä odoteltiin tunnin verran, jolloin porukkamme keräsi katseita juoksemalla Suomen lipun kanssa katsomoalueellamme ja meidät ikuistettiin satoihin aasialaisten valokuviin. Tätä kisan parasta väliaikaviihdettä ei ilmeisesti ikävä kyllä tarjoiltu televisiokatsojille, mutta livenä se upposi kuin italialainen matkustajalaiva.

Lopulta kisa pääsi jatkumaan ja yllätysvoittajaksi nousi Ferrarin Alonso ja kakkoseksi Perez. Hamilton oli kolmas, joka pääsi mukaan sampanja-karkeloihin Räikkösen ollessa viides. Sateesta huolimatta tai ehkä juuri siksi kisa oli näitä yllätyksiä täynnä. Vaikka en suuri F1-fani olekaan, oli hieno kokemus käydä haistelemassa tunnelmia ja kuuntelemassa formuloiden ulvontaa paikan päällä.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, Sepang vaikenee, mutta vain hetkeksi!

Kolmosmutka K2-hillstandilta nähtynä

Sade ei haitannut katsojia
Katettu K1-katsomo, johon olisi päässyt noin 150 eurolla.


Terveisiä Suomeen!

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Matkaaja Kääriäinen: Harva jaksaa kuoria, harva osaa kuoria, harva kuorii

Matkaajat-sarjassa haastatellaan kanssamatkalaisia reissaamiseen, vaihto-opintoihin ja matkafilosofiaan liittyen.


Kuka olet ja mistä tulet?

Valokuvaaja Otso Kääriäinen, Helsingistä.

Mitä teet Malesiassa?

Yritän kovasti opiskella. Myös reissaamista on ohjelmassa, kun täällä ollaan. Eli hyötyä ja hupia, mutta paino on ollut opintojen puolella.

Missä olet matkannut ennen Malesiaa ja millaista oli?

Australiassa, jossa oli taivaallista. Sieltä löysi itsensä ja paikka tuntuu enemmän kodilta, luonnollisesti, koska kyseessä on länsimainen maa. Elämäntyyli, ihmiset ja lämpö jäivät mieleen.

Vaikka erilaisia kulttuureita ja ihmisiä on paljon, ihmisluonne ja kehonkieli ovat samanlaisia. Tunne- ja ihmissuhdeasiat ovat samoja ja niin edelleen. Kun olen reissannut, olen huomannut, että me olemme kaikki yhtä samaa. Australiassa on erittäin chilli meininki - etenkin surffipiireissä.

Miltä Kuala Lumpur vaikuttaa?

Hektiseltä, kiireiseltä, hyvin muoviselta ja pinnalliselta. Länsimaisten ihailu on vahvaa. Koetetaan pykätä Manhattania tänne, myydään omat aasialaiset arvot ja otetaan tilalle starbuckseja ja mcdonaldseja.

Toisaalta täällä on myös sikäli mielenkiintoista olla, että paikka on murroksessa: Olen kolmatta kertaa Kuala Lumpurissa ja paikka on muuttunut esimerkiksi siinä suhteessa, että individualismi on alkanut korostua.

Opiskelet Limkokwing-yliopistossa visuaalista viestintää. Miltä opinnot vaikuttavat?

Paikalle tekisi hyvää jonkinlainen opettajakoulu, mutta hyödyn opinnoista henkilökohtaisesti tosi paljon, koska lähtötaso ei ole korkea. Jos asiat ovat entuudestaan tuttuja, opinnot voivat olla ”läpi kävelyä”. Oppimisympäristö kaikkinensa on motivoiva.

Asut suomalaisten asuttamassa kommuunissa kymmenen muun suomalaisen ja yhden saksalaisen kanssa; onko rankkaa?

Ei. Olisi rankkaa, jos ei ikinä olisi ollut kämppiksiä. Kun on reissannut hostelleissa ja ollut sekahuoneissa, niin tämä on siihen verrattuna ruusuilla tanssimista. Olemme kuitenkin melko homogeeninen ryhmä.

Mielenkiintoista on ollut huomata, miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on matkustamisesta. Tällaisen kommuunielämän voi ottaa oppimiskouluna. Ja onhan tämä kuin pieni BB-talo.

Asunnon sijainti on täydellinen. Elän unelmaa tällä hetkellä ja tietty virstanpylväs on saavutettu. Kaikki toivotut asiat tällä reissulla ovat toteutuneet, ja olen hyvin tyytyväinen tilanteeseen.

Minne suuntaat täältä (ja miksi)?

Borneolle ja sieltä takaisin tänne. Myöhemmin Kambodzhaan, Laosiin, Vietnamiin, Myanmariin ja Kiinaan. Aikaa tehdä tämä reissu on kolme kuukautta. Olen käynyt osassa paikoista aikaisemmin, mutta ne ovat olleet turistimatkoja, pikavisiittejä.

Se, että tullaan Kaakkois-Aasiaan, on meidän ikäpolven interreili. En kehtaisi mennä takaisin kotiin ja sanoa, että en ole käynyt näissä ympäröivissä maissa. Meidän sukupolvelle raha ja materia eivät ole läheskään niin tärkeitä, kuin kokemukset, joita esimerkiksi matkoilta saa. On totta, että tässä on myös ”kun muutkin, niin minäkin”-ajattelua, mutta myös henkilökohtaista mielenkiintoa eri kulttuureita ja alueita kohtaan.

Mikä on filosofiasi matkustaessa?

Kiireettömyys. Asioiden huomioiminen ja syvällinen kelailu. Observointi. Myös itsensä haastaminen ja haastaviin tilanteisiin itsensä työntäminen - kokeileminen ja kohtaaminen.

En tiedä mitään parempaa keinoa itsensä henkiseen kehittämiseen kuin menemisen yksin uuteen paikkaan. Saman voi tehdä Suomessakin, mutta se ei kuori turhia sipulin kuoria lähellekään niin nopeasti.  Jos haluat päästä lähemmäksi omaa ydintäsi, turhat kerrokset tulee kuoria pois. Kuoret ovat identiteetin osia, joita itse et ole päättänyt. Harva jaksaa kuoria, harva osaa kuoria, harva kuorii.

Mikä on parasta matkustamisessa?

Ihmiset. Voit matkustaa yksin ja kokea asioita, mutta ihmissuhteet kuitenkin suurentavat kaikki elämykset ja tunteet. Vaikka tykkään reissata yksin, tykkään myös tavata toisia ihmisiä. Ihmiset ja haastavat tilanteet, niiden kombinaatio, muodostavat hyvän kokonaisuuden.

Onko muutos väistämätön?

Riippuu muutoksesta, mutta näkisin tällaisen matkailun jälkeen, että tässä ei ole paluuta samanlaiseen Otsoon. Minkään retken jälkeen ei ole paluuta vanhaan Otsoon. Auton maalipinta ja pellit ovat samat, mutta kone on vaihdettu.

Matkavinkkisi lukijoille?

Hymyile paljon, avaa silmät. Lähde matkalle, älä lomalle.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Lisää Malesian saaria!

Viime viikolla meiltä oli jälleen peruttu yksi luento ja yhdet tutoriaalit. Vieläkään ei siis ole ollut yhtään viikkoa, jolloin kaikki luennot olisi pidetty ilman erityisjärjestelyitä. Torstai-iltana otimme isommalla vaihtariporukalla suunnaksi Perhentianin saaren, koska suurimmalla osalla perjantai on vapaa. 

Perhentianin saariryhmään kuuluu kaksi saarta, joista pienempi olisi meidän kohteemme. Isompi saari on enemmän suunnattu perheellisille ja pienempi taas backpackereille. Saaret sijaitsevat Malesian itärannikolla, joten edessä oli yö bussissa läpi mantereen. Bussimatkalle sinne ja takaisin tuli hintaa 150 ringitiä.

Bussi oli, yllätys yllätys, lähtiessa tunnin myöhässä. Penkit sentään olivat kohtalaisen mukavat ja leveät, mutta nukkuminen tuotti silti vaikeuksia, koska kyse ei kuitenkaan ollut kunnollisesta sleeping busista. Taukoja pidettiin jatkuvalla syötöllä ja pisin taisi olla kuskien yöpala-pysähdys, joka kesti noin tunnin. Aamuyöstä meidät sitten herätettiin viiden aikaan, kun olimme saapuneet määränpäähämme eli Besutiin. Siellä saimme odotella parisen tuntia lauttaa, johon lippusäätöjen jälkeen pääsimme seitsemän aikoihin. Lautan kuitenkin korvasi pikavenekyyditys saarelle, josta maksoimme 70 ringitiä sisältäen myös paluumatkan. 
Alue kartoitettu.
Vene jätti meidät saaren länsirannikolle Coral Bayhin, joten tallustelimme vajaan kymmenen minuutin matkan saaren halki toiselle puolelle hieman isommalle rannalla, Long Beachille. Tämä ranta on ehkä noin puolen kilometrin mittainen. Koko saarella ei ole teitä eikä näin ollen myöskään ajoneuvoja. 

Long Beachilla aloimme katsella majoitusta ja päädyimme Panorama Chalets –nimiseen paikkaan suurin piirtein rannan puolessa välissä. Viiden hengen huoneesta saamme maksaa 170 ringitiä yöltä, joten erityisen halpaa täällä ei ole. Tuohon hintaan kuuluu kuitenkin 40 ringitillä ravintolapalveluita, tarkoittaen käytännössä paria pizzaa. Wi-fiä ei ole saarella tarjolla kuin harvoissa paikoissa ja sähkötkin ovat poikki osan aikaa päivästä ainakin meidän majapaikassamme. Paikan omistaja oli myös välillä kohtalaisen epäystävällinen.

Long beach kohtalaisen hieno ja valkohiekkainen ranta, yksi hienoimmista, joita olen reissullani nähnyt. Meri oli vielä tähän aikaan vuodesta aalloikkoinen ja rannalla varoiteltiin voimakkaasta virtauksesta, joka vie uimaria ulapalle päin. Kuulin, että jo huhtikuun alussa meri muuttuu tyyneksi ja tuuli lakkaa, jolloin saarella on todella kuuma. Kovin sesonki ajoittuu kesä-elokuulle.
Long Beach.
Coral Bay.
Aktiviteetit saarella rajoittuvat päivisin rantaelämään, saarien ja rantojen tutkiskeluun sekä snorklaukseen ja sukeltamiseen, joihin  paikka onkin vallan mainio. Vedet ovat kirkkaita ja meri on täynnä eläimiä.  Otin kolme sukellusta majoituksemme yhteydessä olleessta sukelluskoulusta, jonka manageri, Sharon, oli erittäin ystävällinen ja mukava persoona. Saitista riippuen yhden sukelluksen hinta on 70-80 ringitiä, mutta sukeltajat saavat 10-15 prosentin alennuksen huonehinnasta.
Ylläoleva lainaus Bruce Leelta oli kirjoitettu sukelluskoulun seinään.
Vesi oli lämmintä, 29 asteista. Näin sukelluksilla mm. enkelikaloja, triggereitä, mureenoja, rauskuja, bambuhain, nemon ja paljon muita. Paras saitti oli ehdottomasti Temple of the Sea, meren pohjasta noin 20 metrin syvyydestä nouseva muodostelma. Sukellukset tehtiin pienistä veneistä, joten veteen meno tapahtui selälleen kellahtamalla aluksen reunalta. Oma meininkinsä oli ahtaassa purkissa sukelluslaitteiden selkään laittamisessakin.
Ahkeria opiskelijoita luokkakuvassa.
Kotiinpaluuhässäköinnistä en jaksa enää kirjoittaa tähän enempää, mutta sanotaanko nyt näin, että totuttuun tapaan sekin hoitui, eikä näin jälkeen päin jaksa enää valittaa. Nyt on mielessä jo tulevan viikonlopun Kuala Lumpurin reissu ja F1. Go, Kimi, Go!  

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Tulevaisuuden musiikkia moottoriradalla

17.3. suuntasimme kulkumme kohti Sepangin moottorirataa, mutta emme vielä Formuloiden merkeissä. Australiassa syntynyt Future Music Festival oli rantautunut Kuala Lumpuriin ensimmäistä kertaa sen historian aikana. Kun artistilistassa komeili sellaisia nimiä kuin Grandmaster Flash, Flo Rida, Tinie Tempah, Eddie Halliwell ja The Chemical Brothers ja, olisi noin 35 euron (140 ringitiä) hintaisen lipun ostamatta jättäminen tuntunut järjen vastaiselta. Lippu Australian vastaavaan tapahtumaan kustantaa 140 Australian dollaria (~96 euroa). Tapahtuman ikäraja on 18 vuotta, mutta portilla kaikui huuto: ”Malaysians take out your ID’s, for foreigners it doesn’t matter!”


Artistikattauksen lisäksi mielenkiintoista oli päästä näkemään myös täkäläistä festarikulttuuria ja se toden totta on varsin erilainen: Bajamajat ovat siistimpiä kuin Suomessa (ja siistimpiä kuin malesialainen vessa keskimäärin…) ja festarielo ei ole humalanhakuista (hyvä niin, sillä humalainen malesialainen on jotain aivan karmeaa). Toisaalta jännää oli myös se, että alueelta ostettujen oluiden kanssa sai vaellella paikasta toiseen täysin vapaasti - käsite ”anniskelualue” on täällä tuntematon.

Vanhasta koulusta kemikaalirytmeihin

Ensimmäinen varsinainen artisti, jonka olin merkannut aikatauluihini kuultavaksi, oli Kyoto Protocol. Soundi oli aika pitkälti keskivertoa elektropoppia, ja meno ei jaksanut vakuuttaa. Toista maata oli vanhan hiphop-koulukunnan innovaattori Grandmaster Flash. Keski-iässä oleva pappa vingutti levyjä maailmanluokan malliin, kuten arvata saattoikin, ja piti puhuttelun aina yleisölle, jos meno ei ollut tarpeeksi railakasta. Biisilistalta tuntui löytyvän jokainen legendaarinen biisi niin hiphopin kulta-ajoilta kuin nykyhetkestäkin.

Flo Rida villitsee yleisöä.
One and only, incredible Gransmaster Flash!
Grandmaster Flashin jälkeen kävin kurkkimassa Flo Ridaa, Pendulumia, Eddie Halliwelia, Tinie Tempahia ja Good Night Electricia ennen festareiden päänimen, The Chemical Brothersin, astumista lavalle. Kerta tämän konemusiikin suurnimen näkemiseen oli ensimmäiseni ja herrojen tyyliin taitaa kuulua vaikeneminen (etenkin verrattuna Grandmaster Flashiin, joka oli kovalla höpinätuulella) sekä itsensä savuverhoon piilottaminen. Jälkimmäisestä syystä en bongannut pumpun aloittaneen ennen kuin joku asiasta minulle mainitsi.

Kemikaaliveljesten ensikohtaaminen ei ollut yhtä tasokas kuin olin odottanut. Herrojen jatkaessa veivaamista kolmatta tuntia nukahdin asfaltille. Kaverit jammailivat vielä siinäkin vaiheessa, kun poistuimme jo kotimatkalle.

Poikain kanssa Pendulumin pyörteissä.
Käytännössä fiilistelin The Chemical Brothersilta vain nerokkaan Hey Boy, hey girl:in lava-alueen reunalla. Muutoin festarien parasta antia tarjoilivat Grandmaster Flash, jonka oldskoolius huokui Indonesiaan asti, sekä Flo Rida (joka oli huomattavasti energisempi ja menevämpi kuin Tinie Tempah).

Kun Malesian pimenevässä ja lämpimässä yössä 200 metrin päässä esiintyi The Chemical Brothers, Kuala Lumpurin taivaalle ammuttiin ilotulitusraketteja ja Otso oli kipaissut Krispy Kremeltä seurueelle kaksi laatikkoa donitseja, ei voinut kuin ajatella, kuinka mahtavan kokemuksen äärelle olikaan jälleen päässyt.

Merkinnän kuvat: Otso Kääriäinen.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Sisällä on kylmä ja ulkona on kuuma

Opiskeluhommia on käynnistelty sekavissa merkeissä Penangilla. Monilla oli vaikeuksia päättää, mitä kursseja he ottaisivat tai tietää, mitä kursseja heille luetaan hyväksi kotimaansa yliopistossa. Ongelmia aiheutti monille myös oikeiden luentosalien löytäminen. Facebookin vaihtariryhmässä epätoivoiset opiskelijat toivoivat apua oikean paikan löytämiseen puolentoista tunnin harhailujen jälkeen. Kampusalue kun on sen verran laaja ja täynnä toisiaan muistuttavia rakennuksia.
Kampusaluellaa on oma uimastadion, joka on kuitenkin auki vain iltaisin.
Kurssivalintoihin liittyvä byrokratia on täällä omaa luokkaansa. Jokaista schoolia (esimerkiksi Management tai Social Sciences) varten on täytettävä oma kurssi-ilmoittautumislomake, johon sitten tarvitsee nimikirjoituksen sekä kurssin opettajalta että kyseisen schoolin dekaanilta. Täällä siis papereita ei pelkästään pyöritetä, vaan niitä myös juoksutetaan paita hiestä märkänä (kirjaimellisesti) ympäri kampusta. Dekaanit ja opettajat eivät ole yleensä tavattavissa toimistoissaan ainakaan heti ensimmäisellä yrittämällä eikä ainakaan luvattuna vastaanottoaikana. Joka tapauksessa kurssivalintalappusten täyttäminen ja toimittaminen allekirjoituksilla varustettuna International Officeen aiheutti muutamia ylimääräisiä hikikarpaloita ensimmäisen viikon aikana.

Aion opiskella täällä neljä kurssia: Introduction to Management, International Management, Malaysian Studies ja Economic Transformation in Southeast Asia. Viimeisimmässä on mukavan tuntuinen naispuolinen opettaja, eikä pakollisia tutoriaaleja ollenkaan. Kurssin suorittaminen vaatii 10-20 sivun mittaisen yksilötyön kirjoittamisen sekä loppukokeen suorittamisen. 

Malaysian Studiesin opettaja on Yhdysvalloissa opiskellut mies, joka jakaa mielipiteitä. Omien sanojensa mukaan hän voi olla "paras ystäväsi tai pahin vihollisesi". Miekkosella on omalaatuiset metodit ja hieman show-miehen elkeitä. Samainen henkilö opettaa myös Crime and Criminal Behaviour -kurssia. Malaysian studies -kurssiin kuuluu välikoe, loppukoe sekä n. 10 sivun mittainen yksilötyö. Tällä kurssilla kirjan hankinta ei ole pakollinen. Vain kolme poissaoloa sallitaan koko kevään aikana.

Introduction to Management kurssin opettaja puhuu hyvää englantia, ja kurssi suoritetaan kahdella välikokeella ja loppukokeella. Päädyin ottamaan Introduction to Managementin International Busineksen sijaan, koska viimeksimainitun kurssin opettaja vaihton luentojen paikkaa useita kertoja. Tämän vuoksi pudotin kurssin kokonaan pois. Kurssin pudottaminenhan tapahtuu, luonnollisesti, samoin kuin kurssille ilmoittautuminen. Eli lappu käteen ja nimmareiden metsästykseen!
Tältä kaverilta voit kampusalueen ravintolassa tilata rotia.
Ahkeria opiskelijoita.
International Managementin opettaja vuosia ulkomailla oleskellut mies, joten myös hänen englanninkielen taitonsa on hyvä. Muutenkin hän vaikuttaa mukavalta tyypiltä. Ensimmäisellä luennolla emme kyllä vielä päässeet kovinkaan syvälle kansainvälisen johtamisen saloihin, sillä kävimme läpi knoppitietoa mm. siitä, mistä maasta IKEA on kotoisin ja missä on New Foundland. Paikallisten oppilaiden päät pyörivät kuin tennismatsin katsojilla, kun he yrittivät löytää Ruotsia ja Kanadaa kartalta. Eikä paikalla tainnut olla yhtäkään, joka olisi osannut luetella kaikki Skandinavian maat, koska heillä taisi olla vaikeuksia jo erottaa Afrikka ja Amerikka toisistaan.

Tällä kurssilla tehdään 15 sivuinen yksilötyö, loppukoe sekä ryhmätyö, jossa esitellään maailman huippujohtajia. Siinähän sitä johtamista oppii, kun perehtyy johtajien opiskelu- ja työhistoriaan. Kurssilla on pakollinen tutoriaali, jossa sitten esitellään toisillemme näitä johtajia.

Lopuksi palaan vielä tekstin otsikkoon, joka viestii siitä, että täällä on opetustiloissa todella tehokkaat ilmastoinnit. Kun saapuu ulkoa +35 asteen helteestä sisään, tuntuu kuin olisit jääkaappiin joutunut. Siksi pakollinen luentovarustus onkin pitkähihainen paita, jonka voit pukea sisätiloissa yllesi. Kämppiksellä on onneksi mukana reissussa myös suomalaiset villasukat, jotka on sitten mukava pukea ylle pakastearkussa, joita täällä luentosaleiksi kutsutaan. Suomessahan me riisumme päällysvaatteet pois, kun tulemme sisään, mutta täällä on kyllä tehtävä päinvastoin. Sama tilanne vallitsee julkisissa kulkuneuvoissa, kuten busseissa ja lautoissa: Ilmastointi huutaa ylistystään raikkaalle pakkasilmalle. Melkein tulee talvivaatteita ikävä!

Pahin rimanalitus sattui tällä viikolla, kun ulkona satoi kaatamalla. Porukka saapui luennolle katujen tulviessa kuka uiden, kuka kumiveneellä meloen, aivan litimärkinä. Luentosalissa vallitsi tietenkin arktinen ilmasto, joten kostea vaatetus ei kovasti meikäläisiä lämmittänyt. Kaiken lisäksi opettaja ei saapunut luennolle, vaan sinne tuli joku tyyppi häntä sijaistamaan ja laittoi pyörimään pari tuntia kestävän rainan House of Sand and Fog. Muutama tyyppi kävi valittamassa hänelle siitä, kuinka kylmä luentosalissa oli, niin hänpä vetäisi siitä kunnolla herneen nenään ja alkoi meille jotakin avautumaan, ettei ole moisia opiskelijoita ennen nähnyt. No, siellä sitten elävää kuvaa katseltiin ja hypotermiaan vaivuttiin.

Tällaista kivaa tällä kertaa, onneksi minun täytyy mennä kouluun, jota täällä myös yliopistoksi kutsutaan, vain kahtena päivänä viikossa. Viikonlopun ja arkipäivien suhde on siis päässyt kääntymään päälaelleen. Viidellä lepopäivällä viikossa selviää kahden opiskelupäivän aiheuttamasta stressistä mukavasti!
Muistiinpanot 1. Tämän kuvasarjan on tarkoitus osoittaa, kuinka paljon tai vähän on mahdollista tehdä muistiinpanoja samalla luennolla. Kuvissa siis minun sekä kämppisteni muistiinpanot. Arvaa, mitkä kuuluvat kenellekin!
Muistiinpanot 2.
Muistiinpanot 3.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Suomalainen kesäloma

Raskaan, viisi tuntia luennointia sisältäneen kouluviikon jälkeen oli aika lähteä viikonlopun viettoon lomailemaan Pangkorille. Se on piskuinen saari Penangilta etelään, noin puolessa matkassa Penangilta kohti Kuala Lumpuria. Vain suomalaisia sisältänyt kuusikkomme suuntasi sinne viikonlopun viettoon, koska suunnitelmamme matkustaa Indonesiaan katsomaan Lake Tobaa kariutuivat epävarmuuteen, saammeko passimme ajoissa takaisin maahanmuuttoviranomaisilta. Emme siis uskaltaneet varata etukäteen lentoja sinne, vaan pelasimme varman päälle ja varasimme bussiliput Malesian sisällä matkustamista varten. 

Penangilta Pangkorille pääsemiseksi meidän piti aluksi aamutuimaan painella bussilla kämpiltämme Georgetowniin, josta täytyisi siirtyä lautalle mantereen puolelle Butterworthiin, josta taas bussi Lumutiin lähtisi. Mukavasti saimme kiireen itsellemme aikaiseksi, sillä emme ehtineetkään kello 10 lauttaan. Seuraava lautta lähti 20 minuuttia vaille 11, eli siirtymiseen olisi aikaa 20 minuuttia. Soitimme bussiyhtiöön ja pyysimme heitä odottamaan mahdollisesti hieman myöhästyvää matkasakkiamme. He lupasivat meille viisi minuuttia. Kello oli jo tasan, kun pääsimme toiselle puolelle. Otimme ripeästi juoksuaskeleita kuten Amazing Racessa konsanaan ja ehdimme parin minuutin turvin bussiin, johon meidät pakattiin tuota pikaa ja matka alkoi siis vain viisi minuuttia myöhässä meidän takiamme. 

Bussimatkalle tuli hintaa alle 5 euroa per henkilö. Tämä noin 150 kilometrin matka söi kuitenkin aasialaiseen tapaan reilut neljä tuntia, joten matkavauhti ei koko aikaa päätä huimannut. Lisäksi kiertelimme pitkin kyliä kyytimässä paikallisia kotiovilleen. Lumutiin saavuttuamme mielet olivat hieman maassa, koska sade ropisi tasaisen tappavaan tahtiin eikä näyttänyt loppumisen merkkejä. Söimme satamassa ja otimme meno-paluun sisältävät lauttalipun hintaan 10 ringitiä. Matka kesti noin 50 minuuttia, jonka aikana vahdin tiukasti silmät ummessa matkakumppaneideni tavaroita.

Jäimme pois kyydistä Pangkor Townin lauttaterminaalilla ja sateen jatkuessa teimme diilin taksikyydistä yhdessä parin argentiinalaisen kanssa. Siirryimme noin viiden kilometrin matkan Teluk Nipah -nimiselle rannalle, jossa suurin osa saaren edullisesta majoituksesta sijaitsee. Pangkor ei ole samanlainen turistirysä kuten Langkawi, Perhentian ja Tioman ovat. Länsimaisia turisteja, mukana myös isompi joukko suomalaisia, oli paikalle löytänyt. Näiden lisäksi saarta kansoittavat viikonlopun vietossa olevat paikalliset ja singaporelaiset, jotka pulikoivat t-paidoissa ja pitkälahkeisissa housuissa ja snorklaavat pelastusliivit päällä.

Majoitus on saarella kalliimpaa viikonloppuisin ja luonnollisesti high-seasonilla, joka alkaa maalis-huhtikuussa. Edukkaita resortteja oli silti useita tarjolla, joskin hieman laadusta tinkien. Jälleen sain pettyä Lonely Planetin suositukseen, sillä emme ottaneet tarjottua huonetta suositellusta Seagull Beach Resortista. Sen sijaan mukavan majapaikan löysimme Pangkor Inn Chaletista, jonka omistaja tinki itsensä kanssa meille mukavan edullisen majoituksen listahinnoistaan poiketen. Iltaa viettelimme bungaloweissamme simuloiden mökkeillen vietettyä kesälomaa Suomessa: Pelasimme korttia, joimme olutta, läiskimme hyttysiä ja valittelimme jatkuvaa sadetta. Saunaa meillä ei sentään paikalla ollut. Onneksi lähes jokaisella pojalla oli matkassaan sateenvarjo, tuo pieleen menneen aurinkoloman pelastaja.
Saarella tapasimme myös sukulaisia.
Flora, fauna ja jätteet.
Saarella oli runsaasti komean nokan omaavia hornbilleja (suomennos?), joita pääsi kuvaamaan hyvinkin läheltä.
Onneksemme toinen päivä Pangkorilla oli aurinkoinen ja pääsimme biitsille sekä haistelemaan kalastajakylän tunnelmaa (lue: kuivatun kalan kamalaa katkua). Kävelimme noin viiden minuutin matkan pohjoiseen Coral Beachille, joka taitaa olla saaren paras ja suosituin ranta. Siellä uimme, otimme aurinkoa ja tutustuimme suomalais-malesialaiseen seurueeseen, jonka kanssa löimme isovarpaamme yhteen Suomi vs. muu maailma beachfutis-ottelussa. Pahemmitta vammmoitta selvittiin ja erittäin ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa olisi myös ollut saatavilla välittömästi loukkaantumisen tapahduttua.

Coral Beachilla oli Daddy's Cafe, yksi saaren harvoista ravintoloista, joka sijaitsi aivan rannalla. Tomaattikeitto ei oikein pojille tahtonut maistua, kuulemma se oli liian tomaattista. Epäilen kuitenkin vahvasti, että syynä saattoi myös olla se, että pojille maistui keitto liiankin hyvin edellisenä iltana. Itse olin vallan tyytyväinen kanalla ja kasviksilla täytettyyn pitaleipääni.

Kaikenkaikkiaan vietimme Pangkorilla kolme yötä eli pitkän viikonlopun. Oikeastaan mitään ihmeellisempää tehtävää ja nähtävää ei saarella ollut. Ajankulu koostui päivin lähinnä vesi- ja ranta-aktiviteeteistä. Menevää yöelämää on saarelta turha hakea, sillä ainakaan Teluk Nipahissa ei ollut ainuttakaan myöhään auki olevaa baaria saatikka sitten klubia. Paras ratkaisu onkin siis tulla isommalla porukalla ja järjestää aivan omat bileet.

Pangkor ei saa minulta edes rauhallisuutensa ansiosta paratiisisaaren arvonimeä. Vaikka viidakkoa ja hiljaisia rantoja riittää, ne ovat myös hieman roskaisia, eikä vesikään ole aivan huippukirkasta.  Aurinkoa kuitenkin riitti mukavasti. Siksi muistutuksena kaikille, jotka eivät ole onnistuneet hankkimaan samanlaista suojaväriä kuin allekirjoittanut: Käyttäkää auringolta suojaavaa rasvaa, vaatteita ja pysykää varjossa, jotta ette saa palovammoja! Toisaalta aloe vera -geelien valmistajat rikastuivat taas matkakumppaneideni matkakassan kustannuksella, sen verran punaisia kavereita pois saarelta lähti seurassani.

Poislähtiessämme mantereen puolella olevassa kaupungissa, Lumutissa, ravintolassa bussia odotellessamme kohtasimme suomalaisen porukan, joka oli töissä kyseisessä kaupungissa telakalla. Pisimpään viipyneet olivat olleet Malesiassa jo neljä vuotta, mutta jotkut vasta joitain kuukausia. Ilmeisesti varsinaisia työviisumeita ei kavereilla ollut, sillä he puhuivat joutuvansa aina välillä heittämään visa runnit ympäröiviin maihin. Joka tapaukselta heiltä saimme kannustusta muistaa myös opiskella täällä ollessamme.
Pangkorissa kalastus on elinkeinona edelleen voimissaan, vaikka myös turismiin on alettu syytää rahaa.
Yhteenvetona tahtoisin tästä reissusta sanoa neuvon, jonka kuulin reissun aikana ystävältäni: Kädestä kiinni, niin siitä se lähtee. Seuraavaa reissua odotellen,

Ahti

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Keskustakierroksella Kuala Lumpurissa, osa 2

Tällä kertaa suunnataan Kuala Lumpurin keskustassa juuri vastakkaiselle laidalle kuin missä edellisellä kerralla vieraillut Petronasin kaksoistornit nököttävät, nimittäin Lake Gardens -alueelle.

Times Squaren vieressä seisoo näppärästi Imbin monorail-asema, joten sillä siirtää itsensä huokeaan 1,60 ringitin hintaan KL Sentraliin, jonka vieressä Lake Gardens sijaitsee. Luulisi, että alueelle pääsisi Sentralilta näppärästi jalkaisin, mutta luulo ei ole täällä todellakaan tiedon väärti.

Etenkin Malesian taksikuskit ovat tainneet tehdä pimeän diilin maankäyttöviranomaisten kanssa, sillä autolla tuntuisi täällä pääsevän joka paikkaan - vaikka Kinabalu-vuoren huipulle. Jalkaisin kohteisiin pyrkiminen on puolestaan usein enemmän tai vähemmän hankalaa. Tästä käytännön esimerkkinä on siirtymäni Sentralilta Lake Gardensiin. Ensin taivalsin vajaan kilometrin autotiesillalle, joka ylittää Lake Gardensin ja KL Sentralin välillä makaavan junaradan. Sen jälkeen edessä oli nelikaistainen liikenneväylä, jonka ylittäminen melko riskivapaasti kesti 10 minuuttia. Nyt edessä seisoi Lake Gardens, mutta se oli reunustettu ensin metrisellä aidalla ja sen jälkeen rakennustyömaalla, johon oli kyhätty ympärille viisimetriset peltiseinät. Siispä kiertämään.

Päädyin Kuala Lumpuriin johtavalle valtaväylälle, jonka reunustaa kävelin vastaantulevien autojen kaistalla. Kilometrin päässä vihdoin havaitsin tienpätkän, joka kääntyisi Lake Gardensille, mutta vielä mitä: se oli näppärästi varustettu lukollisella portilla. Odotin, että puistonvartijat menivät ohi ja tietyissä piireissä tunnettuna ninjana heilautin itseni portista yli. (Jälkikäteen tarkasteltuna alueen pääportti taitaa olla lähellä Merdeka-aukiota ja ChangeX suosittelee matkaajan turvallisuuden vuoksi ao. virallista reittiä...)

"Mennään tuosta valtaväylän läpi niin, että heilahtaa!"

Hidaste, ei este.
Itse asiaan

Jos aikaisemmin vierailemaani Bukit Nanas Forest Reserveä voi jollakin tapaa sanoin kuvailla, niin Lake Gardensin kohdalla sanat loppuvat lyhyeen. Käytännössä alue on tropiikkia keskellä suurkaupunkia ja liikenteen häly ei kantaudu alueelle tippaakaan. Alueella tepastellessa pääsee hämmästelemään toinen toistaan erilaisempia kasveja ja sieltä löytyy niin veloitukseton peura-, lintu- kuin perhospuistokin sekä orkidea- ja yrttipuutarhat. Parempi lienee esitellä aluetta kuvien kera kuin koettaa sopertaa jotakin mielen lumoavasta vehreydestä:


Kuvassa satamäärin pähkinöitä: vasemmalla cashewpuu ja taustalla brasilianpähkinä, yksi Amazonin sademetsän suurimmista puista.

Peurapuiston bambeja.


Ananas!
Lake Gardensin maastoilla seisovat myös kansallismuseo ja -moskeija, joissa en tullut käyneeksi, mutta jotka saattaisivat olla kiinnostavia kohteita jatkossa. Historiallinen Merdeka-aukio 95-metrisine lipputankoineen (yksi maailman korkeimmista) on sekin puistoalueen kupeessa, mutta itse olin tuon jo tarkastanut aikaisemmalla kirjastoreissullani.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Keskustakierroksella Kuala Lumpurissa, osa 1

Tänään pyörähdetään Kuala Lumpurin keskustassa Bukit Bintangin kautta Petronasin kaksoistorneille ja sieltä KL Towerille. Matka alkaa tukikohdastamme Berjaya Times Squarelta. Google Maps ei tunne Bukit Nanasin metsäpolkuja, joten alla olevan reitti on suurinpiirteinen.


Bukit Bintang on Kuala Lumpurin shoppailun mekka ja siitä pitävät huolen toinen toistaan laajemmat ostoskeskukset. Muutaman kilometrin säteellä on Sungei Wang, Low Yat, Lot 10, Berjaya Times Square (jossa siis hotellin, elokuvateatterin ja huvipuiston lisäksi on kookas kauppakeskus) sekä Starhill Gallery. Putiikeista irtoaa jos jonkinlaista rompetta paikallisista vaatteista brändituotteisiin.
Bukit Bintangia halkova monorail-linja. Taustalla vahtii KL Tower.

Lot 10:n uumenissa
Bukit Bintangilla nälän yllättäessä suosittelen pistäytymään Jalan Alorille, josta ei ruokapaikkoja ja illan tullen myöskään meininkiä puutu. Allekirjoittaneen suosikkiannos täällä on hokkien mee. Jälkiruoaksi voi testata vaikka ais kacangia durianilla höystettynä. Luvatun törkeälle ao. hedelmä haisee, mutta maku ei ole niin taivaallinen kuin yleensä hehkutetaan. Lisää paikallista meininkiä kattaukseen saa tilaamalla juomaksi teh tarikia. Hedelmämehut ovat myös kova sana täällä maailmankolkassa, mutta itse pyydän jättämään sokerin juomasta pois (muutoin sitä voi olla joukossa varsin reippaasti).


Bukit Bintangilla kohtaa myös kaikenlaisia kaupustelijoita ja ainakin miessukupuolen edustajille satelee kaikenlaisia hieronta- ja seuralaispalvelutarjouksia.

Kaksoistorneille

Petronasin kaksoistorneille heilauttaa itsensä Bukit Bintangilta alta aikayksikön. Aluetta, jossa nämä scifirakennelmalta vivahtavat tornit töröttävät, kutsutaan lyhenteellä KLCC, Kuala Lumpur City Centre ja se on niin sanottua uutta keskustaa Bukit Bintangin edustaessa vanhaa. Jos kaksoistorneihin haluaa päästä vierailemaan, neuvotaan turistioppaissa tulemaan paikalle aamuvarhain, sillä paikkoja ylös torniin myydään päivittäin vain rajoitettu erä. Itse passasin koko ajatuksen ja tarkastelin kaupunkia mieluummin KL Towerista käsin.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Kulissiyliopisto

Opintoni Limkokwing University of Creative Technology -yliopistossa ovat alkaneet pienien Kaakkois-Aasiassa asiaan kuuluvien säätöjen jälkeen. Opintojemme valinnassa mukana ollut naishenkilö lupasi laittaa meille kurssiaikataulut ensin viime viikon torstaina, sitten perjantaina ja ilmoitti lopulta laittavansa ne, kunhan ne valmistuvat. Vieläkään aikatauluja ei ole näkynyt, vaikka kurssit alkoivat jo...

Tiistaina lampsimmekin yliopistolle tarkastamaan kurssiaikatauluja, kun olimme saaneet kuulla jo aikaisemmin opintonsa aloittaneelta suomalaiselta, mistä moiset löytyvät. Koostimme sitten itse lukujärjestykset ja aloitimme opinnot. Oma kurssivalikoimani on seuraava:
  • Enterpreneurship and New Venture
  • Dynamic Small Business
  • Technology and Innovation
  • Management Information Systems
  • Carees and Human Resource Development

New Venture -opettaja on rento iranilainen, tosin niin ikään iranilainen opiskelukaverini ehti häntä jo kritisoida. Johdon tietojärjestelmiä opettava sälli puolestaan kielsi esimerkiksi kritisoinnin ja argumentoinnin häntä kohtaan, joskin rento on hänkin. Opettajista ei sinänsä olekaan pahaa sanottavaa, toisin kuin opintosuunnittelijoista. Arvostan Suomen opintosuunnittelijoitamme tämän kokemuksen jälkeen todella paljon.

Puitteet

Yliopiston nettisivuilta voi käydä tiirailemassa paikan puitteita ja hämmästyksekseni ne todella ovat olemassa. Joskin esimerkiksi tietokoneluokista vain yksi on Mac-luokka (varustettu muuten lasiseinällä ja sijoitettu lähimmäksi yleisiä kulkuväyliä). Muissa tietokoneluokissa ruksuttaa pahimmillaan Pentium 2 -luokan PC:t. Yliopiston keskusaukio tuo puolestaan mieleeni kultaiset nuoruusvuodet Suomen diskoissa: tilassa saa tupakoida ja kaiuttimista raikuu jatkuvasti musiikkia varsin kovalla volyymillä (joka toinen biisi on yliopiston oma hengennostatustekele, siis yksi ja sama sävellys). Luokkahuoneet ovat jotakin sanoinkuvaamatonta, tarkasta kuva alla.

Ei jäänyt paljon ringitejä markkinoinnilta luokkahuoneiden kalustukseen...
Tämä jos mikä oikeuttaa kutsumaan yliopistoa kulissiyliopistoksi: suurin osa rahasta laitetaan ulospäin näkyviin puitteisiin ja metrisiin seinälakanoihin, joissa hehkutetaan paikan professoreja henkevien korulauseiden kera. Paikka hehkuttaa myös heillä opiskelevien kansalaisuuksien moninaisuutta ja yleisestikin myy itseään määriin perustuvilla argumenteilla. Laadusta ei paljoa mainita ja mitään mainittavaa ei olisikaan. Voisinkin ehdottaa paikan pomoille, että yliopiston nimen voisi vaihtaa muotoon Limkokwing University of Superficiality.

Edellä mainittua laatua en onneksi odottanutkaan missään muodossaan vaihto-opiskelemaan lähtiessäni, mutta tuo mainittu viivyttely ja aikaansaamattomuus opintosuunnittelussa ovat jotain käsittämätöntä.  Penangilla opiskeleva Tuomas kiteyttikin blogissaan asiaa ehdottamalla, että koko maan nimeksi voisi vaihtaa saman tien Maleksia.

Se, mitä tulin täältä hakemaan, on kuitenkin toteutunut: kurssien alkaessa opiskelijat tulevat yleensä käsi ojossa esittäytymään. Iranilaiset olen todennut tähän mennessä rennoimmiksi kavereiksi, malesialaiset taas eivät usein uskalla länsimaalaisten kanssa juuri toimia. Kulttuurituntemus siis  lisääntynee roimasti tämän opiskelukokemuksen myötä ja se riittää minulle.