Matkaaja Immonen: Muutos on väistämätön, mutta sitä ei huomaa reissulla

Matkaajat-sarjassa haastatellaan kanssamatkalaisia reissaamiseen, vaihto-opintoihin ja matkafilosofiaan liittyen. Tällä kertaa haastateltavana on pian vuoden verran Limkokwing-yliopistossa turismia opiskellut Valtteri.

Kuka olet ja mistä tulet?
Valtteri Immonen, Kajaanista, jossa opiskelen AMK:ssa matkailua toista vuotta.

Mitä teet Malesiassa?
Olen täällä vaihto-opiskelemassa, ja elämää opiskelemassa.

Missä olet matkustanut vaihdon aikana?
Ympäri Aasiaa, Indonesiassa, Kambodzassa, Thaimaassa, Malesiassa... Eihän näitä edes muista enää. Kaksi lempparipaikkaa ovat Kambodzhan Sihanoukville ja Indonesian Toba-järvi.

Miltä Kuala Lumpur vaikuttaa?
Alku oli shokki, mutta mitä enemmän tätä on oppinut tuntemaan, sitä loistavammaksi kaupunki on tullut. Täällä näkee mitä vaan. Todella paljon kulttuurien sekoittumista, siitä tykkään. Ei ole kuitenkaan mikään ”truly Asia”, kuten mainostetaan.

Miltä vaikuttavat opinnot Limkokwing-yliopistossa?
Päältä kaunis, sisältä mätä. Koulu tuntuu enemmän bisnekseltä, kuin yliopistolta. Opetuksen laatu business facultyssä on heikkoa, varsinkin verrattuna Suomeen.

Asut Cyberjayassa (lähellä Limkokwing-yliopistoa, n. 30 km KL:n keskustasta), millaista elo on siellä?
Tykkään tosi paljon, KL:n keskustan meno on vähän liian hektistä. Tykkään esimerkiksi asua Kajaanissa rauhallisuuden vuoksi. Siellä tutustuu helpommin ihmisiin opiskelijayhteisön kautta.

Minne suuntaat täältä?
Nyt kun viimeisiä viedään, pitäisi viimeiset mielenkiintoiset kohteet käydä tarkastamassa, sitten takaisin Suomeen. Myanmar olisi tosi mukava, toinen kiinnostava olisi Sri Lanka.

Mikä on filosofiasi matkustaessa?
Tykkään mennä hitaasti paikasta toiseen, en tykkää mennä johonkin paikkaan vain pariksi päiväksi. Toinen juttu on tehdä samanlaisia asioita kuin mitä paikalliset tekevät, esimerkiksi ruokailun ja julkisen liikenteen kohdalla. Yleensä tämä tulevat lisäksi paljon halvemmaksi (kuin turistivaihtoehdot - toim. huom.)

Mikä on parasta matkustamisessa?
Uuden kokeminen, itsensä henkinen kehittäminen ja sen huomaaminen, miten muutokset näkyvät itsessä.

Onko muutos väistämätön?
Ennenkin olen ollut vaihdossa ja muutosta ei itse huomaa, ennen kuin palaa takaisin Suomeen. Suomessa ei mikään olekaan muuttunut, vaikka itse on henkisesti muuttunut. Matkalla sitä ei vielä huomaa. Eli muutos on väistämätön, mutta sitä ei huomaa reissulla.

Matkavinkkisi lukijoille?
Suosittelen, että hakeutuu paikallisten seuraan ja tekee asiat paikalliseen tapaan, siinä oppii eniten. Eikä kiirehdi.

A lecturer with passion

Lokaalit-sarja haastattelee Kaakkois-Aasiassa asuvia elämän synnyistä syvistä. Sarjan kolmannessa osassa haastatellaan yliopistomme iranilaista yrittäjyyden opettajaa, Hashemia.

Lokaalit-series interviews people living in South-East Asia about the Life. This time we interview our Iranian teacher of Entrepreneurship, Hashem.

How would you introduce yourself?

Well, I would like to start from my weaknesses. I am a little bit sensitive person, but I’m trying to work on it. Sometimes I get really stubborn; this, I guess, is inherited from my father.

When I feel with my heart, that something is true I want to act on it. I’m also hard-working, I have goals in my life, without them life would be meaningless. I’m persistent: If I want something, I might be slow, but eventually I’ll be there. Quite independent. Very patient.

I studied in one of the best schools in my country, Iran, and after finishing high school, took the national examination –Konkour-  and got into one of the top five universities back home called Isfahan University of Technology (IUT). I did my bachelor’s degree there and majored in statistics. Then I started my own company and at the same time worked as a deputy manager in a bank.

How did you end up in Kuala Lumpur and what are you doing here?

I moved in 2007. I always wanted to live and work in another country. By the time that I decided to leave Iran, I had three options which were India, Malaysia, and Sweden. I eventually picked Malaysia. 

Surprisingly, I could not speak English when I came to Malaysia, but I knew that I would speak English fluently one day. When the plane landed in Kuala Lumpur International Airport, I was really excited.

If you just forget the taxi drivers in Malaysia, everything else is somehow nice and new. If people ask me “whether I like Malaysia or not?” my answer is very simple: If I didn’t like this country I wouldn’t stay here for five years.

As I came to KL I studied 10 months of English Course in a college called KBU. After finishing my English course, I applied for master’s in two universities and got the approval from Multimedia University. After finishing my master’s, I started a company in education industry where I was the business development director. To follow my goals and passion, I decided to apply for teaching positions in a university or college in Malaysia. Eventually, I was admitted and started working as a lecturer in Limkokwing University of Creative Technology.

How it feels to teach in a university in KL? How are the students?

A multinational environment with students from more than 160 countries around the world is basically a great experience and exposure to people from different cultures and backgrounds. I’m learning from my students about their countries, cultures, and the ways businesses are conducted in their countries. Teaching is quite fun. It’s my passion so it’s quite awesome.

How do you like KL overall?

Except for taxi drivers and public transportation, I love KL. Food is good here and there is variety of choices. Basically you can see whole Asia in Malaysia. I believe that it is because of the multicultural environment of this country.

What are your favorite places here in KL? What about in Malaysia?

Lookout Point, you can see the whole KL from there. And Lankgkawi, of course.

What do you like to do in KL when you have leisure time?

I usually go and try a new restaurant. About local restaurants, one of my favorites is Madam Kwan Restaurant. I also hang out with my friends whenever I have time. I like reading a lot - all kinds of books. I also like watching movies, Godfather is the best of them. I love Beautiful Mind, too.

Do you have some favorite Malaysian dish / food?

Chechen and beef rendang are my favorites. Watermelon here is awesome, I love it very much. I got really sweet teeth and I love chocolate very much.

Do you have life philosophy / vision etc. and if so, would you like to tell, what it is?

Definitely I have. I want to work in education field, that’s why I’m here. I want to contribute to the society where I live in and where I belong to. I hate racism. To me everyone represents him/herself by his mind and heart.

What do you think; is the change inevitable when you are traveling?

I have one recommendation to people younger than me: Travel as much as you can. Even if you don’t have enough money, try to borrow some and at least visit two or three countries around the world. You benefit from travelling definitely. Knowing the cultures, the people, and etc. will help you to grow faster, get more mature, and broaden your horizon.

What kind of greetings you’d like to send to our readers?

I wish them all the best in their life and career path. I hope their life is filled with happiness, success, wealth and health. Never get disappointed and remember that: “a quitter never wins and a winner never quits.” Be a winner, be curious, and change your strategies whenever you find it hard or difficult to reach to your goals. In your life remember one simple thing:

Everyone has a special gift and the only challenge is to find that gift.

Päivä yliopisto-opintoja Kuala Lumpurissa

Nyt kun opinnot Malesiassa ovat kääntymässä loppusuoralle, on hyvä aika perehtyä perinteisen vaihto-opiskelupäivän anatomiaan Kuala Lumpurin Limkokwing-yliopistossa.

Itselläni lukujärjestyksessä on neljä kurssia ja ne ajoittuvat kätevästi tiistain ja torstain välille. Jokaisella kurssilla, yhtä lukuun ottamatta, on yksi luentokerta ja yksi ”tutorial” viikossa. Luentojen pituus vaihtelee parista tunnista kolmeen tuntiin ja tutorialit ovat usein lyhyempiä. Tutorialien aikana tehdään yleensä pohdintatehtäviä käsiteltyjen aiheiden parissa yksin tai ryhmässä.

Aamunäkymä Times Squarella.

07.00 - Herätys. Päivä alkaa tunnin normaalia myöhemmin, koska olen ollut flunssassa. Normaalisti suuntaan kuudelta alakerran salille jumppailemaan.

08.30 - Aamutoimien ja -evästelyjen jälkeen suuntaamme koululle. Jos meitä on lähdössä viisi tai useampi, varaamme yleensä edellisiltana luottokuljettajamme Kennyn olemaan meitä vastassa alhaalla.

Tällä kertaa matkalaisia on neljä ja suuntaamme Times Square -asumuksemme etumaastoon taksia huitomaan. Suureksi hämmästyksekseni saamme taksin, joka suostuu ajamaan mittarilla (ilman mittaria ajavien taksien kanssa sovittavat hinnat ovat helposti kaksinkertaiset mittaritaksoihin verrattuna).

Kohti Cyberjayaa, matkaa kämpältä reilut 30 km.

09.10 - Saavumme LUCTin kampukselle ja suuntaan ensimmäiselle oppitunnilleni, Technology and Innovation -kurssin tutorialille. Luokka on tyhjä ja opettaja tulee sisään vasta varttia vaille 10.

09.50 - Saamme tehtäväksemme vertailla ryhmässä UPS:n ja FedExin yhteiskunnallista panosta. Tiimissä olen minä ja neljä malesialaista. Selitän opiskelijaystävilleni, että Malesiassa tiemmä varsin yleinen, 98-prosenttinen copy-paste -tekniikka tehtävien teossa ei oikein toimisi Suomessa. Ohessa joudun videokuvausta opettelevien opiskelijoiden jonkinlaiseen Nokia-mainosvideoon.

11.00 - Ryhmätyö on valmis, se tulostetaan ja allekirjoitetaan. Suuntaan Plazalle eli kampuksen keskusaukiolle, jossa kaikki ruokapaikat sijaitsevat. Bongaan matkalla opiskelijoiden myyjäiset ja yhdellä kojuista maailman siisteimmän kauppakassin. Menen tutustumaan tarkemmin ja juteltuani opiskelijoiden kanssa huomaan, että kaikki tuotteet on tehty kierrätysmateriaaleista. Olisin ostanut kauppakassin muutoinkin ja nyt sijoitan varmuudella 20 ringitiä tuohon design-helmeen.

Kampuksen ekokauppa.

11.15 - Ostan Wings-kahvilan rosemary chicken -annoksen perinteisen ”no french fries or bread, more vegetables, please” lausahduksen saattelemana. Lounastan sen ja ohessa tuumiskelen tulevia kurssitöitäni.

13.00 - Suuntaan tietokoneluokkaan hankkimaan tietoa kurssitöitäni sekä Hong Kongin reissua varten.

LUCTin Walk of Fame.

14.50 - Reippailen Small Dynamic Business -kurssin tunnille, jossa turistaan tällä kertaa liiketoimintasuunnitelman saloista. Ennen tuntia juttelen paikallisten kanssa mm. taannoisesta mielenosoituksesta Merdeka-aukiolla sekä Nokian menestyksen hiipumisesta.

16.00 - Tunti päättyy ja soitan Enterpreneurship & New Venture -kurssimme opettajalle Hashemille, jonka kanssa olen sopinut haastattelun. Teemme haastattelun Plazalla.

17.00 - Suuntaamme saksalaisen Tobiaksen ja Heiken kera takaisin keskustaan Heiken käytössä olevalla autolla. Olen perillä liikenneruuhkien viivästyttämänä Times Squarella noin klo 19 ja koulupäivä on jälleen pulkassa.

Straight from the KLite: Tips and Philosophy from a Local

Lokaalit-sarja haastattelee Kaakkois-Aasiassa asuvia elämän synnyistä syvistä. Sarjan avaa malesialainen Dhinesh ajatuksineen.

Lokaalit-series interviews people living in South-East Asia about the life. The series begins with the interview of Malaysian Dinesh.

Dhinesh and I at Berjaya Times Square.

How would you introduce yourself?

I am a very friendly person, opposed to other Malaysians that are quite rude. I’d like to be a traveler also. For hobbies I read, write, cook, play online games and collect books. Favorite past times is though to be with friends and meeting new people.

Where are you originally from?

I’m from Penang (northern Malaysia). I go there once a year.

When did you move to KL (Kuala Lumpur) and why?

I moved to Klang nine years ago. To finnish my schools and such. I moved to KL very recently.

How do you like KL?

If you know how to adapt KL, it’s fine. But in general it is dirty and people are rude and selfish - they don’t mind anyone else expect themselves.

Positive thing is that this nation is growing, there is also diversity of people and cultures. The best thing in KL when you think about Malaysia, is food - where most delicacies from all over Malaysia gathers.

What are your favorite places here?

KLCC (Kuala Lumpur City Center), where the night view is just fantastic! Also shopping centres and especially bookshops. Favourite bookshop is Japanese bookshop Kinokuniya at KLCC.

What would you recommend from KL to foreigner?

Putting aside those negative things here, you’ll find it really easy to spend your time here. Definitely cheap shopping spree - especially if you’re coming from Europe. I'd also recommend fantastic night view from any high rise building, not as good as New York, though.

What are the best places for traveler to visit in Malaysia?

Depends on everyone’s favorite places. For example tropical islands: upnorth Penang, Pangkor and Borneo island which is close to the nature. The most overestimated place in Malaysia is KL. Sometimes people think that KL is like New York…that is way overestimated of a thought.

What do you like to do when you have leisure time?

Seeing friends, reading novels. Playing online games in the middle of the night next to a window and watching the city lights.

What is the easiest way for a curious traveler to approach locals?

Start with a simple smile and ignore all the rudeness some locals might show.

What is the best place in KL to get to know local food?

The streets. Mamak stalls where you can get authentic Malaysian foods.

What is your favourite food / dish?

One that I cook, but in general Chinese curry noodles, Malay's sambal belacan, and for Indian food briyani rice.

Do you have life philosophy and if so, would you like to tell, what it is?

My philosophy is to take everything easily and turn those bad things into good things. When we smile often, even if we face problems, we can overcome them.

Is the change inevitable when you are traveling and is it inevitable in life overall?

You can’t avoid changes, they are everywhere. But it is individual’s own responsibility to turn changes into good ones. Don’t be afraid of changes as they come no matter what. Control the changes yourself and don’t let them to control you.

What kind of greetings you’d like to send to our readers?

I’d like to say Hello in Finnish…if you come to Malaysia do contact me, I’d like to meet more Finnish people. Don’t be afraid of Malaysia, ignore the negative Malaysia and try to enjoy the positive sides as much as you can.

Ahdin urheilukatsaus: Malesian GP

Varikkohenkilökuntamme ja uskolliset autourheilufanit lensivät Penangilta Kuala Lumpuriin seuraamaan F1-sirkusta, tuota moottoriurheilun kuninkuusluokan kilpailua, jossa aikamme gladiaattorit taistelevat MM-pisteistä. Esimerkiksi omista lennoistani sinne ja takaisin jouduin kustantamaan 13 euroa halpalentoyhtiö AirAsialla, jolla lento kesti alle tunnin. Lentokentältä hurautimme pari euroa maksavalla bussilla KL Sentralille, jossa meitä oli vastaanottamassa KL:n kruunaamaton prinssi Jani, joka johdatti meidät majapaikkaamme, vaatimattomaan penthouseensa Times Squaren kattohuoneistoon. Suuret kiitokset koko kommuunin väelle mahtavasta majoituksesta!

Lauantaina me innokkaimmat siirryimme Sepangin autourheilupyhättöön seuraamaan aika-ajoja, kun taas osa porukasta keskittyi harjoittamaan tinkaamista ja transaktioita KL:n vaate-, kenkä- ja kelloliikkeisiin.

Aika-ajoissa Suomen Kimi Räikkönen johti kahden ensimmäisen osuuden jälkeen, mutta joutui taipumaan viidennelle sijalle viimeisellä osuudella. Lisäksi hänen saamansa rangaistuksen takia lähtöruutu vaihtui kymmenenteen, joten suomalaisjuhlaa ei ollut sunnuntain kisaa ajatellen odotettavissa. Illalla kannatustiimimme hioi taktiikoita kuntoon tulevaa kisapäivää ajatellen. Erityisesti panostimme riittävän nestemäärän nauttimisesta huolehtimiseen ja märän kelin renkaiden valintaan.

Sepangin rata

Meininkiä ennen kisaa

Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua saapuessamme bussilla Sepangin radalle kisapäivänä. Ilma oli hiostavan kuuma, mutta ilmassa leijui vahva sateen uhka. Otimme haltuun alueemme K2-hillstandilla, josta näkisimme mutkan numero kolme. Tästä mutkasta autot ampaisevat reilun 200 kilometrin tuntinopeuteen jarruttaakseen vain hieman mutkaan numero neljä. Kyseisistä paikoista kustansimme reilu 15 euroa pekkaa päälle. Antero-aikaiset olivat varanneet lippunsa jo viime vuoden puolella ja saaneet näin ollen huippupaikat puoleen hintaan.

Hieman ennen kisan starttia taivas sitten aukeni sateelle, mutta autot pääsivät kuitenkin matkaan. Jokusen kierroksen jälkeen sade yltyi niin, että turva-auto tuli radalle ja lopulta kisa keskeytettiin. Uutta lähtöä odoteltiin tunnin verran, jolloin porukkamme keräsi katseita juoksemalla Suomen lipun kanssa katsomoalueellamme ja meidät ikuistettiin satoihin aasialaisten valokuviin. Tätä kisan parasta väliaikaviihdettä ei ilmeisesti ikävä kyllä tarjoiltu televisiokatsojille, mutta livenä se upposi kuin italialainen matkustajalaiva.

Lopulta kisa pääsi jatkumaan ja yllätysvoittajaksi nousi Ferrarin Alonso ja kakkoseksi Perez. Hamilton oli kolmas, joka pääsi mukaan sampanja-karkeloihin Räikkösen ollessa viides. Sateesta huolimatta tai ehkä juuri siksi kisa oli näitä yllätyksiä täynnä. Vaikka en suuri F1-fani olekaan, oli hieno kokemus käydä haistelemassa tunnelmia ja kuuntelemassa formuloiden ulvontaa paikan päällä.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, Sepang vaikenee, mutta vain hetkeksi!

Kolmosmutka K2-hillstandilta nähtynä

Sade ei haitannut katsojia

Katettu K1-katsomo, johon olisi päässyt noin 150 eurolla.

Terveisiä Suomeen!

Matkaaja Kääriäinen: Harva jaksaa kuoria, harva osaa kuoria, harva kuorii

Matkaajat-sarjassa haastatellaan kanssamatkalaisia reissaamiseen, vaihto-opintoihin ja matkafilosofiaan liittyen.

Kuka olet ja mistä tulet?

Valokuvaaja Otso Kääriäinen, Helsingistä.

Mitä teet Malesiassa?

Yritän kovasti opiskella. Myös reissaamista on ohjelmassa, kun täällä ollaan. Eli hyötyä ja hupia, mutta paino on ollut opintojen puolella.

Missä olet matkannut ennen Malesiaa ja millaista oli?

Australiassa, jossa oli taivaallista. Sieltä löysi itsensä ja paikka tuntuu enemmän kodilta, luonnollisesti, koska kyseessä on länsimainen maa. Elämäntyyli, ihmiset ja lämpö jäivät mieleen.

Vaikka erilaisia kulttuureita ja ihmisiä on paljon, ihmisluonne ja kehonkieli ovat samanlaisia. Tunne- ja ihmissuhdeasiat ovat samoja ja niin edelleen. Kun olen reissannut, olen huomannut, että me olemme kaikki yhtä samaa. Australiassa on erittäin chilli meininki - etenkin surffipiireissä.

Miltä Kuala Lumpur vaikuttaa?

Hektiseltä, kiireiseltä, hyvin muoviselta ja pinnalliselta. Länsimaisten ihailu on vahvaa. Koetetaan pykätä Manhattania tänne, myydään omat aasialaiset arvot ja otetaan tilalle starbuckseja ja mcdonaldseja.

Toisaalta täällä on myös sikäli mielenkiintoista olla, että paikka on murroksessa: Olen kolmatta kertaa Kuala Lumpurissa ja paikka on muuttunut esimerkiksi siinä suhteessa, että individualismi on alkanut korostua.

Opiskelet Limkokwing-yliopistossa visuaalista viestintää. Miltä opinnot vaikuttavat?

Paikalle tekisi hyvää jonkinlainen opettajakoulu, mutta hyödyn opinnoista henkilökohtaisesti tosi paljon, koska lähtötaso ei ole korkea. Jos asiat ovat entuudestaan tuttuja, opinnot voivat olla ”läpi kävelyä”. Oppimisympäristö kaikkinensa on motivoiva.

Asut suomalaisten asuttamassa kommuunissa kymmenen muun suomalaisen ja yhden saksalaisen kanssa; onko rankkaa?

Ei. Olisi rankkaa, jos ei ikinä olisi ollut kämppiksiä. Kun on reissannut hostelleissa ja ollut sekahuoneissa, niin tämä on siihen verrattuna ruusuilla tanssimista. Olemme kuitenkin melko homogeeninen ryhmä.

Mielenkiintoista on ollut huomata, miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on matkustamisesta. Tällaisen kommuunielämän voi ottaa oppimiskouluna. Ja onhan tämä kuin pieni BB-talo.

Asunnon sijainti on täydellinen. Elän unelmaa tällä hetkellä ja tietty virstanpylväs on saavutettu. Kaikki toivotut asiat tällä reissulla ovat toteutuneet, ja olen hyvin tyytyväinen tilanteeseen.

Minne suuntaat täältä (ja miksi)?

Borneolle ja sieltä takaisin tänne. Myöhemmin Kambodzhaan, Laosiin, Vietnamiin, Myanmariin ja Kiinaan. Aikaa tehdä tämä reissu on kolme kuukautta. Olen käynyt osassa paikoista aikaisemmin, mutta ne ovat olleet turistimatkoja, pikavisiittejä.

Se, että tullaan Kaakkois-Aasiaan, on meidän ikäpolven interreili. En kehtaisi mennä takaisin kotiin ja sanoa, että en ole käynyt näissä ympäröivissä maissa. Meidän sukupolvelle raha ja materia eivät ole läheskään niin tärkeitä, kuin kokemukset, joita esimerkiksi matkoilta saa. On totta, että tässä on myös ”kun muutkin, niin minäkin”-ajattelua, mutta myös henkilökohtaista mielenkiintoa eri kulttuureita ja alueita kohtaan.

Mikä on filosofiasi matkustaessa?

Kiireettömyys. Asioiden huomioiminen ja syvällinen kelailu. Observointi. Myös itsensä haastaminen ja haastaviin tilanteisiin itsensä työntäminen - kokeileminen ja kohtaaminen.

En tiedä mitään parempaa keinoa itsensä henkiseen kehittämiseen kuin menemisen yksin uuteen paikkaan. Saman voi tehdä Suomessakin, mutta se ei kuori turhia sipulin kuoria lähellekään niin nopeasti.  Jos haluat päästä lähemmäksi omaa ydintäsi, turhat kerrokset tulee kuoria pois. Kuoret ovat identiteetin osia, joita itse et ole päättänyt. Harva jaksaa kuoria, harva osaa kuoria, harva kuorii.

Mikä on parasta matkustamisessa?

Ihmiset. Voit matkustaa yksin ja kokea asioita, mutta ihmissuhteet kuitenkin suurentavat kaikki elämykset ja tunteet. Vaikka tykkään reissata yksin, tykkään myös tavata toisia ihmisiä. Ihmiset ja haastavat tilanteet, niiden kombinaatio, muodostavat hyvän kokonaisuuden.

Onko muutos väistämätön?

Riippuu muutoksesta, mutta näkisin tällaisen matkailun jälkeen, että tässä ei ole paluuta samanlaiseen Otsoon. Minkään retken jälkeen ei ole paluuta vanhaan Otsoon. Auton maalipinta ja pellit ovat samat, mutta kone on vaihdettu.

Matkavinkkisi lukijoille?

Hymyile paljon, avaa silmät. Lähde matkalle, älä lomalle.

Tulevaisuuden musiikkia moottoriradalla

17.3. suuntasimme kulkumme kohti Sepangin moottorirataa, mutta emme vielä Formuloiden merkeissä. Australiassa syntynyt Future Music Festival oli rantautunut Kuala Lumpuriin ensimmäistä kertaa sen historian aikana. Kun artistilistassa komeili sellaisia nimiä kuin Grandmaster Flash, Flo Rida, Tinie Tempah, Eddie Halliwell ja The Chemical Brothers ja, olisi noin 35 euron (140 ringitiä) hintaisen lipun ostamatta jättäminen tuntunut järjen vastaiselta. Lippu Australian vastaavaan tapahtumaan kustantaa 140 Australian dollaria (~96 euroa). Tapahtuman ikäraja on 18 vuotta, mutta portilla kaikui huuto: ”Malaysians take out your ID’s, for foreigners it doesn’t matter!”

Artistikattauksen lisäksi mielenkiintoista oli päästä näkemään myös täkäläistä festarikulttuuria ja se toden totta on varsin erilainen: Bajamajat ovat siistimpiä kuin Suomessa (ja siistimpiä kuin malesialainen vessa keskimäärin…) ja festarielo ei ole humalanhakuista (hyvä niin, sillä humalainen malesialainen on jotain aivan karmeaa). Toisaalta jännää oli myös se, että alueelta ostettujen oluiden kanssa sai vaellella paikasta toiseen täysin vapaasti - käsite ”anniskelualue” on täällä tuntematon.

Vanhasta koulusta kemikaalirytmeihin

Ensimmäinen varsinainen artisti, jonka olin merkannut aikatauluihini kuultavaksi, oli Kyoto Protocol. Soundi oli aika pitkälti keskivertoa elektropoppia, ja meno ei jaksanut vakuuttaa. Toista maata oli vanhan hiphop-koulukunnan innovaattori Grandmaster Flash. Keski-iässä oleva pappa vingutti levyjä maailmanluokan malliin, kuten arvata saattoikin, ja piti puhuttelun aina yleisölle, jos meno ei ollut tarpeeksi railakasta. Biisilistalta tuntui löytyvän jokainen legendaarinen biisi niin hiphopin kulta-ajoilta kuin nykyhetkestäkin.

Flo Rida villitsee yleisöä.

One and only, incredible Gransmaster Flash!

Grandmaster Flashin jälkeen kävin kurkkimassa Flo Ridaa, Pendulumia, Eddie Halliwelia, Tinie Tempahia ja Good Night Electricia ennen festareiden päänimen, The Chemical Brothersin, astumista lavalle. Kerta tämän konemusiikin suurnimen näkemiseen oli ensimmäiseni ja herrojen tyyliin taitaa kuulua vaikeneminen (etenkin verrattuna Grandmaster Flashiin, joka oli kovalla höpinätuulella) sekä itsensä savuverhoon piilottaminen. Jälkimmäisestä syystä en bongannut pumpun aloittaneen ennen kuin joku asiasta minulle mainitsi.

Kemikaaliveljesten ensikohtaaminen ei ollut yhtä tasokas kuin olin odottanut. Herrojen jatkaessa veivaamista kolmatta tuntia nukahdin asfaltille. Kaverit jammailivat vielä siinäkin vaiheessa, kun poistuimme jo kotimatkalle.

Poikain kanssa Pendulumin pyörteissä.

Käytännössä fiilistelin The Chemical Brothersilta vain nerokkaan Hey Boy, hey girl:in lava-alueen reunalla. Muutoin festarien parasta antia tarjoilivat Grandmaster Flash, jonka oldskoolius huokui Indonesiaan asti, sekä Flo Rida (joka oli huomattavasti energisempi ja menevämpi kuin Tinie Tempah).

Kun Malesian pimenevässä ja lämpimässä yössä 200 metrin päässä esiintyi The Chemical Brothers, Kuala Lumpurin taivaalle ammuttiin ilotulitusraketteja ja Otso oli kipaissut Krispy Kremeltä seurueelle kaksi laatikkoa donitseja, ei voinut kuin ajatella, kuinka mahtavan kokemuksen äärelle olikaan jälleen päässyt.

Merkinnän kuvat: Otso Kääriäinen.

Keskustakierroksella Kuala Lumpurissa, osa 2

Tällä kertaa suunnataan Kuala Lumpurin keskustassa juuri vastakkaiselle laidalle kuin missä edellisellä kerralla vieraillut Petronasin kaksoistornit nököttävät, nimittäin Lake Gardens -alueelle.

Times Squaren vieressä seisoo näppärästi Imbin monorail-asema, joten sillä siirtää itsensä huokeaan 1,60 ringitin hintaan KL Sentraliin, jonka vieressä Lake Gardens sijaitsee. Luulisi, että alueelle pääsisi Sentralilta näppärästi jalkaisin, mutta luulo ei ole täällä todellakaan tiedon väärti.

Etenkin Malesian taksikuskit ovat tainneet tehdä pimeän diilin maankäyttöviranomaisten kanssa, sillä autolla tuntuisi täällä pääsevän joka paikkaan - vaikka Kinabalu-vuoren huipulle. Jalkaisin kohteisiin pyrkiminen on puolestaan usein enemmän tai vähemmän hankalaa. Tästä käytännön esimerkkinä on siirtymäni Sentralilta Lake Gardensiin. Ensin taivalsin vajaan kilometrin autotiesillalle, joka ylittää Lake Gardensin ja KL Sentralin välillä makaavan junaradan. Sen jälkeen edessä oli nelikaistainen liikenneväylä, jonka ylittäminen melko riskivapaasti kesti 10 minuuttia. Nyt edessä seisoi Lake Gardens, mutta se oli reunustettu ensin metrisellä aidalla ja sen jälkeen rakennustyömaalla, johon oli kyhätty ympärille viisimetriset peltiseinät. Siispä kiertämään.

Päädyin Kuala Lumpuriin johtavalle valtaväylälle, jonka reunustaa kävelin vastaantulevien autojen kaistalla. Kilometrin päässä vihdoin havaitsin tienpätkän, joka kääntyisi Lake Gardensille, mutta vielä mitä: se oli näppärästi varustettu lukollisella portilla. Odotin, että puistonvartijat menivät ohi ja tietyissä piireissä tunnettuna ninjana heilautin itseni portista yli. (Jälkikäteen tarkasteltuna alueen pääportti taitaa olla lähellä Merdeka-aukiota ja ChangeX suosittelee matkaajan turvallisuuden vuoksi ao. virallista reittiä...)

"Mennään tuosta valtaväylän läpi niin, että heilahtaa!"

Hidaste, ei este.

Itse asiaan

Jos aikaisemmin vierailemaani Bukit Nanas Forest Reserveä voi jollakin tapaa sanoin kuvailla, niin Lake Gardensin kohdalla sanat loppuvat lyhyeen. Käytännössä alue on tropiikkia keskellä suurkaupunkia ja liikenteen häly ei kantaudu alueelle tippaakaan. Alueella tepastellessa pääsee hämmästelemään toinen toistaan erilaisempia kasveja ja sieltä löytyy niin veloitukseton peura-, lintu- kuin perhospuistokin sekä orkidea- ja yrttipuutarhat. Parempi lienee esitellä aluetta kuvien kera kuin koettaa sopertaa jotakin mielen lumoavasta vehreydestä:

Kuvassa satamäärin pähkinöitä: vasemmalla cashewpuu ja taustalla brasilianpähkinä, yksi Amazonin sademetsän suurimmista puista.

Peurapuiston bambeja.

Ananas!

Lake Gardensin maastoilla seisovat myös kansallismuseo ja -moskeija, joissa en tullut käyneeksi, mutta jotka saattaisivat olla kiinnostavia kohteita jatkossa. Historiallinen Merdeka-aukio 95-metrisine lipputankoineen (yksi maailman korkeimmista) on sekin puistoalueen kupeessa, mutta itse olin tuon jo tarkastanut aikaisemmalla kirjastoreissullani.

Keskustakierroksella Kuala Lumpurissa, osa 1

Tänään pyörähdetään Kuala Lumpurin keskustassa Bukit Bintangin kautta Petronasin kaksoistorneille ja sieltä KL Towerille. Matka alkaa tukikohdastamme Berjaya Times Squarelta. Google Maps ei tunne Bukit Nanasin metsäpolkuja, joten alla olevan reitti on suurinpiirteinen.

Näytä suurempi kartta

Bukit Bintang on Kuala Lumpurin shoppailun mekka ja siitä pitävät huolen toinen toistaan laajemmat ostoskeskukset. Muutaman kilometrin säteellä on Sungei Wang, Low Yat, Lot 10, Berjaya Times Square (jossa siis hotellin, elokuvateatterin ja huvipuiston lisäksi on kookas kauppakeskus) sekä Starhill Gallery. Putiikeista irtoaa jos jonkinlaista rompetta paikallisista vaatteista brändituotteisiin.

Bukit Bintangia halkova monorail-linja. Taustalla vahtii KL Tower.

Lot 10:n uumenissa

Bukit Bintangilla nälän yllättäessä suosittelen pistäytymään Jalan Alorille, josta ei ruokapaikkoja ja illan tullen myöskään meininkiä puutu. Allekirjoittaneen suosikkiannos täällä on hokkien mee. Jälkiruoaksi voi testata vaikka ais kacangia durianilla höystettynä. Luvatun törkeälle ao. hedelmä haisee, mutta maku ei ole niin taivaallinen kuin yleensä hehkutetaan. Lisää paikallista meininkiä kattaukseen saa tilaamalla juomaksi teh tarikia. Hedelmämehut ovat myös kova sana täällä maailmankolkassa, mutta itse pyydän jättämään sokerin juomasta pois (muutoin sitä voi olla joukossa varsin reippaasti).


Bukit Bintangilla kohtaa myös kaikenlaisia kaupustelijoita ja ainakin miessukupuolen edustajille satelee kaikenlaisia hieronta- ja seuralaispalvelutarjouksia.

Kaksoistorneille

Petronasin kaksoistorneille heilauttaa itsensä Bukit Bintangilta alta aikayksikön. Aluetta, jossa nämä scifirakennelmalta vivahtavat tornit töröttävät, kutsutaan lyhenteellä KLCC, Kuala Lumpur City Centre ja se on niin sanottua uutta keskustaa Bukit Bintangin edustaessa vanhaa. Jos kaksoistorneihin haluaa päästä vierailemaan, neuvotaan turistioppaissa tulemaan paikalle aamuvarhain, sillä paikkoja ylös torniin myydään päivittäin vain rajoitettu erä. Itse passasin koko ajatuksen ja tarkastelin kaupunkia mieluummin KL Towerista käsin.

Kulissiyliopisto

Opintoni Limkokwing University of Creative Technology -yliopistossa ovat alkaneet pienien Kaakkois-Aasiassa asiaan kuuluvien säätöjen jälkeen. Opintojemme valinnassa mukana ollut naishenkilö lupasi laittaa meille kurssiaikataulut ensin viime viikon torstaina, sitten perjantaina ja ilmoitti lopulta laittavansa ne, kunhan ne valmistuvat. Vieläkään aikatauluja ei ole näkynyt, vaikka kurssit alkoivat jo...

Tiistaina lampsimmekin yliopistolle tarkastamaan kurssiaikatauluja, kun olimme saaneet kuulla jo aikaisemmin opintonsa aloittaneelta suomalaiselta, mistä moiset löytyvät. Koostimme sitten itse lukujärjestykset ja aloitimme opinnot. Oma kurssivalikoimani on seuraava:

• Enterpreneurship and New Venture
• Dynamic Small Business
• Technology and Innovation
• Management Information Systems
• Carees and Human Resource Development

New Venture -opettaja on rento iranilainen, tosin niin ikään iranilainen opiskelukaverini ehti häntä jo kritisoida. Johdon tietojärjestelmiä opettava sälli puolestaan kielsi esimerkiksi kritisoinnin ja argumentoinnin häntä kohtaan, joskin rento on hänkin. Opettajista ei sinänsä olekaan pahaa sanottavaa, toisin kuin opintosuunnittelijoista. Arvostan Suomen opintosuunnittelijoitamme tämän kokemuksen jälkeen todella paljon.

Puitteet

Yliopiston nettisivuilta voi käydä tiirailemassa paikan puitteita ja hämmästyksekseni ne todella ovat olemassa. Joskin esimerkiksi tietokoneluokista vain yksi on Mac-luokka (varustettu muuten lasiseinällä ja sijoitettu lähimmäksi yleisiä kulkuväyliä). Muissa tietokoneluokissa ruksuttaa pahimmillaan Pentium 2 -luokan PC:t. Yliopiston keskusaukio tuo puolestaan mieleeni kultaiset nuoruusvuodet Suomen diskoissa: tilassa saa tupakoida ja kaiuttimista raikuu jatkuvasti musiikkia varsin kovalla volyymillä (joka toinen biisi on yliopiston oma hengennostatustekele, siis yksi ja sama sävellys). Luokkahuoneet ovat jotakin sanoinkuvaamatonta, tarkasta kuva alla.

Ei jäänyt paljon ringitejä markkinoinnilta luokkahuoneiden kalustukseen...

Tämä jos mikä oikeuttaa kutsumaan yliopistoa kulissiyliopistoksi: suurin osa rahasta laitetaan ulospäin näkyviin puitteisiin ja metrisiin seinälakanoihin, joissa hehkutetaan paikan professoreja henkevien korulauseiden kera. Paikka hehkuttaa myös heillä opiskelevien kansalaisuuksien moninaisuutta ja yleisestikin myy itseään määriin perustuvilla argumenteilla. Laadusta ei paljoa mainita ja mitään mainittavaa ei olisikaan. Voisinkin ehdottaa paikan pomoille, että yliopiston nimen voisi vaihtaa muotoon Limkokwing University of Superficiality.

Edellä mainittua laatua en onneksi odottanutkaan missään muodossaan vaihto-opiskelemaan lähtiessäni, mutta tuo mainittu viivyttely ja aikaansaamattomuus opintosuunnittelussa ovat jotain käsittämätöntä.  Penangilla opiskeleva Tuomas kiteyttikin blogissaan asiaa ehdottamalla, että koko maan nimeksi voisi vaihtaa saman tien Maleksia.

Se, mitä tulin täältä hakemaan, on kuitenkin toteutunut: kurssien alkaessa opiskelijat tulevat yleensä käsi ojossa esittäytymään. Iranilaiset olen todennut tähän mennessä rennoimmiksi kavereiksi, malesialaiset taas eivät usein uskalla länsimaalaisten kanssa juuri toimia. Kulttuurituntemus siis  lisääntynee roimasti tämän opiskelukokemuksen myötä ja se riittää minulle.

Tää on niin siistii!

Asun yhden maailman alfa-kaupungin keskustassa, 45-kerroksisen hotellin kaksikerroksisessa asunnossa mahtavien tyyppien muodostamassa Suomi-kommuunissa ja opiskelen Malesian piilaaksoksi tituleeratussa Cyberjayassa Limkokwing University of Creative Technology -yliopistossa (tuttavallisemmin LUCT, joka tulee olemaan tagina näissä posteissa, vrt. Ahdin käyttämä USM eli Universiti Sains Malaysia) todennäköisesti yrittäjyyttä ja innovaatioteknologioita (kunhan kurssivalinnat vahvistuvat). Ohessa nautin monikulttuurisia appeita Bukit Bintangin ruokakojuista ja matkaan ympäri Kaakkois-Aasiaa. Kaikki tämä opiskelijabudjetilla. Tämä on niin siistiä, etten sitä osaa juuri sanoin kuvailla. Yritän raapaista kuitenkin jotakin asunnon etsinnästä ja ensi kerralla opintojemme aloituksesta.

Majatalon metsästystä ja liikennöintiä

Saavuin noin viikko sitten Kuala Lumpuriin asumaan Step Inn Guesthousessa sen aikaa, kun etsimme asuntoja (Step Innille suosittelut, jos vaatimattomat tilat eivät haittaa; paikalla kohtaa aikamoisia matkamiehiä ja -naisia). Kävimme tarkastelemassa Kuala Lumpur City Centren (KLCC) ja Bukit Bintangin läheltä useampia asuntoja. Hintahaarukka tällä alueella pyörii siellä 6000-8000 ringitissä (MYR, 1 EUR ~ 4 MYR) per kuukausi 2-3+1 huoneen asunnoissa. Edullisemminkin asunnon voinee saada.

Yliopistomme lähellä Cyberjayassa vuokrapyyntö saattaa olla alle 2000 MYR samankokoisesta asunnosta (joskaan laadusta ei voine mennä takuuseen). Kätevä työkalu asuntojen etsimiseen on iProperty-sivusto (Cyberjayasta asuntoja etsiessä täytyy state-kohtaan muistaa laittaa Selangor Kuala Lumpurin sijaan). Päätimme yksissä tuumin kuitenkin pysyä KLCC:n lähellä, koska täällä on niin paljon nähtävää, aktiviteetteja, kauppoja, ravintoloita ja vaikka mitä muuta.

Asuntoja kierreltyämme päädyimme majoittumaan 11 suomalaisen vaihto-opiskelijan voimalla KL:n keskustan Berjaya Times Squarelle. Samasta talosta löytyy mm. ruoka- ja vaatekauppoja, IMAX-elokuvateatteri ja vuoristorata (!)

Asunnon atriumia.

Noin puolet keittiöfasiliteeteista.

Näkymää KL:n keskustaan.

Olohuoneistoa.

Liikennöintiä Cyberjayaan

Matkaa LUCTiin täältä on noin 30 kilometriä ja taksilla yhdessä mennessämme hintaa per nenä tulee 10 ringitiä eli noin 2,5 euroa. Pienempi taksi kustantaa yleensä 40-45 MYR. Tänään sompailimme perille myös pääosin julkisen liikenteen turvin: Monoraililla Bukit Bintangilta KL Sentraliin (1,60 MYR), KL Sentralilta Cyberjayaan KLIA Transitilla (9,50 MYR) ja Cyber-/Putrajayan asemalta LUCTille taksilla (juna-asemalla tapaamamme yliopisto-opettaja maksoi kyydin...) Koulumatkan hinnaksi tulee siis myös julkisilla arviolta 12 MYE (3 euroa) / suunta.

Ensi kerralla rustailen asiaa opintojen aloituksesta. Nyt on aika suunnata lenkille lähimaastoihin.