Matkustamossa: Kuormajuhtana

Lue myös Matkustamossa-sarjan aikaisempi anti: kulkineet, osa 1 ja 2 sekä asiaa valuutasta, matkailijan terveydestä, viisumeista ja majoituksesta.  

Matkaoppaissa ja matkaajien keskustelupalstoilla yleinen vinkki on, että reppureissaajan kannattaa pakata mukaan mahdollisimman vähän tavaraa. Kun jo ennen matkaa kuvitteli, miltä kuorman kanniskelu paikasta toiseen tuntuisi, kaiken maailman aparaatit eivät automaattisesti päätyneet matkakuormaan.

Lähdin matkaan oikeastaan yllättävän kevyesti: 4,5 kg painavalla olkalaukulla ja 6,5 kg painavalla repulla. Painavin matkatavarani on 1,8 kiloa painava kannettava tietokone, joskaan tällaisella laitteella perusreissaaja tuskin edes tekee mitään. Facebook-vierotusoireisiinkin löytyy matkan päältä nettikahviloita aivan riittävästi. Tietokone lähti mukaan blogien kirjoittelun avuksi sekä opintoja silmällä pitäen.

Muutoin pakkauslistani oli jotakuinkin seuraavanlainen:

• Kolme t-paitaa
• Kauluspaita
• Shortsit
• Uimashortsit
• Housut
• 5 x alushousut
• 5 x sukat
• Kengät
• Rahavyö
• Hygieniatarpeet
• Lääkintälaukku
• Asiakirjakansio (lähinnä opiskeluissa tarvittavat todistuskopiot sekä vakuutusasiakirjat)
• Pari kirjaa (tällä hetkellä kirjoja on kuusi ja lisää tekisi mieli ostaa jatkuvasti…)
• Korvatulpat
• Silmäsuoja (mikä lie virallinen nimi tälle silmienpimentäjälle)
• Puhallettava niskatyyny
• Varasilmälasit
• Kamera
• Latauskaapelit kameraan ja tietokoneeseen
• Puhelin
• Päiväkirja
• Kalenteri
• Ulkoinen kovalevy (lähinnä valokuvien varmuuskopiointiin)
• Sadetakki
• Kyniä, riippulukkoja ja muuta pikkusälää

Aasiasta saat kaiken

Yleinen vinkki Kaakkois-Aasiaan matkaaville on, että mukaan et tarvitse mitään - kaiken saa paikan päältä. Uskoin tämän, mutta vasta esimerkiksi Bangkokin Khao San Roadilla kävellessäni tajusin, että täältä todellakin saa kaiken. Vaatteita löytyy joka lähtöön, samoin elektroniikkaa, lääkintätarpeita, urheiluvarusteita, hilavitkuttimia, reppuja, rinkkoja ja vaikka mitä.

Oma matkatavarasaldoni on täydentynyt matkalla esimerkiksi juoksukengillä, kahdella hatulla (mukana ei ollut ensimmäistäkään…) ja rinkalla (reppu meinasi jo ratketa liitoksistaan).

Yleinen vinkki myös on, että tavaran voi heittää roskikseen, kun se menee likaiseksi, ja ostaa uuden tilalle. Tämä ei kuitenkaan kuulosta kovin kestävän matkailun strategialta etenkin, kun kaupungit ovat pullollaan pyykkipalveluita. Noin eurolla (joskus jopa puolella) saa kilon pyykkiä puhtaaksi. Olemmekin hyödyntäneet näitä palveluja jo kymmenkunta kertaa. Mitään edustusvaatteita ei välttämättä kannata pyykättäväksi mihin tahansa antaa, sillä tulos voi olla karu (joskus tuntuu, että vaatteet on pesty 90 asteessa…) Ennen pyykkäystä kannattaa varmistaa, onko kyseessä kone- vai käsipesu.

Rinkkaa ei loppujen lopuksi ole joutunut kantamaan liiaksi mukanaan. Selässä se on ollut lähinnä johonkin uuteen kaupunkiin tullessa ja majoitusta etsiessä, sekä luonnollisesti seuraavaan paikkaan poistuessa.

Lyhyesti vielä tärkeimmän annin kertaus: reppureissaajana kannattaa pakata mahdollisimman kevyesti (et todennäköisesti tarvitse lähellekään niin paljoa rompetta kuin ensin ajattelet), ainakin Kaakkois-Aasian vakiotonteille suuntaavat saavat kaikkea mahdollista paikan päältä ja pyykkipalveluita kannattaa hyödyntää vaatteiden roskiin heittämisen sijaan.

Tähän kirjoitukseen päättyy ChangeX:n Matkustamossa-sarja.

Matkustamossa: Katot päidemme päällä

Lue myös Matkustamossa-sarjan aikaisempi anti: kulkineet, osa 1 ja 2 sekä asiaa valuutasta, matkailijan terveydestä ja viisumeista. 

Reissumme alkoi pehmeästi Bangkokin Silomia lähellä olevan New Road Guest Housen majoituksella. Huoneessa oli kohtuullinen wc, jääkaappi, ilmastointi ja leveä vuode. Majoitus tosin muuttui rankemmaksi jo parin ennalta maksetun yön jälkeen, kun majoituimme samaisen paikan hieman vaatimattomampaan looshiin. Sen kattauksena oli vain kerrossänky ja tuuletin. Suihkutilat ja wc olivat yhteiskäytössä. Bangkokin majoituksen jälkeen on tullut nukuttua nopeasti laskien 16 eri paikassa, jotka ovat vaihdelleet Don Detin rantabungalovista kahdella jättisängyllä ja ilmastoinnilla varustettuun huoneeseen Vang Viengissä.

New Road Guest Housen askeettinen majoitus.

Majoitukset olemme bonganneet pääasiassa Wikitravelin, Trip Advisorin ja vastaavien nettisivujen kautta. Ennakkovarauksia ei ole tehty lukuun ottamatta New Road Guest Housen paria ensimmäistä yötä sekä Bangkokin Khao San Roadin lähellä sijaitsevaa Erawan Housea ja HCMC:n Nguyen Khan Hotelia. Tavallaan ennakkoon varattu oli myös Siem Reapin majoituksemme, kun luotto-tuktukkuskimme Yim oli sellaisen meille jo saapuessamme hoitanut.
 

Monissa paikoissa bussiaseman tai sataman lähellä on aina lauma paikallisia odottamassa seuraavan kuljetuksen saapumista. Sen jälkeen alkaa armoton huutelu kyydeistä ja majoituksista. Esimerkiksi Koh Taolla on katamaraanisatamassa vastassa kymmeniä taksikuskeja, jotka kyyditsevät eri puolilla saarta oleviin majataloihin. Phan Thietissä astuimme bussista ulos ja joku setä oli jo huutelemassa meitä vieressä olevaan majataloon yöksi.
 

Usein majoituksen saaminen on reitillämme ollut siis luvattoman helppoa. Edellä mainitun Erawan Housen varasimme ennakkoon, koska edellisellä kerralla Khao San Roadilta majoitusta etsiessämme jouduimme tyytymään varsin ala-arvoiseen ihmisloukkoon muiden majoitusten ollessa täyteen buukattuja.

Khao San Roadin ihmisloukko.

Pääasiassa majoitusten hintana on ollut korkeintaan 10 euroa per yö per matkaaja, mutta usein olemme selvinneet tätä edullisemmin. Don Detin bungalovi kustansi yötä kohden kaksi euroa per heppu, ja sillä sai yhden reissun parhaimmista auringonlaskunäkymistä.
 

Mr. B's Bungalows @ Don Det.

Yleisesti asutusta säätäessä kannattaa tarkastaa vesihanojen sekä laitteiden toimivuus. Moni Wikitravel-kirjoitus varoittaa myös joissakin majoituskohteissa sängyissä majailevista eliöistä, mutta tällaisiin emme ole törmänneet (emme liioin muihinkaan öttiäisiin muurahaisia lukuun ottamatta). Edellisten lisäksi kannattaa tarvittaessa tarkastaa esimerkiksi wlan-yhteyden sekä omalla lukolla lukittavan kaapin olemassa olo. Maalaisjärjellä näissäkin selviää, luonnollisesti.
 

Jolly Frog Backbackersilla Kanchanaburissa.

Suosituksia
 

Joitakin reissulla käytetyistä majapaikoista, joita voimme suosittella:

• Bangkok - Erawan House (tosin Khao San Roadin yöbileiden meteli kaikui pahasti sisään neljänteen kerrokseen - ehkä alempana sijaitsevat huoneet ovat rauhallisempia)
• Don Det - Mr. B’s Bungalows
• Vang Vieng - Central Backbackers

Näiden lisäksi aikaisempien kirjoitustemme kohdalla on mainittuna majapaikkoja hintoineen (mm. Koh Tao ja HCMC. Muutkaan käyttämämme majatalot eivät ole yhtä lukuun ottamatta olleet varsinaisesti surkeita, mutta niiden taso on varmastikin sitä perushyvää, jota lähes kaikki tarjoavat.

Matkustamossa: Kulkineet, osa 2

Lue myös Matkustamossa-sarjan aikaisempi anti: kulkineet, osa 1 sekä asiaa valuutasta, matkailijan terveydestä ja viisumeista. Tulossa vielä antia ainakin majoituksesta ja reissukamppeista. 


Bussit ja minibussit

Busseilla on tullut liikuttua lähinnä vain pidempiä matkoja. Kaikissa käyttämissämme busseissa on ollut ilmastointi, joka tosin usein huutaa aivan liian kovalla. Sen lisäksi esimerkiksi reitillä Vang Viengiin ilmastointi huusi myös tien hiekat matkustajien päälle. Jostain luin, että VIP-bussi tarkoittaa ilmastoitua laitetta, joten liekö sitten perusbussit ilmastoimattomia.

Paras bussi tähän mennessä on ollut King of Bus -yöbussi Paksesta Vientianeen. Kyyti oli tasainen, ilmastointi sopiva ja vessakin löytyi.

Minibusseissa saa puolestaan poikkeuksetta "polvet suussa"-kokemuksia, kun kahdesalle matkustajapaikalle tungetaan kaksitoista matkustajaa rinkkoineen. Sopu tosin antaa sijaa, ja vaikka kokemus ei olekaan paras mahdollinen, on näistäkin kyydeistä aina selvitty.

Pikaohje polvet suussa matkustamiseen

Esivalmistelut:

• Ota minibussi, jossa on paikka kahdeksalle matkustajalle ja kuskille. 
• Buukkaa matkustajia kyytiin 10-14 kpl.
• Varmista, että jokaisella matkustajalla on mukanaan jumalaton rinkka ja päiväreppu (poikkeuksetta näin on). 
• Jotta ollaan logistisesti oikeilla jäljillä, varataan samaan kyytiin kuljetettavaksi vielä pari laatikollista olutta ja mitä lie romppeita muutama ihmisen kokoinen jätesäkki.
• Kuskin lisäksi varataan vielä mukaan pari kuskin kaveria.

Suoritus:

1. Länkkärit ahdetaan istuimille ja kun ne ovat täynnä, laitetaan länkkärilihaa vähän limittäin, kivasti polvea suuhun.
2. Tungetaan rinkat jokaiseen mahdolliseen rakoon.
3. Lastataan kaikki ylimääräinen rompe katonrajaan, istuimien alle ja muihin rakoihin.
4. Kuskin kavereille poimitaan jostain lasten muovijakkarat, joilla he kyykkivät koko matkan.
5. Rentouttava matka voi alkaa!

Kaksi paikallista matkustajaa sai jälleen matkustaa tyylikkäästi lasten muovijakkaroilla.

Junat

Junilla ollaan puksuteltu Vientianesta Bangkokiin ja Bangkokista Kanchanaburiin. Molemmat olivat yöjunia. Junakyyti on vallan kelpo, vaikka esimerkiksi Bangkokista Kanchanaburiin mennyt juna taisi pysähtyä jonkinlaisella asemalla 10 minuutin välein. Junan kuvittelisi olevan suhteellisen hyvin aikataulussa, mutta toista kieltä kertoi jo Bangkokin päärautatieaseman saapuneiden junien tietotaulu, joka ilmoitti jokaisen junan olleen myöhässä 20-120 minuuttia.

Siirtymäjuna Laosista Thaimaaseen yöjunaan.

Yöjunissa on käytännössä muutamia erilaisia hintaluokkia. Toisessa luokassa matkustetaan koko vaunukunnan kesken vaunun reunalla olevilla makuupaikoilla. Vaunuja on tarjolla sekä tuulettimilla, että ilmaistointilaitteella. Jälkimmäinen on hieman kalliimpi ja aivan pirun kylmä vaihtoehto, todettiin. Toisen luokan junalipun hintaan vaikuttaa lisäksi se, haluaako ylä- vai alavuoteen. Alavuoden on hieman kalliimpi ja leveämmäksi väitetty, mutta eipä tuota eroa juuri ollut.

Ökybudjettimatkaajat voivat törsätä pennosiaan sitten ensimmäisen luokan privaattihytteihin, joista meillä ei ole kokemuksia.

Veneet

Paateilla on tullut huristeltua myös jonkin verran ja pisin siirtymämme on ollut Mekongin suiston reissulla Vietnamin puolelta Kambodzaan. Venekyydissä näkee jälleen hieman erilaisia maisemia, joskaan en suosittele istumapaikkaa läheltä veneen moottoria. Pari-kolme tuntia pakokaasujen hengittelyä sai nupin aika tehokkaasti sekaisin.

Venekyyti Don Detiltä pois ei olisi enää kovin paljoa lastia kaivannut upotakseen...

Veneillä on reissattu myös Bangkokin vakioreiteillä ja luonnollisesti vain veneellä pääsi käsiksi Don Detin ihmeelliseen maailmaan.

Jalkapatikka

Aika runsaasti etenkin alkumatkasta tuli kuljettua käsin ja tämä on suosikkimatkailumuotoni. Kävellen ei toki kannattane lähteä etäisempiin kohteisiin, mutta vaikkapa koko Bangkokin ydinkeskustan kulkee halutessa ja ajan salliessa kävellen. Jälleen kerran tällä tapaa näkee paikallismeininkiä ihan eri tavalla.

Loistava ajatus monilta oli myös juosta Siem Reapista Angkor Watille katsomaan auringonnousua. Oi, jospa oisin saanut olla mukana.

Matkustamossa: Kulkineet, osa 1

Lue myös Matkustamossa-sarjan aikaisempi anti: asiaa valuutasta, matkailijan terveydestä ja viisumeista. Tulossa vielä asiaa ainakin majoituksesta ja reissukamppeista.

Matkan aikana on tullut kuljettua niin hevoskärryillä kuin lava-auton lavallakin. Yleensä jos jotain kyytiä odotellessa näkyviin ilmestyy mitä epätodennäköisin kyyditsemislaite, se on juuri se, jolla matka on tarkoitus taittaa. Ohessa parit näkemykset kulkupeleistä.

Bangkok

Kaupunki ansaitsee oman maininnan sen suhteellisen erinomaisesta julkisesta liikenteestä. Joessa kulkee venereittiiikenne ja yläilmoja halkoo sky train. Maan alta löytyy vielä metro. Bussitkin kaupungissa kulkevat, mutta niiden kanssa pelaaminen voi olla suurempien arvailujen varassa. Jos jonnekin kolkkaan kaupunkia ei julkisilla kulkineilla pääse, on kaupunki lisäksi tuktukien luvattu maa.

Ilmaraiteilla.

Edellä mainituista kulkupeleistä tuli testattua busseja lukuun ottamatta kaikki. Myöskään tuktukilla emme ole Bangkokissa vielä ajelleet ja se johtuu siitä, että mittarillisella taksilla pääse miltei aina edullisemmin kohteeseen, ja vielä ilmastoinnin kera. Esimerkkinä tuktuk-kuskin ”tarjous” Khao San Roadilta päärautatieasemalle, 150 bahtia. Tinkausvaraa ei ollut, kun oli ruuhka-aika ja kaikkea. Otimme taksin kohteeseen ja taisimme maksaa kyydistä 60 bahtia. Jos taksi ei aja mittarilla, saattaa kyydistä sovittu hinta olla samaa luokkaa kuin tuktuk-kuskien pyytämät hinnat.

Sky trainilla tuli mentyä muun muassa Lumphini-puistoon ja MBK- sekä Siam Paragon -ostoskeskuksiin. Vene vei puolestaan näppärästi Wat Arunille ja muiden temppelien suuntaan.

Tuktukit

Tuktukeja ovat etenkin kaikki isommat kaupungit pullollaan ja niitä ei paljoa tarvitse etsiä. Kun astuu miltei mistä tahansa kaupasta tai ravintolasta ulos, kuulee yleensä kysymyksen "tuktuk?" Tuktuk on kätevä aparaatti paikasta toiseen siirtymiseen, kunhan ensin varmistaa, että kuski tietää määränpään ja hinta on sovittu. Kyydeissä on miltei aina tinkimisvaraa - reilustikin. Jos matkustaa useamman ihmisen joukolla, kannattaa myös varmistaa, onko sovittu hinta per pää vai kaikilta yhteensä.

Siem Reapissa, tuolla tuktuk-brändäyksen luvatussa kehdossa, pääsee matkaamaan mm. Playboy-tuktukilla.

Taksit

Taksikuskeilta on hyvä puolestaan kysyä, ajavatko nämä mittarin kera vai eivät. Mittarin kanssa matkan hintaa ei luonnollisesti sovita etukäteen. Osa kuskeista saattaa ajaa mittari pois päällä, jolloin hinta sovitaan ennakkoon. Netissä pyörii kaikenlaisia kokemuksia siitä, miten mittaritaksa on yllättäen pompannut tai vastaavaa. Meille ei näin ole käynyt, mutta ehkä tuolloin kannattaa hieman tentata kuskia ja tarvittaessa pyytää pysäyttämään. Taksikuskitkaan eivät välttämättä tiedä kaikkia kohteita, joskus jopa huonommin kuin tuktuk-kuskit. Bangkokista Kanchanaburiin suunnatessamme pari kuskia ei tiennyt juna-asemaa ollenkaan ja kuski, joka meidät vei perille, taisi kysellä ajo-ohjeita matkalla puhelimitse.

Taksifirmoista luotettavaksi on todettu ainakin Vietnamissa operoiva Mai Linh.

Polku- ja moottoripyörät, cyclot & motot

Moottoripyöriä, skoottereita ja vastaavia on vuokrattavana lähes kaikkialla. Motoja on myös usein tarjolla, ja se tarkoittaa käytännössä kyytiä moottoripyörän selässä. Cyclo taas meinaa kyytiä polkupyörän eteen asetetussa istuimessa.

Moottoripyöriä ja skoottereita saa vuokralle lähes kaikkialta. Polkupyörienkin saatavuus tuntuu olevan heikompi. Olemme vuokranneet polkupyörät neljästi: Phan Thietissä, Don Detillä, Kanchanaburissa ja täällä Koh Taolla. Perusmunamankeli, joita on useimmin tarjolla, on juurikin munamankeli: jostain syystä sporttisempiinkin polkupyöriin istutettu leveä jousisatula ei missään tapauksessa ole ergonomian huipentuma.

Munamankeli (tm).

Yleensä peruspolkupyörä irtoaa päiväksi muutamalla eurolla ja maastopelistä saa maksaa hieman enemmän. Maastopyöräkään ei tosin tee välttämättä autuaaksi, sillä itselläni kahdessa maastopyörässä kolmesta on ollut reippaasti vikoja vaihdeosastolla. Se yksi pyörä olikin sitten parempi kuin omani koti-Suomessa.

Pyörää vuokratessa kannattaa tarkastaa renkaiden ilmanpaine ja jarrut. Useassa paikassa mäet ovat sitä luokkaa, että jarruille on todella tarvetta, jos meinaa mäen alas rullata. Vaihdepyörissä kannattaa koeajaa pyörä reilumminkin. Vaihdeongelmat tulevat esiin yleensä vasta ylämäissä, joten jos sellainen on vierellä, eikun testaamaan. Muutoin pyöräily on loistava tapa liikkua, sillä siinä ehtii katsella maisemia aivan eri tavalla kuin vaikkapa tuktukin kyydissä ja käyhän tuo kuntoilustakin paikoin.

Seuraavassa osassa tutustutaan muun muassa polvet suussa matkustamisen mielenkiintoiseen maailmaan, pysykää kanavalla!

Matkustamossa: Rajakokemuksia

Kierroksellamme maita, joihin muiden muassa suomalaiset tarvitsevat viisumin, ovat Vietnam, Laos ja Kambodza. Thaimaassa ja Malesiassa ei viisumia tarvita heti maahan tullessa, ainoastaan silloin, jos oleskelee alueella pidempään.

Tiukin viisumikokemus, joka matkallamme on sattunut, koskee Vietnamia. Olimme ostaneet lennot Bangkokista Ho Chi Minh Cityyn ja lueskelimme, kuinka viranomaiset eivät päästä maahan ilman viisumia. Suomen ulkoministeriön maatiedotteessakin asiaa korostettiin. Luimme kuitenkin myös useita kokemuksia siitä, että ilman viisumiakin maahan on päässyt. Niinpä rohkenimme yrittää viisumitta, etenkin, kun hätätapauksessa HCMC:n päässä olisi voinut ottaa vielä visa-on-arrivalin.

Ahti meni passintarkastukseen ensin ja virkailija toden totta kysyi häneltä viisumia. Ahti kuitenkin kertoi, että Suomen kansalaiset eivät viisumia tarvitse ja asiaa toiselta virkailijalta tarkastettuaan meitä palvellut virkailija löi leimat paikoilleen ilman putinoita.

Kambodzan viisumi hoidettiin Mekongin suistoalueen reissulla oppaamme toimesta. Hän keräsi tarvittavat rahat, passimme ja maahantulokorttimme. Raja-asemalla passit jaettiin takaisin viisumeineen ja leimoineen. Prosessin yhteydessä piti antaa myös kaksi dollaria rahaa viisumikulujen päälle tulevia käsittelykuluja varten. Jännästi monet tituleeraavat tätä rahaa ”voitelurahaksi”, vaikka ei Suomessa viranomaisten perimiä palvelumaksuja rinnasteta korruptioon…Myös Laosista Thaimaaseen tullessamme tuli maksaa Laosin puolen rajatarkastuksessa 10 000 kipin maksu.

Laosin viisumit hankimme Phnom Penhissä majataloltamme. Prosessissa kesti joku tovi lähenevän viikonlopun vuoksi, mutta niin ikään nämä viisumit tulivat kouriimme helposti. Aina, kun passin joutuu luovuttamaan jollekin paikalliselle taholle, tulee jostain syystä turvaton olo, vaikka minkäänlaisia ongelmia niiden takaisinsaannissa ei ole ollut.

Yleisesti rajanylityksistä todettakoon, että ne eivät ole vastanneet omia mielikuviani ollenkaan. Kuvittelin rajanylityspaikkoja viidakon nielemiksi betonibunkkereiksi, joissa yrmyn näköiset rajavartijat seisovat Kalashnikoviensa kanssa silmä kovana. Todellisuudessa esimerkiksi Kambodzan raja-asema Vietnamista tullessa oli jokirannalle rakennettu viritelmä, jossa oli ravintola, rahanvaihtopiste ja tullimiesten tiloja. Tullimiehiä tosin en tainnut bongata ensimmäistäkään.

Matkustamossa: Terveysturinoita

Kaikenlaisista terveysvaaroista Kaakkois-Aasiassa aina varoitellaan, jopa pelotellaan, mutta kuten Madventures-kaksikkokin totesi, ovat kaikenlaiset käärmepelottelut hieman liioittelua.

Olemme nähneet tähän mennessä kolme käärmettä: yhden Bangkokin halki virtaavassa joessa, yhden kesyn boan Mekongin suistolla ja yhden tapetun kärmeksen Don Detillä. Hämähäkkiosastolla on tullut nähtyä yksi isompi kaveri Bolavenin kukkulalla ja muutoin lähinnä lukin kokoisia kulkijoita. Öttiäisistä rasittavimmat ovat pimeän tultua aktivoituvat hyttyset (jotka tosin kalpenevat suomalaisten vastineidensa rinnalla) sekä ruokapaikoissa pörräävät kärpäset. Katsotaan, mikä muu väitetysti uhkaa matkailijan terveyttä täällä maailmankolkassa.

Katuruokaa ja vatsaväänteitä?

Herkkukirjoituksessa käsittelinkin jo katukeittiöitä, mutta vielä kerran esille tuotakoon, että katukeittiöiden appeet eivät ole aiheuttaneet meille sen pahempia komplikaatioita kuin tasokkaat sisäravintolaruokakaan. Kambodzaan saavuttaessa koimme suurimmat vatsanväänteet. Niiden syy ei varsinaisesti selvinnyt, vaikka epäiltyjen listalla onkin kambodzalainen kana murskattuine luineen. Itse asiassa useammin vatsan väänteitä minulle on aiheuttanut murukahvi. Niina With kertoi myös ChangeX:lle kaakkois-aasialaista ruokakulttuuria liioiteltavan.

Taisteluhaavoja

Pari kertaa reissun aikana on tullut haavoituttua. Ensimmäisen kerran näin kävi Phnom Penhin Water Parkissa, jonka kaakeleiden kunnosta jossain päin nettiä varoiteltiinkin. Sain käteni osumaan altaanreunukseen siihen malliin, että yhteen sormenpäähän tuli reilumpi haava. Tämän jälkeen kuumotti lähinnä se, millaisia eksoottisia bakteereja sinne tahtoisi majoittua. Haava parantui kuitenkin kelvosti.

Kipusensorit olivat koetuksella Vang Viengin kukkula-alueella sijaitsevan luolan uumenissa, jossa sijaitsevaan laguuniin kuljettiin paljasjaloin jonkinlaisen sakeampivetisen altaan läpi. Pohja oli täynnä kivipiikkejä ja räpyläthän menivät täysin rikki. Ei tosin niin pahasti, että se olisi juoksemista haitannut. Betadinea & sideharsoja peliin ja johan lenkki kulki.

Viimeisin taisteluhaavakokoelma tuli snorklatessa hieman liian matalissa vesissä. Korallien terävyyden sai todeta itse hyvinkin näppärästi. Jalkaterä ja käsi ottivat hieman vammoja parista kohteesta, onneksi tosin vain hyvin pintapuolisesti.

Matkadoping

Kuten jo ennen matkalle lähtöä tuli kirjoiteltua, matkailijat on varustettu erinäisin rokottein. Lisäksi nappailemme malarianestolääkkeitä, jotka ostettiin Bangkokin Khao San Roadilta. Kaikenlaisia tarinoita lääkkeiden sivuvaikutuksista saa lukea netistä, mutta ainakaan meille ei ole mitään mainittavia reaktioita tullut. Tiedän myös matkaajia, jotka eivät malarianestolääkkeistä liiemmin perusta ja ymmärrän tämänkin näkökannan täysin.

Koska estolääkitys on lievä antibiootti, saattaa sillä olla myös muita tulehduksia ja vastaavia estäviä vaikutuksia. Muun muassa Vang Viengissä yleinen silmätulehdus ("pink eye") ei kuulemma liiemmin tartu malarianestolääkitystä käyttäviin. Toisaalta taas antibiootti on aina antibiootti.

Allekirjoittaneen lääkintälaukusta löytyy lisäksi lähinnä sidetarpeita. Käsin aterioidessamme olemme käyttäneet apteekeista ostettuja desinfioivia käsipyyhkeitä.

Ravinto-Uni-Liikunta

Tämä terveyden kivijalka kiinnostaa aina itseäni ja vaikka matkalla ei aivan samanlaisiin ravintoihin pääse käsiksi kuin koti-Suomessa, voi ravinnon suhteen silti tehdä jonkinlaisia valintoja. Ateriointi on tullut hoidettua joitakin kertoja pizzalla tai hampurilaisella, mutta paikalliset keittöt tarjoavat kevyempiäkin vaihtoehtoja ja niihin saa valittua ihan kivoja ruoka-aineitakin (mm. cashew-pähkinät).

Ravintopuolella olen ollut suurimmin innoissani Mekongin suistoalueen hunajatarhan herkuista (mm. royal jelly ja propolis), luomukahviloista (joita täällä Koh Taollakin taitaa olla kaksin kappalein), luomuravintoloista (Don Detin Green Patchissa olen syönyt tähän mennessä reissun parhaan ateriakokonaisuuden ja vahvana kakkosena tulevat Vang Viengin Organic Farmin ravintolan antimet) sekä tuoreimmasta löydöstä, Living Juices -mehubaarista, josta hieman lisää omassa blogissani.

Living Juicesin Rocket Fuel.

Unen kuittaan sanomalla vain, että matkamiestä tuntuu väsyttävän kelvosti vähän heikommissakin asumuksissa. Allekirjoittaneen herkkäunisuus ei tosin ole paras ominaisuus yöjunissa tai -busseissa, mutta ne univelat on tullut kuitattua aina tehokkaasti seuraavassa kohteessa.

Liikunta on kaksipiippuinen juttu. Vaikka juoksulenkit ja lihaskuntosessiot ovat olleet harvassa, reilut kävelymäärät ovat varmastikin huolehtineet liikuntatarpeesta jossakin määrin. Salilla olemme käyneet kahdesti (Phnom Penhin erään hotellin kuntoklubilla ja Bangkokin Khao San Roadin Buddy Lodgessa, itse ostin myös eilen viikkokortin Koh Taon Monsoon Gymille), lenkillä muutamia kertoja. Koh Taon kukkuloille kiipeäminen etenkin maastopyörän kera on omanlainen liikuntasuoritus sekin.

Monsoon Gym Koh Taolla.

Summa summarum, eivät lenkkeily ja lihaskunnosta huolehtiminen mahdottomia asioita ole matkan päällä, vaikkakin hieman työläämpiä toteuttaa kuin arjessa.

Ahti kertoi vielä aina toimivan terveysvinkin ennen sukelluksille rientämistään:

Paras tapa pysyä terveenä on olla sairastumatta (ja olla joutumatta onnettomuuksiin).

Matkustamossa: Valuutta-asiaa

Sillä aikaa, kun Ahti ahkeroi sukeltajaopintojen parissa, pääsette nautiskelemaan matkailun arjesta allekirjoittaneen kanssa. Siispä tervetuloa Matkustamoon, jossa kommodori Wahlman tiivistää matkakokemuksiaan perusteemoista, kuten valuutat, viisumit, kulkuvälineet ja terveyden ylläpitäminen.

Matkustamon ensimmäisessä osassa perehdytään valuuttoihin ja rahasäätöihin.

Kaakkois-Aasiassa pyöriessä kohtaa useammankin valuutan. Thaimaassa on baht (1 eur ~ 40 baht), Vietnamissa dong (1 eur ~ 27 000 dong), Kambodzassa riel (1 eur ~ 6000 riel) sekä valtaa pitävä dollari (rielejä saa takaisin silloin, kun vaihtoraha on alle dollarin), Laosissa kip (1 eur ~ 10 000 kip) ja Malesiassa Ringit (1 eur ~ 4 ringit). Alla järjestyksessä: baht, dong, kip, riel. Toki Kaakkois-Aasiassa on muitakin valuuttoja, mutta nämä esitellyt sattuvat allekirjoittaneen reitille.

Näin ennen matkalle lähtemistä unen, jossa olimme koko perheen kanssa jollakin vietnamilaisella torilla. Opastin unessa jotain perheenjäsenistäni raha-automaatilla ja hämmästys oli suuri, kun automaatti ihan oikeasti antoikin rahaa. Uni kuvasti ajatuksissani piillyttä epäuskoa siitä, että Kaakkois-Aasiassa olisi toimivia raha-automaatteja. Tietysti tiesin ja uskoin asian, mutta jollakin tapaa olin skeptinen niiden toimivuuden suhteen.

Minulta pääsikin jonkinlainen helpotuksen huokaus, kun Bangkokin lentoaseman automaatti tarjosi oikeasti bahteja käsiin suomalaisella Visa Electronilla.

Automaatit ja rahanvaihto

Visa Electronilla olemme muutoinkin tehneet käteisnostot. Ahti on tainnut pari kertaa koettaa Master Cardia laihoin tuloksin. Electron on toiminut moitteetta niin Laosin Vang Viengissä kuin Vietnamissakin. Automaattinostosta automaatin omistava pankki perii noin 4-5 euron suuruisen palkkion ja lisäksi ainakin Nordea veloittaa jonkin verran (muistini mukaan 2 euroa ja 2,5 % nostosummasta). Siksi automaatilta ei kannata olla jatkuvasti nostelemassa pieniä summia, vaikka toisaalta elävänä rahakirstuna kävelyssäkin on omat riskinsä.

Kirjanpidon mukaan esimerkiksi 10 000 bahtin nosto on maksanut 259,76 euroa. Kun tämänhetkisen kurssin mukaan 10 000 bahtin "raaka" hinta on 245,72 euroa, on välissä rapiat 14 euroa pankkien kuluja. Yllä mainitun Nordean veloitustavan mukaan Nordea on napannut nostosta noin 7 euroa ja loput 7 euroa tulevat automaatin omistavalta pankilta sekä siitä, että suoraan tuolla "raa'alla" kurssillahan yksityispuolella valuuttaa ei voi ostaa.

Maksiminostosummat automaateilla vaihtelevat hieman pankista riippuen. Tiettävästi AZN antaa ainakin Vietnamissa maksiminostona 4 miljoonaa dongia (vajaa 150 euroa), kun muilla pankeilla raja on 2 miljoonassa. Thaimaassa olemme suosineet Bangkok Bankia, mutta erilaiset matkailufoorumit toitottavat, että käytännössä on aivan sama, minkä pankin automaatista rahansa nostaa.

Dollarit ovat käypää valuuttaa useassa maassa, joten itse kanniskelimme niitä mukanamme Vietnamin, Kambodzan ja Laosin läpi. Monissa paikoissa myös bahtit ovat kelpo valuuttaa, euro samoin. Itse vaihdoin ennen Laosista Thaimaaseen siirtymistä sekä euroja, dollareita että kipejä bahteiksi.

Rahavaihtopisteitä on turistien kansoittamissa kohteissa yllin kyllin, mutta jonkin verran tarkkuutta kannattaa olla siinä, millä kurssilla valuuttaa vaihtaa. Yksityispuljut vaihtavat yleensä heikommalla kurssilla kuin pankit. Lisäksi syrjäisemmillä seuduilla ja rajanylityspaikoissa kurssit voivat olla vähemmän suotuisat. Esimerkiksi Don Detillä kipejä ei saanut kouraan dollaria kohden läheskään niin hyvin kuin Paksen Lao Development Bankin pisteellä.

Silmät valuuttamerkeistä ristissä päätän rahaturinoinnin ja ensi kerralla Matkustamossa ollaan jännittävien terveysasioiden äärellä.