Seitsemän kuukauden mittainen reissuni Kaakkois-Aasiaan on tullut päätökseensä. Tätä tekstiä viimeistellessäni olen jo saapunut turvallisesti Suomeen.
Blogissamme on paljon kyselty sen kuuluisan muutoksen perään. Muuttaako matkailu ihmistä? Lyhyesti sanottuna, kyllä. Jo reilun puolen pysytteleminen Suomen rajojen ulkopuolella vieraassa kulttuurissa jättää taatusti jälkeensä lähtemättömän vaikutuksen. Edes kaikki tekstit, sanat ja kuvat tästä reissustani Kaakkois-Aasiaan reppureissamaan ja vaihto-opiskelemaan ei pysty tiivistämään niitä tunteita, joita olen matkani aikana kokenut. Kaikkea oppimaani ei mitenkään pysty kirjoittamaan oppikirjaksi. Tämä on niitä asioita, jotka voi ymmärtää vasta, kun on itse tehnyt vastaavaa.
Suomessa ollessani mietin, uskallanko lähteä ulkomaille reissaamaan ja vaihto-opiskelemaan. Pohdin, miten minä siellä selviän? Riittävätkö rahat? Onko kielitaitoni kyllin hyvä? Entä jos siellä sattuu jotakin? Tässä vaiheessa kehtaan jo myöntää, että reissuun lähteminen jännitti kovasti. Onneksi voitin pelkoni. Palkinto oli suurempi, mitä olisin voinut kuvitella. Seitsemän kuukauden reppureissu ja vaihto-opiskelu Kaakkois-Aasiassa nousee ehdottomasti omien elämänkokemusteni listalla ykköseksi.
Suomessa ollessani Aasia tuntui todella kaukaiselta. En tiennyt, missä sijaitsee Laos tai mikä sen pääkaupunki on. Phnom Penh kuulosti todella eksoottiselta paikalta, johon meikäläisellä tuskin on ikinä elämässäni asiaa. Hong Kong vaikutti sijaitsevan jossain toisella planeetalla. Nyt kun nämä paikat ja maat on monien muiden paikkojen tavoin nähnyt ja kokenut, tämä suuri maailma tuntuu pienemmältä. Monikaan paikka maapallolla ei ole ihmisen tavoittamattomissa.
Blogissamme on paljon kyselty sen kuuluisan muutoksen perään. Muuttaako matkailu ihmistä? Lyhyesti sanottuna, kyllä. Jo reilun puolen pysytteleminen Suomen rajojen ulkopuolella vieraassa kulttuurissa jättää taatusti jälkeensä lähtemättömän vaikutuksen. Edes kaikki tekstit, sanat ja kuvat tästä reissustani Kaakkois-Aasiaan reppureissamaan ja vaihto-opiskelemaan ei pysty tiivistämään niitä tunteita, joita olen matkani aikana kokenut. Kaikkea oppimaani ei mitenkään pysty kirjoittamaan oppikirjaksi. Tämä on niitä asioita, jotka voi ymmärtää vasta, kun on itse tehnyt vastaavaa.
Suomessa ollessani mietin, uskallanko lähteä ulkomaille reissaamaan ja vaihto-opiskelemaan. Pohdin, miten minä siellä selviän? Riittävätkö rahat? Onko kielitaitoni kyllin hyvä? Entä jos siellä sattuu jotakin? Tässä vaiheessa kehtaan jo myöntää, että reissuun lähteminen jännitti kovasti. Onneksi voitin pelkoni. Palkinto oli suurempi, mitä olisin voinut kuvitella. Seitsemän kuukauden reppureissu ja vaihto-opiskelu Kaakkois-Aasiassa nousee ehdottomasti omien elämänkokemusteni listalla ykköseksi.
Suomessa ollessani Aasia tuntui todella kaukaiselta. En tiennyt, missä sijaitsee Laos tai mikä sen pääkaupunki on. Phnom Penh kuulosti todella eksoottiselta paikalta, johon meikäläisellä tuskin on ikinä elämässäni asiaa. Hong Kong vaikutti sijaitsevan jossain toisella planeetalla. Nyt kun nämä paikat ja maat on monien muiden paikkojen tavoin nähnyt ja kokenut, tämä suuri maailma tuntuu pienemmältä. Monikaan paikka maapallolla ei ole ihmisen tavoittamattomissa.
 |
| Kannustusjoukot Sepangin F1-osakilpailussa. |
Matkailu on muuttanut minua ainakin seuraavilla tavoilla:
- Tunnen hieman paremmin muita kulttuureita ja ymmärrän, että asiat, joita pidämme länsimaissa itsestäänselvyyksinä eivät ole sitä kaikille.
- Kaukana käyminen auttaa näkemään lähelle. Osaan arvostaa Suomea entistä enemmän tämän matkan jälkeen. Meillä on puhdasta vettä vesistöissä ja hanassa. Ilma ja luonto ovat puhtaita. Meillä on ilmainen koulutus. Melkeinpä hävettää kertoa vaihtarikavereille, että me emme maksa mitään ja saamme vielä valtiolta rahaa. Tämä on lähes ainutkertaista jopa länsimaissa. Meillä on kattava sosiaaliturva ja laadukas terveydenhoito. Infrastuktuuri on kunnossa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Muistakaamme siis Suomessa olla kiitollisia siitä, mitä meillä on ja valittaa vähemmän siitä, mitä meillä ei ole!
- Olen oppinut, että selviän erilaisista tilanteista, erilaisten ihmisten kanssa, vaikka välttämättä yhteistä kieltä ei ole.
- Tunnen hieman paremmin muita kulttuureita ja ymmärrän, että asiat, joita pidämme länsimaissa itsestäänselvyyksinä eivät ole sitä kaikille.
- Kaukana käyminen auttaa näkemään lähelle. Osaan arvostaa Suomea entistä enemmän tämän matkan jälkeen. Meillä on puhdasta vettä vesistöissä ja hanassa. Ilma ja luonto ovat puhtaita. Meillä on ilmainen koulutus. Melkeinpä hävettää kertoa vaihtarikavereille, että me emme maksa mitään ja saamme vielä valtiolta rahaa. Tämä on lähes ainutkertaista jopa länsimaissa. Meillä on kattava sosiaaliturva ja laadukas terveydenhoito. Infrastuktuuri on kunnossa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Muistakaamme siis Suomessa olla kiitollisia siitä, mitä meillä on ja valittaa vähemmän siitä, mitä meillä ei ole!
- Olen oppinut, että selviän erilaisista tilanteista, erilaisten ihmisten kanssa, vaikka välttämättä yhteistä kieltä ei ole.
- Olen oppinut ymmärtämään, että Suomi ei ole maailman kartalla monien ihmisten mielestä juuri mitään, harva meistä mitään tietää. Nokia, Angry Birds ja muutamat urheilijat ovat tunnettuja. Lisäksi on pakko nostaa esille Suunnon sukellustietokoneet, joita eräskin englantilainen sukelluskouluttaja kehui maailman parhaiksi ja ihmetteli, miten Suomessa osataan valmistaa kyseisiä laitteita.
- Voin syödä ruokapaikoissa, joissa on kissoja ja koiria keittiössä: Silloin tiedän, että siellä ei varmaankaan ole rottia. Voin silti myös syödä ravintoloissa, joissa olen nähnyt rotan vilistävän. Ylipäätäänkin olen ruokaillut paikoissa, joissa en Suomessa ollessani olisi kuvitellut ikinä syöväni saamatta ruokamyrkytystä.
- Matkaillessa aikakäsitys heikkenee. Ei tiedä, paljonko kello on, eikä tarvitsekaan. Kunhan vain ehtii seuraavaan kulkuneuvoon, johon on lipun buukannut. Viikonpäivät ovat sekaisin, eikä niillä ole juurikaan merkitystä.
- Jokainen yli viiden euron yksittäinen ostos tuntuu kalliilta. Kaakkois-Aasian halpa hintataso lienee syypää tähän.
Ylläoleva listaus on vain pieni pintaraapaisu siihen elämänkokemuksen määrään, joka reissussa on karttunut. Yksi reissun mielenkiintoisimmista jutuista oli ehdottomasti päästä pelamaan lentopalloa malesialaiseen joukkueeseen. Kyseisen porukan kanssa tein viisi pelireissua, joista monet suuntautuivat paikkoihin, joissa en varmasti olisi muuten käynyt. Näin pääsin tutustumaan paikallisiin ja paikallisten elämään parhaiten. Kulttuureiden kohtaamisilta ei voinut välttyä, mutta hyvin siitäkin selvittiin. Minusta tuli varmasti ensimmäinen suomalainen, joka on pelannut Malesian liigaa. Olin myös ainoa länsimaalainen koko kiertueella.
Lopuksi täytyy kiittää kaikkia ihmisiä, jotka reissuuni vaikutitte. Suurimmat kiitokset menevät tietenkin tämän blogin toiselle kirjoittajalle ja ulkoasun laatijalle Janille, jonka kanssa kiersimme kaksi kuukautta neljässä eri maassa, olimme vuoroin vieraissa Penangilla ja KL:ssa sekä piipahdimme pikaisesti Hong Kongissa.
 |
| Matkustaessa mukaan tarttuu kaikenkarvaisia tuttavuuksia. |
Kiitos myös molemmille kämppiksilleni, teidän kanssanne oli hauskaa. Kiitos majoituksesta ja seurasta Kuala Lumpurin ja Balin suomalaisvaihtareille. Kiitos kaikille opiskelu- ja matkustuskavereilleni. Erityiskiitokset Penangin lentopalloporukalle ja Segamat Volleyball Clubille, jotka ottivat minut porukkoihinsa pelaamaan. Kiitokset myös kotiväelle tuestanne. Lisäksi suuret kiitokset myös kaikille, joita en tässä osaa eritellä tai muista mainita. Te ihmiset teitte tästä matkasta suuren.
 |
| Ystävät yllättivät syntymäpäiväkakulla. |
 |
| Aurinko laskee tämän reissun osalta. |
Maailma on kirja, ja ne jotka eivät matkusta, lukevat vain yhden sivun. -Saint Augustine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti