Asumisen ihanuus

Kirjoitellaan vielä lyhyesti asumisesta, sen kustannuksista ja muista järjestelyistä Penangilla. Suurin piirtein jokainen länsimaalainen vaihtari siis asui joko E-Parkissa tai Sunny-Villessä, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan ja lyhyen, mutta hikisen kävelymatkan päässä yliopistosta.

Suurimmalle osalle asunnot välitti Wendy, joka kutsuu itseään myös "Isosiskoksi" ja "Mamaksi", mikä nyt saattaa jo joitakuita hieman ärsyttää. Asumisasiat kannattaa hoidella hänen kanssaan sähköpostitse jo hyvissä ajoin. Pienin varauksin on toki hyvä suhtautua hänenkin toimintaansa, mutta ainakin hän painottaa olevansa luotettavampi kuin muut. Toinen vuokra-agentti Freddy kuoli meidän Malesiassa ollessamme, mutta tämän uutisen jälkeenkin Wendy jaksoi vielä mustamaalata tätä miekkosta, jota en koskaan tavannut.

Kolme huonetta, kaksi kylpyhuonetta, olohuoneen ja keittiön sisältävät, noin 90 neliömetrin kokoiset asunnot olivat tavallisimpia asumuksia vaihtareille. Lisäksi asunnoissa oli ainakin yksi parveke. Hinnat vaihtelivat 1.350-1.600 ringitin välillä kahdelle tai kolmelle jaettuna kuukaudessa.

Lisäksi piti maksaa vesi ja sähkö. Vesilaskumme oli noin kaksi euroa kuukaudessa. Sähköä kulutimme keskimäärin reilun kymmenen euron edestä kuukaudessa. Laskun olisi saanut helposti vähintäänkin tuplattua, jos ilmastointia olisi huudattanut iltaisin ja öisin. Kiinteän internetin sai asuntoon 25-30 eurolla kuukaudessa.  

Asumisen järjestäminen Penangilla oli siis kohtalaisen helppoa. Hinnatkaan eivät länsimaalaisten päätä huimanneet.

Sunny Villen uima-allas.

E-Parkin leikkikentällä.

E-Parkin allas. Vasemmalla on C-blokki, jossa asuimme.

Tää on niin siistii!

Asun yhden maailman alfa-kaupungin keskustassa, 45-kerroksisen hotellin kaksikerroksisessa asunnossa mahtavien tyyppien muodostamassa Suomi-kommuunissa ja opiskelen Malesian piilaaksoksi tituleeratussa Cyberjayassa Limkokwing University of Creative Technology -yliopistossa (tuttavallisemmin LUCT, joka tulee olemaan tagina näissä posteissa, vrt. Ahdin käyttämä USM eli Universiti Sains Malaysia) todennäköisesti yrittäjyyttä ja innovaatioteknologioita (kunhan kurssivalinnat vahvistuvat). Ohessa nautin monikulttuurisia appeita Bukit Bintangin ruokakojuista ja matkaan ympäri Kaakkois-Aasiaa. Kaikki tämä opiskelijabudjetilla. Tämä on niin siistiä, etten sitä osaa juuri sanoin kuvailla. Yritän raapaista kuitenkin jotakin asunnon etsinnästä ja ensi kerralla opintojemme aloituksesta.

Majatalon metsästystä ja liikennöintiä

Saavuin noin viikko sitten Kuala Lumpuriin asumaan Step Inn Guesthousessa sen aikaa, kun etsimme asuntoja (Step Innille suosittelut, jos vaatimattomat tilat eivät haittaa; paikalla kohtaa aikamoisia matkamiehiä ja -naisia). Kävimme tarkastelemassa Kuala Lumpur City Centren (KLCC) ja Bukit Bintangin läheltä useampia asuntoja. Hintahaarukka tällä alueella pyörii siellä 6000-8000 ringitissä (MYR, 1 EUR ~ 4 MYR) per kuukausi 2-3+1 huoneen asunnoissa. Edullisemminkin asunnon voinee saada.

Yliopistomme lähellä Cyberjayassa vuokrapyyntö saattaa olla alle 2000 MYR samankokoisesta asunnosta (joskaan laadusta ei voine mennä takuuseen). Kätevä työkalu asuntojen etsimiseen on iProperty-sivusto (Cyberjayasta asuntoja etsiessä täytyy state-kohtaan muistaa laittaa Selangor Kuala Lumpurin sijaan). Päätimme yksissä tuumin kuitenkin pysyä KLCC:n lähellä, koska täällä on niin paljon nähtävää, aktiviteetteja, kauppoja, ravintoloita ja vaikka mitä muuta.

Asuntoja kierreltyämme päädyimme majoittumaan 11 suomalaisen vaihto-opiskelijan voimalla KL:n keskustan Berjaya Times Squarelle. Samasta talosta löytyy mm. ruoka- ja vaatekauppoja, IMAX-elokuvateatteri ja vuoristorata (!)

Asunnon atriumia.

Noin puolet keittiöfasiliteeteista.

Näkymää KL:n keskustaan.

Olohuoneistoa.

Liikennöintiä Cyberjayaan

Matkaa LUCTiin täältä on noin 30 kilometriä ja taksilla yhdessä mennessämme hintaa per nenä tulee 10 ringitiä eli noin 2,5 euroa. Pienempi taksi kustantaa yleensä 40-45 MYR. Tänään sompailimme perille myös pääosin julkisen liikenteen turvin: Monoraililla Bukit Bintangilta KL Sentraliin (1,60 MYR), KL Sentralilta Cyberjayaan KLIA Transitilla (9,50 MYR) ja Cyber-/Putrajayan asemalta LUCTille taksilla (juna-asemalla tapaamamme yliopisto-opettaja maksoi kyydin...) Koulumatkan hinnaksi tulee siis myös julkisilla arviolta 12 MYE (3 euroa) / suunta.

Ensi kerralla rustailen asiaa opintojen aloituksesta. Nyt on aika suunnata lenkille lähimaastoihin.

Arjen opettelua Penangilla

Olemme totutelleet elämään Penangilla nyt reilun viikon verran kämppisteni kanssa. Joka päivä on ollut aikaa ottaa aurinkoa uima-altaalla, mutta muutakin puuhailua on riittänyt. Lähes joka päivä tänne saapuu lisää vaihto-oppilaita, joihin olemme jo jonkin verran ehtineet tutustua. Suomalaisia on jo kymmenen hengen porukka kasassa ja Tampere on vahvasti edustettuna. Lisäksi täällä on saksalaisia, kanadalaisia, belgialaisia ja meksikolaisia. Yksittäisiä opiskelijoita on myös ainakin Sveitsistä, Hollannista ja Ruotsista.

Porukalla olemme käyneet Georgetownissa eli Penangin saaren isoimmassa kaupungissa syömässä, ostokeskuksia kiertämässä ja katselemassa intialaisten uskonnollisia rituaareja. Näissä rituaaleissa miehet kiinnittävät itseensä koukuilla mm. hedelmiä. Lisäksi posket ja kieli lävistetään metallikepillä melkoisen rummutuksen ja metelin avustamana. 

Georgetownissa oli vielä aamupäivällä rauhallista.

Kaveri oli ottanut pari lävistystä.

Yhtenä päivänä kävimme Queensbay-ostokeskuksessa hankkimassa asuntoomme internetin. TM-niminen firma mainosti, että he myyvät ainoana internet-yhteyden, jossa ei ole kuukausittaista siirtorajaa. Tänne E-Parkiin saa nopeamman yhteyden kuin viereiseen Sunny Villeen, jossa suurin osa suomalaisista majoittuu. Nettiyhteydellemme tulee hintaa RM130 kuukaudessa eli reilut 30 euroa, jonka tietysti jaamme kolmisin.

Yhteyden asentajan piti saapua vasta ensi viikolla, mutta suureksi yllätykseksemme hän tuli jo tänään, joten nyt meillä on toimiva langaton yhteys kämpillämme. Suurin osa nettiyhteyden tarjoajista myy nettitikkuja, joiden toimivuus yläkerroksissa voi kuulemma olla heikko. Lisäksi näissä on datalle siirtoraja, jonka ylityttyä yhteyden nopeus hidastuu. Näillä yhteyksillä siis erimerkiksi Skype-videopuhelu voi kuluttaa suuren osan käytettävissä olevasta datan siirtomäärästä. Meillä ei pitäisi tätä ongelmaa olla.

E-Park vs. Sunny Ville

Näiden kahden lähekkäin sijaitsevan kondon välillä käy leikkimielinen vertailu vaihtareiden välillä. Sunny Villessä olemme vierailleet isommissa ja parempikuntoisissa asunnoissa, tosin myös kalliimmissa, kuin omamme on. Sunny Villessä on lisäksi kohtalaisen hyvä ravintola ja parempi kauppa kuin meillä. Myös uima-allas taitaa olla heillä isompi, mutta sinne ei paista aurinko läheskään niin hyvin kuin meidän altaallemme. E-Parkissa myös kuulemma allasta puhdistetaan ja huolletaan paremmin. Tästä todisteena se, että Sunny Villen altaan vesi värjää vaaleat hiukset vihreiksi! Sunny Villen vesiputkisto on kuulemma huonossa kunnossa, eikä heillä ole varaa korjata sitä. Se siis saattaa poksahtaa ja asunnot näin jäädä ilman vettä. Juuri eilen Sunny Villen pihalla oli asfaltissa reikä vesiputken puhkeamisen takia ja vettä tulvi tielle.

Täällä E-Parkissa meillä on hieman parempi kuntosali kuin Sunny Villessä, mutta tämäkään ei silti ole kovin kummoisessa kunnossa. Laitteita löytyy jonkin verran, mutta ne saattavat olla rikki. Vapaita painoja ja tankoja ei ole ollenkaan ja käsipainojakin löytyy vain noin nelisen paria. Otimme silti kulkukortin kuntosalille, josta maksoimme RM100 pantin sekä yhteensä RM120 (30 euroa) käyttömaksua koko asumisajaltamme. Lisäksi meillä on käytössämme ilmaiseksi tennis- ja koripallokentät sekä pingis-pöytä. Ostinkin juuri eilen Bukit Jumble –kauppakeskuksesta pelivälineet pöytätennikseen kahdella eurolla. Lisäksi meillä on täällä snooker-pöytä ja sulkapallohalli. Molempien käyttämisestä peritään kaksi euroa tunnilta.

E-Parkin talomme kohoaa ilmaan 27 kerroksen verran.

Sekä Sunny Villessä että E-Parkissa on molemmissa hyviä ja huonoja puolia. Molemmissa asumisen hinta/laatu –suhde on hyvä. Välillä ihmetyttää, että miten suomalainen opiskelija voi näin hienoihin puitteisiin päästäkään. Näkymät ovat hienot ja lämpöä riittää. On tämä aivan mahtavaa aikaa!

Vihdoin perillä!

Tiedustelu-upseerin ominaisuudessa lähtin Penangille tutkimaan maastoja pari päivää ennen kämppiksiäni. Lensimme Janin kanssa Bangkokista Penangille, Malesiaan AirAsian Airbus A320-200 -koneella. Onneksi lento ei ollut kovin pitkä, sillä jalkatilat ovat näissä koneissa vaatimattoman suuruiset. Saavuimme Penangin saarelle sateisessa säässä ja otimme lentokentältä taksin E-Parkiin hintaan 32 ringitiä. Yksi euro on noin neljä ringitiä.

Matka lentokentältä kesti varmaankin tunnin ruuhkissa, vaikka matkaa ei ollut kuin kymmenisen kilometriä. Perillä meitä odotti asunnonvälittäjä Wendy miehensä kanssa. Menimme rakennuksen 14:sta kerrokseen katsomaan kämppäämme. Se on noin 90 neliötä ja sisältää olohuoneen, kolme makuuhuonetta, kaksi vessaa ja pari parveketta. Pienellä pintaremontilla asunnosta saisi oikeinkin viihtyisän. Wendyn kanssa kävimme huolella läpi vuokrasopimukseen liittyviä seikkoja, jonka jälkeen hän miehensä kanssa lähti käyttämään meitä paikallisessa Tescossa ostoksilla. Mukaan lähti kaksi suomalaista kaverusta SunnyVillestä. He olivat saapuneet Penangille jo ennen meitä.

Kuva asunnosta.

Tescossa hommasin heti paikallisen prepaid-liittymän, jotta pystyn olemaan yhteydessä muihin opiskelijoihin ja Wendyyn, joka kutsuu itseään isosiskoksi ja meitä poikia hän nimittää pikkuveljiksi. Kauppareissun jälkeen Wendy vei meidät vielä syömään nuudelia paikalliseen ravintolaan toivottaakseen meidät tervetulleiksi. Wendy on lähemmäksi 50-vuotias pieni nainen, joka on kova touhuamaan ja hoitamaan asioita opiskelijoiden puolesta. Erityisen innostuneesti hän suositteli McDonaldsin 24h-kotiinkuljetuspalvelua ja antoi puhelinnumeron tilausten tekemistä varten.

Näkymä parvekkeeltamme Penang-sillalle yöllä...

...ja päivällä.

E-Parkissa on monenmoista fasiliteettia tarjolla. Alueelta löytyy uima-allas sekä monenlaisia liikuntamahdollisuuksia kuntosalista tennis- ja koripallokenttään. Monet ovat ilmaisia, mutta kuntosalista veloitetaan yhdeltä asunnolta 120 ringitiä. Mielenkiinnolla jään odottamaan, että pääsen liikuntapaikkoja testaamaan.Tänään menen Universiti Sains Malaysiaan kansainvälisten asioiden toimistoon esittelemään itseni ja huomenna saapuvatkin kämppikseni Penangiin!

E-Parkin uima-allasosasto.

Vietnamin Havaiji

Ho Chi Minh Citystä suuntasimme käväisemään rantalomalla Vietnamin Havaijilla eli Phan Thietissä. Matkaa välissä oli noin 210 kilometriä, joka taittui kohtalaisen mukavasti sleeping bussissa. Varasimme paikat bussiin samasta firmasta, josta varasimme myös Cu Chi -tunneleiden reissun. Hintaa meno-paluu lipulla oli reilut kuusi euroa. Nämä bussit eivät siis ole paikallisten käyttämiä busseja, vaan turistelle suunnattuja. Niiden kyytiin pääseminen on helppoa, koska bussi poimii kyytiin läheltä matkatoimistoa. Näin ei tarvitse itse lähteä etsimään bussiasemaa ja oikeaa bussia. Vietnamissa bussilla pääsee HCMC:stä Hanoihin asti.

Jani juoksee mielikuvitusmarathonia bussimatkalla Phan Thietiin.

Hypättyämme bussiin oikaisimme itsemme bussin sängyille ja odottelimme matkan alkamista, mutta paikalliseen tyyliin siinä oli jos jonkinmoista säätöä ja tankkailua ennen matkan alkamista. Matkaaminen tällaisessa bussissa on muuten mukavaa, mutta niissä ei ole vessoja. Lisäksi tiet ovat hieman huonossa kunnossa ja kuski painaa merkkitorvea lähes koko ajan. Kolme ja puoli tuntia matkaa taitettuamme oli vihdoin tauko, jossa pääsi vessaan ja pystyi syömään lounaan. 

Meidät jätettiin bussista pois Phan Thietin ja Mui Nen välissä olevalla kadulla, joka on täynnä guesthouseja ja resortteja. Mui Nen ja Phan Thietin etäisyys on reilut 20 kilometriä. Ranta on rakennettu lähes täyteen ainakin kymmenen kilometrin matkalta, ja lisää rakennetaan koko ajan. Otimme ensimmäisestä guesthousesta hyvältä vaikuttavan huoneen, josta veloitetaan 10 dollaria yöltä eli noin 7,5 euroa kahdelta hengeltä. Täällä on siis edullista majoitusta tarjolla. Tästä lähdimmekin välittömästi rantaan, johon kävelimme minuutissa ja otimme ensimmäisen kastautumisen mereen. Tässä kohtaa rantaviiva oli kuitenkin kapea, joten kävelimme monta kilometriä tilavammalle alueelle, jonka täyttivät leijasurffaajat.

Resort strip Phan Thietin ja Mui Nen väliltä.

Seuraavana aamuna lähdimme välittömästi herättyämme aamu-uinnille. Siitä virkistyneenä vuokrasimme polkupyörät (noin euron per päivä), joilla ajelimme pitkälle kumpaankin suuntaan rantatietä. Tieltä ei kuitenkaan kovin hyvin näe merta, sillä ranta on rakennettu tukkoon. Välillä pysähdyimme uimaan ja ottamaan valokuvia, mutta tällä alueella ei ole juuri muuta nähtävää kuin ranta, meri, hiekka ja palmut.

Rantaa silmänkantamattomiin.

Kolmanneksi päiväksi suuntasimme kulkumme Mui Nen kalastajakylään, noin kuuden kilometrin päähän rantakadulta. Otimme huoneen yöksi 250 000 VND hintaan talosta, jossa sisään tunnuttiin kulkevan isäntäperheen olohuoneen ja keittiön kautta ja jossa lääniä oli kuin missä tahansa palatsissa. Tämän jälkeen teimme ekskursion kalastusveneiden luokse ja matkalla vilkuttelevat lapset olivat hilpeitä, joskin ne jäivät paikan ainoaksi minkäänlaiseksi nähtävyydeksi. Kalarannasta suunnattiin rantahietikolle, jota käveltiin liian monta kilometriä järkyttävässä vastatuulessa kohti tuntematonta määränpäätä. Löysimme itsemme lopulta jonkilaisten karaokekasinoiden läheisyydestä ja koska nälkä vaivasi, pistäydyimme syömään yhteen.

Seuraavana päivänä Mui Nen kylässä kipaistiin sattumalta paikalliselle torille, josta mukaan lunastettiin vesimeloni (10 000 VND ~ 0,30e). Sitten suunnattiin pakkaamaan kamoja ja hurautettiin taksilla takaisin Mui Nen ja Phan Thietin väliselle turistialueelle. Jos jotain Mui Nen kylästä jäi käteen, niin kenties se oli autenttisin vietnamilaistunnelma tähän asti.

Turistialueella majoituimme jälleen majataloon, tällä kertaa kadun eri päässä. Rientoihin alueella ennen HCMC:hen palaamista kuuluivat parien syöminkien lisäksi myös rantailu ja paikallisen menomestan, Pogon, tarkastelu, josta cocktail irtosi hintaan 50 000 VND ~ 1,75e.

Majoituksia Phan Thietissä bongailtiin pitkälti netin kautta ja kaikki ne tarjosivat noin 200 000 VND hintaan WC:n, ilmastoinnin, television ja pari sänkyä. Poikkeuksen säännössä teki viimeinen majapaikka, jossa samaan hintaan sai vain yhden leveän vuoteen ja ilmastoimattoman huoneen sekä vanhan kunnon kyykkyvessan.

Näiden kuittausten jälkeen on aika maksaa majatalon huone pois ja suunnata jälleen kohti Ho Chi Minhin kaupunkia, josta matka jatkuu edelleen Mekongin suistolle.

Tilannepäivitys

Viimeinen kuukausi Suomessa lähti käyntiin ja vielä on asioita hoidettavana ennen lähtöä. Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä ovat Penangin asumisjärjestelyt. Tarkoitukseni on asua vaihto-opiskeluaika kahden suomalaisen vaihtarin kanssa. Otimme yhteyttä entiseltä vaihtarilta saamaamme sähköpostiosoitteeseen, josta vastasi asunnonvälittäjä Wendy, joka kutsuu itseään isosiskoksi. Hän tarjosi asuntoja joko Sunnyvillestä tai E-Parkista, jotka molemmat ovat vaihtareiden suosiossa. Matkaa yliopistolle kertyy puolisen kilometeriä. Yliopiston asuntolassa länsimaalaiset eivät juurikaan ole asuneet.

Asunnoissa on kolme makuuhuonetta ja kokoa niillä on noin 92 neliömetriä. Asuntojen on luvattu olevan täysin kalustettuja. Sunnyvillen asunnon vuokra on noin 345-370 euroa kuussa ja E-Parkin noin 310-345 euroa. Asumiskustannus henkeä kohti kolmen ihmisen majoittuessa samassa asunnossa ei siis ole kovin suuri. Tähän päälle tulee vielä vesi-, sähkö- ja internetmaksut. Sähkölasku on noin 10-20 euroa kuussa riippuen siitä, paljonko ilmastointia käyttää. Vesilasku on kuussa muutaman euron luokkaa.

Näiden tietojen pohjalta pitäisi sitten päättää, otammeko asunnon Sunnyvillestä vai E-Parkista. Ainakin Sunnyvillessä kuulemma kannattaa toivoa asuntoa mahdollisimman ylhäältä ja ilman kokolattiamattoa. Asunnot ovat vaihtelevassa kunnossa. Muutkaan asuintalojen fasiliteetit eivät huippukunnossa ole.