Matkaajat: Peter the Relaxed

Matkaajat-series interviews other travellers about travelling, exchange studies and travelling philosophy.

This time we interview Peter, who is also studying Business Management in Limkokwing University.

Who are you and where do you come from?
My name is Peter, 23 years old, from Germany. In Germany I study at European University of Applied Science, which is located between Bonn and Cologne,

What are you doing in Southeast Asia?
I came for studying, but my aim was also to travel as much as possible during these four and a half months.

What has been the best place you’ve been in or the best experience you’ve had so far in South-East Asia?
I think the best place has been Vietnam, people are very friendly and helpful there. I really think the best experience has been to come here to live together with you, eleven Finnish guys.

In which places have you been traveling?
In Malaysia Cameron Highlands, Melacca, Penang, Tioman islands, Langkawi, Taman Negara, KL and surroundings, Singapore, Vietnam and Thailand. Last year I was in Indonesia.

Where are you heading next and why?
Next journey will be to Cambodia, because I want to see Angkor Wat.

Do you have some kind of a philosophy when traveling?
Yes, of course: Low budget. The cheapest food is always the best. Also don’t stick to those main tourist routes. I try always find the true spirit of the country.

What is the best thing in traveling?
Learning about other cultures, broadening your horizon. It doesn’t have to be with locals, because you can get to meet so many other people as well.

Your best traveling tips?
If you have the time, get into country and start without planning or at least don’t plan too hard. Go with the flow. Try to eat as much local food as possible. And try to avoid diarrhea.

Is change inevitable?
I think yes, because you always change when you see something new, and your mind and way you think about things changes. But I think it’s only good.

Your greetings to blog readers?
If you have time, you should definitely come to South East Asia, because it is amazing.

Matkaaja Immonen: Muutos on väistämätön, mutta sitä ei huomaa reissulla

Matkaajat-sarjassa haastatellaan kanssamatkalaisia reissaamiseen, vaihto-opintoihin ja matkafilosofiaan liittyen. Tällä kertaa haastateltavana on pian vuoden verran Limkokwing-yliopistossa turismia opiskellut Valtteri.

Kuka olet ja mistä tulet?
Valtteri Immonen, Kajaanista, jossa opiskelen AMK:ssa matkailua toista vuotta.

Mitä teet Malesiassa?
Olen täällä vaihto-opiskelemassa, ja elämää opiskelemassa.

Missä olet matkustanut vaihdon aikana?
Ympäri Aasiaa, Indonesiassa, Kambodzassa, Thaimaassa, Malesiassa... Eihän näitä edes muista enää. Kaksi lempparipaikkaa ovat Kambodzhan Sihanoukville ja Indonesian Toba-järvi.

Miltä Kuala Lumpur vaikuttaa?
Alku oli shokki, mutta mitä enemmän tätä on oppinut tuntemaan, sitä loistavammaksi kaupunki on tullut. Täällä näkee mitä vaan. Todella paljon kulttuurien sekoittumista, siitä tykkään. Ei ole kuitenkaan mikään ”truly Asia”, kuten mainostetaan.

Miltä vaikuttavat opinnot Limkokwing-yliopistossa?
Päältä kaunis, sisältä mätä. Koulu tuntuu enemmän bisnekseltä, kuin yliopistolta. Opetuksen laatu business facultyssä on heikkoa, varsinkin verrattuna Suomeen.

Asut Cyberjayassa (lähellä Limkokwing-yliopistoa, n. 30 km KL:n keskustasta), millaista elo on siellä?
Tykkään tosi paljon, KL:n keskustan meno on vähän liian hektistä. Tykkään esimerkiksi asua Kajaanissa rauhallisuuden vuoksi. Siellä tutustuu helpommin ihmisiin opiskelijayhteisön kautta.

Minne suuntaat täältä?
Nyt kun viimeisiä viedään, pitäisi viimeiset mielenkiintoiset kohteet käydä tarkastamassa, sitten takaisin Suomeen. Myanmar olisi tosi mukava, toinen kiinnostava olisi Sri Lanka.

Mikä on filosofiasi matkustaessa?
Tykkään mennä hitaasti paikasta toiseen, en tykkää mennä johonkin paikkaan vain pariksi päiväksi. Toinen juttu on tehdä samanlaisia asioita kuin mitä paikalliset tekevät, esimerkiksi ruokailun ja julkisen liikenteen kohdalla. Yleensä tämä tulevat lisäksi paljon halvemmaksi (kuin turistivaihtoehdot - toim. huom.)

Mikä on parasta matkustamisessa?
Uuden kokeminen, itsensä henkinen kehittäminen ja sen huomaaminen, miten muutokset näkyvät itsessä.

Onko muutos väistämätön?
Ennenkin olen ollut vaihdossa ja muutosta ei itse huomaa, ennen kuin palaa takaisin Suomeen. Suomessa ei mikään olekaan muuttunut, vaikka itse on henkisesti muuttunut. Matkalla sitä ei vielä huomaa. Eli muutos on väistämätön, mutta sitä ei huomaa reissulla.

Matkavinkkisi lukijoille?
Suosittelen, että hakeutuu paikallisten seuraan ja tekee asiat paikalliseen tapaan, siinä oppii eniten. Eikä kiirehdi.

A lecturer with passion

Lokaalit-sarja haastattelee Kaakkois-Aasiassa asuvia elämän synnyistä syvistä. Sarjan kolmannessa osassa haastatellaan yliopistomme iranilaista yrittäjyyden opettajaa, Hashemia.

Lokaalit-series interviews people living in South-East Asia about the Life. This time we interview our Iranian teacher of Entrepreneurship, Hashem.

How would you introduce yourself?

Well, I would like to start from my weaknesses. I am a little bit sensitive person, but I’m trying to work on it. Sometimes I get really stubborn; this, I guess, is inherited from my father.

When I feel with my heart, that something is true I want to act on it. I’m also hard-working, I have goals in my life, without them life would be meaningless. I’m persistent: If I want something, I might be slow, but eventually I’ll be there. Quite independent. Very patient.

I studied in one of the best schools in my country, Iran, and after finishing high school, took the national examination –Konkour-  and got into one of the top five universities back home called Isfahan University of Technology (IUT). I did my bachelor’s degree there and majored in statistics. Then I started my own company and at the same time worked as a deputy manager in a bank.

How did you end up in Kuala Lumpur and what are you doing here?

I moved in 2007. I always wanted to live and work in another country. By the time that I decided to leave Iran, I had three options which were India, Malaysia, and Sweden. I eventually picked Malaysia. 

Surprisingly, I could not speak English when I came to Malaysia, but I knew that I would speak English fluently one day. When the plane landed in Kuala Lumpur International Airport, I was really excited.

If you just forget the taxi drivers in Malaysia, everything else is somehow nice and new. If people ask me “whether I like Malaysia or not?” my answer is very simple: If I didn’t like this country I wouldn’t stay here for five years.

As I came to KL I studied 10 months of English Course in a college called KBU. After finishing my English course, I applied for master’s in two universities and got the approval from Multimedia University. After finishing my master’s, I started a company in education industry where I was the business development director. To follow my goals and passion, I decided to apply for teaching positions in a university or college in Malaysia. Eventually, I was admitted and started working as a lecturer in Limkokwing University of Creative Technology.

How it feels to teach in a university in KL? How are the students?

A multinational environment with students from more than 160 countries around the world is basically a great experience and exposure to people from different cultures and backgrounds. I’m learning from my students about their countries, cultures, and the ways businesses are conducted in their countries. Teaching is quite fun. It’s my passion so it’s quite awesome.

How do you like KL overall?

Except for taxi drivers and public transportation, I love KL. Food is good here and there is variety of choices. Basically you can see whole Asia in Malaysia. I believe that it is because of the multicultural environment of this country.

What are your favorite places here in KL? What about in Malaysia?

Lookout Point, you can see the whole KL from there. And Lankgkawi, of course.

What do you like to do in KL when you have leisure time?

I usually go and try a new restaurant. About local restaurants, one of my favorites is Madam Kwan Restaurant. I also hang out with my friends whenever I have time. I like reading a lot - all kinds of books. I also like watching movies, Godfather is the best of them. I love Beautiful Mind, too.

Do you have some favorite Malaysian dish / food?

Chechen and beef rendang are my favorites. Watermelon here is awesome, I love it very much. I got really sweet teeth and I love chocolate very much.

Do you have life philosophy / vision etc. and if so, would you like to tell, what it is?

Definitely I have. I want to work in education field, that’s why I’m here. I want to contribute to the society where I live in and where I belong to. I hate racism. To me everyone represents him/herself by his mind and heart.

What do you think; is the change inevitable when you are traveling?

I have one recommendation to people younger than me: Travel as much as you can. Even if you don’t have enough money, try to borrow some and at least visit two or three countries around the world. You benefit from travelling definitely. Knowing the cultures, the people, and etc. will help you to grow faster, get more mature, and broaden your horizon.

What kind of greetings you’d like to send to our readers?

I wish them all the best in their life and career path. I hope their life is filled with happiness, success, wealth and health. Never get disappointed and remember that: “a quitter never wins and a winner never quits.” Be a winner, be curious, and change your strategies whenever you find it hard or difficult to reach to your goals. In your life remember one simple thing:

Everyone has a special gift and the only challenge is to find that gift.

Päivä yliopisto-opintoja Kuala Lumpurissa

Nyt kun opinnot Malesiassa ovat kääntymässä loppusuoralle, on hyvä aika perehtyä perinteisen vaihto-opiskelupäivän anatomiaan Kuala Lumpurin Limkokwing-yliopistossa.

Itselläni lukujärjestyksessä on neljä kurssia ja ne ajoittuvat kätevästi tiistain ja torstain välille. Jokaisella kurssilla, yhtä lukuun ottamatta, on yksi luentokerta ja yksi ”tutorial” viikossa. Luentojen pituus vaihtelee parista tunnista kolmeen tuntiin ja tutorialit ovat usein lyhyempiä. Tutorialien aikana tehdään yleensä pohdintatehtäviä käsiteltyjen aiheiden parissa yksin tai ryhmässä.

Aamunäkymä Times Squarella.

07.00 - Herätys. Päivä alkaa tunnin normaalia myöhemmin, koska olen ollut flunssassa. Normaalisti suuntaan kuudelta alakerran salille jumppailemaan.

08.30 - Aamutoimien ja -evästelyjen jälkeen suuntaamme koululle. Jos meitä on lähdössä viisi tai useampi, varaamme yleensä edellisiltana luottokuljettajamme Kennyn olemaan meitä vastassa alhaalla.

Tällä kertaa matkalaisia on neljä ja suuntaamme Times Square -asumuksemme etumaastoon taksia huitomaan. Suureksi hämmästyksekseni saamme taksin, joka suostuu ajamaan mittarilla (ilman mittaria ajavien taksien kanssa sovittavat hinnat ovat helposti kaksinkertaiset mittaritaksoihin verrattuna).

Kohti Cyberjayaa, matkaa kämpältä reilut 30 km.

09.10 - Saavumme LUCTin kampukselle ja suuntaan ensimmäiselle oppitunnilleni, Technology and Innovation -kurssin tutorialille. Luokka on tyhjä ja opettaja tulee sisään vasta varttia vaille 10.

09.50 - Saamme tehtäväksemme vertailla ryhmässä UPS:n ja FedExin yhteiskunnallista panosta. Tiimissä olen minä ja neljä malesialaista. Selitän opiskelijaystävilleni, että Malesiassa tiemmä varsin yleinen, 98-prosenttinen copy-paste -tekniikka tehtävien teossa ei oikein toimisi Suomessa. Ohessa joudun videokuvausta opettelevien opiskelijoiden jonkinlaiseen Nokia-mainosvideoon.

11.00 - Ryhmätyö on valmis, se tulostetaan ja allekirjoitetaan. Suuntaan Plazalle eli kampuksen keskusaukiolle, jossa kaikki ruokapaikat sijaitsevat. Bongaan matkalla opiskelijoiden myyjäiset ja yhdellä kojuista maailman siisteimmän kauppakassin. Menen tutustumaan tarkemmin ja juteltuani opiskelijoiden kanssa huomaan, että kaikki tuotteet on tehty kierrätysmateriaaleista. Olisin ostanut kauppakassin muutoinkin ja nyt sijoitan varmuudella 20 ringitiä tuohon design-helmeen.

Kampuksen ekokauppa.

11.15 - Ostan Wings-kahvilan rosemary chicken -annoksen perinteisen ”no french fries or bread, more vegetables, please” lausahduksen saattelemana. Lounastan sen ja ohessa tuumiskelen tulevia kurssitöitäni.

13.00 - Suuntaan tietokoneluokkaan hankkimaan tietoa kurssitöitäni sekä Hong Kongin reissua varten.

LUCTin Walk of Fame.

14.50 - Reippailen Small Dynamic Business -kurssin tunnille, jossa turistaan tällä kertaa liiketoimintasuunnitelman saloista. Ennen tuntia juttelen paikallisten kanssa mm. taannoisesta mielenosoituksesta Merdeka-aukiolla sekä Nokian menestyksen hiipumisesta.

16.00 - Tunti päättyy ja soitan Enterpreneurship & New Venture -kurssimme opettajalle Hashemille, jonka kanssa olen sopinut haastattelun. Teemme haastattelun Plazalla.

17.00 - Suuntaamme saksalaisen Tobiaksen ja Heiken kera takaisin keskustaan Heiken käytössä olevalla autolla. Olen perillä liikenneruuhkien viivästyttämänä Times Squarella noin klo 19 ja koulupäivä on jälleen pulkassa.

Kulissiyliopisto

Opintoni Limkokwing University of Creative Technology -yliopistossa ovat alkaneet pienien Kaakkois-Aasiassa asiaan kuuluvien säätöjen jälkeen. Opintojemme valinnassa mukana ollut naishenkilö lupasi laittaa meille kurssiaikataulut ensin viime viikon torstaina, sitten perjantaina ja ilmoitti lopulta laittavansa ne, kunhan ne valmistuvat. Vieläkään aikatauluja ei ole näkynyt, vaikka kurssit alkoivat jo...

Tiistaina lampsimmekin yliopistolle tarkastamaan kurssiaikatauluja, kun olimme saaneet kuulla jo aikaisemmin opintonsa aloittaneelta suomalaiselta, mistä moiset löytyvät. Koostimme sitten itse lukujärjestykset ja aloitimme opinnot. Oma kurssivalikoimani on seuraava:

• Enterpreneurship and New Venture
• Dynamic Small Business
• Technology and Innovation
• Management Information Systems
• Carees and Human Resource Development

New Venture -opettaja on rento iranilainen, tosin niin ikään iranilainen opiskelukaverini ehti häntä jo kritisoida. Johdon tietojärjestelmiä opettava sälli puolestaan kielsi esimerkiksi kritisoinnin ja argumentoinnin häntä kohtaan, joskin rento on hänkin. Opettajista ei sinänsä olekaan pahaa sanottavaa, toisin kuin opintosuunnittelijoista. Arvostan Suomen opintosuunnittelijoitamme tämän kokemuksen jälkeen todella paljon.

Puitteet

Yliopiston nettisivuilta voi käydä tiirailemassa paikan puitteita ja hämmästyksekseni ne todella ovat olemassa. Joskin esimerkiksi tietokoneluokista vain yksi on Mac-luokka (varustettu muuten lasiseinällä ja sijoitettu lähimmäksi yleisiä kulkuväyliä). Muissa tietokoneluokissa ruksuttaa pahimmillaan Pentium 2 -luokan PC:t. Yliopiston keskusaukio tuo puolestaan mieleeni kultaiset nuoruusvuodet Suomen diskoissa: tilassa saa tupakoida ja kaiuttimista raikuu jatkuvasti musiikkia varsin kovalla volyymillä (joka toinen biisi on yliopiston oma hengennostatustekele, siis yksi ja sama sävellys). Luokkahuoneet ovat jotakin sanoinkuvaamatonta, tarkasta kuva alla.

Ei jäänyt paljon ringitejä markkinoinnilta luokkahuoneiden kalustukseen...

Tämä jos mikä oikeuttaa kutsumaan yliopistoa kulissiyliopistoksi: suurin osa rahasta laitetaan ulospäin näkyviin puitteisiin ja metrisiin seinälakanoihin, joissa hehkutetaan paikan professoreja henkevien korulauseiden kera. Paikka hehkuttaa myös heillä opiskelevien kansalaisuuksien moninaisuutta ja yleisestikin myy itseään määriin perustuvilla argumenteilla. Laadusta ei paljoa mainita ja mitään mainittavaa ei olisikaan. Voisinkin ehdottaa paikan pomoille, että yliopiston nimen voisi vaihtaa muotoon Limkokwing University of Superficiality.

Edellä mainittua laatua en onneksi odottanutkaan missään muodossaan vaihto-opiskelemaan lähtiessäni, mutta tuo mainittu viivyttely ja aikaansaamattomuus opintosuunnittelussa ovat jotain käsittämätöntä.  Penangilla opiskeleva Tuomas kiteyttikin blogissaan asiaa ehdottamalla, että koko maan nimeksi voisi vaihtaa saman tien Maleksia.

Se, mitä tulin täältä hakemaan, on kuitenkin toteutunut: kurssien alkaessa opiskelijat tulevat yleensä käsi ojossa esittäytymään. Iranilaiset olen todennut tähän mennessä rennoimmiksi kavereiksi, malesialaiset taas eivät usein uskalla länsimaalaisten kanssa juuri toimia. Kulttuurituntemus siis  lisääntynee roimasti tämän opiskelukokemuksen myötä ja se riittää minulle.

Tää on niin siistii!

Asun yhden maailman alfa-kaupungin keskustassa, 45-kerroksisen hotellin kaksikerroksisessa asunnossa mahtavien tyyppien muodostamassa Suomi-kommuunissa ja opiskelen Malesian piilaaksoksi tituleeratussa Cyberjayassa Limkokwing University of Creative Technology -yliopistossa (tuttavallisemmin LUCT, joka tulee olemaan tagina näissä posteissa, vrt. Ahdin käyttämä USM eli Universiti Sains Malaysia) todennäköisesti yrittäjyyttä ja innovaatioteknologioita (kunhan kurssivalinnat vahvistuvat). Ohessa nautin monikulttuurisia appeita Bukit Bintangin ruokakojuista ja matkaan ympäri Kaakkois-Aasiaa. Kaikki tämä opiskelijabudjetilla. Tämä on niin siistiä, etten sitä osaa juuri sanoin kuvailla. Yritän raapaista kuitenkin jotakin asunnon etsinnästä ja ensi kerralla opintojemme aloituksesta.

Majatalon metsästystä ja liikennöintiä

Saavuin noin viikko sitten Kuala Lumpuriin asumaan Step Inn Guesthousessa sen aikaa, kun etsimme asuntoja (Step Innille suosittelut, jos vaatimattomat tilat eivät haittaa; paikalla kohtaa aikamoisia matkamiehiä ja -naisia). Kävimme tarkastelemassa Kuala Lumpur City Centren (KLCC) ja Bukit Bintangin läheltä useampia asuntoja. Hintahaarukka tällä alueella pyörii siellä 6000-8000 ringitissä (MYR, 1 EUR ~ 4 MYR) per kuukausi 2-3+1 huoneen asunnoissa. Edullisemminkin asunnon voinee saada.

Yliopistomme lähellä Cyberjayassa vuokrapyyntö saattaa olla alle 2000 MYR samankokoisesta asunnosta (joskaan laadusta ei voine mennä takuuseen). Kätevä työkalu asuntojen etsimiseen on iProperty-sivusto (Cyberjayasta asuntoja etsiessä täytyy state-kohtaan muistaa laittaa Selangor Kuala Lumpurin sijaan). Päätimme yksissä tuumin kuitenkin pysyä KLCC:n lähellä, koska täällä on niin paljon nähtävää, aktiviteetteja, kauppoja, ravintoloita ja vaikka mitä muuta.

Asuntoja kierreltyämme päädyimme majoittumaan 11 suomalaisen vaihto-opiskelijan voimalla KL:n keskustan Berjaya Times Squarelle. Samasta talosta löytyy mm. ruoka- ja vaatekauppoja, IMAX-elokuvateatteri ja vuoristorata (!)

Asunnon atriumia.

Noin puolet keittiöfasiliteeteista.

Näkymää KL:n keskustaan.

Olohuoneistoa.

Liikennöintiä Cyberjayaan

Matkaa LUCTiin täältä on noin 30 kilometriä ja taksilla yhdessä mennessämme hintaa per nenä tulee 10 ringitiä eli noin 2,5 euroa. Pienempi taksi kustantaa yleensä 40-45 MYR. Tänään sompailimme perille myös pääosin julkisen liikenteen turvin: Monoraililla Bukit Bintangilta KL Sentraliin (1,60 MYR), KL Sentralilta Cyberjayaan KLIA Transitilla (9,50 MYR) ja Cyber-/Putrajayan asemalta LUCTille taksilla (juna-asemalla tapaamamme yliopisto-opettaja maksoi kyydin...) Koulumatkan hinnaksi tulee siis myös julkisilla arviolta 12 MYE (3 euroa) / suunta.

Ensi kerralla rustailen asiaa opintojen aloituksesta. Nyt on aika suunnata lenkille lähimaastoihin.