Kolmatta päivää BKK:ssa

Kolmas päivä Bangkokissa. Tänään lähdettiin aamusta kohti korkeuksissa liihottavia sky train -reittejä. Kilroyn paketissa luvattiin liput sky trainiin vuorokaudeksi, mutta majatalollamme ei ollut minkäänlaista tietoa asiasta, emmekä olleet sellaisia myöskään ennakkoon saaneet. 120 bahtin (~3 euron) päivälippu ei tosin meitä itsekään maksaen varattomiksi tehnyt.

Reippaasti suuntasimme kulkumme rautatieasemalle, josta myös sky trainin kyytiin pääsisimme. Tai sitten emme. Nainen metroasemalla kertoi, että lähin asema vempeleeseen olisi siellä, mistä olimme liikkeelle lähteneet. Saimmepa testata paikallisen metrokyydin ja sen uumeniin olisi voinut jäädä viileyden vuoksi viettämään päivää pidemmältikin. Kuriositeettina mainittakoon metron turvallisuustarkastus: hälytinportti vilkutti punaista valoa ja vartija kurkkasi taskulampulla arviolta puoli sekuntia laukkuun. Thaimaalaiset näkyvätkin olevat erinomainen kansa ihmisten työllistämisessä, sillä tässäkin tapauksessa toimi vaikutti lähinnä muodollisuudelta.

Kun saavuimme sky train -asemalle, kuljimme ensin toisella yhteydellä vaihtoasemalle ja sitten toisella Jatujak-puistoon keskustan toiseen päähän. Tovin kurkimme vehreyttä ja bongasimme samalla viikonloppumarkkina-alueen. Sen jälkeen taivasjuna kuljetti meidät takaisinpäin ostoskeskuksille nimeltä Siam Paragon ja MBK. Jälkimmäinen on kuuluisa siitä, että siellä myydään ei-niin-aitoa tavaraa pienen tinkimisen jälkeen pilkkahintaan. Paragonissa hinnat puolestaan viuhuivat Suomestakin tutuissa lukemissa. Paragonin alakerrassa majailevaa merimaailmaa ja satunnaista elokuvateatterielämystä lukuun ottamatta en itse liputa kyseisen paikan puolesta. Kuulostaa jotenkin erikoiselta tulla rentoon Kaakkois-Aasiaan keskelle länsimaissa kehitettyä ostoskeskushelvettiä. Mutta makunsa kullakin.

Sky train saapuvilla.

Jatujakin puistoaluetta.

Välissä kipaistiin Tescossa hankkimassa tarveaineita ja tämän jälkeen suuntasimme takaisin majatalolle. Olimme vieneet tavaramme säilytykseen, koska ennakkoon varaamamme huone oli jouduttu luovuttamaan pois. Kipaisimme uuden, hieman vaatimattomamman huoneemme, avaimen haltuumme ja kannoimme tavarat säilytyksestä huoneeseen. Vaatimattomalla tarkoitetaan tässä tapauksessa omalla wc:llä, jääkaapilla ja ilmastoinnilla varustetun huoneen vaihtumista puolta pienempään huoneeseen, jossa on kerrossänky. Wc ja suihku ovat yhteiskäytössä käytävällä. Huone miellyttää ainakin omaa minimalistista silmääni ja tätä kirjoittaessa tässä on toistaiseksi pärjätty.

Huoneen haltuunoton jälkeen nautittiin jälleen evästä majatalon ravintolassa, jonka jälkeen ajauduimme sattumalta majatalon repertuaariin kuuluvaan päivittäiseen infoon. Hyvää tietoa saimmekin. Sitten tiemme vei viereisen State Towerin, Thaimaan kolmanneksi korkeimman rakennuksen, 64. kerrokseen, josta näkymät olivat varsin mahtavat. Matkalla ylös meitä palveli arviolta kymmenkunta henkeä ja Ahdilta voi tiedustella, miten tällaiset henkilöresurssit vaikuttavat drinkkihinnastoon.

Yöllinen katsaus State Towerista.

Suhteellisen arvokkaan oloisesta ympäristöstä laskeuduttiin jälleen alas ja kipaistiin iltapalalle Silom Roadin kulman katukeittiöön. Kookoskanakeitto maistui hyvälle, kunnes tein virheen ahmien keitossa lilluneen chilin. Mikään maistamani ruoka Suomessa ei ole maistunut yhtä tuliselta. Sen jälkeen keiton makukimara oli tipotiessään, mutta palasi onneksi myöhemmin takaisin. Thaimaalaisen laskentakaavan mukaan 100 bahtin keitto ja 15 bahtin vesi maksoivat tosin yhteensä 190 bahtia, mutta bongasin tämän vasta jälkikäteen. Ilmankos tarjoilijatar ei edes laskenut rahoja, korjasi vain setelitukun vedätettyjen turistien edestä ilolla.
Unelle tarvinnee jälleen rientää, jotta taas huomenna pääsee tarkastelemaan kaupungin ihmeitä.

Iltapalalla.

Scams!

Mainion majatalomme (New Road Guest House) omaan makuuni hieman liian länsimaalaiseksi viritellyn aamiaisen (mm. nakkeja, munakokkelia ja paahtoleipiä) jälkeen suuntasimme kulkumme kohti China Townia. Kartan skaala oli aika kova ja jo China Townin portille oli varsin pitkältä tuntuva matka, vaikka se kartan mukaan näytti olevan aivan vieressä.

China Townin portilla.

Tähtäimessämme olivat kultaisen buddhan tarkastelu Wat Po -tempelissä sekä Grand Palaceen tutustuminen. Kun olimme saapuneet alueen läheisyyteen, eräs ohikulkija paikallisesta turistivirastosta, tietenkin, tuli huomauttamaan meille, että paikat ovat suljettuja kuninkaan syntymäpäivien vuoksi. Tämä on bangkokilainen huijaus (scam) suoraan oppikirjasta, mutta kun kuninkaan synttärit olivat oikeasti olleet eilen, se herätti rippeen luottamusta.

Hotellin uima-altaalle ei ollut tunkua...

Tilalle tarjottiin 1500 bahtin vesiajelua kanaaleissa. Emme ostaneet tarinaa, vaan suuntasimme makaavan kultaisen buddhan luo. Eikä aikaakaan kun kimpussamme oli mies, joka ehdotti 40 bahtin tuktuk-matkaa mm. mustan buddhan luo, koska kultaisen buddhan luo ei pääsisi. Kaverikin porhalsi tuktukilla näppärästi paikalle. Sanoimme haluavamme kävellä.

Saavuimme Wat Po:lle. Jännästi alueella oli turisteja normaalin oloiseen tapaan ja sisään pääsi normaalilla 50 bahtin (reilut 2 euroa) maksulla. Sieltä suuntasimme Grand Palacelle, joka oli kuninkaan kemujen vuoksi suljettu, mutta samalla alueella sijaitseva Emerald Buddha sekä ympäröivä temppelialue olivat nähtävissä veloituksetta (normaali sisäänpääsy alueelle maksaa 400 bahtia). Oli oikeastaan piristävää joutua huijausyrityksen kohteeksi. Se on mielestäni Bangkokin nähtävyys siinä missä temppelitkin.

Temppelin koulurakennuksesta tulivat mieleen suloiset ala-asteajat.

Allekirjoittanut ja astetta isompi buddha ottamassa rennosti.

Perusnähtävyyksien tarkkailun jälkeen oli ruoan paikka ja bongasimme jonkinlaisen katuravintolan läheltä. Ostin itse appeeksi mustekalaa, katkarapuja ja joitakin hämmentävästi ranskalaiselta perunalta näyttäviä kikkareita, jotka oli kuitenkin tehty jostakin juureksentyyppisestä. Jälkiruokana kookospirtelö teki tehtävänsä.

Temppelialueelta bongattu suomalainen turisti.

Appeen jälkeen suunnistettiin reppureissaajien mekkaan Khaosan Roadille, josta ei voi olla erehtymättä. KFC:n ja Subwayn valomainokset hyppivät heti silmille. Kävelimme kadun poikki ja matkalla tarjottiin muun muassa tatuointia hakattavaksi. Kipaisimme Starbucksissa paikalliseen tasoon nähden ylihintaisella kahvilla (joskin maku oli lähempänä totuttua kuin lähinnä purukahvilta maistuva "kahvi", mitä täältä yleensä tuntuu saavan).

Thanon Khao San, reppureissaajien mekka. Huomaa asiallinen kaivinkonekuski.

Angry Birds is everywhere!

Khaosanin jälkeen oli aika suunnata jälleen New Roadille ja otimme alle veneen. 15 bahtin hintaan pääsimme näppärästi etenemään takaisin majapaikan kulmille asti. Päivään mahtuivat vielä läheisen pihvipaikan eväät sekä Silom Roadiin tutustuminen pintapuolisesti. Nyt on aika mennä lataamaan virtaa huomiselle.

Paattimatkan tiivistä tunnelmaa.

Lento ja saapuminen Bangkokiin

Vihdoin se kauan odotettu lähtöpäivä koitti 4.12. ja matkustimme Janin kanssa bussilla Helsinki-Vantaalle. Sieltä lensimme suoralla, alle 10 tuntia kestäneellä, Finnairin lennolla Bangkokiin, enkelien kaupunkiin. Airbus A330:ssa saimme ruokaa, hieman unta ja käyttää henkilökohtaista viihdelaitteistoa. Minä katsoin elokuvan Hangover II.

Suomen säätä ei varsinaisesti jäänyt ikävä...

Lasku Bangkokiin oli pehmeä etukäteen ostamamme Kilroyn Pehmeä lasku Bangkokiin -paketin ansiosta. Se sisälti kaksi yötä hostellissa, kuljetuksen kentältä hostelliin sekä päivälipun Sky Trainiin. Kentällä oli nouto meitä vastassa ja pian kiisimme kuuman Bangkokin teitä pitkin kohti New Road Guest Housea, joka sijaitsee lähellä Silom Roadia. Hostelli osoittautuikin mukavaksi paikaksi. Palvelu on ystävällistä ja henkilökunta avuliasta sekä englanninkielentaitoista. Sisäänkirjautumisen jälkeen söimme hostellin ravintolassa kohtalaisen edullisen päivällisen, jonka jälkeen lähdimme iltakävelylle tarkastelemaan lähimaastoja.

Well hello Thailand!

Bangkokissa oli vielä iltasellakin mukavan kuumat +29 astetta lämmintä, joten hommasimme läheisestä kaupasta juomavettä. Kaduilla oli paljon väkeä ja liikennettä. Lisäksi samana päivänä oli Thaimaan kuninkaan syntymäpäivät ja monessa paikassa oli kuninkaan kuvia. Lisäksi kadulla oli väkijoukko, josta meillekin annettiin kynttilät kouraan (kuvissa alla). Niiden kanssa me sitten seisoimme muiden kanssa kuninkaan vuosijuhlien kunniaksi. Thaimaalaisten laulamien laulujen sanat olivat meiltä kuitenkin hieman hukassa. Taisimmekin itse olla jonkin sortin nähtävyys väkijoukon seassa. Hieman jäi ihmetyttämään, miksi väkijoukko kunnioitti kuningastaan keskellä kävelyäkatua välillä vallaten myös autokaistan, josta paikallinen poliisi tulikin heitä pois häätämään.

Juhlahumusta selvittyämme kävimme vielä syömässä thaimaalaista ruokaa rauhallisessa paikassa, jossa oli myös live-musiikkia. Sitten väsyneet matkustajat olivatkin jo valmiita siirtymään hostellihuoneeseen ja heittämään läskit silmille. Uni maittoikin matkan rasitusten jälkeen hyvin esimmäisenä yönämme Thaimaassa.

Tämä on totta

Tänä iltana kello 23.55 nousee Helsinki-Vantaan lentoasemalta Finnairin suora lento kohti Kaakkois-Aasiaa. 14 tunnin lennon päätteeksi laskeudumme Bangkokiin, jossa tulvat ovat tietojemme mukaan jo helpottaneet. Pari hostelliyötä on buukattuna paikalta ja paikka on kuulemma säilynyt kuivana.

Viimeisimpänä jännitysmomenttina sain pari päivää sen jälkeen, kun olin muuttanut tavarani vuokravarastoon, tiedon, että Malesiassa vaaditaan muun muassa oikeaksi todistetut kopiot ja englanninkieliset käännökset ylioppilastodistuksesta sekä lukion päättötodistuksesta. Yhden vuorokauden saikin sujumaan rattoisasti näitä varastosta penkoessa, dokumentteja kopioidessa, kääntäessä ja oikeaksi todistaessa.

Kun katsoo matkan suunnittelua taaksepäin, vaikuttavat tehdyt toimet hengästyttäviltä. Paljon viime hetken kiireiltä on onnistunut välttymään kuitenkin tarkalla suunnittelulla ja toimeen tarttumisella. Huomisesta alkaen on aika korjata hartaudella tehdyn sadon hedelmää.

The Trip of Dreams from Electric Manor on Vimeo.

Mitä suurimmassa määrin haluan kiittää myös ystäviäni avusta ja tuesta, jota olen saanut erityisesti tämän viikon aikana, kun olen ollut virallisesti asunnoton. Kuten jo pitkän aikaa olen tiennyt, ystävien arvo on sanoinkuvaamaton.

ChangeX palailee asiaan seuraavan kerran matkan kutkuttavista juonteista.