Kuvapostaus, osa 2

Lisää kuvia reissusta.

Siem Reap, Kambodia.

Mekong River, Don Det, Lao PDR.

Waterfall, Laos.

An American teacher in Vietnam

Lokaalit-sarja haastattelee Kaakkois-Aasiassa asuvia elämän synnyistä syvistä. Sarjan toisessa osassa haastatellaan yhdysvaltalaista opettajaa Marya, joka on työskennellyt Hanoissa, Vietnamissa yhdeksän kuukautta.

Lokaalit-series interviews people living in South-East Asia about the Life. The series continues with an interview of Mary from USA, who has been working as a teacher in Hanoi, Vietnam for 9 months.

How would you introduce yourself?

I’m a single adult traveler who is looking for both work and travel experiences outside USA.

Where are you specifically from?

My own family is raised in Texas but I was self raised in Minnesota.

How did you end up in Vietnam and where are you living in there?

I’m living in Hanoi. I was looking for career change and I accidentally met a woman who had been teaching over 15 years overseas. She mentored me about that then. Living overseas was also one of the things in my bucket list.

How do you like Vietnam, how about South-East Asia?

What I like the best in Vietnam are the people, and what I dislike the most is the weather. I have not enjoyed of winter there. There are no modern convenices and no heating in buildings which makes the winter quite poor.

What are your favorite places in Vietnam and in South-East Asia?

I’ve been traveling in Cambodia and southern Vietnam. Angkor Wat in Cambodia is fabulous - If you come to South-East Asia just once, you have to see it. There are no particular favorites in Vietnam - I enjoy visiting the provinces instead of the cities in there.

What tips would you give to travelers going to Vietnam?

Remember it is a communist country and that it’s a Third World country. Do not expect anything to operate in western precision and do not expect people to understand English.

What do you like to do when you have leisure time?

Riding bicycle, it is my chief mode of transportation. I am gradually increasing the perimeter of places I know. I enjoy cycling because speed is moderate and thus you can be more observant of the surroundings. Cycling in Hanoi is safe because everyone driving cars or motorcycles has been cycling before and thus they are more considerate.

What is the best way for a curious traveler to approach Vietnamese people?

Many people there really want to practice English, so usually they approach you. Vietnamese are actively seeking contact where they can practice their English.

What about food - what is your favorite Vietnamese food?

Fruits. They have so much more tropical fruits there than there is in the USA…and they are always fresh. You can also get them anywhere. Papaya is my favorite.

Do you have life philosophy and if so, would you like to tell, what it is?

Embrace the change because nothing ever stays the same. If you ignore the change, by the time change is ahead of you, you feel upset. For example I didn’t learn about computers when they came and now they are everywhere.

What kind of greetings you’d like to send to our readers?

In order to grow as members of the World, I think it is important to visit other places and understand how fortunate we are in the country we were raised in.

Kuvapostaus, osa 1

Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä todella monisanainen postaus. Koittakaahan jaksaa lukea fiilistelyä matkan varrelta.

Golden Buddha, Bangkok, Thaimaa.

Viidakon nielaisema temppelialue, Angkor Wat, Kambodza.

Ruokailua torilla, Phnom Penh, Kambodza.

Pohjois-Borneon rannoilla, osa 3: Mahtava Mt. Kinabalu

Aika:  16.-18.4.
Paikka: Mt. Kinabalu (Sabah, Malesia)
Valuutta: Malesian ringgit (1e ~ 4 MYR)

Maanantaina 16.4. suuntasimme Joonaksen kanssa Kaakkois-Aasian korkeimman vuoren, Mt. Kinabalun, perusperusleiriin, vajaassa kahdessa kilometrissä sijaitsevalle Kinabalu Park HQ:lle. Aikeenamme oli luonnollisesti valloittaa tämä hieman yli neljä kilometriä korkea vuori.

Kiipeilypaketti oli hankittu kaikenlaisten härväilyjen siivittämänä. Ensin saimme tietoomme jonkinlaisen paketin hinnan, 900-950 rm per nuppi. Yli 200 euron hinta kuulosti suolaiselta, mutta odotimme kokemuksen olevan hintansa väärti.

Mutkia matkaan tuli kuitenkin, kun ao. reissujärjestäjä vastasi aina noin viikon viiveellä, että heillä ei ole tilaa majoituksessa. Tuo tila varmastikin täyttyi erinomaisesti sillä aikaa, kun reissujärjestäjä kirjoitti viikon ajan lyhyttä sähköpostivastaustaan…

Otimme yhteyttä toiseen reissujärjestäjään, jolla yhden yön ja kahden päivän kiipeilypaketin hinnaksi tuli 505 rm per pää. Lisäkustannuksia päälle tuli Park HQ:n sisäänpääsymaksusta (15 rm), kyydistä kiipeilyreitin aloituspaikalle (edes-takaisin vajaat 10 rm), oppaasta (noin 60 rm / hlö) sekä yhden yön majoituksesta HQ:ssa (suolaiset 105 rm dormitorysta). Näistä maksuista viimeisen voi välttää, jos suuntaa KK:lta vuorelle vasta kiipeilypäivän aamuna. Yhteensä reissu maksoi siis noin 700 rm per pää sisältäen edellä mainittujen lisäksi seuraavaa:

• Kaksi buffetaamiaista
• Kevyt yöpala
• Lounaseväät
• Kaksi illallisbuffetia
• Kiipeilyluvan
• Kiipeilyvakuutuksen

Itselläni varustusta vuorelle lähti mukaan yhteensä kuutisen kiloa. Koska monia vuorelle suuntaavia kiinnostanee se, millaisilla varusteilla paikalla pärjää, tässä oma listani:

• Kangaskengät (toimivat aivan hyvin ylös kiivetessä, mutta alaspäin tultaessa olivat varsin liukkaat. Supernainen Jocelyn meni reitin mennen ja tullen Vibrameillaan)
• Sukat x 2
• Alushousut x 2
• Tekninen t-paita
• Tekninen pitkähihainen t-paita
• Khmer-huivi
• Pipo
• Todella ohuet juoksusormikkaat
• Sade- / tuulitakki
• Huppari
• Ohuet juoksuhousut
• Eväät (alla lisää asiaa)
• 1,5 litraa vettä
• Kamera
• Sateenvarjo
• Hygieniaromppeet
• Rahat ja paperit
• Otsalamppu

Eväät

• Viisi pussia itse viriteltyjä trail mixejä (manteli, cashew, goji-marja, kurpitsansiemen, auringonkukansiemen)
• Kuusi purkkia KK:n kiinalaisessa yrttimarketissa suositeltua yrttijuomaa (laittoi todella jalkaa toisen eteen)
• 1,5 litraa vettä
• Spirulinatabletteja
• Chia-siemeniä
• Pussillinen luomurusinoita pahimpiin hiilihydraattivajauksiin

Vuoren huipulla lämpötila on noin viisi astetta ja auringonnousua odotellessa tulee vilpoisa, mutta itse kiipeäminen on melko lämmintä puuhaa. Tarpominen lämmittää sen verran, että itse luistelin melko korkeallakin t-paitasillani. Lämmintä tarvittiin päälle huipun lisäksi taukopaikoilla. Sade yllätti retkikuntamme useita kertoja ja niin sadetakille kuin repun sääsuojauksellekin oli tarvetta.

Pohjois-Borneon rannoilla, osa 2: Rentoilua Malesian ykköskaupungissa

Aika:  15.-16.4. ja 18.-20.4.
Paikka: Kota Kinabalu (Sabah, Malesia)
Valuutta: Malesian ringgit (1e ~ 4 MYR)

Labuanilta rantauduimme Malesian Sabahin pääkaupunkiin Kota Kinabaluun (jatkossa KK). Tällä rantaviivalle pääosin levittyvälle kaupungilla on noin 500 000 asukasta ja sen keskusta on mukavan kompakti. Suuntasimme Joonaksen kanssa lauttasatamasta vaiston ohjaamana oikealle ja tiedustelimme parilta paikalliselta Jalan Gayaa, jossa oli mainittu olevan hyviä majapaikkoja. Kyseinen katu sattui olemaan parin korttelin päässä, joten takseja ei tarvittu.

Jalan Gayaa.

Jalan Gayalle bongasimme ensimmäisenä North Borneo Cabinin mainoskyltin ja suuntasimme sisään tiedustelemaan majoitusta. Otimme kahden hengen huoneen ilmastoinnilla yhteishintaan 66 rm. Sen jälkeen supersiistin majapaikan supersiisti työntekijä Joy kertoi meille kaupungin parhaat kohteet. NBC on paras majatalo, jossa olen Kaakkois-Aasiassa majaillut, eikä paikka ole turhaan saanut Hostels.comin kunniamainintaa.

Romppeet huoneeseen asetettuamme suuntasimme appeille satamassa sijaitsevalle Filipino Marketille. Voi sitä merievään määrää, jonka kohtasimme paikalle saavuttuamme!

Pohjois-Borneon rannoilla, osa 1: Lukukausilomalle

Aika:  12.–15.4.
Paikka: Miri (Sarawak, Malesia), Bandar Seri Begawan (Brunei), Labuan (Sabah, Malesia)
Reitti: Kuala Lumpurista yllämainittujen paikkojen järjestyksessä
Valuutta: Malesian ringgit (1e ~ 4 MYR) ja Brunein dollari (1e ~ 1,65 BND)

Torstaina 12.4. oli rankan kouluputken pääteeksi aika aloittaa viikon mittainen lukukausiloma. Ennen loman alkua kävin raapaisemassa Limkokwingilla tenttipaperin kasaan aiheesta Small Dynamic Business. Sen perästä suuntana oli Kuala Lumpurin kansainvälisen lentokentän, KLIAn, halpalentoterminaali LCCT (Low Cost Carrier Terminal), josta edelleen AirAsian siivin suuntasimme Borneolle Malesian Sarawakissa sijaitsevaan Miriin.

Mirissä majoituimme kahdeksan hengen joukkueemme voimin Minda Guesthouseen jonkin paikallisen baarikadun vieressä. Kyseessä ei ollut aivan rauhallisin yösija, kun humppa raikasi mökin rakenteita pitkin kalloon asti yömyöhälle asti.

Pääkallonmetsästäjähenkisiä vermeitä miriläisessä käsityökaupassa.

Seuraavana aamuna kipaisin tuliaisostoksilla paikallisessa käsityökaupassa. Sarawakilaiset ovat tunnettuja pääkallonmetsästyshistoriastaan ja tarjolla olikin alan välineistöä, aseita, soittimia, koruja ja kaikenlaista muuta. Itse Miri teollisuuskaupunkina ei erilaisten oppaiden mukaan tarjonnut juuri nähtävää, ja suuntasimme seuraavan päivänä kulkumme vieressä kököttävään Bruneihin.

Matkaoppaissa ja -sivustoilla maalailtiin, että Miristä Bruneihin pääseminen voisi olla hankalaa, tai ainakin usean bussivaihdoksen vaativaa. Bongasimme netistä jonkin bussifirman osoitteen, johon soitettuani firman työntekijä totesi, että Miristä menee bussi Brunein pääkaupunkiin Bandar Seri Begawaniin (BSB, asukkaita alle 30 000), mutta kellonajoista ei ollut tietoa. Paikallinen ravintoloitsija puolestaan totesi, että Brunein suuntaan ei mene bussin bussia.

Vesileikkejä Indonesiassa

Pääsiäisen viettomme alkoi 6.4. ja suuntana oli Indonesia. Tosin täällä islamistisissa uskoisissa maissa vältämme mukavasti kaikki pääsiäisen perimmäiseen sanomaan liittyvät metkut kuten noidat, tipuset ja suklaamunat.

Tarkemmin sanottuna määränpäämme oli Bali, joten ensimmäinen visiittini eteläisellä pallonpuoliskolla oli tosiasia. Mr. W:n kanssa hyppäsimme aamutuimaan sovitusti taksiin, mutta mr. J oli sitä mieltä, että hän nukkuu niin pitkään kuin vain pystyy ja tulee perässä ihan omalla taksilla. Onneksi miekkonen ehti vielä Penangilta Kuala Lumpuriin lentävään koneeseen.

Kuala Lumpurissa LCC-terminaalissa (AirAsian käyttämä halpaterminaali, joka on erillään Kuala Lumpur International Airportista) tankkasimme evästä reilun kolmen tunnin koneenvaihdon aikana. Samassa hässäkässä tapasimme yksin matkustavan tamperelaisen opiskelijan, joka oli ollut reissussa muutaman kuukauden. 

Lento KL:sta Balille, Denpasarin kentälle kesti noin kolme tuntia. Hintaa lennoille Penang-KL-Bali-KL-Penang kertyi reilun 200 euron verran, joten aivan erikoishalpoja lentoja emme onnistuneet enää pari viikkoa ennen reissua bongaamaan. Reissuun mahtui siis neljä lentoa, joten AirAsian Airbus A320 -tyyppiset lentokoneet alkavat jo tulla tutuiksi.

Denpasarin lentokentällä saimme Indonesian 30 päivän viisumit kouraamme lentokentällä 25 US dollarin hintaan. Ilmeisesti maksu oli mahdollista suorittaa myös muissa valuutoissa, mukaan lukien paikallinen rupia. Lentokentältä otimme taksin Kuta beachin läheisyyteen hintaan 75.000 rupiaa ja aloimme etsiskelemään majoitusta Poppies Line ykkösen suunnilta. Useissa paikoissa oli täyttä, mutta saimme kolmen hengen huoneen ilmastoinnilla pariksi yöksi yhteishintaan noin 50 euroa. 

Kuta beachin alue ja lähimaastot ovat Balin turistisoituneinta seutua. Rannat ovat erityisesti surffaajien suosiossa, koska aaltoja riittää ja hiekkapohja tekee harrastuksesta turvallisen. Poikain kanssa kävimme harrastusta yrittämässä, mutta ratsastuksemme aallon harjalla päättyi useimmiten samanlaiseen lässähdykseen kuin matkapuhelinjätti-Nokian kulku IT-aallon harjalla. Välillä siis uitiin syvissä vesissä, mutta toisin kuin Elopin luotsaama puhelintalo nousimme aina uudestaan pikaisesti pystyyn. Sen verran on kyseistä firmaa viime aikoina pörssissä lyöty, että yhden Nokian osakkeen hinnalla saa surffilaudan pariksi tunniksi vuokraan Kutalla.

Hämmästyttävä Toba-järvi

Aika: 6.-9.4.2012

Paikka: Samosir-saari Indonesian Toba-järvellä.

Reitti: Kuala Lumpur - Medan - Parapat - Samosir - Parapat - Medan - KL.

Valuutta: Indonesian rupia (rp), 1 € ~ 12 000 rp.

Ennakkovaroitus: Toba-järvi etenkin yksin matkustaessa oli allekirjoittaneelle niin järjettömän huima kokemus, että edes seuraavaksi kirjoitetut varsin moninaiset sanat ja oheen liitetyt kuvat eivät millään tapaa voi tuosta kokemuksesta kertoa.

Perjantaiaamuna tie vei kohti koko Kaakkois-Aasiassa ennakkoon ykköskohteeksi ajattelemaani Toba-järveä Indonesian Sumatralla. Kahdeksan pintaan lähtenyt aamulento oli melko tiukka valinta, kun ylös piti kömpiä viiden tienoilla ja suunnata kadulle taksikyydin hinnasta tinkimään.

Lennon odottelua LCCT:ssa.

Lento Medaniin oli nopea ja Polonian lentokentällä maahantulosäätöjen jälkeen (visa-on-arrival kustantaa 25 dollaria / 100 MYR) otin törkykalliin taksin Amplaksen bussiterminaaliin. Terminaalilla suuntasin sen bussitoimiston luo, jossa kaikki paikalliset parveilivat. Pieneen konttoriin oli sulloutunut toistakymmentä paikallista ja tiskille päästyäni lunastin paikallisbussilipetin hintaan 25k rp (25 000 Indonesian rupiaa).

Bussin lähtöön oli aikaa kolme tuntia, joten tarkastelin paikan ympäristöä ja päädyin juttelemaan paikallisen Tian kanssa elämästä ja opinnoista. Tia poistui teilleen tuntia ennen oman bussini lähtöä. Kun bussini sitten saapui paikalle, noin 50 indonesialaista hyökkäsi sen etuovea kohti täysin päättömänä laumana. Itse menin bussin takaovesta sisään, istuuduin ja katselin tuota hulvatonta show'ta.

Kokemus tämäkin: Indonesialaisessa paikallisbussissa.

Indonesialainen paikallisbussi on jotain omalla tavallaan kokemisen arvoista. Indonesiassa saa ilmeisesti tupakoida missä tahansa, ja tupakointi maassa näyttää olevan todella yleinen harrastus. Oman tunnelmansa matkaan toi 60 indonesialaista (ja yksi suomalainen) pakattuna arviolta 40 hengen bussiin. Bussimatkan loppupäässä alkoi sataa vettä ja bussin katto oli oman istuimeni kohdalta revennyt jotenkin auki. Vesi tuli suoraan sisään päälleni, joten vietin tunnin matkasta pitäen sateenvarjoa ylläni. Nyt puolestaan paikalliset saivat viihdettä matkalleen.

Reissua pukkaa

Penangilla on taas viikko vierähtänyt enemmän ja vähemmän opiskelun merkeissä. Viime viikolla meillä oli ensimmäinen välikoe Introduction to management -kurssista ja tällä viikolla saimme tulokset. Koe, joka sisälsi 60 monivalintakysymystä, oli ainakin meillä vaihtareilla mennyt mukavasti. 

Tällä viikolla havaitsimme mm. sen, että aasialaisilla opiskelijoilla ei ole juurikaan hajua maantiedosta tai historiasta. Osalle porukasta nimittäin nimi Adolf Hitler ei soittanut laisinkaan kelloja ja Skandinavian maiden nimeäminen oli täysi mahdottomuus. Kiinaa tarjottiin yhdeksi vastausvaihtoehdoksi. Lopulta opettaja sai taululle raapustettua vastaukseksi Findland ynnä muut.

Mutta se siitä opiskelustressistä, sillä huomenna on aamupäivästä lento Kuala Lumpuriin, josta otamme AirAsialla niin ikään jatkolennon Balille Indonesiaan. Lentojen hinnaksi tuli yhteensä sellainen rapiat 200 euroa eli aivan halvalla ei näin pääsiäisen pyhinä pääse lentämään.

Ajatuksena meillä on katsella Balin saarta, mutta kun turistimassat alkavat kyllästyttämään, otamme pikaveneen tai muun vesiajoneuvon ja suuntaamme itään, Lombokin saaren kyljessä sijaitseville Gilien saarille. Ainakin sukeltamista siis tiedossa!

Straight from the KLite: Tips and Philosophy from a Local

Lokaalit-sarja haastattelee Kaakkois-Aasiassa asuvia elämän synnyistä syvistä. Sarjan avaa malesialainen Dhinesh ajatuksineen.

Lokaalit-series interviews people living in South-East Asia about the life. The series begins with the interview of Malaysian Dinesh.

Dhinesh and I at Berjaya Times Square.

How would you introduce yourself?

I am a very friendly person, opposed to other Malaysians that are quite rude. I’d like to be a traveler also. For hobbies I read, write, cook, play online games and collect books. Favorite past times is though to be with friends and meeting new people.

Where are you originally from?

I’m from Penang (northern Malaysia). I go there once a year.

When did you move to KL (Kuala Lumpur) and why?

I moved to Klang nine years ago. To finnish my schools and such. I moved to KL very recently.

How do you like KL?

If you know how to adapt KL, it’s fine. But in general it is dirty and people are rude and selfish - they don’t mind anyone else expect themselves.

Positive thing is that this nation is growing, there is also diversity of people and cultures. The best thing in KL when you think about Malaysia, is food - where most delicacies from all over Malaysia gathers.

What are your favorite places here?

KLCC (Kuala Lumpur City Center), where the night view is just fantastic! Also shopping centres and especially bookshops. Favourite bookshop is Japanese bookshop Kinokuniya at KLCC.

What would you recommend from KL to foreigner?

Putting aside those negative things here, you’ll find it really easy to spend your time here. Definitely cheap shopping spree - especially if you’re coming from Europe. I'd also recommend fantastic night view from any high rise building, not as good as New York, though.

What are the best places for traveler to visit in Malaysia?

Depends on everyone’s favorite places. For example tropical islands: upnorth Penang, Pangkor and Borneo island which is close to the nature. The most overestimated place in Malaysia is KL. Sometimes people think that KL is like New York…that is way overestimated of a thought.

What do you like to do when you have leisure time?

Seeing friends, reading novels. Playing online games in the middle of the night next to a window and watching the city lights.

What is the easiest way for a curious traveler to approach locals?

Start with a simple smile and ignore all the rudeness some locals might show.

What is the best place in KL to get to know local food?

The streets. Mamak stalls where you can get authentic Malaysian foods.

What is your favourite food / dish?

One that I cook, but in general Chinese curry noodles, Malay's sambal belacan, and for Indian food briyani rice.

Do you have life philosophy and if so, would you like to tell, what it is?

My philosophy is to take everything easily and turn those bad things into good things. When we smile often, even if we face problems, we can overcome them.

Is the change inevitable when you are traveling and is it inevitable in life overall?

You can’t avoid changes, they are everywhere. But it is individual’s own responsibility to turn changes into good ones. Don’t be afraid of changes as they come no matter what. Control the changes yourself and don’t let them to control you.

What kind of greetings you’d like to send to our readers?

I’d like to say Hello in Finnish…if you come to Malaysia do contact me, I’d like to meet more Finnish people. Don’t be afraid of Malaysia, ignore the negative Malaysia and try to enjoy the positive sides as much as you can.